Kaikki ei tapahdu itsestään. Kun ihmislaji kuvittelee tietävänsä ja hallitsevansa kaiken, ihminen kuvittelee koko olemassaolonkin sujuvan itsestään. Mikään ei ole täälläolossa kuitenkaan itsestäänselvää.
Ihmisenä olemisen ristiriita ei rajoitu ainoastaan työn ja omistamisen väliseen vastakohtaisuuteen (Marx).
Myös esimerkiksi oikeus säätää lakeja antaa määräyksiä muodostaa erään keskeisen ristiriidan valtioksi organisoitumisessa. Ristiriidassa tapahtuu valvontaa ja määräämistä johonkin. Siihen voi sisältyä myös rankaiseminen (poliisi ja armeija).
Ristiriidaton yhteiskunta pysyy ikuisesti utopiana.
Ristiriitojen pääelementti on valta (siinä on se, jolla on valtaa ja se jolta puuttuu valta). Toiset on vahvoja, toiset heikkoja. Esimerkiksi väkivallan käyttäminen (militarismi) jakaa ihmiset luontevasti kateen eri leiriin (vastakohtiin eli siihen, että toinen osapuoli vastustaa väkivallan käyttöä ristiriitatilanteessa).