Kirjoitin 16.11.2016 sanomalehti Ilkkaan seuraavan mielipidekirjoituksen (kirjoitukseni on julkaistu Ilkassa 20.11.2016):
’KNUUTTILAN RAITIN SYNTY (otsikko)
Kaupunkikulttuuri on ruokkinut kaikkialla maaseutua kohti korkeampaa kulttuurista tasoa. Näin on tapahtunut myös Alahärmän kohdalla.
Alahärmän Knuuttilan raitin historia on tästä hyvä todistus.
Ruotsista muutti ensin merellistä ruotsalaista väestöä Uuteenkaarlepyyhyn (perustettu 1620). Sana ’pyy’ eli ’by’ viittaa käsitteeseen ’kylä’. Paikka sijaitsee 5 km Lapuanjoen merelliseltä suulta sisämaahan päin.
Seuraavassa vaiheessa paikan väestöä muutti Kustaa Vaasan ja Korsholman vuodin jo 1500-luvulla antamasta käskystä rannikkoalueelta Lapuanjokea pitkin sisämaahan päin mm. Alahärmän Knuuttilan raitille.
Knuuttilan raitti syntyi kaupunki- ja maaseutukulttuurin risteymänä.
Tämän havaitsee paikan rakennusten kaupunkimaisesta sijoittelusta (talot on kiinni tienvarren linjassa) ja paikkaan liittyvästä torista (härmäläisten vanha juhlintapaikka).
Tapio Knuuttilan kirjassa Knuuttilan raitti (2012) kerrotaan Knuutinraitin Jästintorista. Torinimen alkuosa ’jästi’ tulee ruotsin kielen sanasta ’gäst’ (vieras). ’Vierastori’ on ollut alun perin kaupungille tyypillinen kaupankäyntipaikka.
Knuuttilan raitilla asunut Antti Isontalo on alkujaan Storgård. Hän oli ’pitkä vaalea viikinki’ (yli 180 cm, DNA) ei ’lyhyt hämäläistaustainen tyyppi’. (Ilkan toimitus poisti tämän kappaleen/huomautus: Jukka Paaso).
Vanhat hirsiaitat ovat lakeudella ’puoteja’. Sinäkin on kyse kaupunkitermistä.
Koko Alahärmän pohjoispuoli on kuulunut alun perin Uuteenkaarlepyyhyn (1700-luvulla ’Härmä Capell’). Uudenkaarlepyyn vaakunassa on vieläkin tervatynnyri. Tervakauppa on ollut aikoinaan alahärmäläisille tärkeä toimeentulon lähde.
Vuorovaikutus Nyykaarlepyyn ja Alahärmän välillä on selviö. Kaupunkikulttuuri synnytti alun perin Alahärmänkin.”
*
Ahvenanmaalaiset ovat halunneet irtaantua Suomen nationalistisesti johdetusta valtiosysteemistä ja eriytyä omaksi riippumattomaksi valtaelimeksi. Samoin Lapin saamelaiset. Karjalaiset tuntevat vieläkin verovoimaa Karjalan kannakseen ja Viipuriin, vaikka kyseinen ”kotialue” kuuluu nykyisin Venäjän federaatioon.
Samaa sukupuolta olevien vihkimisen salliminen tuottaa monille tuskaa. Samoin ulkomaalaistenkin Suomeen kuuluminen. Täysin vapaan yksilön puolustaminen koetaan tavallisesti valtiossa uhkana. Suomen valtiolaitoksen yhtenäisyys on kuitenkin kuvitelma ja myytti sillä Suomea revitään eri suuntiin.
Eteläpohjalaiset eivät ole ainoita, jotka ovat osoittanet tarvetta irtaantua ylätason komennosta. Heidänkin ongelmana on se, miten luoda ristiriitatilanteissa toimiva vuorovaikutus paikallisen vallankäytön ja nationalistisen valtiovallan välille.
Etelä-Pohjanmaa kuului varhain Ruotsiin Norrlantiin. Täällä Österlandissa tapahtunut Ruotsin kruunun vallankäyttö ja suomalaisväestön yhteisöelämä olivat vuosisadat kaksi eri asiaa.
Etelä-Pohjanmaa jätettiin aikoinaan Suomenniemen ruotsinkielisen aateliston syntyhistoriaan liittyvän Juhana herttuan herttuakunnan ulkopuolelle.
Nuijasota käytiin etelän aateliston ja pohjanmaalaisten talonpoikien kesken mutta siinä oli kyse ”Ruotsin sisällissodasta”. Koska Suomea ei ollut 1500-luvulla olemassa nuijasota ei voinut olla suomalaisten välinen sota.
Nuijasotaan ei pitäisi kytkeä omaa erityislaatua. Omaa aatelistovaltaorganisaatiota ei syntynyt Etelä-Pohjanmaalle koskaan. Etelän aatelisto murskasi 1500-luvun nuijasodassa eteläpohjalaisen talonpoikaisarmeijan koska talonpojat olivat asettuneet etelän aatelistoa vastaan. ”Aateliston sota” liittyi Ruotsin valtiopoliittiseen unioniriitaan. Tuon sodan voitti tuolloiset ”nationalistit” (Kaarle herttua), häviäjä oli unionistit ja Puolan Sigismund.
*
Valtiollisesta demokratiasta perinne- ja heimoromanttisuuteen eristäytyminen on ollut yhtenäisyyteen pyrkivälle valtiolaitokselle ongelma. Mutta eristäytyminen ei ole sinänsä ongelma.
Ristiriitaisuus ja vastakohtaisuus rikastuttaa valtiota. Eristäytyminen tulee ongelmalliseksi vasta, kun jää tuijottamaan omien uskomusten pohjalta omaan intressiin ja estää toisinajattelun ja kieltää ristiriitajännitteiden hedelmällisyyden. Nationalismi on tätä. Siinä kiihotetaan kaikkia osapuolia puhaltamaan samaan hiileen.
Valtio ja sen historia on täynnä vastakohtia ja ristiriitoja. Terveessä maailmanvaltiossa tuulee ja vetää koko ajan eri suunnista, mutta tilanne osataan pitää rauhan takia koko ajan hallinnassa.
Valtio, jossa puhaltaa aina yhdestä suunnasta eikä mikään pysy hallinnassa, on sairas.
*
Ruotsalaisvastainen Etelä-Pohjanmaa on jäänyt muusta Suomesta eristäytyneeksi talonpoika-alueeksi. Talonpoikien heimoromanttinen eristäytyminen on jatkunut myös nykyaikana. Eteläpohjalaisten muusta Suomesta eristäytyminen todetaan myös maakunnan historiasarjassa.
Eteläpohjalaiset ovat jatkaneet valtiollisessa ristiriitatilanteessamme elämistä eristäytymällä myös modernista kaupunkikulttuurista ja teollisen kulttuurin synnyttämästä marxilais-vasemmistolaisesta kulttuurista. Siinä he tekevät suvaitsemattomina virheen.
Romanttiseen talonpoikaismaailmaan pysähtyminen ei hyödytä eikä elätä ketään.
Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, että korkein sivistyksellinen aines on kulkeutunut myös Suomenniemelle aina ulkomailta. Omatekoista korkealuokkaista sivistystä ei voi olla edes olemassa.
*
Ja kaikki jo tapahtunut eli ”historia” voidaan tulkita lukemattomilla eri tavoilla.
Valkoisen vallan suosima nationalistinen historiankirjoitus on korostanut sitä, ettei Suomenniemen maa-alueella ole vaikuttanut koskaan mikään muu kansa kuin suomalaiset. On kuviteltu, että jo tuhat vuotta sitten tiedettiin Suomen itsenäistyvän vuonna 1917. Se ei ole kuitenkaan ”totta”.
Eteläpohjalaiset kuvittelevat omassa ”väärin ymmärretyssä nationalismissaan” panneensa alulle jopa klassistisen pohjalaistalon. Ja Suomessa on ruokittu Daniel Jusleniuksen hengessä (Aboa vetus et nova, 1700) kuvitelmaa siitä, että Jumala on päättänyt aikoinaan, että Suomenniemi on ”varattu” ainoastaan suomalaisille.
Tämän saman ajattelutavan mukaan myös esimerkiksi Israel kuuluu ainoastaan juutalaisille. Palestiinalaisille ei ole siinä mitään paikkaa. Mutta tämä on epäoikeudenmukaista ja palestiinalaisten ihmisarvoa loukkaavaa.
*
Uskontotarina ja suullinen ”tieto” (haastattelukertomus, kansanrunous jne.) on myyttikertomus. ”Perinnetieto” ei kelpaa historiaksi.
Menneisyyskuvaus ei ole konkreettinen kuvaus irtaantumatta ensin eksistentialistisesti kaikenlaisista kuvitelmista ja myyteistä. Paikallishistoriamme ovat järjestään ”satutarinoita”.
Tapio Knuuttilan kirjassa Knuuttilan raitti (2012, kustantajana Härmä-Seura ry) Knuuttilan raitin tapahtumissa nähdään isänmaallisesti pienoiskoossa koko Suomen historian huipentuminen valtiolliseen itsenäistymiseen 1917.
Tuo ajatus pohjautuu nationalistiseen historiankirjoitukseen. Siinä koko maailmassaolo tulkitaan jumalallisen hengen ja itse Jumalan johdatuksena kohti suomalaista valtiolaitosta ja -valtaa.
Kristillisen kansankirkon väkevä vaikutus näkyy kaikessa häjyjen alueella ja myös Järviseudulla.
”Lakeuden lopputulokseen” ei ole sisältynyt muka olenkaan kansainvälistä vuorovaikutusta. Tämä ei ole kuitenkaan ”totta”. Kaikki on tässä maailmassa vuorovaikutuksen ja lainan tulosta. Pohjalaistaloa myöten.
*
Knuttilan raittiin liittyy paljon ruotsinkielisiä sanoja. Tämä todistaa suomenkielisten vuorovaikutuksesta Ruotsin kieltä puhuneen ulkomaalaisen väestön kanssa. Knuuttilan raitin alkuperäinen nimikin saattaa olla ”Knutsgatan” tai ”Knutsvägen”. Paikan mahtavin vaikuttaja on ollut Knut-niminen henkilö (vrt. Antti Isotalo).
*
Tapion Knuuttilan kirjassa kerrotaan sivulla 180, että Uudenkaarlepyyn pitäjän Wuoskosken kylässä sijaitsee Knuuttilan koski. Tässä yhteydessä kannattaa tutustua myös vanhoihin vesirakenteisiin ja maatalousyhteisön tarvitsemiin vesimyllyihin (kts. Länsi-Suomen ympäristökeskukseninventointi 1995-1997, Aki Anttilas).
*
Ruotsista tänne suuntautuneissa ristiretkissä on ollut nationalististen historioitsijoiden mielestä tärkeintä kääntää suomalaiset ”oikeaan uskoon” kuin korostaa sitä, että huomion arvoisinta on ollut se että Ruotsin kruununvalta sai vallattua itselleen maa-alueita Österlandista eli Suomenniemestä.
Eteläpohjalainen ”väärin ymmärretty suomalaiskansallinen nationalismi” on täynnä virheellistä historiatulkintaa. Historiakaan ei ole uskomus tai romanttinen myyttikertomus. Historia on kuvaus siitä, mitä on tapahtunut konkreettisesti.
Tästä huolimatta alahärmäläisen talonpoikakulttuurin palvojat kuvittelevat suomalaisten talonpoikien perustaneen jo alun perin Knuuttilan raitinkin ilman ”ulkopuolista (ulkomaista) vaikutusta”. Härmä ei kuitenkaan syntynyt suomalaisen talollisen Heikki Maununpoika Härmän raivaustyön pohjalta kuten kyseisellä seudulla vieläkin kuvitellaan.
Mainittu nationalistinen käsitys ei anna oikeaa kuvaa suomalaisen yhteiskunnan ja valtiolaitoksen rakentumisesta. Härmän synty on tapahtunut aivan eri tavalla.
Se on tapahtunut enne kaikkea vuorovaikutuksessa Ruotsin ja Venäjän vallan kanssa.
*
Maa-aluettaan laajentanut Ruotsi taisteli jatkuvasti itää eli Venäjää vastaan ja saavutti suurimman laajuuden idässä 1600-luvun lopulla. Sen jälkeen laajeni Venäjän mahti ”idän supervallaksi” (Pietari Suuri ja Pietarin kaupunki 1703 Itämeren äärellä, Suomenlahden itänurkassa).
Suomi painii tuon valtamuutoksen kanssa tänä päivänäkin. Ja Neuvostoliiton perillisen Venäjän federaation valta sen kun kasvaa kasvamistaan.
Venäjä valta jätti vuoden 1809 jälkeen jälkensä myös Knuuttilan raittiin. Se näkyy esimerkiksi alueen talojen pietarilaisina T-ikkunoina, aumakattoina, vaakalautoina ja keltaisen värin käyttönä. Sekä ”valtiollisena virkavaltana” (sotilaat, nimismiehet, oikeudenkäynnit).
Ruotsin kruununvalta pakotti 1500-luvulta lähtien Österlandissa asuneet suomalaiset sodankäyntiin itää vastaan uusien maa-alueiden Ruotsille valtaamiseksi.
Suomalaiset ”harjoittelivat” nyt ensimmäisen kerran ”rasistista ryssävihaa”, jolla on vahva perusta nykyisin myös Etelä-Pohjanmaalla. Eniten pelätään ”villejä idän susia”. Tässäkin on kuitenkin kyse vanhasta uhkakuvasta ja myytistä.
Sana ”venäläinen” on tarkoittanut alun perin ystävää (vrt. Viron kieli).
Lisäksi Suomenniemellä on vaikuttanut (ennen suomalaisten ”tiputellen” Suomenniemelle tuloa) myös esimerkiksi lappalaisia ja muita ei-suomalaisia väestöryhmiä. Tämä on osoitettu viimeksi myös veri- ja DNA-tutkimuksin.
Pakolaisista on tulossa uusinta DNA-perintöämme. Maailma jatkaa kansainvälisen vuorovaikutuksen pohjalta ikuisesti. Turha taistella nationalistisesti tuota muutosprosessia vastaan.
*
Suomennimen rannikkoalueiden valtaamisen jälkeen Ruotsin kruunu siirtyi Ruotsin Österlandissa sisämaan valtaamiseen jokia pitkin ruotsalaisella väestöllä.
Etelä-Pohjanmaan historian ensimmäisessä osassa (1, painos 1950, sivut 228-230) ja toisessa osassa (2, painos 1945, sivu 74) on myös Lapuanjokea pitkin tapahtuneesta ruotsalaisesta siirtolaisuudesta.
Heikki Ylikankaan historiateoksessa Tervasta teollisuuteen (1989) on maininta Vöyrin ruotsinkielisen talonnimien vahvasta vaikutuksesta Härmien varhaiseen alueeseen (sivut 23-24).
Tämän asutusta koskevan ruotsalaisvaikutuksen yksityiskohtaista kuvausta ei ole kuitenkaan vielä tehty. Syy tähän on nationalistinen propaganda ja muunlaisten historiatulkintojen kieltäminen.
Terävin historiatulkinta on eksistentialismin pohjalle rakentuva tulkinta tapahtuneesta kehityksestä ”historiasta”. Sen yhteydessä saatetaan epäillä myös sitä, kannattaako ”historiasta” edes keskustella tai onko ”historiaa” edes olemassa.
Nationalistinen paikallishistoria on puolestaan universaalisuuden vastaisena aina tuomittavaa.
Etelä-Pohjanmaan historiat on julkaistu toisen maailmansodan päättymisen jännittyneessä ilmapiirissä. Siinä korostettiin yksipuolisesti suomalais-kansallista nationalismia. Se on kuitenkin umpikuja, siksi nationalismin loppu on lähestymässä.
*
Kun Uudenkaarlepyyn alueen ruotsalainen siirtokunta (johon kuului useita perheitä lapsineen sekä karjaa ja rakennustarvikkeita) lähti tavaroineen lauttoineen ja veneineen Lapuanjokea pitkin kohti etelää sen onnistui taivaltaa Uudenkaarlepyyn seudulta noin 30 km kunnes sitä vastaan tuli este, Lapuanjoen Knuuttilan koski. Koskeen tehtiin vesimylly viljan jauhamista varten.
Siirtokunta asettui kosken johdosta maihin (kulkueste ja myllyn paikka) kyseiselle kohtaa ja paikalle syntyi Knuuttilan raitin ensimmäinen asutus ja miljöö. Knuttilan raitti on ”kansainvälinen sivistyslaina” minkä ruotsalaiset toivat tänne Ruotsin kautta.
*
Kaukana Lapuanjoesta etelään on Kyrönjoki. Sen jokisuu alkaa Vaasan ja Korsholman hallintokeskuksen eteläsivustalta (Ruotsin ruotsinkielinen hallintovalta toimi pitkään täällä Suomenniemen puolella). Kyseisen paikan pohjoispuolelta alkaa Lapuanjoki. Kyseisten jokien väliin jää iso maa-alue.
Suomalaiset nationalistit tuhosivat 1800-luvun lopulla nationalismikiihkossa Korsholman sorakummun koska sieltä annettiin Kustaa Vaasan ja voudin käsky ruotsalaisille rannikkosiirtolaisille valloittaa Ruotsille Suomenniemen pohjoispuolen sisämaa-alueita.
Aikaisemmin oli tapahtunut Kyrönjokea pitkin suomenkielisen ja hämäläistaustaisen väestön (alun perin jousipyssyjensä ja puukkojensa kanssa erätaloutta harjoittaneiden suomalaisten) muuttoa rannikon tuntumasta sisämaahan. Se tapahtui Kyrönjokea pitkin kohti Ilmajokea ja Lapuaa sekä Härmänmaata.
”Suomalainen Kyröjokireitti” ja ”ruotsalainen Lapuanjokireitti” kohtasivat toisensa viimeistään Lapuan seudun kohdalla.
Seudun kehitykseen on vaikuttanut ruotsalaisvaikutuksen lisäksi myös 1600-luvun kreivi- ja vapaaherrakuntakehitys. Kreivin tittelin saanut saattoi saada hallittavakseen muutaman kymmenen talon läänityksen. Kuitenkin varsinainen ”kuninkaanvallan oikea käsi” ja valtiomuodostuksen peruskiviä oli Ruotsin aatelisto mutta sellaista ei lakeudella syntynyt. Tämä rakensi kovan perustan maatalousyhteiskunnaksi eriytyneelle Etelä-Pohjanmaalle ja sen mukaiselle arvomaailmalle.
*
”Suomalainen barbaarikansa” tilasi Vaasan ruotsalaisilta 1750 lakeuden ensimmäiset pohjalaistalot Ilmajoelle (”fooningit” eli kaksikerroksiset hirsiasuintalot). Myös museovirasto on omaksunut kyseisen käsityksen pohjalaistalosta.
Uudenkaarlepyyn pieni ruotsalainen siirtokunta ja alueen ruotsalaisryhmät kohtasivat Knuuttilan raitilla suomalaisväestön (se oli saapunut alun perin Kyröjokea pitkin Lapuan seudulle sisämaahan). Suomalaiset olivat aluksi ruotsalaisten palvelusväkeä mutta vähitellen kyseiset yhteisöt muodostivat yhden yhteisön (risteäminen).
Härmänmaan myöhempi riitaantuminen ja kahtia jakautuminen Ala- ja Ylihärmäksi johtui seudun historiataustaan juontuvista vastakohtaisuuksista. Koko nykyinen Suomen alue voitaisiin jakaa ristiriitaisuuksien pohjalta moneen itsenäiseen osaan.
Alahärmän Knuuttilanraitin GÄST-TORG (Jästintori) oli seudun nuorten mytologisten eläinten kuhertelupaikka (seksuaalisuus) ja nuorten barbaarimiesten juopottelu- ja tappelutori (väkivalta).
*
Tätä ennen olin kirjoittanut Ilkkaan (13.11.2016) seuraavan mielipidekirjoituksen (kirjoitus on julkaistu 15.11.2016 Ilkassa otsikolla ”Suvaitsevaisuuden perusta on terve itsetunto”):
”SUVAITSEVAISUUS POHJAUTUU TERVEESEEN ITSETUNTOON (alkuperäinen otsikko)
Piia Kattelus vaati ”tervettä kansallista itsetuntoa” ja itsemääräämisoikeutta (Ilkka 12.11.2016).
Olen ”terveestä itsetunnosta” täysin päinvastaista mieltä kuin Piia Katelus.
Kansallisuusaatteeseen sisältyvä kokonaista kansaa koskeva ”vapaudenaate” syntyi 1700-luvun lopun Ranskan suuren vallankumouksen sekä 1800-luvun alussa elänen saksalaisen Friedrich Hegelin dialektisen filosofian pohjalta.
Nationalistisen valtioaatteen syntymiseen vaikutti suuresti 1800-luvun pyrkimys yhtenäistää hajanainen Saksa. Tuohon aikaan eläneen Hegelin luomassa dialektikassa korostetaan vastakohtien ja ristiriitojen merkitystä elämässä ja historian kulussa.
Dialektiikka syntyi alun perin muinaisessa Kreikassa. Sillä tarkoitettiin väittely ja todistelutaitoa. Siinä eri mieltä olevat ihmiset keskustelivat ja väittelivät keskenään, jotta ihminen ymmärtäisi paremmin, sitä mitä erilaiset ilmiöt ja asiat merkitsevät.
Kreikkalaiset opettivat nuoria väittelemään keskenään, ei olemaan kaikki samaa mieltä. Niin meidänkin pitää tehdä.
Koko länsimaisen kulttuurin arvopohja perustuu kreikkalaisten muinoin luomaan dialektiseen ajattelu- ja toimintatapaan.
Ilman sitä meillä ei olisi länsimaista filosofiaa, yhteiskuntaa eikä esimerkiksi vanhaa klassistista arkkitehtuuria, ei myöskään pohjalaistaloja.
Terve demokratia ei perustu siihen, että pyritään tukahduttamaan erilaisuus ja toisinajattelu. Ja että pyritään ”yhteen ainoaan oikeaan” maailmassa olemiseen.
Erilaisuuden ja vastamielipiteen salliminen rakentaa ihmistä ja elämää.
Sitä vastoin erilaisuuden ja toisinajattelun torjuminen heikentää demokratiaa ja johtaa yksinvaltaan, mistä seuraa pahuutta.”
*
Kirjoitukseni taustalla oli se, että kiinnitin huomiota eteläpohjalaiseen itseriittoisuuteen ja seudulla vallitsevaan ”väärin ymmärrettyyn suomalaiskansalliseen nationalismiin”.
Nuo ajatukset syntyivät äskettäin Lapualla käydessäni, käyntini liittyi taiteeseen.
Taiteen tekemisen pohjalta voi pohtia parhaiten inhimilliseen olemiseen liittyviä kysymyksiä. Kirjailijana aloittanut Jean-Paul Sartre ei olisi voinut luoda uutta ihmisläheistä olemiseen liittyvää filosofiaansa (eksistentialismia) perehtymättä ensin kirjailijana taideilmaisuun.
Vähää aikaisemmin Alahärmän Knuuttilan raitilla käydessäni tajusin häjyjen aikaisen myytistön ja kuvaston. Antti Isotalon (Storgård) kotipaikka ja taidemaalari Juhani Palmun vuonna 2001 ostama 1800-luvun asuintalo Alahärmän Knuuttilan raitilla toimii tuon kultin ”temppelinä”.
Palmu hyväksytään seudulla ”omaksi pojaksi” koska hän ylläpitää kuvastollaan itseriittoista Härmänmaa-myyttiä. Se liittyy maaseudun maatalousvaltaiseen talonpoikaporvariston valtaan.
*
Maatalousyhteiskuntataustaisen häjyilyn (puukko ja väkivalta), jääkäriliikkeen, valkoisen vallankäytön sekä lapuanliikkeen yhteinen piirre on pyrkimys nousta laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan ja pyrkimys ottaa koko ylin yhteiskunnallinen valta omiin käsiin.
Tämä osoittaa samalla epäsosiaalista ja suvaitsematonta käytöstä. Se on samalla ”väärin ymmärrettyä suomalaiskansallista nationalismia” ja diktatuuria. Tätä toimintaa harjoittaa lakeuden patriarkaalinen äijäväki, naiset ovat heille pelkkiä ”oikolukijoita”.
Turkissa asia on tässä kohtaa vieläkin huonommin, ylin valta haluaa sallia lapsiseksinkin.
*
”Väärin ymmärretty eteläpohjalainen nationalismi” liittyy siihen, että Mannerheimin johtama eteläpohjalainen valkoinen talonpoikaisarmeija tunsi olevansa 1918 sisällissodassa eräänlainen ”Suomen valtion perustaja”. Punaiset saivat siinä luodin kalloonsa.
Mutta sisällissotaa seurannut ”lopputulos” ei liikettä tyydyttänyt. Koska talonpoikasarmeijan mielestä kiellettyä ”tavaraa” jäi kuitenkin kytemään. ”Maatilavaltiotaan” ja pääomaansa vahtinut ja kristillis-porvarisiin agraariarvoihin kasvanut talonpoika halusi kaiken vallan itselleen ja tietysti ilman kilpailijoita.
Koko valtiovalta piti saada talonpojan puristavaan kouraan. Eteläpohjalainen talonpoika alkoi uskoa olevansa myös ”Suomen itsenäisyyden pelastaja”. Ja tuo aate jäi elämään.
Tämä aate ja asenne johti vakavaan konfliktiin demokraattisesti valitun nationalistis-valtiollisen kansanedustuksen ja pienen eteläpohjalaisen ääriliikkeen kesken.
Toisen maailmansodan jälkeen Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto ryhtyi kehittämään ”lakeusrotuoppia”, johon rasismiin sisältyy myytti eteläpohjalaisesta vallankäytön neroudesta (talonpoikien nuijasodasta lähtien) ja kädentaitojen näppäryydestä (katso Kytösavut 1., 1945, sivu 12).
*
Noin 300 metrin päähän Knuuttilan raitista oli syntynyt samalla tavalla kuin Kauhavan Sippolassa torppariasutusta (kts. Tapion Knuuttilan kirja sivuilla 167-174 sekä Sippolan torpista aiemmin kirjoittamani teksti blogissani). Kyse oli alueellisesta segregaatiosta, jossa köyhin ja vähiten arvostettu väestönosa (palvelijoita, käsityöläisiä jne.) asettui pikkumökkeihinsä ”Knuutin pääkadun” ja isäntien suuten ja komeiden ”kartanoiden” taakse (syrjään).
Maaseudulla tapahtuneeseen rikkaisiin ja köyhiin jakautumisen rinnalla tapahtui kaupunkien teollistumisen aiheuttanut kahtiajako poliittisesti ”valkoisiin ja punaisiin”. Maatalousvaltaisella venäjällä punaisiin kuului valtava joukko maaseudun köyhälistöä ja myös talonpoikia (maaorjuus).
Koska agraarivaltainen seutu synnyttää aina tietyn osuuden omistajaporvaristoa ja tietyn osuuden alistettua köyhälistöä, se ei voi toimia mallina demokraattiselle yhteiskuntarakenteelle. Talonpoika vastustaa myös modernismia ja teollistumista koska maalaisporvari pelkää uudistuneen yhteiskunnan hävittävän talonpojan perinteisen itsellisyyden perustan ja talonpojan porvarivallan.
*
”Valkoinen talonpoikavalta” joutui siis toteamaan heti vastustajiensa väkivaltaisen vaientamisen jälkeen (sisällissodan 1918 jälkeinen vaihe) , että vanhat viholliskuvat heräsivät uudestaan henkiin. Väkivallan käyttöön sillä oli perinteisen puukon lisäksi nyt myös kivääri sekä ulkomaisia yksinvallan käyttöön organisoitumisen malleja (fasismi).
Ääriliike otti vuoden 1918 jälkeen koko suomalaiskansallisen valtiollisen vallan omiin käsiinsä ja perusti sisällissodan jatkoksi eteläisen paikallisen ”mäntsäläliikkeen” ja pohjoisen ”lapuanliikkeen” kitkemään täältä lopullisesti ”vääränlainen toisinajattelu”.
Samalla riisuttiin presidenttikin (ulkopolitiikkavalta).
Toisinajattelun tukahduttaminen ristiriitatilanteessa on tuon fasistisen ”aateveljeskunnan” isoin kivi kengässä. Liikkeellä on itsellään yksi ainoa ”totuus” ja siihen pitää kaikkien muiden alistua koston uhalla.
Tuo sinimusta ääriliike ja sen mukainen arvomaailma elää vieläkin monissa eteläpohjalaisissa agraarivaltaisissa kunnissa.
Mutta ei ole oikein se, että maakunnan valtapuolueen edustaja nousee valtuuston puhujakorokkeelle ja sanoo, ettei käsiteltävästä aiheesta kannata käydä valtuustokeskustelua koska asia on jo päätetty puolueemme ryhmähuoneessa.
Eikä ole myöskään oikein jos uuden pikkuruisen ääriliikkeen johtaja ilmoittaa valtuustokokouksessa keskellä yötä, että teillä valtuutetuilla on kyllä aikaa istua täällä vielä pari tuntia, sen aikaa kun minä pidän oman parituntisen puheenvuoroni. Sen hän tekee pelkästään kostaakseen ja saadakseen perustamalleen uudelle ääriliikepuolueelle mahdollisimman ison kokouspalkkion (Tämä esimerkki on Turusta).
Kiihkonationalistiset ääriliikkeet ovat aiheuttamassa lakeuden monissa valtuustoissa myös rasistista monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajavastaisuutta sekä EU-vastaisuutta.
Tuon ”väärin ymmärretyn nationalismin” perilliset ovat parhaillaan vaatimassa paluuta ”alkusuomalaiseen kansantahtovaltioon” (tiukasti suljetut rajat, oma kansantalous, oma markka jne.).
Suomen eroa Euroopan unionista kutsuttaisiin sinä termillä ”Fixit” (verta ”Brexit). Tuo pelastusrengas ei kuitenkaan pidä perussuomalaisia veden pinnalla.
”Oikein ymmärretty nationalismi” on sitä, että nationalistisessa valtiossa sallitaan myös kriittinen toisinajattelu.
*
Nationalismi on ollut päätekijä kahden maailmansodan syttymiseen. Nationalistiseen demokratiamalliin on sisäänrakennettu vaarallisia käsityksiä, arvoja ja asenteita.
Muinaisen Kreikan olosuhteet poikkesivat suuresti teollisesta yhteiskunnasta. Kreikan kaupunkivaltioissa tehtiin hyvin monia erilaisia demokratiakokeilua. Niistä toiset perustuivat esimerkiksi asiantuntijavaltaan, toisissa painotettiin enemmän ”vapaiden kansalaisten” valtaa. Orjille ei annettu muinoin oikeuksia.
Nykyajan orja on kone.
*
Karl Marx piti aikoinaan Hegelin luomaa filosofiaa idealistisena mutta Marxin mielestä Hegelin dialektiikka oli kehittämiskelpoinen. Marx loi siksi Hegelin dialektiikan pohjalta materialismiin pohjautuvan ”dialektisen materialismin”.
Marxilaisen materialismin mukaan niin kutsuttu ”todellisuus” on kaikessa materialistista. Marxin kehittämän ”materialistisen historiakäsityksen” mukaan historia etenee toisiaan seuraavien vaihtuvien yhteiskuntamuotojen kautta ja talous vaikuttaa eniten kyseiseen kehitykseen. Marxin mukaan teollista kapitalismia seuraa vallankumous ja uuden luokattoman yhteiskunnan syntyminen (sosialismi ja kommunismi).
Marxin talousteoreettinen ajattelu sekä työn arvoa koskeva filosofia ovat tänä päivänäkin arvostettuja (ammattiyhdistysliike jne.). Niistäkään väittelemistä ei haluta kieltää. Ja jos joku tunnustautuu marxilaiseksi, sekin sallitaan.
Saksan valtakunnankansleri Bismarck käytti Hegelin filosofiaa, rajuja hallinto-otteita ja myös sodankäyntiä yhtenäistääkseen Saksan ”kansakuntana” ja valtiolaitoksena. Bismarckin mukaan kansaa yhdistää parhaiten yhteinen vihollinen, Saksalle siksi tuli ainakin Ranska, Venäjä ja kommunismi. Kreikassa ja Roomassa vallitsi toisin kuin nykyaikana myös orjuus.
Suomalaisten yhteinen vihollinen on ollut viisisataa vuotta idän ”ryssä”.
Myös tämän päivän lapualainen puhe ”susirajaan” nähden etäisestä ”susivapaasta Lapuasta” liittyy tuohon samaan viholliskuvamyyttiin.
*
Äskettäin käyty Ukrainan sota muistuttaa hajanaisen Saksan yhtenäistämiseen liittynyttä 1800-luvun valtapolitiikkaa. Nyt Bismarckina toimii saksalainen porvari, entinen kommunisti Merkel.
Venäjän talouspakotteet ovat iskeneet myös unionin nilkkaan. Ja Ukrainan hallinnon sisäisten levottomuuksien jatkuminen (korruptiopaljastukset jne.) saattavat johtaa Ukrainassa sisällisotaan.
Nationalistinen itsenäistyminen ei tapahdu ilman sisäistä verenvuotoa.
Ihmiset eivät ole huomanneet sitä, että maailmantaloussotaa (vrt. maailmansodat) on käyty jo monta sataa vuotta joka päivä.
Nyt tuo taloussota jatkuu siihen asti kunnes kapitalismi kiihtyy äärimmilleen ja romahtaa sen jälkeen.
Jan Hurrin mukaan (Talousanomat 14.11.2016 ”Kauppasota olisi Kiinalle ja Saksalle isompi riski kuin USA:lle”) Donald Trump pistää maailmantalouden seuraavaksi sekaisin. Hän on paljastamassa kohta ensimmäiseksi ”hitleristiset hampaansa”.
Tuo Trumpin puraisu osuisi kipeimmin Saksan talouteen ja sen jälkeen unionin kautta se osuisi myös Suomeen.
Turha kuitenkaan kuvitella, että ”impivaara-Suomeen” ja markkaan palaminen pelastaisi meidät globaalin kapitalismin maapallonlaajuiselta riehumiselta.
*
Ranskalaisen taiteilijan (kirjailijan), filosofin ja kommunistin Jean-Paul Sartren kirjoittamassa kirjoituksessa Critique de la raison dialectique (Dialektisen järjen kritiikki, katso Leena Subran yliopistotutkielma, Jyväskylän yliopisto 1981) Sartre tarkastelee yhteiskunnallisen ”todellisuuden” muotoja ja järjellisyyttä (rationaalisuutta).
Sartren mukaan marxilainen ideologia unohti yksityisen ihmisen (aaterakennelma on julistus mutta filosofia ei). Sartrella oli kommunistifilosofina siksi ajatuksia alkuperäisen marxilaisen ja eksistentialistisen filosofian (eksistentialismi = yksilönä oleminen) yhdistämisestä.
Tätä näkökulmaa tulee pitää yhtenä maailmanvaltioajatuksen peruskivenä.
Kokonainen kansa, ”kansakunnasta” puhumattakaan ei voi olla koskaan vapaa. Konkreettisesti vapaa voi olla ainoastaan jokainen yksilö erikseen.
Eikä sioin vallankäyttö liity pelkästään vaikutusvaltaisiin henkilöihin kuten Trumpiin (USA), Putiniin (Venäjä), Merkeliin (Saksa) ja Jinpingiin (Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri).
Konkreettisisin valta muodostuu aina suurista organisaatioista ja instituutioista ja niiden välisistä vuorovaikutuksista. Kiinan kommunistinen yhteiskuntajärjestelmä on niistä kaikista suurin, historia jatkuu voimissaan aivan erityisesti Kiinassa.
Ja ”oikeus itsemääräämiseen” on globalisoituneessa maailmassa mahdollista ainoastaan eksistentialistisen vapauskäsityksen pohjalta. Siinä jokaisella yksilöllä on oikeus tehdä omat valinnat ja ratkaisut vapaana yksilönä ”itselleen olemisessa” muiden puuttumatta.
Ainostaan kansainvälinen ja monikulttuurinen henkinen ja konkreettinen miljöö tekee mahdolliseksi dialektisen vuoropuhelun sen hedelmällisimmässä universaalisessa muodossa.
Suppeaan kansalliseen tasoon rajattu ”dialektinen väittely” johtaa lopuksi aina orjamoraaliin (Nietzsche), ”ulkopuolisten” syrjimiseen, rasismiin ja fasismiin.
Nationalismi on koko ihmiskunnan kannalta vaarallista myrkkyä. Nationalistinen valtiomuodostus tulisi siksi kieltää kokonaan.
0. TAUSTA. Vuonna 1917 itsenäistyneestä Suomesta piti tulla muutamia vuosia sitten moderni ”kotimaisten koneuskovaisten” (alun perin Nokia-hurmos) kullalle kimalteleva sampo.
Mutta Nokia pääsi karkuun maailmalle. Seuraavaksi Kone-Suomesta on tulossa kovaa vauhtia kokonainen ruosteinen romukasa.
Tämän käsitykseni perustuu siihen, että parhaillaan vireillä olevat nykyhallituksen suuret valtakunnalliset ”uudistushankkeet” liittyvät jo vuosikymmeniä sitten alkaneeseen kehitykseen, jossa nationalistinen valtio heikkenee sitä mukaa kuin ylikansallisen kehitys laajenee ja voimistuu.
Suomikin on jäämässä globaalin rahajyrän alle. Taloudelliset suhteet ”määräävät” kaikki muut suhteet neuvoi Marx meitä jo kauan sitten.
*
”Supervaltojen” sisällä tapahtuvat muutokset heiluttelevat nykyisin maailmanlaivaa paljon nopeammin ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Kun ylikansallisen jättilaivan suunta kääntyilee vähän väliä nopeasti ja arvaamattomasti pikkuvaltiot ”vikisevät tuskissaan” (valtion kuolema). Mutta mitään uutta parempaa maailmanjärjestystä ei siinä synny vielä.
Järjen käyttö, uskomus ”tieto on valtaa” ja luonnonvarojen ryöstäminen ei pelasta ihmiskuntaa vaan johdattelee meidät vauhdilla kohti uusia entistä vakavampia ongelmia.
*
Loogis-empiristiseen ajatteluun pohjautuva ihmiskäsityksemme pitää ihmistä koneena ja automaattina. Ihanteellisin ihmiskuva on siinä hyvin toimeentuleva ja hyvin sopeutuva ihminen.
Ihmisestä tulee siinä osa orjamoraalista ihmismassaa ja lopulta valtaeliitin kuoliaaksi kuristama ”olemattomuus”.
Mutta me emme ole koneita. Ihmiskeskeiseen ajatteluun pohjautuva hermeneuttinen maailmankuva on päinvastainen. Siinä on keskeistä omia ratkaisuja joka hetki tekevä vapaa yksilö.
*
Sosiaali- ja hyvinvointivaltion kriisistä on puhuttu enemmän jo ainakin 1970-luvun puolivälistä lähtien (kts. Antti Karisto ja Pentti Takala: Sosiaalivaltion kriisi, 1985).
Elämäntapojen muutokset ja esimerkiksi lääkehoito-tarpeiden rajaton kasvu sekä niistä aiheutuvat kustannusten nousut havaittiin aiheuttavan valtiontaloudelle ylitsepääsemättömiä ongelmia. Valtio alkoi tukehtua omaan pullaansa.
*
Uudistamisinnostus kohdistuu nyt kaiken julkisen vallan yksityistämiseen ja yhtiöittämiseen. Seuraavaksi voidaan yhtiöittää puolueet ja eduskunta. Siis Oy Suomen Keskusta Ab ja Oy Suomen eduskunta Ab.
Raha alkoi ratkaista kaiken. Ja pääministerinämmekin on jo miljonääri (vrt. USA).
Uudistamisinnossa on alettu kaatamaan maahan myös ”lapsia pesuveden mukana”.
Eli on ryhdytty romuttamaan modernin valtiokoneen ja jatkuvan taloudellisen kasvun tiellä olevia ”jarruja” kuten ”työnteon arvoon liittyvää ajattelua” (Karl Marx).
Nyt kaikkien pitäisi uhrata kaikkensa kaikkeen yrittäjäbisnekseen. Mitä kaikkea yrittäjäporvarivalta keksiikään ”valtionkoneemme pelastamiseksi”.
Suomen satavuotisjuhlasta on tulossa ensimmäinen ja viimeinen kansallinen SURUJUHLA.
Nykyisessä valtiollisessa paniikkitilanteessa kaikki pyritään uudistamaan, kiillottamaan, rasvaamaan ja rassaamaan. Eli muuttamaan rahaksi.
Mutta käynnissä oleva kansainvälinen uusliberalistinen kapitalismi on kansallisvaltioissa menoa kohti ylitsepääsemättömien ”olosuhteiden diktatuuria” ja ”käsittämättömiä vaihtoehtoja” (kts. Georg Henrik von Wrightin kirjoitukset).
Kaikki alkaa seisoa tällä planeetalla tyhjän päällä.
Ainoa iloni on pieni pikimusta kissanpentumme.
*
Eri valtioissa on vallinnut aina hyvin erilaiset olosuhteet (aluerakenne, väestö, taloudellinen ja poliittinen vallankäyttö jne.) ja oikeiden ”korjausratkaisujen parturointi” uusimpiin olosuhteisiin on tavallisesti mahdoton tehtävä. Meitä odottaa ”patti ja matti”.
Yhtäkään ”mallivaltiota” ei ole olemassa, kaikki nykyiset valtiot ovat hyvin erilaisia. Valtio ei ole ikuinen.
Tanskassa (5,7 milj.) on likimain samankokoinen väestä kuin Suomessa (5,5 milj.). Mutta pinta-alaltaan kyseiset maat ovat täysin erilaiset. Tanskan koko on ainoastaan 43 000 km2, Suomen 338 000 km2.
Tanskassa suurkuntauudistus ja muut rakenneuudistukset on ollut mahdollista toteuttaa melko hyvin maan pinta-alan pienuuden takia (lyhyet välimatkat jne.).
Saksa on pinta-alaltaan (357 000 km2) likimain saman kokoinen valtio kuin Suomi (338 000 km2). Mutta väestömäärältään kyseiset maat poikkeavat täysin toisistaan. Saksassa on 83 miljoonaa asukasta, Suomessa 5,5 miljoonaa. Saksassa asuu Suomen kokoisella alueella noin kolmetoista suurempi väestö.
Saksan ja Suomen poliittinen hallintomalli poikkeavat täysin tosistaan. Liittoparlamenttivalta, osavaltioparlamenttivalta ja paikallinen valta ovat siinä usein päällekkäin. Suomessa valta keskittyy entistä enemmän ja yksipuolisemmin valtaportaikon ylimmälle askelmalle.
1. VALTA. Mytologisen ihmiseläimen toimintaa leimaa traumaattisuuden, väkivaltaisuuden ja seksuaalisuuden lisäksi myös VALLANKÄYTTÖ.
Valta ei ole pelkästään käytännön seikka vaan myös syvällinen filosofinen kysymys.
Michel Foucaultin mukaan valta voi olla myös näkymätöntä (rakenteisiin piilotettua), esimerkiksi kieleen (esimerkiksi tekstin patriarkaalisuus) tai tilan (kuten kaupunkirakentaminen ja arkkitehtuurin) ja ajan organisointiin liittyvää. Valta voi liittyä myös ”elämän säätelemiseen tiedon avulla” (biovalta).
Valta on usein fyysistä pakkovaltaa tai taloudellista valtaa tai ideologista valtaa. Se voi olla myös yksilön valtaa tai esimerkiksi organisaation valtaa.
*
Ihmisen vallankäyttö tapahtuu hierarkkisen periaatteen pohjalta. Siinä suurinta valtaa käyttävä alistaa pienempää valtaa käyttävät jotta heikommat yksilöt ja organisaatiot tottelisivat vahvempaa valtaa. Mutta jos alamaiset kieltäytyvät tottelemasta ylintä valtaa valtaeliitti rankaisee alamaisia.
Valtaan liittyy myös lakkaamaton pyrkimys vahvistaa ja kasvattaa omaa valtaa. Mikään ei ole valalle riittävää.
*
Kansan edustamiseen perustuva demokratia toimii ennalta sovitun vallanjaon pohjalta. Koska kyseinen vallanjako on suhteessa yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja yhteiskunnallisiin muutoksiin se aiheuttaa jatkuvia muutoksia jo sovitussa vallanjaossa.
Valta on jaettu yhteiskunnassa monin eri tavoin. Se tapahtuu esimerkiksi hallintovaltaa kuvaavan hierarkkisten mallikaavion pohjalta. Kyseisen mallin muuttamisesta ja uudistamisesta käydään jatkuvasti kovaa kädenvääntöä.
Tuossa hierarkkisessa kaaviossa ylin valtaelin (organisaatio ja/tai henkilö) käyttää suurinta valtaa. Valtion tasolla ylin valtavaikuttaja on eduskunta, kunnan hallinnossa vaaleilla valittu valtuusto.
Presidentti käy esimerkkinä valtaa käyttävästä henkilöstä, Yhdysvallat esimerkkinä organisaatioista.
*
Koska yleinen kehitys kulkee kohti ylikansallista kansainvälisyttä se synnyttää myös kansallista vastarintaa.
Euroopan unionin syntyminen merkitsi siirtymistä länsieurooppalaisesta kansallisesta vallankäytöstä kohti ylikansallista vallankäyttöä.
Kansainvälisyyden huipentuma voi tapahtua siirtymisessä yhteen maailmanvaltaan.
Päinvastaisessa tapauksessa kaikki valta siirtyisi paikalliselle tasolle. Kyseinen vapauden ja vallan yhdistelmä on kuitenkin vaarallinen.
Paikallisella tasolla hyvän yhteiskunnallisen valta-aseman savuttamista tärkeämpi on yksilön vapaus ”itselleen olemiseen”.
*
Ylikansallisen Euroopan unionin (EU) perustaminen on heijastunut kansalliseen hallintoon. Ylin valtaa käyttää unioniin liittyneissä valtioissa unioniin toimintaan osallistuvat kansalliset puoluepoliittiset henkilöt ja ryhmät.
Tämä kehitys on johtanut eduskunnassa puoluepoliittisena kansanedustajana toimivien valta-aseman muuttumiseen. Heidän valta-asemansa on heikentynyt. Ja samalla usko alkuperäiseen nationalismiin on horjunut.
Ja kun näin tapahtuu siitä seuraa uusia valtamuutoksia.
Globaalin maailmanvaltion valta-asema tulisi perustua siihen, että kyseinen instituutio käyttää kestävän maailmanrauhan ylläpitämiseksi ylintä valtaa hyvin itsenäisesti.
Toisessa ääripäässä on vapaiden yksilöiden oikeus ”itselleen olemiseen” ja se tarkoittaa samalla yhteiskunnallisen pakkovallankäytön harjoittamisen kieltämistä vapaan yksilön kohdalla.
Vapaalle yksilölle kuluu oikeus tehdä kaikki ratkaisunsa itse ”itselleen olemisessa”.
*
Pelkästään kansanedustajana toimivat ja kuntien valtuustoissa valtaa käyttävät ovat tulleet Suomessa viimeksi uuteen valtakilpailutilanteeseen.
Siinä kansaa edustavat kansanedustajat pyrkivät vahvistamaan valta-asemaansa edustamiensa seutujen, maakuntien kohdalla. Tuo vallankäytön vahvistaminen aiotaan toteuttaa uuden maakuntahallintomallin pohjalta.
Tämä merkitsee samalla uuden vallanjakomallin toteuttamista. Muutos tapahtuisi koko valtion tasolla.
Muutoksessa paikallista valtaa ”karsitaan” ja heikennetään eli kuntalaisia edustavien uusien suurkuntavaltuustojen valta-asemaa heikennetään ja se heijastuu samalla myös kansanvaltaan.
Vastaava kehitys tapahtui ensimmäisen kerran 1980-luvulla käynnistetyn uusliberalistisen kapitalismin johdosta (valtuustovallan delegointi ”alaspäin”).
Kansanedustajat haluavat ottaa uusien suurkuntien valtaa itselleen peläten uuden ”suurkuntavaltaelimen autonomisoitumista” valtiollisesta valtahierarkiasta.
*
Poliittinen puolue on organisaatiovaltaa käyttävä valtaelin. Se käyttää nykyisin ylintä valtaa valtiossa ja valtioon kuuluvissa kuntaorgaaneissa.
Elollinen luonto on tuon keinotekoisen yhteiskunnallisen systeemin ulkopuolinen ”riippumattomuus”.
Säätilakin vaihtelee kansallisvaltioiden yläpuolella miten sattuu valtiorajoista piittaamatta. Luontokappaleen eli ihmislajin ”omakin säätila” vaihtelee villisti niin, ettei ihminen voi itse siihen vaikuttaa.
Teknologista elämäntapaa elävän modernin ihmisen utilistinen luontosuhde on vakava ongelma myös hänelle itselleen.
Ihmislajin toiminnan johdosta aiheutuneesta elollisen luonnon kurjistumisesta alettiin keskustelemaan laajemmin 1960-luvulta lähtien. Tämä johti siihen, että vallitsevaa epäkohtaa alettiin käsittelemään myös valtioiden valtapoliittisilla tasoilla.
*
Nyt syntyi ajatus ”luonnonympäristön suojelemisesta” ihmisen toimesta. Ihminen uskoi voivansa hallita samalla kaikkea ja kaikessa.
Ympäristöministeriö perustettiin Suomessa 1983. Ja viisi vuotta tuon jälkeen kuntiin alettiin organisoimaan ympäristöhallintoa (1988). Kuntien ympäristöhallinto toteutettiin kunnan hallintomallin pohjalta.
Kyseinen muutos koettiin uhkaavan ihmisen omaan toimintaan liittyviä päämääriä. Ympäristöhallinnolle ei haluttu antaa siksi ”liikaa valtaa”.
Tämä johti myöhemmin moniin jyrkkiin konfliktitilanteisiin ja tähän kysymykseen liittyvä ongelma jatkuu tänä päivänäkin.
Ympäristöhallinnon paikkaa yhteiskunnallisen vallankäytön organisointimallissa pidetään jatkuvasti ”luonnon kannalta” mahdollisimman alhaalla.
Tämä on käynyt aivan erityisen selväksi maatalousvaltaisella Etelä-Pohjanmaalla.
Pariisin ilmastosopimus oli uusin yritys saada aikaan edustuksellisten demokratioiden puitteissa uusi ”maapallonlaajuinen luontosuhdejärjestys”, mutta tuo kehitys on johtamassa ihmisen uuteen luontoylivaltaan, ”edustukselliseen ihmisdiktatuuriin”.
Vallan ja luonnon suhde on vielä täysin ratkaisematta. Ja sitä se on yhtä lailla kansallisella kuin ylikansallisella tasolla.
*
Ilmastosopimuksenkin kannalta arvaamaton valtapoliittinen ”jytky” tapahtui viimeksi supervalta USA:ssa.
Kuitenkin puhe ”ilmastonmuutoksen hallinnasta” (Kai Mykkänen, kok, yle.fi 12.11.2016) on harhauttamista. Samoin ”ilmastobisnes”.
Tärkeintä on saada ”villi ihmiskunta hallintaan”. Luonto hoitelee kyllä itse itsensä seuraavan miljoonan vuoden aikana. Eikä luontoa ja samalla myös koko ihmiskuntaa koskevaa ilmastonmuutosongelmaa pidä vääntää rahaa tuottavan bisneksenteon tilaisuudeksi. Ahneudella on nyt äärimmäisen lyhyet jäljet.
*
USA:n presidentinvaalissa 9.11.2016 herätettiin uusi suhde globaaliin maailmaan, uusi suhde Venäjään, uusi suhde Natoon, uusi suhde vapaakauppaan, maahanmuuttoon ja ilmastosopimukseen, uusi suhde alempaan amerikkalaiseen keskiluokkaan ja työttömäksi jääneeseen köyhälistöön, uusi suhde sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä uusi suhde korruptoituneeseen poliittiseen ja taloudelliseen eliittivaltaan.
Presidentiksi valittu Donald Trump herätti niin suuren määrän uusia kysymyksiä ja antoi niin monia uudenlaisia vastauksia politiikastaan, että tähänastinen maailmanjärjestys on saamassa seuraavaksi taas kerran täysin uuden suunnan.
Ja samalla jatkuu ylikansallisen kehityksen entistä suurempi epävarmuus.
Maailmanvalta on menossa tämänkin lipsumisen jälkeen pienen korruptoituneen maailmanvaltaeliitin käsiin.
Tiedotusvälineitä kiinnostaa nyt maapallon laajuisesti eniten raha ja propagandan levittäminen kuin asiallisten analyysien tekeminen käynnissä olevista muutoksista yhteiskunnassa ja maapallolla. Median luotettavuus on valtaosin puoluepoliittista epäluotettavuutta.
*
Suomen valtionvelka kasvaa ja talouden epävarmuus jatkuu sekä ylikansallisten poliittisten ja taloudellisten valtaelinten katse Suomeen kiristyy. Ylikansallinen valta tulee kohta päättämään myös pikkuruisen Suomi-laivan suunnasta.
Maamme valtiovallalta on tehnyt hädässään suunnitelmia epäkohtien korjaamiseksi mutta mikään ei näytä etenevän.
Isoin ongelma on nyt se, että ”konehullut suomalaiset” uskovat voivansa panna valtiokoneensa kuntoon kunhan sen moottoria ensi oikein kunnolla ”rasvataan ja rassaillaan”.
Se ei kuitenkaan riitä. Suomen uusimmat ongelmat liittyvät suurkuntauudistukseen, soteen ja kikyyn.
2. SUURKUNTAUUDISTUS. Suomessa oli toisen maailmansodan jälkeen yli 400 kuntaa. Valtiovalta on asettanut viimeksi tavoitteen, minkä mukaan kuntien lukumäärä pudotetaan alle sataan.
Suurkuntauudistus on kompastumassa aluesuunnittelunäkökulmaan koska sitä ei otettu lähtökohdaksi jo liitossopimuksia tehtäessä. On kuviteltu, että nehän voidaan tehdä jälkikäteen ja jos tuota suunnittelua edes tarvitaan.
Suurkuntia on synnytetty puoluepoliittisen vallankäytön ojalta. On kuviteltu, että ”vallantahto” riittää. Siinä ei tarvita kokonaisvaltaista toiminnallis-taloudellisesta aluesuunnittelun näkökulmaa.
*
Osallistuin Turun kaupungin virassani 1980-luvun lopulta lähtien useita vuosia Turun kaupunkiseudun yleiskaavalliseen suunnitteluun. Valtaosa työryhmämme tehtävistä liittyi rajakysymyksiin (kuntien rajoilla). Tuolloin ei ollut olemassa lakia, mikä olisi mahdollistanut kuntien yhteisen lakisääteisen yleiskaavan tekemisen.
Tuo ajatus toteutui vasta kun esimieheni apulaiskaupunginjohtaja Juhani Määttä toimi uutta maankäyttö- ja rakennuslakia (MRL) valmistelleen työryhmän puheenjohtajana. Määttä korosti Turun kaupungin ja Turun kaupunkiseudun hallinnossa aluesuunnittelun merkitystä muihin hallintotoimiin vaikuttavana merkittävänä tekijänä.
Pelkkä poliittinen valta ja rahavalta ei saa ratkaista kaikkea sitä mitä yhteiskunnassa tehdään. Mutta jos niin tapahtuu, lopputulos on katasrofi.
*
Pihapiirin suunnittelu ja rakentaminen onnistuu parhaiten, kun esimerkiksi polut rakennetaan samoihin kohtiin, joissa talon väellä on tapana liikkua pihalla (jalanjäljet maassa). Mutta kun suunnittelualue suurenee suunnittelu- ja toteuttamiskysymys monimutkaistuu. Tuolloin aluekuvaan tulee monia uusia tekijöitä.
Ja kun suuren aluesuunnittelualueen kyljessä harjoitetaan toista aluesuunnittelua, ongelmaksi tulee se, miten nuo kaksi aluetta saa liittymään yhteen toiminnallisesti. Kaupunkiseudun yleiskaavoitus on tästä hyvä esimerkki. Siinä raja-alueiden kysymykset ovat keskeinen suunnittelukysymys.
Kunta-alueen sisäinen maankäyttö on kunnan oma asia. Mutta kuntien rajoilla suunnittelu on kuntien yhteinen asia.
Suomen kuntaverkko oli ensin tiheä, pian on ehkä satakunta suurkuntaa (nyt vielä noin 300). Tämä merkitsee radikaalia muutosta raja-aluekysymyksessä. Kuntakoon suurentaminen on synnyttänyt uudet rajakysymykset. Mutta ne ovat tänä päivänäkin ratkaisematta.
Suurkuntasuomen raja-aluekysmykset olisi pitänyt ratkaista jo kuntaliitosten käynnistämisen yhteydessä mutta nyt perusvirhe on jo tehty.
Kuntaliitoksia on tehty yksipuolisesti kirjallisten sopimusten ja puoluepoliittisen ”vallantahdon” pohjalta.
Ei ole ymmärretty, että kuntaliitossopimus ja maankäytön suunnittelu ovat kaksi eri asiaa.
Suomen suurkuntauudistus perustuu ”postmoderniin keskittämiseen”. Samalla moderni yleispiirteinen maankäytön suunnittelu hylättiin.
Ajateltiin myös, että liitoskunnat voivat jatkaa elämäänsä samalla tavalla kuin tähänkin asti.
Tämä on kostautumassa. Puolueiden vallanhimo on ajanut jo Suomi-laivan karille.
Kysymys kuuluu nyt ”miten saada laiva irti karista”?
*
”Suurkuntasuunnittelu” on ollut kuntaliitosten jälkeen puolue-eliitille tyypillistä strategista suunnittelua.
Esimerkiksi Kauhavalla on tehty uudesta suurkunnasta strateginen yleiskaava, mutta strateginen yleiskaava ei sido mistään eikä ketään.
Sitä vastoin maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) pohjalta tehty lakisääteinen yleiskaava (MRL) sitoisi vallankäyttäjät konkreettisesti valtion tahtoon, mutta tuota kaavaa ei uskalleta eikä tahdota tehdä Kauhavalla, koska se haittaisi porvarillisten puoluevaltapelureiden valtapelejä.
Nyt halutaan ainoastaan maan tavan mukaista ”rasvatun joustavaa menettelyä”.
Kauhavallakin asumista, työpaikkoja, joukkoliikennettä, suojelua, palvelujen saatavuutta sekä virkistystä koskevat kokonaisvaltaiset tarkastelut ja suunnitelmat ovat kokonaan tekemättä. Yleistä joukkoliikennejärjestelyä on odotettu mutta se viipyy ja kalliit taksikuljetukset (ruokakassit ja ihmiset) kasvavat? On ajateltu, että ”Kyllä kela korvaa”. Kela toimii valtion velkarahalla.
*
Agraari-Kauhavalla tulisi tehdä lakisäteisen yleiskaavoituksen yhteydessä vahvistettu luontoalueita koskeva maisema- ja suojelusuunnitelma mutta isoin puolue-elin (keskusta ja kok) ei tahdo valtakoneeseensa tuota jarrua.
Eniten tuota puoluepoliittista valtaelintä on ärsyttänyt suurta huomiota julkisuudessa saanut Kangas-Annalan tiehankkeen vastustaminen kuntalaisten keskuudessa. Kirjoitin siksi Ilkkaan (mielipiteeni julkaistiin 2.1.2014) kirjoituksen ”Kankaan kaupunki kylän paikalle”.
Kauhavan, Ylihärmän, Alahärmän ja Kortesjärven kuntaliitosneuvotteluissa kävi ilmi, että Kauhavan Kankaan kylän asukkailla on halua liittyä Lapuan, ei Kauhavan suuntaan.
Kyseinen ongelma ratkaistiin lupaamalla Kankaan asukkaille rakentaa uusi maantie suoraan Kankaan kylästä Kauhavan entisen kirkonkylän suuntaan. Tämä ratkaisu on tyypillinen rajakysymysratkaisu mutta se ratkaistiin väärällä tavalla (pelkkänä valtapoliittisena mahtikäskynä).
Kauhavan Kangas-Annalan tiehankkeen (katso blogini ”Kauhavan syndrooma”) kohdalla olisi pitänyt selvittää ennen kyseisestä tielinjauksen toteuttamisesta sopimista tutkia alueen (paikan) kokonaisvaltainen maankäyttötilanne (kaikki funktiot) sekä alueen suojelutavoitteet (kansallismaisema, IBA jne.).
Siis olisi pitänyt aluesuunnitella ennen kirjallisen kuntaliitossopimuksen tekemistä eli olisi pitänyt tehdä ensin tiealueen alustava osayleiskaava. Mutta niin ei tehty. Tien juridinen rakenne saattaa joutua kansainvälisen oikeuden tutkittavaksi.
Kauhava on pääsemässä siksi joulukuun 2016 jälkeen maailmankartalle ”väärin ymmärretyn hallinnon ja suunnittelun paikkakuntana”, abstraktien suojeluarvojen vastustajana ja kansainvälisen lintusuojelun ja yleisen luonnonsuojelun vihollisena.
*
Suur-Kauhavan kuntaliitossopimuksessa luvattiin kehittää kaikkien neljän liitoskunnan entisiä kirkonkyläkeskuksia ”tasapuolisesti”.
Kauhavan suurkunnassa on parhaillaan tekeillä neljä osayleiskaavaa, mitkä sijoittuvat entisten kirkonkylien (kuntien pääkeskusten) kohdalle. Siis tasapuolisesti. Suur-Kauhavan hallintoelimet on hajasijoitettu kyseisiin keskuksiin.
Kustakin neljästä eri keskuksesta saa pienen murusen kuntapalvelukokonaisuudesta.
Neljän keskuksen suurkunta on maankäytön suunnittelun näkökulmasta pähkähullu ajatus. Kyseinen tavoite merkitsee sitä, että Suur-Kauhavalla ole erikseen vahvaa pääkeskustaa.
Luonnollinen kehitys johtaa kuitenkin yhden ainoan pääkeskustan syntymiseen. Tahtoi sitä tai ei.
Ei lakeudelle synny ikinä erikseen neljä ”Seinäjoki-kaupunkikeskustaa”. Neljän Seinäjoen suomalainen seutukunta ja maakunta olisi maapallon huvittavin turistinähtävyys.
Esimerkiksi Berliini on syntynyt ainoastaan ”kaksoiskaupunkina” (Doppelstadt Berlin und Köln) mutta paikka kasvoi luonnollisella tavalla yhteen yhdeksi kokonaisuudeksi.
*
Pääkeskustaongelman lisäksi Suur-Kauhavaan liittyy koko joukko muita ongelmia. Tämänhetkinen tilanne on Suur-Kauhavalla kaaosmainen ja huolestuttava.
Vakavin uhka Kauhavan suurkunnan demokratian toimivuudelle on se, että keskustapuolueen konservatiivinen patriarkaalinen puolueklikki pitää uutta suurkunnan hallintoa diktaattorimaisessa otteessa.
Keskustan valtuustoryhmän ryhmähuone toimii Suur-Kauhavan ”todellisena” valtuustosalina.
*
Kauhavalla joutuu ajamaan omalla autolla sata kilometriä (joka kerta polttoainekulut itse maksaen) jos aikoo käydä uuden suurkunnan kaikissa palvelukeskuksissa (keskusten hajauttaminen).
Suurkunnan hallintokeskukset ja palvelut ovat nyt aivan liian kaukana, ei lähellä asukkaita kuten kunta internetissä kunta valehtelee.
*
Suomalaista yhteiskuntaa muutetaan vauhdilla yksityiseksi yritykseksi OY Suomi Ab:ksi.
Suomesta ollaan tekemässä todellista valtiokonetta, konehullut suomalaiset aikovat näet rakentaa tähän valtioon kokonaisen robottiautojen robottiliikenneympäristön. Kansainväliset hakkerit osaavat pysäyttää sen hetkessä. Sen jälkeen koko Suomi seisoo liikahtamatta ”tumput suorina”.
Kimppa-autot eivät tule miellyttämään suomalaisia sillä ”mää mää, et sää”-kulttuuri on täällä aivan liian vahva.
Toimiva joukkoliikenne jää todennäköisesti toteutumatta Suomen suurkunnissa.
*
Keskustavaltainen Kauhavan suurkunta on lakkauttanut viimeksi koko joukon vanhoja ”sairaita kyläkouluja”. Suur-Loviisan valtuusto päätti jokin aika sitten säilyttää kaikki kyläkoulut. Tämä ero johtuu kulttuurierosta eli siitä, että Suur-Kauhavalla ei anneta minkäänlaista arvoa kansalaismielipiteelle, Suur-Loviisan valtaeliitti pelkää väestön kostoa vaalissa jos se ei anna sen mielipiteelle arvoa.
Kunnan suurin kouluhanke (nyt purkukohde), moderni tiilijulkisivuinen keskuskoulu on rakennettu aikoinaan ilman ilmarakoa, julkisivutiilet on muurattu suoraan kiinni tuulensuojalevyyn. Monista vastaavista moderneista rakennuksista puuttuu Kauhavalla muurauksen alareunaan kuuluvat ilmaraot kokonaan.
Ja Kauhavan suurkunta aikoo rakentaa (suurien valtionsuuksien innostamana) kokonaan uusia ”terveitä ja todellisuutta vastaavia” moderneja kouluja. Samaan aikaan kun Suomi elää yli varojensa ulkomaisten lainarahahanojen turvin.
Koska monikerroksellisen ulkoseinän ja sisäilmaan vaikuttavan muun seinärakenteen tilalle ei ole keksitty uutta parempaa ulkoseinäratkaisua aivan uudetkin koulut tulevat olemaan heti valmistuessaan hometaloja.
Ihmisen itselleen rakentama rakennus ja elollinen luonto ”eivät puhalla nyt samaan hiileen”.
Suomella ei ole varaa massiiviseen uudisrakentamiseen. Jos nuo hanat menevät kiinni koko Suomi pysähtyy.
*
Keskustapuolue on ”pelastamassa” maapallon ilmastonmuutokselta kaatamalla Suomen metsät (vrt. maapallon keuhkojen eli Brasilian sademetsien kaataminen) niin, että raha haisee oikein kunnolla.
Keskustan puoluevaltaa edustavien luontosuhde on läpeensä kiero ja sairas.
Kauhavan suurkunnan strategisesta yleiskaavasta (valtuuston hyväksymä) voisi suunnitella VESSAPAPERIA sillä se ei sido ketään mihinkään. Vähiten luonnon suojelemiseen.
*
Kun neljä entistä kuntaa on alkanut pitämään kuntaliitosssopimuksen pohjalta yhteisä kokouksia, se on johtanut suuriin valtariitoihin.
Kauhavan entisestä ylpeydenaiheesta lentosotakoulusta (LSK) ei ole enää muuta jäljellä kuin koulun kulttiesineiden palvonta (katso: LSK:n perinneyhdistys ry:n puheenjohtaja Olli Nieminen, ”Siksi lentosotakoulun muistomerkissä on latinaa”, Ilkka mielipide 16.11.2016).
Kauhavan entinen kirkonkylä on nyt täynnä tyhjiä tiloja.
Konservatiivisen suku- ja klaanikulttuurin mukainen ylin sosiaalinen kerros on kahminut kaiken jäljellä olevan ”omilleen”.
Mutta Kauhavallakin valtaa pitäisi luovuttaa myös niille, jotka ymmärtävät ja osaavat tehdä jotain merkittävää Kauhavan hyväksi.
Despotismiin taipuvaiset kauhavalaiset tarvitsevat muitakin kuin vain ”omia”. Omaan napaan tuijottaminen on tullut Kauhavalla tiensä päähän.
Nyt kun Kauhava on kuntaliitossuurkunta vanhan paikallisen tuppukyläkulttuurin mukainen hallinto ja suunnittelu ei enää kelpaa. Uusi tilanne edellyttää korkealuokkaisempaa suunnittelua ja hallintoa. Muussa tapauksessa kehitys johtaa vaikeisiin valtariitoihin.
Pelkästään se, että saa aikaan avoimen julkisen keskustelun, jossa tarkastellaan miljöön viihtyvyyttä (arkkitehdit Jukka Paaso ja Pekka Passinmäki) johtaa hyvään uudistumiseen. Tämä käy ilmi myös kirjoituksestani ”Kauhava kehittyy uuteen vaiheeseen” (Ilkka 11.7.2015). Kehun kirjoituksessani Kauhavaa siitä, että kunta on viimeksi onnistunut parantamaan entisen kirkonkylän kauneutta ja viihtyvyyttä.
*
Suurkauhavalaisten päättäjienkin pitää tehdä aivan ensimmäiseksi selväksi se, mitä suunnittelu on ja kuinka eri tavoin sitä voidaan harjoittaa. On analysoitava myös tähänastista hallintokulttuuria ja pohdittava miten sitä voisi kehittää myös maankäytön suunnittelun kohdalla.
”Itselleen olemisen taide” on luonnollista. Mutta arkkitehtuuri ei ole sama kuin ”taide”. Eikä yhteiskunta ole sama kuin ”hallittu”.
Rakennusta ei saa suunnitella ja rakentaa vain itselleen. Arkkitehtuurin taloudellinen näkökulma edellyttää sitä, että jos joku joutuu myymään talonsa muutkin voivat asua siinä. Sosiaalinen näkökulma edellyttää sitä, että rakennus ei ole ”ärsyttäväsä ristiriidassa” naapuritalojen ja koko lähimiljöön kanssa. Moraalisen vastuunkantamisen lisäksi rakennuksen suunnittelijan on piirrettävä talonsa lakien ja määräysten mukaisesti.
Mutta jos suunnittelee ja rakentaa tästä huolimatta vain itselleen paljastaa sillä ongelmallisen itsensä ja ristiriitaisen suhteensa muihin ihmisiin sekä oman kieron ihmis- ja maailmankuvan.
Tästäkin huolimatta monet ihmiset kuvittelevat osaavansa suunnitella ja rakentaa talonsa aivan itse (koska hehän talohankkeensa maksavatkin).
Ja kun he ovat piirtäneet taloonsa asuinhuoneen ja kun se on rakennettu heistä huoneesta tuli liian pieni eikä siinä ollut ikkunaakaan. Kun huone on purettu ja suurennettuun huoneeseen on tehty myös ikkuna, huone saatetaan paneloida ylileveällä panelilaudalla (huomaa mittakaava). Senkin jälkeen harrastaja-arkkitehti alkaa taas purkamaan taloaan . Ja rahaa kuluu pohjattomasti.
Seuraavaksi harrastaja-arkkitehti haluaa tapetoida asuinhuoneen valkoisella. Mutta hän ei tiedä sitäkään, että valkoinen väri on toisissa kulttuureissa kuoleman väri.
Tällä tavalla tapahtuu muukin asiat elämässä, varsinkin yhteiskunnallisissa asioissa.
Puoluepoliitikot päättävät aluerakenteestakin vaikkei heillä olisi vähäisintäkään käsitystä siitä mitä kaikkea aluerakenteen suunnittelu ja rakentaminen on ja voi olla. He saattavat olla myös sitä mieltä, ettei aluesuunnittelua tarvita lainkaan.
Käytössä olleen yleispiirteisen maankäytön suunnittelun ja lähimiljöösuunnittelun keskeisimmät kysymykset käyvät ilmi kirjoituksestani ”Aluesuunnittelun lähtökohdat, ulottuvuudet ja vaikutukset” sekä ”Varissuo kohteena” (Ahti Laitinen, Leo Nyqvist, Jukka Paaso, Elinympäristö, elämäntapa ja rikollisuus, Sisäasianministeriö, Poliisiosasto, Poliisin oppikirjasarja 4/94, 1994).
Esko Lehti ja Kari Ristola ovat sanoneet kirjassa ”Suunnittelu luovaa työtä” (1990), että
”Suunnittelunideologisella taustalla tarkoitetaan arvojen ja uskomusten muodostamaa kokonaisuutta, jossa kunakin aikana suunnitteluongelmia ja tavoitteita määritellään” (mainittu sivulla 40).
Suunnittelussa on siis kyse mytologisen eläimen omaksumista arvoista (yhteisön kulttuuri ja myytit). Siis mitkä ovat Suur-Kauhavan uudet arvot ja miten niiden mukaista toimintaa voisi edistää parhaiten?
Kauhavan yhtenä maamme turvapaikkakeskuksena sisältyy noihin uusiin arvoihin. Eikä vanhaan jo elettyyn voi palata koskaan.
Luontoarvot on otettu huomioon suurkauhavalaisenkin valtaeliitin keskuudessa kaikista heikoimmin. Syy siihen miksi luonnonsuojelu ei kiinnosta valtaeliittiä on yksinkertainen: puolue voi saada ääniä ainoastaan esimerkiksi esteettömyyden edistämisellä sillä estettömyys liittyy ihmisen, ei muun luonnon, edun ajamiseen. Toiseksi kun ei seuraa ja suojele luontoa puoluekassan täyttäminenkin onnistuu parhaiten.
3. SOTE. Siinä missä ”villi-ihmisten” ideologiaa kuvataan magian voimalla, loitsuin ja rituaalein ”teollisen villieläimen ideologiaa” kuvataan iskulauseella ”tieto on valtaa” ja organisaatiokaavioilla.
Sotella tarkoitetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta. Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut sisältyvät keskeisesti hyvinvointivaltioon.
Sotesta on käytössä myös uusi termi ”sote- ja maakuntauudistus”. Aikaisemmin puhuttiin myös ”kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta” (PARAS-henke 2007-2012).
Julkisuudessa on puhuttu noin 15-18 sotealueesta Suomessa. Kyseinen uudistus muuttaa toteutuessaan radikaalisti tähänastisia valtarakenteita.
Sote-asioista päättävät jatkossa maakuntavaltuustot, mutta eivät kunnanvaltuustot (esimerkiksi kuntien terveysasemista).
Sotesta on tullut viimeksi sota.
*
Sosiaali- ja terveysvaltion vuosikymmeniä jatkunut kriisi on johtamassa siihen että nationalistinen valtio on tukehtumassa pullaansa.
Silti kaikkea kaunista sote-suunnitelmissakin luvataan, sote on pullollaan ”sanahelinää” kuten yhdenvertaisuutta, valinnanvapautta, savutettavuutta ja lähipalveluita.
Todellisuus tulee kuitenkin olemaan päinvastainen. Eriarvoisuutta, pakottamista, pysäyttämistä, kurjuutta koko kansalle.
Sote-uudistus sijoittuu kansainvälisesti korruptiiviselle alueelle ja sotepeli on johtamassa omalta osalta uusiin monikansallisten firmojen valtauksiin Suomessa.
Esimerkiksi ylikansallisen bisnesmaailman ns. ”terveystalot” tulevat korvamaan ”sairaasti” tähänastisia terveysasemia.
Nykyisen ”soten” epäonnistumisen jälkeen on mahdotonta toteuttaa mitään vastaavaa ”uudistusta”.
Soten jälkeen Suomi on myyty yksityisille kapitalisteille.
Valta ei ole tässäkään kansanedustajiemme käsissä. Eikä puolueidenkaan.
*
Valtaeliittimme on ryhtynyt ”pullaan tukehtumisen vaarassa” muuttamaan valtatasapainoa lujittamalla uuden ”kattorakenteellisen” vallankäyttöelimen maakuntavaltuuston asemaa. Valtuustot heikkenevät entisestään. Ja alimpana sakkana oleva ”kylävalta” nollataan täysin. Suomen läänijärjestelmä (ns. vanha väliportaan hallintomalli) nollattiin jo vuosia sitten.
Sote-uudistukset halutaan perustettavan maakuntahallinnon ratkaistavaksi. Samalla kavennetaan kuntalain mukaista valtuustovaltaa. Kunnasta tulee ”pikkuhiiri ilman juustoa”.
Valtiollisella yhteiskuntasopimuksella (perustuslaki) on uusimmassa ”valtatasapainomallissa” toisarvoinen merkitys.
Suur-Kauhavan valtuusto käy parhaillaan kädenvääntöä uuden terveysaseman mahdollisesta rakentamisesta ja sijoittamisesta. Vanha terveysasema on päätetty purkaa ongelmatalona 2018.
Tähänastinen ”hallintovallan joustava kevennyspeli” jatkuu, nyt siirtämällä valtaa ylöspäin tulevalle maakuntavaltuustolle.
Uusliberalistisen kapitalismin alkuvaiheessa (1980-luvulla) kuntien valtuustojen asemaa ”kevennettiin” (= heikennettiin) delegoimalla valtaa alaspäin kunnan omille poliittisille päätöksentekoelimille sekä virkamiehille toisinaan niin paljon ettei välillä löytynyt yhtään asiaa valtuuston esityslistalle.
Tämän valtapelin voi murtaa ainoastaan maailmanvallankumous. Siinä murenee koko tähänastinen teollinen kapitalismi.
Koska kaikki pyörii jo nyt velkarahalla joka puolella maapalloa, vallankumousta ei tarvitse odottaa enää kovinkaan kauan. Karl Marx oli nero.
Siihen saakka kyläkaupan keskustorillakin voi viettää uusinta kapitalistista kulutusjuhlaa katselemalla ”modernissa luontosuhteessa” keskustorin ”vuorovaikutteista Jäämaailmaa”. Jäämaailmaan sisältyy kauniita tarinoita, jotka johdattelevat lumotun talven tarinaan (Ykköset 17.11.2016).
Maksoi mitä maksoi.
4. KIKY. Kilpailukykysopimus (kiky).
Siinä missä muinoin käytettiin eläimen turkkia tai oravannahkaa kaupankäynnin vaihtovälineenä, nykyisin vastaavassa tilanteessa käytetään rahaa.
Termi ”kilpailu” liittyy tänä päivänä paljon enemmän talouteen kuin urheiluun. Urheilukilpailuissa suomalaiset pärjäävät enää ”tikanheitossa”. Perussuomalaiset uskovat kuitenkin vieläkin suomalaiseen kultaan keihäässä.
Kansainvälisen talouskilpailun kiristyminen on johtanut kansallisella tasolla valtion vallanjakoa koskeviin ”uudistuksiin” niin rajusti, että Suomessa ei toimi enää mikään.
Siinä toisten valtaa lisätään, toisten heikennetään. Heikentäminen kohdistetaan ”kilpailukykyä ja kasvua jarruttaviin” elementteihin kuten ammattiyhdistysliikkeeseen.
Samalla pyritään hävittämään historian aikana muotoutuneita rakenteita kuten marxilainen työväenliike.
Nykyistä valtaeliittiä ei kiinnosta sekään, että naisen euro on vieläkin 83 senttiä.
Työn arvoa koskevat filosofiat on hylätty jo kauan sitten.
Julkisen ja yksityisen sektorin työmarkkinoiden ”uudistaminen” puolueprotestanttisilla työreformeilla romuttaa koko pohjan nykyiseltä yhteiskuntasopimukselta.
Porvari haluaa kaiken vallan itselleen.
Proletariaatin kulttuuri on kuitenkin kehittynyt niin väkeväksi ja voimakkaaksi, etteivät porvarillisen valtaeliitin asettamat muutostavoitteet voi toteutua.
Lopputulokseksi on tulossa yleislakko. Siihen pysähtyy taas kerran koko valtiokoneemme.
*
Järjenkäytön korostaminen, luonnontieteiden kehittyminen sekä teollinen tavaratulva sekä kaupungistuminen on tehnyt talouselämästä sekä rahan tuottamisesta tärkeimmän seikan vallankäytössä ja arjessa.
Rahan tuottamisesta on tullut viimeksi kaikessa äärimmäisen keskeinen seikka.
Valtiokone ei ole kuitenkaan bisneskone.
Jos valtio muuttuu konemaiseksi yritykseksi, valtio täytyy hävittää.
Sillä ei ole moraalisesti oikein, että ainoastaan oman työsuorituksensa omistavienkin tulisi luovuttaa ”sivistyneesti” työn arvo uusimman kapitalistis-tuotannollisen valtaeliitin käsiin, jotta valtaeliitti voisi sijoittaa koko työnteon arvon arvopapereihin kasvamaan rahaksi rahan päälle
”meidän kaikkien yhteisen kilpailukykymme hyväksi”.
Mutta turha se on kärpäsen hyppiä enää globaalihärkäsen silmille.
Paitsi jos haluaa päästä hetkessä hengestään.
5. KISSA
Kun puhuu kissaeläimestä, pitää siirtyä kirjoitettujen sanojen ja kirjoitettujen kappaleiden väliseen tilaan.
Korostan mytologisesta eläimestä, ihmisestä puhuessani aina eksistentialistista filosofiaa ja vapaan yksilön ”itselleen olemista”.
Ilman vapautta ihminen on pelkkä orja.
Mutta tämä pikimusta kissanpentu sylissäni on täydellisesti ”itselleen olemista”.
Hän on totaalisen vapaa olento.
Olen vakuuttunut siitä, että myös eläimellä on ”itselleen olemisen aisti” ja että tuolla olemisella on evoluution mukaisesti luonnonmukainen suhde mytologisen eläimen eli ihmisen ”itselleen olemiseen”.
Kissamme ei tee yhtikäs mitään minun hyväkseni tai meidän vuoksemme. Mutta roolini on olla vain ”hänen palvelijansa”.
Kisamme katselee, elehtii ja liikkuu kaikessa sen mukaisesti kuin evoluutio on hänet noihin katseisiin, eleisiin ja liikkeisiin miljoonien vuosien aikana ”muotoillut”. Niitä ei voi kukaan muuttaa.
Me ihmiset saatamme kuitenkin erehtymään kuvittelemaan, että Hän tekisi joskus jotain meitä viihdyttääkseen.
Pikku pierunkin päästämällä.
*
Kissamme saattaa yhtäkkiä kurkottaa kaulaansa ja tuijottaa minua silmät pullollaan tulisesti sädehtien hetkeä ennen kuin se syöksyy täydellä vauhdilla minua kohti.
Tuolloin kissamme hyppää korkealle ilmaan ja napaa tassuillaan ja terävillä kynsillään jalastani. Tarttuu jalkaani ja puraisee kinttuani.
Mutta hetken päästä kisamme kehrää sylissäni kilttinä ja ikionnellisen näköisenä.
Hänen ”käyttäytymisensä” on joka hetki ja kaikessa täydellisesti ”itselleen olemista”.
Viimeksi pikimusta pikkukissamme hyppäsi selkäni takana hyvin korkealle ja napasi kiinni toisesta hartiastani. Kynnet terävinä kuin nuppineulat.
Mikähän ”viisaus” siihenkin sisältyi?
Ehkä hän ei pidä siitä, etten päästä häntä kirjoitushuoneeseeni vaan pidän sen oven aina kiinni. Tai sitten minussa on jotakin muuta ”ärsyttävää”.
Mutta minähän kuvittelen kaikenlaista.
Onkohan minulla huono omatunto?
Minun pitäisi varmaankin kysellä enemmän itse itsestäni kaikenlaista.
6. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
Luonto ”hoitelee” kaiken omalla tavalla. Me ihmiset emme voi muuta kuin seurata miten maailmassaolo etenee ”sattuman vyöryssä”.
Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä, paikkoja ja elämäntarinoita. Tuon kaiken ”hahmottaminen” tuottaa ihmisessä jatkuvaa ahdistusta. Mutta mytologisen eläimenkin tarinaan sisältyy tunnistettavia piirteitä.
Ihmisyhteisöllä on sitkeä taipumus urautua yhteen putkeen. Ja tuosta urautumisesta eroon pääseminen ja henkinen uudistuminen tuottaa ihmiselle ylitsepääsemättömiä ongelmia.
Ihmisellä on taipumus käyttää myös väkivaltaa palauttaakseen ”vanhan oikean järjestyksen”.
Mytologisen eläimen maailmassa maailman uskotaan olevan järjestyksessä, kun arki ja elämä ravaa joka päivä yhtä ja samaa rataa.
Avioparit elävät siinä toistensa kautta ja muotoutuvat elämänsä aikana yhdeksi ja samaksi kiven kovaksi patsaaksi mitään itse huomaamatta.
*
Ihmiset kuvittelevat, että kun vallassa on valta A tavalla A1, kun sota B on käynnissä tavalla B1 ja kun arvopaperi C on pörssissä tilassa C1, maailma on järjestyksessä.
Mutta jos valtaan nousee D ja vaatii muutosta sotaan B ja pörssiin C maailman ”kaiken kattava järjestys” on mennyt ihmisten mielestä sekaisin. Uusi valta D pitäisi siksi heidän mielestään murskata (terrorismi ja sota), sillä he eivät kestä sitä, että heidän hyväksi kuvittelema seikka vaihtuu hetkessä ongelmaksi ja pahaksi. Saksalaiset ovat keksineet tähän liittyvän uuden termin ”Trumpisierung” (Die Welt 18.11.2016) eli ”trumpittuminen”, sitä vastaa termi Straussin ”finlandisierung” eli ”suomettuminen”.
Mutta sitä ihmiset eivät huomaa, että kaikki järjestys ja ”järjestäytynyt yhteiskunta” on kuvittelua. Hallittu maailma on harha.
Maailma ei ole ollut koskaan hallittu eikä järjestyksessä. Sattuma on hallinnut aina ihan kaikkea.
*
Mitäpä jos ravistelisimme seuraavaksi valtiokonetta.
Mitä enemmän ja nopeammin valta on siirtymässä kansalliselta tasolta ylikansalliselle tasolle sitä enemmän ja nopeammin tyhjenee valta alhaalla.
Siinä piilee samalla ainutlaatuinen mahdollisuus kulttuuriseen uudistumiseen ja tähänastisten valtapelien radikaaliin muuttamiseen.
Siihen liittyvää ruohonjuurimuutosta ei pidä murehtia koska valta ei ole ollut ”tosiasiallisesti” koskaan alhaalla.
Ruohonjuuritason valta on edustuksellisen systeemin rakentama harhakuvitelma.
Alatason vallankäytön korostaminen on ollut ”edustuksellisen valtaeliitin” temppu oikeuttaa sen oma vallankäyttö sekä keino sitouttaa, massoittaa ja orjamoraalittaa ruohonjuuritaso yläpuolen edustuksellisen valtapelin hyväksi.
Tuo ylätason ”epäedustuksellinen valta” on ollut puolueiden (organisaatioiden) valtaa, ei kansaa edustavien henkilöiden valtaa.
Valta on piileskellyt aina ”edustamattomana” ylätasolla.
Ja kun tuohon eliittivaltaan kiinni liimattu kansanhenkeä painottava idealistinen nationalismi se on rakentanut kuvitteellisen myytin ”yhteiskunnan luonnollisesta valtapelistä”.
Mitä tyhjempi kuntalain mukainen valtuusto- ja kuntavalta alatasolla, sitä täydellisempi yksilövapaus ruohonjuuritasolla.
Osallistuminen ei tee ketään autuaaksi, päinvastoin. Osallistuminen voi olla henkisesti hyvin ahdistavaa ja myös fyysisesti haitallista (kun se tapahtuu esimerkiksi talkootyöhön painostamalla).
Puhe ”RUOHONJUURIKANSAN” paikallisesta valtapelistä on illuusio. Mutta puhe paikallisen ihmisryhmän edusta on hyvin konkreettista.
”Kylävalta” on suku- ja klaanipohjainen muinaisjänne. Moderni nykyaika on irtaantunut siitä täydellisesti. Kylä on jo kuollut jo kauan sitten eikä kuollutta voi herättää koskaan henkiin.
Jäljelle jää ainoastaan keskustelu siitä mitä kuntaorgaanille pitäisi tehdä. Pitäisikö kunta muutta toisenlaiseksi ja hävittää nykyinen sairas ”puoluevaltakunta” kokonaan? Onneksi sitä ollaan jo tekemässä (viimeksi maakuntahallintouudistus).
*
Yleinen kehitys (historia) etenee nykyisin painopisteessä ”maapallonlaajuisuus”. Siinä vallankäyttö siirtyy kaikessa kansalliselta alatasolta pysyvästi ylätasolle ylikansallisten voimien käsiin. Käynnissä oleva kehitys edistää yhden ainoan maailmanvaltion perustamista.
Se olisi mammuttimainen valtio, jolla on kaikki keinot ja oikeus käyttää fyysistä valtaakin kansainvälisten ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi ja rauhan ylläpitämiseksi pysyvästi maapallolla.
*
Yhdysvaltojen uusi johtaja Donald Trump on vallankäyttäjäyksilö, jolla on riitoja ”oman” republikaanisen puolueorganisaatiovallan kanssa.
Trumpinkin puolue haluaa alistaa vallankäyttäjäyksilöt mutta siinä voi käydä myös päinvastoin: vallankäyttäjäyksilö alistaa puolueensa.
Trumpilla on juridinen oikeus käyttää liittovaltion uutena johtajana poliittista ja taloudellista (vaali toteutettiin demokraattisesti) kahteen eri pääsuuntaan. Hän on samalla kilpailutilanteessa noihin pääsuuntiin nähden.
Ensinnäkin hän kilpailee alatasolla olevien liittovaltioiden ja yksittäisten paikkojen (kuten kaupunkien) kanssa (sisäpolitiikka).
Toiseksi hän kilpailee Yhdysvaltojen ulkopuolisen ”ulkokehällä” vaikuttavien ylätason vallankäyttäjien kanssa (ulkopolitiikka, maailmanpolitiikka).
Jos Trumpin ja hänen puolueensa välit katkeavat kokonaan ja (toiseksi) paikallistasojen valta kasvaa (liittovaltiot ja kaupunkipaikat) sekä myös ulkokehän valta lisääntyy suuresti (Venäjä, Kiina ja EU) Trumpin valta heikkenee.
Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa Trump alkaa käyttämään diktaattorimaisia otteita Yhdysvaltojen hallinnossa lisätäkseen omaa valtaansa.
Ja kun Trump lisää rajusti vallankäyttöään molemmilla mainituilla pääsuunnilla hän aiheuttaa molempien ääripäiden vallan ”tyhjenemistä”.
Tuossa tilanteessa Yhdysvaltojen alatason paikat ja ”ulkokehän liittovallat” (Venäjä, Kiina ja EU) saattavat joutua alistumaan ”orjamoraalisina” Trumpin tahtoon.
Näin syntyneen valtaepätasapainon pystyy ”korjaamaan” ainoastaan kaikkien maiden yhteinen maailmanvaltio-organisaatio sekä toisessa ääripäässä tapahtuva eksistentialistinen ”herääminen” (maapallon koko ihmiskunta vapaina yksilöinä ”itselleen olemisessa”).
