A. IKILIIKKUJA
1.
Hän ajattelee, että elämän tarkoitus on oleminen.
Elämässä ei olisi hänestä mitään mieltä, jos se olisi pelkkää oman olemuksen korostamista.
(Onko elämällä tarkoitusta ollenkaan? Eikö puhe ”elämän tarkoituksesta” ole uskonnollista ja fatalistista henki-ideologiaa?)
*
Mitä väliä sillä on jos ”maanpäällisiä” tavaroita katoaa tai tuhoutuu.
Tärkeintä on se, että tuntee ”maailmassa olemisen tunnetta”, olemista omin vapain valinnoin ja ratkaisuin. Sekä että voi olla ja elää vapana yksilönä ”itselleen olemisessa”.
*
Mieluiten hän nautiskelee kaikesta tekemättä mitään.
”Turhimmat hetket” ovat hänestä liikuttavimpia ja parhaita.
*
Hän näkee elollisen maailman evoluution mukaisena ”ikiliikkujana”, ihmisen keinotekoiset systeemit ovat siinä ”ulkopuolisia”.
Hän tuntee kaiken luonnossa näkyvän asuvan myös hänessä itsessään.
Hän uskoo vain itsensä, luontoon.
*
Hän uskoo osaavansa myös tehdä kaiken yhtä hyvin kuin muut ihmiset.
Hän ei usko olevansa muita huonompi.
Eikä hän kaipaa muiden neuvoja.
Hän kulkee omaa tietä omassa maailmassa.
*
Mutta välillä hänestä tuntuu siltä, että mihin tahansa hän ryhtyykin, siitä muodostuu aina haitallista, ei koskaan elollisen luonnon kannalta hyvää.
Hän uskoo onnistuvansa aina mutta hänestä tuntuu, että hän epäonnistuu.
Ja että hän tuottaa luonnostaan epäonnea.
*
Kun hän toimii yhteiskunnassa yrittäjänä, hänen firmansa laitetaan jonkin ajan päästä konkurssiin.
Ja kun hän tekee jonkun toisen henkilön tuotantolaitoksessa palkkatyötä hän saa muutaman päivän päästä potkut ja jää työttömäksi.
Hän hoitaa myös kotitalouttaan surkeasti.
Hänellä on krooninen rahapula.
*
Ja mihin hän koskeekin, se on hetken päästä rikki.
Kun hän esimerkiksi avaa toimivan radion nähdäkseen, mitä sen sisällä on, radio menee rikki eikä hän osaa laittaa sitä uudestaan kasaan ja kuntoon niin että sitä vosi kuunnella.
Kun hän tekee ruokaa hän ei saa ikinä ateriaa valmiiksi koska hän syö jo ruuanlaiton aikana kaikki ruoka-aineet.
*
Hän lihoaa jatkuvasti.
Hän ei tunne olevansa pelkkä syöppö, joka syö murheissaan.
Hän tuntee olevansa myös töppäilijä.
Hän saattaa esimerkiksi kantaa sisältä pöydän keskelle pihaa mutta töppäilee unohtaessaan kantaa se takaisin tupaan.
Pöytä jää siksi aina ulos ja tuhoutuu sateessa.
Kun hän rakentaa itselleen uuden talon hän unohtaa rakennuksen ylläpidon ja korjaamisen ja talo muuttuu siksi vähitellen käyttökelvottomaksi.
Hänen talonsa jää aina ensin tyhjäksi, ja sen jälkeen se lahoaa, kallistuu ja kaatuu lopuksi hiljalleen maahan.
Ja kun hän kylvää pelolle viljan, hän jättää sen ruohottumaan niin, ettei siinä kasva loppukesällä yhtään viljaa.
*
Yhteiskunta on hänelle ikiliikkuja, johon voi luottaa vain jos siihen uskoo.
Valtio on hänelle kuin kone, mikä pyörii ikään kuin itsestään.
Hän uskoo valtioon koska hän pitää valtiota pelastajanaan.
Kunhan vain elää oikeassa uskossa taivaassa odottaa ennalta varattu paikka hänelle.
*
Mistään konkreettisesta hän ei halua tietää mitään. Konkreettinen on hänestä jotain ylimääräistä.
*
Hän ajattelee, ettei hänenlaisia ihmisiä saisi olla edes olemassa. Mutta hän ei välitä tuosta tunteesta mitään.
*
Hän tietää senkin, että jos hän yrittäisi ilahduttaa muita se aiheuttaisi vain surua.
Siksi kaikki pakenevat aina paikalta kun hän on tulossa.
2.
Hän on täynnä omaa olemustaan.
Hän on halunnut olla aina enemmän kuin muut ihmiset.
Yrittäminen ei ole hänelle pelkkää hengissä pysymistä, se on hänen mielestä paljon paljon enemmän.
*
Hänen mielestä oleminen on maailmassaoloyrittäjyyttä.
Elämän tarkoitus on hänelle omistaminen, tavarat ja yrittäjänä toimiminen.
Elämän kokokohta on oma yritys ja oma porvarillinen perhe.
*
Mieluiten hän tekee koko ajan jotain.
Toimettomana oleminen on hänestä kaikessa ja kaikille haitallista.
Tekemättömyys hävettää häntä myös kaikkien muiden puolesta.
Monet ihmiset haluavat tulla aivan hänen lähelle koska hänellä on rahaa ja varallisuutta. Hän antaa joskus muille ”armopaloja”.
Mutta mitä hänen mielestään pitäisi tehdä niille ihmisille, joista aiheutuu vain kustannuksia yhteiskunnalle? Hänen mielestään ei mitään.
*
Tieto on hänelle valtaa. Hänen mielestä yhteiskunnan on toimittava kuin kone.
Kaikki asiat pitää diarioida ja ihmiset rekisteröidä ja luokitella.
Työ yrityksen omistajana on hänestä arvokkaampaa kuin palkkatyö.
Elämä jakaantuu hänestä hyödylliseen tuottamiseen ja hyödyttömään tuottamattomuuteen.
Hän haluaa olla pelkkä hyödyllinen tuottaja.
Hänestä tuntuu siltä, että hänellä on oikeus elää.
*
Kun hän rakennuttaa omakotitalon sitä aletaan ylläpitämään, korjaamaan ja kunnostamaan kaikkien hyvien sääntöjen mukaan. Siten elämäkin pitää organisoida.
Mutta koska talo on jo alun perin väärin kuviteltu, uskottu, ajateltu, suunniteltu ja tehty siitä tulee luonnonprosessin vastainen hometalo.
Koko hänen perheensä sairastuu lopuksi astmaan. Evoluutio avaa siinä keinotekoisen näkyväksi luonnottomuudeksi.
*
Valtio ja siinä asuva kansa on hänelle konkreettinen ikiliikkuja.
Mutta sitä hän ei halua tunnustaa, että hänen ikiliikkujansa on kuvitteellinen ja että se kilpailee muiden konkreettisten valtarakenteiden kanssa tuhoutuakseen lopuksi kokonaan.
Hän uskoo, että kun kaikki ”pyörittävät itse itseään yrittäjinä”, niukkuutta ei mene ”turhan jauhamiseen”.
*
Hänen mielestään koko olemassaolon oikeutus riippuu siitä, tuottaako ihminen.
Jokaisen ihmisen täytyy hänen mielestään vähintään elättää itse itsensä.
Hänen mielestään vapaiden yksilöiden ”itselleen oleminen” ja taiteen täydellinen vapaus on valtion kannalta vaarallista.
*
Valtio on hänelle tuotantolaitos ja yritysrypäs (yrityksiä ja tavaratuotantoa).
Palkkatyö muuttuu siinä pääomaksi, työläisen työpanos muuttuu pääomaksi kun tuotantolaitoksen omistaja saa osan työntekijöiden työprosessista pääoman muodostamiseen (lisäarvo).
Tämä peli johtaa ensin pääomien kasvuun. Toiseksi pääomien kasautuminen kärjistää yhteiskuntien kriisejä ja konflikteja kaikkialla maapallolla. ’
Kolmannessa vaiheessa valtiot paljastuvat toiveikiliikkujiksi ja alkavat kuolla pois.
Hänen on siksi pakko käydä katkeamatonta kilpajuoksua kansainvälisen globaalin pinnannousun kanssa.
*
Pinta nousee ylikansallisten pääomien keskittyessä kuvitteellisina toimiviin valtioihin, ilmastonmuutoksesta aiheutuvien ongelmien kasvaessa ja hyökyaaltomaisten ihmisjoukkojen syöksyessä sotien ja ilmasto-ongelmien takia valtioiden läpi.
Hengissä pysyäkseen hän pomppii koko ajan jaloillaan ylöspäin pysyäkseen pinnan yläpuolella.
Mutta lopuksi hänen voimansa hiipuvat ja pinta alkaa nousee hänen päänsä yläpuolelle.
*
Tämä erehdys käynnistyi luonnosta irtaantumisesta ja se päättyy luonnosta lopullisesti erottamiseen.
Luonto hoitaa kaikki loput.
Mutta hän vastaa ”En tunnusta”.
B. SAIRASASEMA
0.
Luen päivän sanomalehdestä uutisen.
Taidemaalari Soile Yli-Mäyry on saanut valmiiksi maalauksensa (luultavasti abstraktis-ekspressiivinen henkilökuva tai sitten osaksi realistinen muotokuva). Mutta hän ei halua julkistaa maalaustaan ennen KHO:n päätöstä (ennakkotapaus) siitä, voiko (sairaalan tilaaman) maalauksen (kuvatilauksen) perua julkisen kohun perusteella (Ilkka 24.6.2016).
Pari vuotta sitten sanomalehti Ilkan kansalaiskyselyssä Yli-Mäyryn taulusta saisi maksaa joidenkin mielestä korkeintaan sata euroa.
Eniten lakeuden kansa kaipasi Vihriälästä palmumaista ns. realistista näköiskuvaa. Abstraktis-ekspressiivisestä puhetta ei täällä ymmärretä kulttuurierosta johtuen.
Seinäjoen sairaalan tilatusta taideteoksesta syntyi yhdistelmä jännitteitä, mitkä kuvaavat hyvin nykyistä ristiriitaista yhteiskuntaa. Ristiriitojen taustalta nousi näkyvimpänä pintaan edustuksellinen vallankäyttö, valta on kaappaamassa siinä kontrolliin myös taiteen tekemisen vapauden.
Maalauksen malli, Jukka Vihriälä tunnetaan parhaiten keskustapuolueen rikollisista taulukaupoista. Tauluriidassa Vihriälä yritettiin uhrata ennen vaaleja puoluevaltapelureiden alttarilla (käsienpesu).
*
Kun olen ollut Etelä-Pohjanmaalla kuulevani jotain aivan muuta kuin joku on sanonut, olen ymmärtänyt, että vika ei ole kuulossa vaan kulttuurin erilaisuudessa.
Kuvitteellisen maakunnan regionalistinen valtaeliitti varjelee suunnitelmallisesti sitä, mikä on ”totta ja mikä ei ole totta”.
Esimerkiksi tämän tyyppiset mielipiteeni on haluttu torjua mieluiten kokonaan:
a. KYLÄKOULU ON ”HENKI”
Myyttien (kuvitelmien) varassa elävälle ihmiselle koulu (rakennus) ja koulun lähipiiri (piha) on paikka. Edward Relphin mukaan paikat ovat ihmisen mieltä ja minuutta.
”Paikan identiteetti” liittyy ihmisen ja yhteisön paikkatietoisuuteen (tajunta). Paikkaan sisältyy myös ”paikan henki” (ns. genius loci).
Koska ihmiset sitoutuvat syvästi paikkoihin kyläkouluihin ei saa suhtautua kylmäkiskoisesti ja epäaidosti. Kouluja ei saa tarkastella vain valtapoliittisesti ja teknokraattisesti (väärä asenne), ei pelkän hallintobyrokratian, rahavallan ja puoluevallan käytön pohjalta.
Kyläkoulu ei ole pelkkää puuta tai kiveä tai pelkkä kiinteistö kuten nykyiset valtapelurit ajattelevat kylmäverisesti. Kyläkoulu on ”henki”.
Miksi yleisradion (yle.fi) homekoulutiedostosta (hakukone) puuttuu tiedot Kauhavan kyläkouluista?
(Sanomalehti Ilkkaan 7.6.2016 lähettämäni mielipidekirjoitus)
b. HISTORIA TOISTAA TAAS ITSEÄÄN
”Me itte”-lapuanliike syntyi koska pieni eteläpohjalainen talonpoikajoukko koki vasta itsenäistyneen Suomen nationalistisen valtiojohdon ja kansakunnan kykenemättömäksi luomaan turvallisuutta 1930-luvulla jatkuneita idän uhkakuvia vastaan.
Lännen median toimittajan (jonka nimeä ei kolumnissa mainittu, kirjoitus Ilkassa 17.6.2016) ”Luottamus selittää kun mamut ahdistavat” (myyttinä, siis henkisesti) on kuin täysin lapuanliikkeen psykologia- ja sosiaalihistoriasta.
(Sanomalehti Ilkkaan 17.6.2016 lähettämäni mielipidekirjoitus)
*
Kun olen ihmetellyt Euroopan ja maapallon muiden osa-alueiden suuria demokratiaeroja vika ei ole ollut väärinkäsityksessä vaan siinä, että olen ymmärtänyt kaiken oikein.
Antiikin Kreikan kaupunkivaltio- ja demokratiakehityksen sekä saksalaisen henki-idealismin ja ”valistuneen romantiikan” pohjalta luotu nationalistinen valtiofilosofia (Hegel) tekivät Euroopasta itserakkaiden pikkukansallisvaltioiden ryppään.
Euroopan valtiot näyttävät maapallon kartalla tiukasti paikkaan liimautuneilta kärpäsenpaskaläiskiltä.
Ylikansallinen kehitys on ruoskinut länsieurooppalaista kulttuuria jo pitkään mutta eurooppalaiset nationalistit yrittävät panna vielä viimeisillä voimillaan vastaan.
Mutta ei pidä lyödä päätä seinään.
*
Brexit voitti ja todisti sattuman ja myytin vallan mytologisen eläimen maailmassaolossa.
Kriisi aiheutti maapallonlaajuisen taloudellisen (tappiot yhteensä ehkä 2000 miljardia dollaria?) ja poliittisen (tynkäunionin syntyminen) kriisin.
Maapallon laajuisen teollisen talouskoneen historia on hyvin lyhyt. Kansainväliset suhdanteet alkoivat vaikuttaa Suomessa vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Globaali talouskone yskii aina, mutta nyt se tuntuu menettäneen äänensä lähes kokonaan. Talouskoneen konehuonemittareihin kuuluu esimerkiksi markkinahelahtelut, osakekurssit, korkotaso, valtionlainat, bruttonkansantuotteet, keskuspankit ja talouspakotteet. Mittareilla julistetaan kriisejä ja sotia. Jatkuvasti vallitsevassa talouden epävarmuudessa pankit vaihtavat maata ja veroparatiisit täyttyvät.
Tähän liittyvään villiin pyörittelyyn organisoidaan uudessa maailmanvaltiossa järjestystä jatkuvien ristiriitaisten haittavirtojen torjumiseksi.
Britannia vaikuttaa Suomen kolmanneksi suurimpana vientimaana Suomen tulevaan talouskehitykseen.
Brexitiäkin koskeneet TV-uutiset valmisteltiin samalla tavalla kuin fiktiivinen elokuva liittämällä yhteen pieniä pätkiä eri teemoja sarjaksi. Kokonaisuudessa on pääasia viihteellisyys ja ”yleinen positiivisuus”.
Esimerkiksi sen jälkeen kun Islanti voitti Englannin jalkapallossa, maamme uutiset valmisteltiin yhdistämällä urheiluhulluus ja Brexit-kauhut. Viralliset uutiset ovat mytologisen eläimen asenteellista propagandaa.
Nyt unionin kannattajat ulvovat ja itkevät kaikissa länsivalloissa. Ja itäinen kulttuuri on nousemassa vauhdilla maapallon herraksi.
Venäjä ratkesi Brexitin johdosta riemuun.
Venäjä ja Kiina ovat lähentyvät taloudellisesti ja poliittisesti (kuten aikaisemmin NL:n aikaan).
Saksassa keskustellaan jo Venäjän talouspakotteiden purkamisesta.
Seuraavaksi EU:sta saattaa erota esimerkiksi Hollanti. Palaako Ukraina takaisin Venäjän yhteyteen? Turkki roikkuu kuviossa edelleen arvoituksena.
Eurooppa on nyt maapallon sairasasema.
Talouspakotteet ovat iskemässä unionistien omaan nilkkaan. Paluu vanhoihin myytteihin Ukrainan sodalla ja uusnationalismi-innostuksilla on kostautumassa.
Niin kauan kuin nationalismin kannattajat vangitsevat kansalaiset teräshäkkiinsä kapina omaa kansallista eliittiä ja ylikansallista kehitystä vastaan on taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Uusi kansainvälinen taantuma ja lama saattaa olla jo alkanut, koska niitä koskevat ”asiantuntija-arviot” pohjautuvat vanhentuneisiin tietoihin.
Kansainvälisten pääomavirtojen laineet murskaavat hetkessä alleen kansallisvaltioiden omat ”kasvuhyppy-yritykset”. Ihmiskunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa alistua globaalin talouden vyöryyn.
Joka suhteessa hallittu talous ja politiikka pysyy ikuisesti utopiana.
*
Suomi on nyt Euroopan SAIRAS MIES.
Seuraavaksi täällä kutistuu PS ja kasvaa ”Väyrysen kummitusjuna”.
Nationalistisen häkkyrän kapitalistis-porvarillinen kehitys huipentuu täysin marxilaisesti.
Kohta nationalismin häkki pamahtaa säpäleiksi ja samalla aukeaa tie maailmanvaltiolle, uudelle ylikansalliselle köyhälistövasemmistolaisuudelle.
Ja tärkeimmät puheenaiheet siirtyvät lopultakin elollisen luonnon kuolemaan ja maapallon köyhälistöön ja slummiväestöön.
Juopa eurooppalaisesta unionivallasta innostuneen pienen kansallisen valtaeliitin ja kansalaisten välillä syvenee vielä vuosia Euroopassa.
”Kansasta tuli ongelma valtaeliitille” (katso Jukka Paason kirjoitus Helsingin Sanomat 9.7.2011). Nyt kansasta on tullut valtaeliitille pysyvä ongelma.
*
Länsimaisen kulttuurin teollisissa ns. ”kehittyneissä maissa” suunnittelu jaetaan yhteiskunta- ja hallintosuunnitteluun (virkavalta ja poliittinen valta) sekä maankäytön ja rakennusten suunnitteluun (eliitin vallankäyttöä palveleva ammattisuunnittelu).
Fyysinen suunnittelu liittyy avaruustilan (toimintatila/rakennus) ja paikan (maa-alue) olemuksen mielikuvitukselliseen tarkastelemiseen.
Tilassa ja paikassa oleminen tapahtuu vasta kun rakennus tai alue on valmis ja siinä asuu ihmisiä. Talon konkreettinen toimivuus punnitaan vasta kun talossa ollaan ja asutaan.
Kaikenlainen perinteinen suunnittelu on tähdännyt uuden paremman maailman synnyttämiseen. Mutta kun valta kaappaa suunnittelun ja rakentamisen luova inhimillinen työskentely muuttuu valtapeliksi ja rahaksi.
Iskulauseella ”tieto on valta” viitataan siihen kuinka teknologisten sovellutusten ansiosta tieteestä on tullut vallankäytön väline. Eliittivallan hallinnoiman suunnittelun yhteydessä käytetään nimenomaan rationaalista tietoa.
Valtaeliitti haisee aina eniten rahalle.
Suunnittelu ja luonto ovat olleet aina vuorovaikutuksessa. Elollisen luonnon ihmetteleminen on synnyttänyt uskomisen ja uskontoja. Toisaalta luonnon tarkkaileminen synnytti myös pyrkimyksen hallita luontoa ”tietoajattelun” ja järkiperäisen suunnittelun avulla, siis tien kohti helvettiä.
*
Sanoin viimeksi ei ”kehittyneiden maiden” lähiöuudistukselle, koska se palvelee eniten hyvinvointieliittiä ja kyllä maapallon slummien suunnittelulle ja kunnostamiselle koska se palvelisi köyhiä.
Jatkan tätä tietä vielä pidemmälle.
*
Kirjoitin jo kauan sitten sanomalehti Turkulaiseen (15.12.1993) kirjoituksen ”Myötäilyn suunnittelusta”. En halunnut kieltää tuolloin ammatillista arkkitehtisuunnittelua. Älkää siis itkekö arkkitehdit.
Mutta suunnittelu oli nykyisin mielestäni aivan liikaa eliittivallan käsissä valtatyökaluna.
Samoihin aikoihin kirjoitin myös ilmastonmuutoksen, otsoniaukon, metsien kuolemisen, kaupungistumisen ja autoistumisen ongelmista (katso esimerkiksi Helsingin Sanomat 9.12.1997, ”Asiantuntijat saatava vastuuseen puheistaan”).
Tärkeää olisi se, että kun suunnittelua toteutetaan ja hallinnoidaan siten, että kansalaisten suunnitteluun osallistumiselle ja vaikuttamiselle tehdään konkreettista tilaa.
Pelkistä kauniista lupauksista ei ole mitään hyötyä.
Viimeksi olen puhunut ”itselleen olemisen taiteen” merkityksestä. Kaikki ihmiset ovat luovia ja kaikille kuuluu oikeus totuttaa vapaina yksilöinä omaa luovuutta.
Meitä on täällä kuusi miljardia taiteilijaa ja arkkitehtia.
1. Me emme tahdo enää osallistua.
Turun kaupunginhallitus teki 1999 lopulla päätöksen siitä, että työpisteeni vaihdetaan kaavoituksesta kaupungin keskusvirastoon. Uudeksi työtehtäväkseni määrättiin kuntalaisten suunnitteluun osallistuminen. Sain avustaa asukkaita kaikessa muussa paitsi kaupunkia vastaan tehdyissä oikeusjutuissa.
Minusta tehtiin Suomen ensimmäinen virkamies, jonka tehtävänä on toimia asukkaiden osallistumisavustajana.
Tämän poliittisen päätöksen taustalla oli Turun uuden yleiskaavan valmistelu sekä valtakunnallinen osallisuushanke, johon Turku osallistui omalla projektillaan.
Valtakunnallisen osallisuushankkeen varsinainen lähtökohta liittyi valtakunnallisten ja kunnallisten vaalien alhaisiin äänestysprosenttiin. Äänestysaktiivisuuden kohottamiseksi osallisuushanke sisällytettiin maamme hallitusohjelmaan.
Hankkeen konkreettinen lähtökohta liittyi siis siihen, että haluttiin vahvistaa eduskunnan eli puolueiden edustuksellisen vallankäytön oikeuttamista (legitimointia).
Hankkeen lähtökohta ei ollut (kuten yleisesti luultiin) se, että hankkeella haluttiin lisätä asukkaiden itsensä osallistumista ja vaikuttamista (asemaa ja valtaa).
Kuntien ja valtion hallintoa haluttiin pyörittää jatkossakin edustuksellisesti kuten aina ennenkin, siis yksipuolisesti virkamiesten ja puolueiden kourassa.
Tästä seikasta oli todella vaikea saada julkisuuteen puheenvuoroa. Mutta muutaman kerran myös media avasi minulle mielipideilmaisun portit. Esimerkiksi Turun Sanomat 17.10.1998 ”Osallisuushankkeesta vaisua keskustelua”.
Heti projektin alkuvaiheessa vertasin (sähköposti) osallisuusprojektin valtakunnalliselle vetäjälle haketta ”nokkospuutarha-hankkeeksi”, koska tajusin, että edustuksellisen eliittivallan legitimointipohja oli ollut jo kauan sitten romahtanut.
Antiikissa tehtiin lukemattomia demokratiakokeiluja. Aitoa demokratiaa ei ole ollut Suomessa koskaan. Osallisuushankkeen aikana vertailtiin Euroopan vaalijärjestelyjä ja esitettiin esimerkiksi vaalimallia, jossa voi äänestää pelkkää puoluetta ilman henkilöä mutta valtaeliitti torjui kyseisenlaiset esitykset.
Virkamääräykseni (siirto uuteen tehtävään) liittyi siis perimmältään edustuksellisen valtaeliitin oman aseman vahvistamiseen niin, että eliitin valta olisi jatkossa entistäkin vahvempi.
Demokratiaongelman ydin ei liity määrään, esimerkiksi siihen jättääkö vaaleissa 40 tai 20prosenttia äänestämättä edustuksellisessa vaalissa. Ongelmassa on kyse demokratian muodosta ja aatteellisesta sisällöstä.
Suomalainen ”demokratia” on sitä, että yritetään estää systeemin ulkopuolinen vasta-ajattelu. Mutta jos siitä huolimatta harjoittaa toisinajattelua seuraavaksi pyritään rankaisemaan uusien ajatusten esittäjää. Minulle on kävi juuri näin koska tein kantelun oikeuskanslerille Turun kulttuuripääkaupunkivuoden hallinnollisesta järjestelystä, säätiövaltapelistä (Turun Sanomat 23.10.2009).
Muista vasta-ajatteluesimerkeistä mainittakoon kirjoitukseni ”Paremmille ihmisille omat alueensa” (Turkulainen 21.10.2009) sekä ”Toimiva vastaanottoalue ehkäisee maahanmuuttajien ongelmia” (Helsingin Sanomat 16.6.2006, turkkilaisen arkkitehdin Mustafa Gurlerin ja Jukka Paason yhteinen kirjoitus).
Lähiöuudistuskohteeni Turun Varissuo ja Lauste oli Suomen suurin maahanmuuttajakeskittymä. Päätehtäväni oli ”jatkuva asumiskotouttaminen”. Se on aivan eri asian kuin väliaikainen ”turvapaikkakeskuksiin majoittaminen”.
Suomi on eliittivaltainen, suvaitsematon, syrjivä, rasistinen ja epädemokraattinen pikkuvaltio Euroopan kylmällä pohjoislaidalla.
Me toisinajattelijat emme tahdo osallistua nationalistisen valtiosysteemin epäinhimilliseen epädemokratiaan.
2. Asukasosallistumisen estämisen lisäksi tiellämme on muunkinlaisia esteitä.
Kun kirjoitin ensimmäisen kerran sanomalehteen esteettömyydestä (”Liikuntaesteiset ja kaupunkiympäristö”, Turun Päivälehti 18.6.1988) Turussa pohdittiin yhtä ainutta reittiä, jota pitkin Turun pääkeskustassa kävellen ja pyörätuolilla kulkeminen olisi liikuntaesteiselle esteetön.
Kun kirjoitin vuonna 2012 eteläpohjalaiseen Ilkkaan esteettömyydestä tiesin, että esteettömyydessä on kyse paljon laajemmasta ja koko kunta-aluetta koskevasta kysymyksestä.
Esteettömyys liittyy myös ihmisoikeuksiin (Ilkka 31.5.2012). Tästä huolimatta moni edustuksellinen eliittipoliitikko polkee alleen esimerkiksi liikuntaesteellisten elinolosuhteita.
Osallistuin Helsingissä työryhmän jäsenenä valtakunnallisten esteettömyysohjeiden laatimiseen (”suraku”-suunnitteluohjeet, katso internet) ja tuon jälkeen kirjoitin Turun kaupungin ensimmäisen esteettömyyssuunnitelman.
Kokoomusnuoret esittivät vuosi sitten, että niille, jotka ”vain syövät” tuottamatta hyödyllistä yhteiskunnalle pitää tehdä samalla tavalla kuin tehtiin muinaisessa antiikissa.
He saavat kuolla kaikessa rauhassa tai sitten heidät voidaan heittää rotkon reunalta alas samalla tavalla kuin muinoin oli tapana hävittää sairaana syntyneet vauvat.
Tämä olisi ihmisoikeuksien kannalta rikollista mutta istuu hyvin kokoomuksen edustamaan porvarillista yksityisyrittäjyyttä korostavaan uusliberalismiin.
Eliitin rakentamat esteet sisältyvät keskeisesti edustukselliseen eliittivaltademokratiaan.
Nyt myös Suomessa haluttaisiin kieltää kansanäänestys unionin jäsenyydestä. Kansa on nyt eliitille ”hallitsemattomaan kehitykseen” johtava suurongelma.
3. Terveysasemasta sairasasema
Kirvesmieskaverini nimitteli minua (arkkitehtia) ”arkkiherraksi”.
Itse olen ihmetellyt aina sitä, miksi lääkäreitä palvotaan myös elokuvien naissankareina, ei vain lääkärin paksun lompakon takia.
Tämän selittää tietysti käsite ”myytti”. Kaikkihan toimii ihmiselämässä kuvitelmien ja sattumien varassa.
Edistyskin on myytti, samoin tiede (tietotuotanto), samoin ”hallittu talouskehitys”.
*
Lääkärin ammatti liittyy alun perin magiaan.
Kun joku osasi muinoin valmistaa esimerkiksi rautaa hänellä uskottiin olevan yliluonnollisia henkikykyjä ja kyseiselle henkilölle (sepälle henkiolentojen käskijälle) annettiin mytologisen eläimen yhteisöissä korkea asema.
Hänen ei tarvinnut tehdä enää ruumiillista työtä koska hänessä uskottiin olevan henkivoimia.
Lääkärikin on heikoilla. Hänhän on vain hallitsevinaan luontoa ja todellisuutta.
Myöhemmin kun opittiin ymmärtämään kemiaa (luonnontiedettä) raudan valmistuskin ajateltiin uudella tavalla.
Mutta myös uusi luonnontieteellinen käsitys on osoittautunut myytiksi.
Ja myyttien maailma jatkuu ihmisessä ikuisesti.
Modernin lääkärin ammatissa tietouskolla on keskinen merkitys (lääkkeet ovat kemiaa jne.). Geenikartta- ja DNA-tietous on muuttanut viimeksi suuresti lääketiedettä mutta koska lääkärin työ pohjautuu edelleenkin tietouskoon ja luonnon hallitsemiseen lääkäri on ”modernin magian harjoittajana” ihan tavallinen repalehousu.
Ihminen ei seuraa vieläkään luontoa eikä ihminen kohtaa vieläkään luontoa koska se edellyttää sen tunnustamista, että myös ihminen itse on elimellinen osa kaikkea muuta elollista luontoa.
*
Kansainvälinen pääoma ja valta on ottanut aste asteelta yliotteen kansallisesta palvelujärjestelmästä. Se on nielaisemassa kitaansa myös tähänastiset kunnalliset terveyspalvelut.
Terveyspalvelut muuttuvat kansainvälisen pääomavallan omistamiksi rikkaita suosiviksi palvelupisteiksi.
Vanhasta terveysasemasta jää jäljelle pelkkiä rippeitä.
Kuntien entisistä teveysasemista on tulossa halpakauppamaisia ”sairasasemia”.
”Tulosvastuullinen uusohjeistaminen” (säästökuuri) johtaavallitsevassa kehityksessä vanhan julkisen terveyspalvelutuotannon näivettämiseen.
Pääomakehitys sekä terveydenhuollon tarpeiden (uusin tutkimus) ja kustannusten (uusimmat laitteet) räjähdysmäinen kasvu johtaa siihen, että ainoastaan iso raha takaa mahdollisuuden hankkia kaikkia tunnettuja moderneja terveyspalveluja.
Ja köyhille annetaan pelkkiä armopaloja, joihin tukehtuu nopeasti.
Vähää ennen terveysasemien muuttumista sairasasemiksi tapahtuu kyseisten rakennusten homeongelmien paljastuminen. Asemia saatetaan siksi peruskorjata, vaikka siitä tulee eniten haittaa ihmisille ja suurimpia kustannuksia yhteiskunnalle.
*
Vaikka olen hyvin tietoinen omista kuvitelmistani ja ennakkoluuloistani rohkenen esittää (postmodernismiinkin taipuvaisena) lääketieteellisen tiedekunnan ja teatterikorkeakoulun pääsykokeiden yhdistämistä. Siten saisimme täytettyä maamme viimeisten kunnallisten terveysasemien virat tulosvastuullisen uusohjeistetusti.
Tähänastinen lääkärin työ on kasvattanut suuresti hoidon tarpeita. Ehdottamani uusi tietotaito ja osaaminen vähentäisi radikaalisti hoitotarpeita ja potilaita.
*
Eihän tässä ole mitään uutta sillä ”sosiaalivaltion kriisistä” on puhuttu ainakin jo 1970-luvulta lähtien.
Sote-uudistus (sote = sosiaali- ja terveyspalvelut) ei voi onnistua, koska se pohjautuu vanhaan nationalistiseen valtiohäkkiajatteluun sekä vanhaan myyttiin ja uskomukseen hallitusta kehityksestä.
