1. KAUHAVANLIIKE
Karl Marxin mukaan porvarillisen vallankumouksen huipentuminen on edellytys työläisten vastavallankumoukselle. Tämä koskee myös maailmanvallankumousta.
Maailmanvallankumous lähestyy, kun kansainvälisen kapitalismin kriisi syvenee ja kansallisvaltiot sulkevat entistä tiukemmin rajojaan. Kumous tapahtuu kun pahoin voiva luonto romahtaa koko painollaan niiden molempien päälle.
Vasta sen jälkeen kaikki tietävät olevansa yhtä ja samaa kansaa maapallolla.
Kumous etenee omalla painollaan. Mitään aseellista maailmanvallankumousta ei tarvita kapitalistis-porvarillisen vallan ja nationalististen valtiohäkkien hävittämiseksi.
Kapitalismi ja kansallisvaltio on törmäämässä esteeseen, jota se ei pysty voittamaan.
*
Viimeksi tapahtunut yhteiskuntakehitys on syventänyt entisestään nationalististen valtioiden ja ylikansallisen toiminnan välistä kuilua.
Kansallinen taloudellinen ja poliittinen valta seisoo entistä hatarammalla pohjalla. Kansallisten poliitikkojen puhe on mykistymässä.
Uusnationalistiset liikkeet kiristävät parhaillaan kansallisen ja ylikansallisen suhdetta äärimmilleen. Ne perustavat toimintansa entistä enemmän aikansa eläneisiin käsityksiin. Kuvitelmaan, että ihmislaji jakaantuu maapallolla erilaisiin rotuihin ja siihen, että valtiot toimivat yhtenäisinä ”kansakuntina”.
Myös Suomen valtion tilanne kuvaa hyvin käynnissä olevaa kehitystä.
Samaan aikaan kun Suomi on nationalistinen valtio, se on ylikansallisen Euroopan unionin jäsen. Kahdella suulla samanaikaisesti puhuminen ja syöminen hävittää valtion. Jäljelle jää unioni kunnes sekin tuhoutuu globaalin jyrän alle.
Koska Suomen talous ja työllisyys on kriisiytynyt ylikansallisen toiminnan laajentuessa, valtiovalta on pyrkinyt tehostamaan maan taloudellista toimintaa. Valtiovalta on pyrkinyt muuttamaan bisnestä harjoittavien yrittäjien (omistajat ja pääomat) sekä palkkatyön varassa elävien välistä suhdetta joustavammaksi bisnessektorin hyväksi.
Mutta entistä vapaampi yrittäjyyskään ei pelasta meitä ylikansallisen toiminnan laajetessa ja kiristyessä entisestään.
Kun Suomi alkoi kohentamaan kilpailuasemaansa ns. yhteiskuntasopimusneuvotteluilla täälläkin koettiin uusi yllättävä ylikansallinen paineaalto eli sotaa paenneiden ihmismassojen vyöryminen läpi Euroopan.
Suomessakin perustettiin siksi turvapaikkakeskuksia, eräänlaisia ”yli yön yli asumissuojia”.
Keskusten perustaminen oli valtiojohtoista. Keskukset nielivät paljon valtion rahavaroja ja lisäsivät ääriliikkeiden kannatusta. Rasistisen puheen muodot moninaistuivat ja ”nationalismihumanisoituivat”. ”Ulkopuolisten ihmisten” arvostelemisesta tuli ”ihan normaalia”.
EU:n jäsenenä Suomi joutui hyväksymään ajatuksen sotapakolaisten käännyttämisestä ja keskittämisestä Turkkiin. Sieltä pakolaisia tultaisiin jakamaan yhdessä eri valtioihin.
Sopimus Turkin kanssa liittyi myös EU:n itälaajentumispolitiikkaan. Ratkaisu synnytti monissa valtioissa kovaa arvostelua ja aiheutti sisäpoliittisia kriisejä.
Nyt korostui entisestään kahtiajako ”me” ja ”te”.
Kaiken piti olla hallittua. Mutta tosin alkoi käymään.
Kaikista voimakkaimmin kiristynyt kahtiajako koettiin paikkakunnilla, joissa konservatiivinen nationalistinen ajattelu ja kulttuuri oli voimakkainta. Paikkakunnilla joissa oli kasvettu pitkään ”ulkopuolisten” militaristiseen torjumiseen, esimerkiksi Kauhavalla.
Turvapaikkakeskukset muodostivat erillisiä ”ulkopuolisten linnakkeita” keskellä ”omia normaaleja asuinalueita”. Ajateltiin, että turvapaikkakeskus on vain väliaikainen. Mutta ei osattu arvata, että äskettäin käynnistynyt prosessi syvenee.
”Ulkopuolisista” toiset tulisivat jäämään tänne, toiset heistä käännytettäisiin takaisin kotimaahansa heti kun tilanne olisi siihen sopiva. Tänne jääneet integroitaisiin nationalistiseen valtioon.
Mutta ei osattu aavistaa, että ero ”heidän ja meidän” välillä on häipymässä.
”Me ja te ulkopuoliset”-ajattelu korostui kun valtio alkoi siirtää myös taloudellisen vastuun turvapaikanhakijoista kunnille.
Kunnat kuten Kauhava, johon oli perustettu aikoinaan keskellä kylää sijainneelle kasarmialueelle iso turvapaikkakeskus, ottivat muutaman kymmenen turvapaikanhakijaa kunnan vastuulle.
Heistä tulisi kunnan ensimmäiset maahanmuuttajat. Mutta monikulttuurisuuspolitiikan pohjalta ”kotouttamista” ei haluttaisi toteuttaa koska se olisi ”liian suvaitsevaa”.
Maahanmuuttajien ja pakolaisten nationalistinen integrointi on kuitenkin rikos ihmisyyttä vastaan. Joku ”kansakunta” lupaa ottaa vastaan viisi kristittyä turvapaikanhakijaa se pilkkaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
Tämä ristiriitainen valtapeli kiristyy ennen ilmastonmuutoksen ja luontokriisin rajuinta takaisiniskua.
Samalla murtuu raja pakokolaisten vastaanottamisen ja maahanmuuttajien arjen organisoimisen välillä, niistä on tulossa yhtä ja samaa toimintaa. Samanaikaisesti lisääntyy monikulttuurisuuspolitiikan suosio.
Tämä lisää monilla paikkakunnolla ”me ja te”-jännitettä entisestään.
*
Kauhavaa kiusaa nykyisin useita uusia näkymättömiä uhkakuvia. Niihin sisältyy esimerkiksi homekoulut.
Samaan aikaan kun Suur-Kauhava hävittää kaikki kyläkoulut Suur-Loviisa säilyttää kaikki kyläkoulut. Mistä tämä todistaa?
Eniten siitä kuinka Suomen Keskusta haluaa pitää kyliä asutettuina.
Syrjäseutujen asuttaminen ”maksoi mitä maksoi” on keskustalainen yhtälö, koska puolueen kannattajat löytyvä suurten kaupunkikeskusten ulkopuolelta syrjäseuduilta.
Miksei keskusta ei perusta puoluetoimistoa joka syrjäkylään? Pääministeri Sipilän tulisi muuttaa pääkaupunkiseudulta takaisin Ouluun tai Oulujärven itäpuolelle kaukaisimman syrjäkylän hirsimökiin, jonka kyljessä komeilee kesät ja talvet puusee.
Heti kun yhteiskuntasopimushyppy on jäänyt toteutumatta.
Tiilikaisen tulisi asettua pysyvästi Saimalle telttaan keskelle pienen kalliosaaren norppayhteisöä.
Heti kun ilmastonmuutostorjunta on jäänyt torjumatta.
Keskustapuolueen rippi-isä Alkio on muuttumassa ilkiöksi sillä globaalit puolueet korvaavat kohta kaikki vanhat kansalliset puolueet.
*
Kirjoitin 25.5.2016 sanomalehti Ilkkaan tämän kirjoituksen (kirjoitus on julkaistu Ilkassa 7.6.2016).
”ENNEN JA JÄLKEEN LENTOSOTAKOULUN
Ilkan otsikko ”Lentosotakoulun lakkautus vaivaa yhä riidan taustalla” sekä maininta siitä, että ”sitä (vastaanottokeskusta) ei ehkä pidetä kyllin arvokkaana ilmavoimien perinteisen toiminnan korvaajana” sekä puhe arvoista ja asenteista ei selitä koko käynnissä olevaa ilmiötä (Ilkka 15.5.2016).
Monet kokevat vastaanottokeskuksen (ylikansallisuus) perinteisen kentän vastakohtana. Se, että Lentosotakoulun alueella sijaitsevaa vastaanottokeskusta kehitetään monessa suhteessa muusta kunnasta erillisenä projektina ilman monipuolista vuorovaikutusta kunnan muiden toimintojen kanssa, saattaa johtaa myöhemmin isoihin ongelmiin (lisäys Ilkkaan 3.6.).
Käynnissä olevaa kulttuurimurrosta tarkasteltaessa huomion kohteena on oltava myös käsitteet myytti, valta sekä nationalistinen perinne ja identiteetti. Siinä myytti on järkiperäisen ”tietämisen” vastakohta, uskomus. Ihmislaji elää kollektiivisena olentona uskomusten varassa.
Valtakysymykseen liittyy se, että lentokentän perinnearvoista käydään kilpailua monien eri ryhmien välillä.
Huomiseen suuntautuvan luovan toiminnan tulee tähdätä myyttien uudistamiseen, ei säilyttämiseen.
Joidenkin mielestä lentokentän tulevan toiminnan tulee pohjautua myös vanhaan (kasarmi, sotakouluperinne). Toisten mielestä lentokenttäaluetta voitaisiin kehittää myös täysin uusien toimintojen pohjalta.
Jos jälkimmäinen näkökulma hyväksytään minun mielestäni se voisi olla virkistyskäyttö. Alahärmän huvikeskus ja Kauhavan virkistyskeskus (LSK-alue) voisivat palvella tulevaisuudessa erinomaisesti Kauhavaa matkailukuntana.
Kaikki asiat on mahdollista hoitaa hyvin eri tavalla, esimerkiksi Loviisan (suurkunta) valtuusto päätti yksimielisesti säilyttää kaikki kyläkoulut (lisäys Ilkkan 3.6.)”
*
Lapuanliikkeen tuntevat kaikki.
Mutta kauhavanliikettä ei tunneta vielä koska se on uusi yhteiskunnallinen ilmiö.
Kauhavan isä on Lapuan pitäjä. Nyt Lapua ja Kauhava ovat naapurikuntia. Kauhavanliike on lapuanliikkeen perillinen, fasistisen jatkosodan vieläkin fasistisempi ”jatkuvuussota”.
Kauhavanliike on militaristis-kollektiivista massoittumista henkisellä ja fyysisellä tasolla.
Siinä myös yksilöllisen olemisen tarkoitus on ”oikean ja väärän” väliseen väkivaltaiseen yhteenottoon valmistautuminen.
Päätavoite liittyy pyrkimykseen torjua ”ulkopuoliset” henkisesti ja fyysisesti. Kauhavalla vastaanotetut turvapaikanhakijat koetaan kauhavanliikkeen sisällä ”ulkopuolisiksi”.
*
Maailmalla käydään parhaillaan kymmeniä sotia, meitä lähimmät osa-alueet sijaitsevat Ukrainassa ja Syyriassa.
Kun länsivallat sotivat Syyriassa se aiheuttaa koko ajan siviilien pakenemista Syyriasta sekä kun länsi (EU:n toimesta) pyrkii käännyttämään pakolaiset (pysäyttämään ”hallitusti” sotaa pakenemisen eli vapaan liikkumisen) viisumivapautta (liikkumisen ja oleskelun vapautta muissa maissa) omille kansalaisille vaativaan Turkkiin kyse on ristiriitaisesta ja epämoraalisesta yhtälöstä. Kaikista ristiriitaisin siitä on tulossa heti kun ilmastokriisin seuraukset romahtavat koko painollaan ihmiskunnan niskaan.
Länsi saa nyt aikaan sitä mitä se on aiheuttanut itse: lisää uutta sodankäyntiä ja sekasortoa. Ja tuosta kehityksestä saattaa aiheutua esimerkiksi unionin loppu.
Tämä on myös kauhavanliikkeen yleistä kansainvälistä taustaa. Samalla tavalla lapuanliikkeen taustalla oli kansainvälinen kehitys kuten fasismin ja rasismin kasvu.
Myös lapuanliike liittyi nationalistisen valtiokehityksen kriisiytymiseen. Mielenkiintoista siinä on myös se, että nationalismin kriisiytyminen alkoi heti välittömästi itsenäistymisinnostuksen jälkeen.
Yli puoli vuosisataa sitten tapahtunutta Kauhavan lentosotakoulun perustamista (kasarmin perusti valtio hiljaisten ropellikoneiden aikana) ja lopettamista joulukuussa 2014 (meluavien suihkukoneiden aikana) seurasi (taas) valtion toimesta turvapaikkakeskuksen perustaminen tyhjälle kasarmialueelle.
Kun turvapaikkakeskus perustettiin, samalla hetkellä tapahtui ”pyhän isänmaallisen paikan” käyttötarkoituksen radikaali muutos.
Sodankäyntiin isänmaallisesti kouluttaminen (väkivalta) vaihtyi sodan kauhuja paenneista huolehtimiseen.
Kauhavanliikkeelle nyt tapahtunut muutos merkitsi ”etnohelvetin” synnyttämistä.
Kasarmin uudelle omistajalle (LSK BUSINESS PARK) oli tässä muutoksessa tärkeintä saada RAHALLISIA tuloja kasarmin rakennusten käytöstä, sillä niiden ylläpitäminen tyhjinä tulee yrittäjille ylikalliiksi.
Kasarmin ”perinneaukiolla” oli seissyt sotakoulun aikana luotisuorissa riveissä sotilaita osoittamassa kunnioitustaan isänmaalle. Suomen lipun ”lipputankoon nostoilla ja pyhillä valan vannomisilla”. Aukiolle sijoitettiin silloin tällöin myös pyhiä ”muistomerkkejä eli monumentteja”.
Nyt tämä sama nationalistis-sotilaallinen kulttikeskus on täynnä sotaa paenneita ulkomaalaisia. ”Voiko niistä sada jonkun taudin” kyselivät jotkut aikaisemmin yleisötilaisuudessa.
Äärioikeistolaiset aktivistit alkoivat pilkata paikkaa, nykyisin ”kauniin virallisesti” Mamulandiaksi kutsuttua paikkaa satanalliseksi ”etnohelvetiksi”. Turvapaikan johtajaksi palkattiin taas ”oma poika”, kasarmin entinen sotilas. Valta teki hänestä maakuntalehdessä kansaa kosiskelevan kolumnistin.
Turussa maahanmuuttopolitiikan johtamisen kaappasi itselleen kaupungin tiedotuspäällikkö.
Tämä kuvaa hyvin nykyistä yhteiskunnallista kriisiä, jossa etsitään uutta suuntaa vallitsevassa uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Turvapaikanhakijoiden epäiltiin Kauhavalla tumpanneen tupakoitakin pyhinä pidettyihin monimenttilaatoihin. Huhujen mukaan (internet, facebok jne.) turvapaikkakeskuksesta olisi löytynyt polttopulloja ja räjähteitä (kenen asettamia?).
Moni seikka viittaa siihen, että jotain erikoista on tapahtunut (konflikti) mutta eteläpohjalais-kauhavalainen ”hysssh”-politiikka piti suut tukossa.
Keskuksen johtajan Ilkka Peuran mukaan joku seinäjokilainen kaupunginvaltuutettu olisi levittänyt ilkeää virheellistä tietoa Kauhavan turvapaikkakeskuksesta (Ilkka 18.11.2015).
Perinteisissä isänmaallis-militaristisia seppelepartioita ei voi enää järjestää samalla kauhavalaisella paikalla. Uniformut piti lukita nyt kaappiin. Keskuksen johtaja oli kuitenkin ehtiä esiintyä uniformu päällä pakolaisille.
Turvapaikkakeskus käynnistettiin ”puolimilitaristisesti”. Kauhavalaisia rauhoitellen ja kosiskellen.
Viimeksi on herännyt ajatus hävittää pakolaisten ”joutilaisuus” työnteolla (Ilkka 1.6.2016, Peura ”Joutilaisuus on ittestä perkeleestä!…eri kansallisuudet tekevät työtä yhdessä”). Mamulandian toimintaa dokumentoidaan ja analysoidaan (Ilkka 16.5.2016, osuuskunta Mamulandia ja turvapaikkakeskusksen ”asukkaat” ja työllistäminen)
Pitäisikö työllistämisideaa pitää ”erityismaahanmuuttopoliittisena”. Keskuksen osuuskuntaideasta (työllistäminen) on innostunut myös valtiovaltaa ja kuntaa sillä siitä voisi kehittää keinon maksattaa ”suojaamiskulut” pakolaisilla itsellään ilman ylikansallista yhteistyövelvoitetta (ihmisoikeudet).
Varsinkin perussuomalaiset ovat korostaneet sitä, että mitään ei saa antaa ”ulkopuolisille” ilmaiseksi.
Kansainvälisestä humanismista huolehtiminen ei saa muka rasittaa ”meidän omia”. Ylikansallisen ja kansallisen välinen ristiriita syvenee kunnes se murtuu kokonaan.
Ylikansallisen turvapaikkakysymyksen hoitaminen on koettu nationalistisissa valtioissa yhteiskunnan lisärasitteena. Suomessakin harjoitetaan työperäistä ulkomaalaispolitikkaa (”ulkopuoliset” taloudellisen hyötykäytön kohteena).
Turvapaikkakeskuskusten muuttaminen sellaisiksi, että keskusten puitteissa tapahtuva työtoiminta tähtäisi ”kantayhteiskunnan” taloudellisen hyödyn tavoitteluun loukkaisi kansainvälistä ihmisoikeutta.
”Sotapakolaistyöläiset” tekisivät työtä monessa suhteessa irrallaan yhteiskuntakokonaisuudesta ja oleskelupaikan arjesta.
Maahanmuuttajien asumisen ja vapaa-ajankäytön kehittäminen tulisi toteuttaa Kauhavan kaikkien asuntoalueiden uudistamisen yhteydessä.
Turvapaikanhakijoiden tulisi voida asua kauhavalaisten asuinalueilla oman kulttuurinsa (islam jne.) mukaisesti.
Vähempi ei ole inhimillistä ja oikeudenmukaista.
Kauhavan turvapaikanhakijoita on kehotettu noudattamaan Suomen lakiakin tarkemmin kuin ”oma kantaväestö”. Vasta tuottavan työn tekeminen vieraassa maassa takaisi sen, että sotapakolaiselle luvataan ihmisarvo.
*
Pieni ryhmä paikallisen sotilasperinteen vaalijoita poisti yllättäen (ilman asianmukaista lupaa) yhden muistomonumentin perinneaukiolta ja kiidätti muistokiven traktorin koululla kirkon viereen muiden isänmaallisten muistomerkkinen joukkoon.
Kaappaajien mielestä kasarmin monumentit kuuluvat alueen irtaimistoon eivätkä sisälly kasarmikauppaan (valtio ja ”OY”).
Tapaus johti riitaan ja poliisitutkintaan.
Nämä tapahtumat viittaavat siihen, että kauhavaliike todistaa PAIKALLISEN KULTTUURIN UUSIMMASTA HENKISESTÄ VIREESTÄ.
Kauhavaliike on uusnationalistisen innostuksen viimeinen vastaisku ennen kansainvälistymiskehityksen lopullista läpimurtoa. Nyt perinneaukio on avannut Suomenkin rajat maailmalle.
Seuraavaksi rajat ovat levällään kaikkialla Euroopassa.
Kansainväliset arvojen torjuminen ja vapaan liikkumisen pysäyttäminen sisältyy kauhavaliikkeen päätavoitteisiin.
*
Erilaiset yhteiskuntamallit ovat erilaisten toimintojen erilaisia yhdistelmiä.
Kauhavalla oli yhdistetty vuosikymmeniä sotatilaan valmistautuminen ja siviilielämän harjoittaminen. Kasarmin militaristinen johto ja kuntaorgaanin siviilijohto solmivat keskenään eräänlaisen avioliiton päästäkseen hyötymään toisistaan. Kasarmi myös työllisti ihmisiä ja yrityksiä. Sotilaita vilisi kirkonkylän porrashuoneissa ja kaupoissa sekä taajamasotaharjoitusten aikana myös keskustan puskissa.
Ja taivas täyttyi sotilassuihkukoneiden katkeamattomasta ylikorkeasta metelistä. Usein yhtä lailla yöllä kuin päivällä.
Kun sairaasta luontosuhteesta johtuva ympäristökatastrofi iskee päällemme, siitä käynnistyy uusi moninkertaisesti massiivisempi pakolaisaalto ympäri maapallon.
Sekin todistaa siitä, että maapallon on yksi ainut kaikille ihmisille yhteinen koti.Kaikki ahtaisiin rajoihinsa sulkeutuva nationalistinen on kuolemassa.
Maatalousvaltainen Etelä-Pohjanmaa on luontosuhteessaan ”villi peto”, joka syöyrittäjyyden nimissä luontoa sen kun kerkiää. Elollinen luonto on sille yksipuolisesti luonnonvarojen hyödyntämisen lähde.
Eteläpohjalaiset eivät tajua mitään siitä, kun uutisissa kerrotaan ilmaston lämpenemisen tai tapahtuneesta korallisaarten tuhoutumisesta.
Kauhavalaiset eivät ymmärrä ”vapaan luonnon” ihmettelemisestä, ihailemisesta ja seuraamisesta.
Kauhavan lentosotakoulu symbolisoi alun perin isänmaallisen jääkäriliikkeen ja valkoisen porvarivallan voittoa 1918. Arjen merkitykset on nujerrettu siinä militaristisen valtapelin alle.
Entiselle kasarmille perustettu uusi turvapaikkakeskus symbolisoi sitä vastoin kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden läpimurtoa.
Myös perussuomalaiset ovat alkaneet tukea Kreikkaa miljardeilla (Timo Harakka, 30.5.2016 ilkka.fi ja demokraatti.fi). Nykyaika kansainvälistää väkisten perussuomalaisetkin.
”Punaisten muistomerkistä” ei uskalleta Kauhavalla vielä edes puhua. Vihreääkin väriä olisi hyvä lisätä kauhavalaiseen valtapeliin. Kuntavaali 2017 lähestyy.
Kauhavan turvapaikkakeskuksen perustaminen aiheutti uusisänmaallisen vastareaktion (uusnationalismi ja perussuomalaisuus, pakolaisaalto, Tornion tapahtumat, katupartiot, pelkokuvat, turvattomuuspuheet, turvapaikkakeskusten perustamisen vastustaminen intrrnetin somessa jne.).
Siinä on kyse 2000-luvun alun kauhavanliikkeestä.
*
Jääkäriliikkeen (Saksassa koulutetut ylioppilaat) sekä valkoisen vallan historia (aluksi etupäässä tilojen isäntiä ja talonpoikia) koskettaa agraaripohjaisia eteläpohjalaisia aivan erityisen vahvasti sillä Suomen valtiollisen itsenäistymisen alkupamaus tapahtui kyseisellä seudulla.
Mutta onneksi ylioppilaskirjoituksetkin lopetetaan.
Ja lapsiyrittäjyydestä tehdään rikos ihmisyyttä vastaan.
Jääkäriliikkeen aikana Venäjällä Pietarissa keisaria palvellut, alun perin suomenruotsalainen venäjänkielen taitoinen, Venäjän vallan aikaisen Haminan kadettikoulua ja tsaarin suurkaupunki Pietarin ratsukoulua käynyt aristokraatti,
Venäjän armeijan upseeri ja Venäjällä kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim (Mannerheimin isä oli kreivi, talopoikien vihaamaa eteläisen Louhisaaren aatelistoa) loikkasi Pietarista Helsingin kautta Vaasaan heti vuoden 1918 alussa Suomen hallituksen esikunnan ja tukijoukkojen johtoon ylipäälliköksi.
Mannerheim ei osannut juuri lainkaan suomea.
Mannerheimille oli tullut selväksi se, että Venäjän keisari oli menettänyt bolsevikkien toteuttamassa vallankumousaallossa lopullisesti valtansa. Valdimir Iljits Lenin oli suunnitellut Venäjän vallankumousta jo 1890-luvulta lähtien joutuen lähtemään usein maanpakoon ja tuli samalla myös silloin tällöin esimerkiksi Turkuun ja Tampereelle.
Mannerheim oli maailmankansalainen, josta tehtiin kansallinen palvontakohde. Suomi ei olisi itsenäistynyt koskaan ilman Leninin suostumusta. Suomi on elänyt aina kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Mikään muu ei ole myöskään mahdollista.
1900-luvun alussa oli täydessä käynnissä kommunistisen Neuvostoliiton perustaminen. Venäjän vallankumousta oli edeltänyt jo 1700-luvun lopulla Ranskassa vastaava vallankumous jossa eliitin ”jumalallis-yksinvaltainen valtapeli” murskattiin (valistus).
Suomen itsenäistyi vuoden 1917 lopulla. Myös maalaisliiton ”rippi-isällä” Santeri Alkiolla oli itsenäisyyden toteuttamisessa oma rooli (tämä sisältyy myös ”Kauhavan syndroomaan”).
Suomen valkoisten ja punaisten välillä syttyi sisällissota 1918 sisällissota. Sitä johti Mannerheim.
Varhaistapahtumat liittyivät Vaasan ja venäläisen sotaväen Suomenniemeltä karkottamiseen, Kauhavan viereiseen Ylihärmään, Lapuaan ja Seinäjokeen (päämaja junavaunussa Seinäjoen ratapihalla).
Minulle ei ole vieläkään selvinnyt täysin se onko nykyinen ”Seinäjoen kaupunki”, rokaten (rock) oluttupista hotkaistu tangomarkkinakeskus eli lintu vai kala. Vuonna 1960 peltovellin päälle kaadettu joka väliin tunkeva aaltomaisesti valkoinen betonimössö Seinäjoki on minusta sekasikiö (esimerkiksi maaseutukulttuuria ja modernia kuluttamisvimmaa hypermarketeissa).
Berliinin keskeltä on turha etsiä vanhaa punamullalla maalattua latoa tai maakellarimöykkyä, mutta ”Seinäjoen kaupungissa” niiden löytäminen onnistuu hetkessä. Tämä johtuu siitä, että Seinäjoki on Ilmajoen talonpoikien entinen syrjäkylä, Östermyra. Seinäjoellakin on ollut turvapaikkakeskuksen perustamista vastustanut aktiivinen liike. Seinäjokikin on militarismin ja siviilielämän sekoitus.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeistä 1930-luvun lapuanliikettä pidetään Suomen sisällissodan jatkosotana. Lapuanliike oli kuitenkin myös paljon muutakin (esimerkiksi fasismia ja germanismia).
Mannerheimin johdolla voitettua valkoisen vallan sisällissotaa alettiin palvoa kapitalistiporvareiden keskuudessa pystyttämällä valkoista valtaa kuvaavia rakennuksia ja monumentteja. Esimerkiksi Alvar Aallon piirtämä Seinäjoen puinen klassistinen suojeluskuntatalo ja Mennerheimiä esittävä tikkusuora pronssinen näköispatsas ”kansan muistelu-ukko” modernin Aaltokeskuksen kyljessä.
Aristokraatti Mannerheimin johtamasta sisällissodasta tuli suomalaisen porvarivallan ja kapitalismin palvotuin peruskivi. Samaan aikaan punaisille ei annettu oikeutta oman vakaumuksensa kunnioittamiseen.
”Kauhavanliikkeen” kukoistus alkoi toisen maailmansodan jälkeen ja siihen sisältyy uudentyppinen tendenssi mutta liikkeen taustalla on ollut eniten Suomen sisällissota, johon kauhavalainen valkoinen valta osallistui hyvin aktiivisesti.
Kauhavalla yhdistettiin itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen siviili- ja sotatoiminta. Se tapahtui liittämällä ilmasotakoulu keskelle Kauhavan kirkonkylää.
Kyseinen ratkaisu synnytti erikoisen kulttuurin, mikä jatku vapaasti vuoteen 2014 saakka. Tuolloin Kauhavan kasarmi lopetettiin. Seuraavassa vaiheessa kasarmille perustettiin turvapaikkakeskus, pilkkanimeltä ”etnohelvetti”. Sitäkin (kotouttamista?) pantiin johtamaan (alussa uniformupukuinen) sotilas.
Kauhavan kasarmin lakkauttamisen jälkeen (joulukuu 2014) kasarmialue tuli myyntiin. Ostajien selvittyä maakuntalehdet hehkuttivat ”omat ostivat”.
Kauppa oli petattu etukäteen militarismiperinteen jatkuvuuden takia ”omille pojille”. Turvapaikanhakijat komennettiin noudattamaan laki tarkemmin kuin ”kantaväestö”. Kenen ja mitä kotouttamisneuvoja nämä olivat?
Lentokentän ostajat olivat harjoittaneet maataloustuotteiden jalostustoimintaa. Kentän omistajaksi ei haluttu ostajaa toiselta puolelta maapalloa sillä hän olisi saattanut muuttaa entisen kasarmin aivan toiseksi.
*
Kauhavanliike vaalii valkoisen vallan porvarillis-nationalistista aatetta. Se on yhden ainoan totuuden, valkoisen vallan vaihtoehdoton liike. Muunlaisia ”totuuksia” ei voi olla muka edes olemassa.
Kauhavalaisen maailmankuvan annettiin rakentua vuosikymmenien aikana väkivaltakoneiston ja siviilielämän yhdistelmän pohjalta.
Militarismia istutettiin kaikkiin väestöryhmiin ja ikäluokkiin. Vapaaehtoinen maanpuolustus punaisin muovikuulin on kunnassa yleinen harrastus vieläkin. Perinteiden vaalimisessa korvien välissä puhaltaa vanhat aikansa eläneet tuulahdukset.
Valtiovallan huoli oudosta kauhavalaisesta kulttuurista alkoi kasvaa tämän ilmiön johdosta varsinaisesti vasta 2000-luvun alussa. Valtion oli pakko antaa Kauhavalle luunappi.
Mutta lakeuden maakunta pullistelee vieläkin (viimeisillä voimillaan) valkoista yhtenäisrintamaansa.
*
Kauhavalaiset eivät tiedä mitään hiljaisuuden ja rauhan pohjalle rakennetusta siviilielämästä. Kauhavalaisille elämä ja arki on yhtä sotaan valmistautumista, ja tietysti kristilliseltä pohjalta ”totuuden” puolustamiseksi.
Yhtenä päivänä syrjäkyläasuntoomme asteli vanha autoritäärisyyttä henkinyt herra, joka melkein pakotti meidät ostamaan sadalla eurolla Kauhavan kirkkoa esittäneen pienen kehystetyn taulun (valokuva punatiilisestä kirkosta).
Minun mielestäni hän tarkoitti sitä, että tänne Kauhavalle pitää muuttaa Herran pelossa ja kunnioituksessa – ei tänne noin vaan tulla.
Lapuan pitäjästä 1800-luvulla karannut eräreittitaustainen barbaariyhteisö (härmäläiset ja kauhavalaiset) riehui 1800-luvun puolivälissä valtiovaltaa, pitäjän ensimmäistä nimismiestä vastaan puukko ja pistooli heiluen.
Suomen itsenäistymisen jälkeen Kasarmi-Kauhavasta tuli lapuanliikettäkin fasistisempi paikka.
Lapuanliikkeen aktivistit eivät tappaneet vihollisiaan. Kauhava toimi toisin.
Lapuan patruunatehdas ja Kauhavan kasarmi ovat kaksi eri asiaa.
Kauhava on Suomen ”lakeuden Kronstadt”, siviiliväestön ja sotilaiden risteymä.
Miljoonakaupunki Pietarin edustan vanhalla Kronstadtin sotilassaarella olimme törmänneet 1990-luvun alussa ydinsukellusveneisiin, militaristista kansaa vilisseeseen kahitiiliseen lähiökerrostalomössöön ja merirosvoihin.
Pikkupoikasotilaiden julma kohtelu jäi saarella näkemättä mutta Kauhavalla koko Kronstadt paistaa päin naamaa suoraan kuin lasikaapista. Kauhavalla kakarat kasvatetaan militaristeiksi. Leijonapuistossa lasten leikkivälineetkin viittasivat ilmasotakouluun. Kauhavan kouluistakin on löytynyt merkkejä ”ilmaheilumisesta”.
Maantiellä saattoi vilahdella armeijan käytössä ollut myyty auto. Keskustassa on rakennettu aikaisemmin ainoastaan kaksikerroksisia kerrostaloja siksi, etteivät he haittaa sotilaslentokoneiden lentoja. Kunnan turvallisuussuunnitelmassa ei puhuttu mitään koneiden aiheuttamista turvallisuus- ja terveysongelmista (koneen putoaminen maahan, melu, pakokaasupäästöt ilmatilaan jne.).
Muuttokuorma-automme (Turusta Kauhavalle) parkkeerattiin keväällä 2011 yöksi asvaltin päälle kyhätyn Kauhavan torin nurkalle. Joka puolelta keskustaa kimalteli lasinsiruja rikotuista kaljapulloista. Siellä täällä kalisteli vanhoja puolimätiä rakennuksia. Iljettävän rumaa omatekoista arkkitehtuuria riitti vaikka muille jakaa.
”Eikä uskaltanut naamansa näyttää” (puukkojunkkarihäjyilyn aikainen ilmaisu).
Hotelliyövahti työnsi käteeni hotellihuoneen avaimen, avaimen päässä oli PUUKONKAHVA. Baarissa ei uskaltanut istua kaljalla kuin hetken koska siellä oli saada turpiinsa humalaisilta barbaareilta.
Asuimme aluksi ylikalliissa kunnan vuokra-asunnossa mutta muutimme pian Kauhavan etäisimpään nukkaan, syrjäkylään. Mutta emme päässeet sielläkään eroon militarismista (lentomelu). Kun muuttokuorma-auto tuli pihalle se oli täynnä punaisia muovikuulia. Näin, että alueella oli siviilisotaväen sotaharjoitus, naisia ja miehiä.
Keskustan koulukeskuksen (homekoulu) lukion jääkätiettatterissa ei edes hiiskahdettu punaisista. Kauhavalaiset eivät edes tiedä, että punaisia on olemassa muutenkin kuin muovikuulina.
Kauhavan keskustan ja kokoomuksen uusliberalistis-postmoderni valta yllyttää nykyisin lapsiakin yrittäjiksi. ”Yritä, yritä ja yritä” ei pelasta Suomea mutta tuhoaa lapsuuden.
Keskustassa asuessamme lähdin vappuna etsimään työväenliikkeen vappumarssia. Kuuluin yhdeltä suunnalta kovaäänisten ääniä ja kuvittelin, että löydän sieltä punaisen työväenliikkeen edustajia.
Mutta jouduin pettymykseni havaitsemaan, että ääni oli Kauhavan rautatieaseman kovaäänisten aikataulukuulutusta.
Myöhemmin sain kuulla, että viimeinen Kauhavan vappumarssi pidettiin 1980-luvun alussa. Sen jälkeen elämä on ollut lähes 40 vuotta yhtä fasismia.
Asuinalueemme ikkunoista näkyi sotilaslentokenttä. Pääni yläpuolella kiiti keväällä 2011 vähän väliä helvetin melua pitäneitä sotilaskoneita. Militarismi oli joka hetki läsnä eikä sitä päässyt pakoon millään keinolla.
Hyvästi linnunlaulu, hiljaisuus ja rauha.
Lapset leikkivät pihalla kun joku leikkasi moottorikäyttöisellä ruohonleikkurilla melusuojaimet korvien päällä (tietysti ruohonleikkurimelun takia) välittämättä mitään matalalla lentävän suihkukoneen 120 dB:n korviani repineestä melusta.
Kauhavalaiset eivät tiedä sitäkään, että ylikorkeasta melutasosta aiheutuu myös infarkteja. Tämä johtuu siitä, että siviilielämä on kasarmikauhavalaisille tuntematon käsite.
Kysyin ohi kulkeneelta mieheltä työväen vapusta. Hän opasti minua sanomalla, että täällä ei saa edes lausua ääneen sanaa kommunisti, täällä on pelkkä yrittäjäporvarin valkoinen valta. Jääkärit ja Mannerheim – kristillinen usko, koti ja isänmaa.
Kauhavalla arvokkainta on yksityinen yrittäjyys.
Ulkomaalaiset ihmiset (varsinkin idän muukalaiset) sekä luonto ovat kauhavaliikkeen pääviholliset. Mustalaiset karkotettiin muinoin seudulla roskaniskuilla. Luonto on uskovaisille eteläpohjalaisille Jumalan lahja, johon saa suhtautua miten parhaiten hyöty siitä irtoaa ja kulloinkin huvittaa.
Kauhavalaiset näkevät idässä vieläkin uhkakuvia. Vuosi sitten tuhottiin maakunnan ainoa merikotkanpesä. Joku aseistettu äijäporukka meni pari vuotta sitten itärajalle tappamaan KIVÄÄREILLÄ susia, joutui oikeuteen ja tuomittiin.
Lapua on kuulutettu viimeksi ”susivapaaksi alueeksi”. Kauhavan naapurissa Törnävällä joku tappoi äskettäin HAULIKOLLA ensin viirupöllön poikaset pesään ja sen jälkeen pöllöemon pesäkolon edustalla.
Seudun perinteet jatkuvat syvyyspsykologisella tasolla. Samaan aikaan toiset kauhavalaiset kiittävät rukoillen Jumalaa luonnon ”hyvälle ihmiselle, Jumalan kuvalle” ikiomaksi lahjoittamisesta.
* Dialogi ja dialektiikka on elämässä aina läsnä.
On ollut pitkä talvi. Yhtä ja samaa harmaata nauhaa päivästä toiseen (eikä tahtonut edes käväistä ulkona). Mutta sen jälkeen tuli kevät.
Elollinen luonto alkoi vyöryä päällemme koko kummalla ja valoisalla voimallaan eikä sitä tahtonut muuta kuin istua pihalla katselemassa ja kuuntelemassa heräävän elollisen luonnon ihmettä.
Miten ihmeessä toiselta puolelta maapalloa tänne palannut pääskysparimme on osannut takaisin verannan savipalloon?
Tämä rytmi heijastelee tämän maapallonkolkan evoluutiokehitystä. Siinä on ollut ensin pitkäjaksoinen jääkausi. Seuraavaksi jäät alkoivat sulaa. Sen jälkeen elollinen elämä alkoi vallata vihreänä massana kaikkia paikkoja auringonvalon syöksyssä valtavalla voimalla kaikkialle.
Tyttäremme oli vuosia ”sopuisa ja kiltti tyttö” mutta viimeksi hän on alkanut tekemään jatkuvaa vastarintaa. Hän epäilee, että hänelle on valehdeltu ja hän sulkeutuu siksi vähän väliä johonkin huoneeseen. Mutta muuttuu hetken päästä taas entiseksi myötätuntoiseksi pikkutytöksi. Hän vain käväisee rajamailla (toistaiseksi).
Hänen muutaman vuoden vanhempi kaverinsa hyökkää koko ajan ilkeillä sanoilla aikuisten kimppuun mutta käy välillä kehuttuna laulajana vapaaseurakunnan kirkkokuorossa.
Tytöt vaativat vanhemmilta koko ajan rahaa ja ostavat marketeista kaiken maailman tavaroita ikään kuin elämässä ei mitään muuta merkittävää tekemistä. Valtaosaa noista tavaroista he eivät tarvitse mihinkään.
Laitan maalauksessani vihreiden alueiden väleihin vastakohtia punaisia väriolioita (komponenttivärit).
Viimeksi keksin muurahaispesää katsoessani sen, että otan pesästä lasipurkkiin havunneulasten ja muurahaisten seosta. Ajattelin, että sen jälkeen kun muurahaiset ovat kuolleet purkkiin, kaadan seosta kovalevylle, minkä pintaan olen levittänyt tuoretta valkoista erikeepperiä.
Kuitenkin ennalta sunnittelemani prosessi eteni sattuman vyöryssä täysin tosin. Muurahaiset karkasivat maalauspaikalta eikä yksikään muurahainen jäänyt kiinni erikeeperliimaan.
Aikaisemmin tein monitoimikoneen (puunkaato, metsätalous) tielle jälkeensä jättäneistä ja autojen yli ajamista murskaantuneista vaaleista puunpalasista erikeepperipohjaiselle levylle vastavantyyppisen teoksen. Kaadoin puumurskeen päälle maalipurkista valkoista väriä, ja annoin värin valua väleihin ja murskepuun pintoihin ja lopuksi liima kuivui kovaksi tuoden kaikki pikkukuviotkin näkyviksi.
Ensimmäinen tämän tendenssin mukainen luomus syntyi kun löysin ison puolilaho puuläjän alta puoli vuosisataa vanhan rautanaulalaatikon. Naulat olivat ruostuneet ja liimautuneet kiinni tiiviisti tosiinsa. Kun revin laatikon irti naulalajästä, läjä pysyi kasassa (raskaana kimpaleena). Nostin kimpaleen levyn päälle ja kaadoin litran purkin valkoista maalia sen päälle. Lopputuloksesta tuli mustien ja valkoisten kohtien vastakohtauksissa vaikuttava näky.
Tämä ”musta tuntuu” -meno sattumien vyöryssä on mielestäni ”suurinta viisautta” ihmisenä olemisessa ja elämisessä. Tämä on samalla ”rationaalisen järjenkäytön kritiikkiä”.
Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että ”sattuman valuissani” paistaa huomisen pakolaisaallot ja turvapaikanhakijoiden ihmiskohtalot.
Kun korallisaaret ovat haalistuneet kuollakseen ja kokonaiset saarivaltiot jääneet valtamerillä veden alle ihmisen järjen käytöllä aiheuttaman ilmaston lämpenemisen johdosta alkaa elollisten massojen joukkoliikehdintä ja -tuhoutuminen.
Ja tuolloin Torniokin on taas kerran tukossa.
Uusi maailmantila tulee vaikka kuinka yrittäisi sulkea kansallisvaltion rajoja.
*
Sokrates ei ollut poliitikko. Sokrates ei ollut kiinnostunut valtaannoususta, puhumattakaan massojen aaltopohjalta tapahtuvasta vallankäytöstä (puoluevalta).
Hän inhosi yhtenäistettyjä orjamoraalisia, sokeasti kaikenlaisiin villityksiin sitoutuvia ihmismassoja. Hän rakasti väitellä (luoda hyviä kysymyksiä ja etsiä osuvia vastauksia) vapaiden yksilöiden ja toisinajattelijoiden kanssa.
Platonin ja Aristoteleksen vertainen Sartre jatkoi samaa vapauden tietä vieläkin pitemmälle.
Sokrates tunsi voivansa toimia ainoastaan väittelemällä (dialogi) YHDEN ihmisen kanssa kerrallaan tai PIENISSÄ RYHMISSÄ, ”…JOUKKOJEN kanssa en rupea edes keskustelemaan” (Anthony Gottlieb ”Sokrates”, 1997, sivulla 63).
Nationalististen ja regionalististen myyttiensä varassa elävä kasarmikauhavalainen massa rakastaa uskomuksiin uinahtamista ja orjamoraalista alistumista militaristisiin käskytyksiin ”pyhän isänmaan hyväksi”. Hei eivät halua ymmärtää dialogista ja dialektiikasta sekä luovasta anarkistisesta toisinajattelusta yhtikäs mitään.
Kauhavalla toisinajattelu on kielletty ja yksilöllisyys on kutistettu minimiin.
Kauhavaliikeläiset eivät tajua, että SOTAPUHE ja -toiminta on tehokkuuden maksimoimista. Se oin kaiken yksilöllisestä vapaudesta ja luovuudesta riisumista. Liikkeessä massoittuminen tekee ”vapaaksi”.
Kauhavaliikehössötys on yhtenäistetyn massan aivotonta jankutusta lopullisena totuutena. Koska tuo puhe on vapaan yksilön luovan ajattelun ja toiminnan VASTAKOHTAISUUTTA sillä ei ole oikeutusta uudessa globaalissa maailmassa.
*
Kauhava on vastakohtaisuutta ilman dialektiikkaa (vastavoimaa). Mutta ilman uutta verta Kauhava sammuu ja kuolee.
Keskellä kauhavanliikettä aloin näkemään ja ymmärtämään myyttien pohjalta elävän ihmisyhteisön ominaisuudet. Ja sitä kautta aloin havaitsemaan entistä paremmin myös itseni.
Toteutin ”itseni löytämisen” taiteen pohjalta ja kautta.
Taide tuli minulle Kauhavalla kaikista tärkeimmäksi seikaksi kun pohdin olemassaoloani vapaana yksilönä.
Ei olisi mitään mieltä tehdä toisen taiteilijan tai toisten taiteilijoiden kanssa yhteistä taideteosta. Edessäni kutistuvasta näköiskuvasta puhumattakaan. Se (yhteinen teos, kollektiivinen yhteiskuvitelma) ei olisi merkki vapaasta yksilöstä.
Omat yksilölliset kuvitelmani ovat minun omiani.
Tullakseen vapaaksi yksilöksi täytyy repäistä itsensä irti kauhavaliikkeen syrjäkyläteattereista ja Juhani Palmun komeushoureista.
Järkeilyyn (järki) pohjautuva tietäminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Ne ovat kaksi eri asiaa samalla tavalla kuin filosofia ja ajatteleminen mutta koska ihminen on myyttien varassa elävä eläin (mytologinen eläin) kaikki perustuu loppujen lopuksi kuvittelemiseen.
Ei voi olla muuta kuin taide. Kaikki on taidetta. Ja taide on nyt suurinta valtaa.
Vaikka Hegelin idealistinen filosofia on kokonaisuutena äärimmäisen sekava, hän on tehnyt ajattelijana monta osuvaa yksityiskohtahavaintoa.
Taiteesta Hegel on sanonut osuvasti: ”Mikä tarve ajaa ihmiset esteettiseen toimintaan?…hän (taiteilija) on olemassa myös itselleen eli itseään varten, hän havainnoi itseään, kuvittelee itseään, ajattelee ja ainoastaan tämän toiminnallisen ITSELLEEN OLEMISEN kautta hän on henkeä” (Mihail Ovsjannikov, Hegel, 1981, sivulla 127). Esa Saarinen on kirjoittanut Sartresta, että ”Subjektiivisen tietoisuuden olemistapa…on Sartren sanoin ITSELLEEN OLEMISTA (poursoi)” (Niiniluoto ja Saarinen, Vuosisatamme filosofia, 1987, sivulla 130). ”itselleen oleminen” on kaiken a ja o.
Tullakseen eksistentialistiksi ihmisen täytyy olla luova olento, ja taiteilija.
Kaikki meistä syntyvät eksistentialistisiksi ja luoviksi olennoiksi ja taiteilijoiksi mutta valtasysteemi luikkii käärmeen lailla keskellemme tehdäkseen meitä yhtä ja samaa aivotonta mössöä ja massaa.
Juhani Palmu kuvittelee maalauksillaan kaikkea sitä mitä eteläpohjalaiset kuvittelevat ”nappinupeissaan”. Ja lakeuden kansa on tehnyt Palmun miljonäärin ostamalla palmuhenkistä ”kosiskelua aitoutena”. Hyvä on Palmun hurautella miljoonamersullaan viinakauppoihin.
*
Aloin syventämään omaa filosofista ajatteluani Kauhavalla. Ajatteluni on kauhavaliikkeen arvomaailmaan nähden täydellisessä ristiriidassa.
Filosofointini pohjalla on ajattelu, jossa korostan tiettyjä maailmassaolon ilmiöitä sekä vastustaen saamaan aikaan toisia käsityksiä ja asioita.
Korostan globaalia maailmanvaltaa. Vastustan nationalismia ja militarismia. Korostan hiljaisuutta ja pasifismia (rauhaa).
En ole kiinnostunut päältä päin välittömästi näkyvästä ja havaittavasta vaan ”näkyvän taakse” kätkeytyvistä näkymättömäistä ilmiöistä.
Löytyvä näkymätön selittää välittömästi näkyvää.
Abstraktis-ekspressionistinen taiteilija tekee näkyvän taakse kätkeytyvää näkymätöntä (ilmiöitä) näkyväksi. Kunkin omassa luovassa mielikuvituksessa rakentuvaksi jatkotarinaksi.
Korostan filosofiallani sitä, että jokainen tähän maailmaan syntynyt ihmisyksilö on vapaa ja yhtä arvokas kuin kaikki muut ihmiset. Köyhä ei ole huonompi kuin varakas.
Tärkeintä on saada olla vapaa yksilö, täysin oma itsensä.
Olla suomalainen ei ole yhtään arvokkaampaa kuin on olla maahanmuuttaja. Muuttajien integrointi ”suomalaisiksi” on tyhmää mutta monikulttuurisuuden salliminen on viisautta.
Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka monta firmaa on perustanut. Luova inhimillinen ihminen ei tahdo olla köyhää vastaan. Luova olento tahtoo puolustaa muutakin kuin vain rahakasan kasvattamiseen perustuvaa elämää.
Jokaiselle ihmiselle kuuluu oikeus hyvään elämään. Myös kaikille turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille.
Vastustan jyrkästi tähän asti muodissa ollutta porvarillista ajatusta, että pitäisi suosia yhä enemmän varakkaita, niitä, joilla on eniten ”tietotaitoa aineellisen tuotannon kasvattamiseen”.
Mytologisen ihmiseläimen kollektiiviset yhteisöt elävät aina myyttien, uskomusten varassa. Yhteiskunta etenee sattumien vyöryssä ilman hallittua ”järkiohjausta”.
Kaikki on sattumaa. Myös ”menestys on sattumaa” (kirjailija Mark Twain).
Ihmisellä on vahva taipumus kuvitella kaikenlaista. Jos toisen sukupuoleen vahvasti suuntautunut mies näkee KAUKAA katsottuna naisen hän saattaa kuvitella, että kyseinen henkilö on nuori mutta LÄHELTÄ sama nainen saattaa olla jotain aivan muuta. Kyseisen naisen henkistä ominaisuuksista mies ei ehkä ajatellut mitään.
Ainoastaan vapaa yksilö pystyy voittamaan ”itselleen olemisessa” erilaiset kuvitteellisuudet ylittämällä pinnistäen myyttien muurit.
Vastustan puhetta, minkä mukaan ihminen on ”tietävä” tieto-olento, joka pystyy hallitsemaan järjellään kehitystä.
Edistys on myytti.
Nationalismi on vaarallista taikauskoa.
*
Tietousko ja iskulause ”tieto on valtaa” on vaarallista ”huuhaata” (myytti, uskomus).
Järkeilyyn (niin sanottuun ”järjen käyttöön”) pohjautuva tietäminen (”tieto”) sekä ymmärtäminen (”kuinka tajuaa” jotakin) ovat kaksi eri asiaa.
Samalla tavalla ovat kaksi eri asiaa filosofia ja ajatteleminen. Vain luovuus on yhtä ja samaa sekä ”varmaa”.
Karl Marx korosti omassa filosofiassaan (järki) KÄYTÄNNÖN merkitystä ja siihen liittyviä TALOUDELLISIA ja poliittisia (valtapeli sanankäytöllä) kehityskulkuja.
Kapitalistisesta yhteiskunnassa on merkittävintä porvariston valtaannousukehitys (idealismi, yksityisyrittäjyys ja -omistus, uusliberalismi) mikä pohjustaa työväen vallankumouksen toteutumista konkreettisesti.
Konkreettinen käytäntö astuu palkkatyöläisten vallankumouksessa idealismin ja teorian edelle. Se ei perustu työläisten yhtenäistämiseen ja massoittamiseen kuten tapahtui porvarillis-fasistisen nationalismin aikana.
Tärkeitä on uudistaa ja uudistua myös itse vapaana yksilönä ”itselleen olemisessa”.
Kapitalismin keskeinen piirre on yksityisomistaminen ja toisten ihmisten hyväksikäyttö (oman edun ja hyödyn itsekäs tavoitteleminen).
Porvarillisen vallan voimistumista seuraa Marxin mukaan työväenliikkeen vallankumous (sosialismi ja kommunismi). Porvariston valtaannousu palvelee vasemmiston tulevaa valtaannousua.
Porvariston ”esivallankumousta” (vapauden jne. lisääntymistä) seuraa konkreettinen vallankumous, se on työväestön vallankumous (palkkatyöläiset, työläistyön arvo).
Marx loi oman filosofian arvostelemalla Hegelin idealismia. Marx arvosti ainoastaan Hegelin dialektiikka (vastakohtaisuusajattelua).
Idealisti Hegel oli porvarillisen kapitalismin ja nationalismin pääideologi. Hegelin mukaan ”mistä tahansa voi tulla minun omaani sikäli kun sijoitan siihen omaa tahtoani…kaikesta voi tulla tahtoni…tavaraa…kaikesta voi tulla ostamisen ja myymisen kohde” (Mihail Ovsjannikov, Hegel, 1981, sivulla 97).
Suomessa on tultu vasta äskettäin tähän vaiheeseen. Selvästi näkyy se kuinka kapitalistis-uusliberalistisen porvaristomme valtakausi tekee kuolemaa. Ja uusi valta, työväestö nousee ottamaan ohjakset käsiinsä.
Porvariston valtaannousun huipentuma ei tapahtunut 1800-luvulla (kuten Marx itse kuvitteli), se tapahtui vasta äskettäin.
Uusimman kapitalistisen porvarismin silmiinpistävin piirre liittyy data- ja robottiuskoon talouskasvun ikuisena jatkamiseksi. Mutta se jää utopiaksi.
*
Nationalistisen kansakorostuksen taustalla on 1800-luvun alun muotiin tullut romantiikka sekä Hegelin antropologiakäsitys. Hegel ajatteli, että ihmiskunta jakautuu maapallolla rotuihin (kansoihin) ja teki tältä pohjalta idealistisen harhaisia ”sielupohdintoja”.
Hegel tuli perustaneeksi idealismillaan nationalismiin tänä päivänäkin sisältyvän henkisen vireen.
Maapallon väestön on kuitenkin yhtä ja samaa ihmiskunta, ei joukko rotuja.
Kauhavaliike uskoo hullun lailla itseensä ”me emme tarvi muita”. Tämän harhan synnytti kollektiivinen nationalismiusko, usko siihen, että valkoinen mies on viisas ja käsistään kätevä mutta musta mies on tyhmä ja osaamaton.
Diktatuurinen kauhavaliike on yksisilmäisyyttä. Se ei sisällä toisinajattelua eikä dialektiikkaa. Se ei olo demokratiaa.
Kauhavaliike on laumahenkisyyttä.
*
Käynnissä olevaa konkreettista muutosta on tarkasteltava aina käytännön elämän pohjalta.
Kauhavan viimeksi tapahtuneen kehityksen taustalla on vanha ”hevosvoimainen maatalousyhteiskunta” sekä siihen liittynyt protestanttis-nationalistinen perinne (käsityöperinne, rengit ja piiat omistajien ilmaisena työvoimana jne.).
Sitä seurasi vuoden 1917 jälkeinen valtiollistumisvaihe. Sen aikana kunta ja nationalistinen puolustusvoimat solmivat avioliiton mutta se johti avioeroon vuoden 2014 lopulla.
Sitä seurasi kulttuurikriisivaihe sekä syyllisten etsimisvaihe.
Valtiovaltaa alettiin pitämään 1930-luvun Lapualla syyllisenä vallinneisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Myös kauhavaliike pohjautuu samaan ajatteluun. Siinäkin korostetaan alkuvoimaisen talonpoikaiskansan johtavaa roolia nationalistisessa valtiossa.
Kauhavaliikkeelle on tärkeintä mitä uskoo, ei miten uskoo.
Kauhavanliikkeen ainoa oikea usko on kristinusko, se on (muka) itse totuus (ainut tosi).
Tärkeintä kauhavanliikkelle on se, että on militaristis-kristitty isänmaanpuolustaja.
Kauhavan ”etnohelvetti” loukkaa kauhavaliikkeen aktivisteja (nationalistisia ääriryhmiä) koska vastaanottokeskuksessa on nationalististen mielestä kyse valtiovallan heikkoudesta torjua ”Suomen kansan viholliset”, ulkopuoliset ja ulkomaalaiset ja kaikki muut tänne kuulumattomat.
*
Tämän päivän Kauhavan kirkonkylästä on jäljellä pelkkiä vanhoja hylättyjä ”myyttikeskuksia” kuten entinen kunnantalo, lukittu Iisakki Järvenpään kotitalo sekä lukittu Kosolanmäen ulkomuseo.
Vanha Kauhava on kuollut mutta kauhavaliike elää vielä hetken.
Uusien myyttien rakentaminen tapahtuu nyt Kauhavalla keskinäisenä riitelynä ja toinen toisensa syyttelynä. Luonnonlaki pitää kuitenkin huolen siitä, että myös kauhavaliike sammuu.
Uusi Kauhava tulee, se tulee koska muuta vaihtoehtoa ei voi olla olemassa.
*
Kauhavanllike kuvaa käynnissä olevan ylikansallisen kehityksen vastaista nationalistista ääripäätä.
Huomispäivän Suomen historian pikkujättiläiseenkin sisällytetään uusi käsite ”kauhavanliike”.
”Perussuomalaisten normalisointi” eli ottamalla uusnationalistis-rasistinen puolue Suomen valtion viralliseksi vallankäyttäjäksi (Suomen hallituksen ministerit, ulkoministerin salkkukin) on tehnyt tehtävänsä: saatiin aikaiseksi vapaa rasismipuhetyyli ja kauhavanliike.
Sanomalehti Ilkan uutinen 2.6.2016 ”Lentokonepuisto voi vielä laajentuakin/Vuosi eläkkeellä riitti everstille” todistaa siitä kuinka kauhavanliike etenee pysähtymällä entiseen ja näkemättä huomisen syvään laajaan muutokseen.
2. HYÖKYAALTO
(kirjoitettu 4.6.2016)
Alkumaininta: sai idean tähän kuvaukseen luettuani äskettäin uutisen maapallon suurimman korallisaaren tuhoutumisen käynnistymisestä meriveden lämpenemisen johdosta (ilmastomuutos ja korallisaariaineksen vaalentuminen). Kyseinen saari oli luokiteltu maailmanperintökohteeksi.
HYÖKYAALTO
Eilen se oli vielä tässä.
Ihan varmasti, ei tämä voi olla kuvittelemista tai unta.
Olen varma siitä, että muistan aivan oikein.
Minähän olen hereillä.
Eilen tämän korallisaaren hiekkarannalla oli kaunis uimapaikka.
Nyt samalla kohtaa on meriveteen putoavia korkeita jyrkkiä rinteitä.
Pitkin ranta-aletta on myös syviä kuoppia. Ne ovat syntyneet yön aikana kun saaren eloperäinen maa-aines on romahtanut alas syvyyteen.
Näin, että merikin lainehtii levottomasti.
Jatkan matkaa pitkin saaren rantaviivaa.
Rannalla on tuhansia kuolleita lintuja.
Eilinen kuvankaunis merimaisema on tuhoutunut.
Mitä on tapahtumassa?
Kaiken kehityksen väitettiin johtavan onnistumiseen mutta kehitys johtikin epäonnistumiseen.
Luonto iski takaisin ihmistä täysillä.
Ihmisen kävi huonosti.
Ensin kaikin tavoin vapautettu kapitalistinen bisnes ja luonnonvarojen maksimaalinen hyödyntäminen loi rikkauksia mutta syöksi saman tien miljoonat ihmiset köyhyyteen ja kurjuuteen.
TIETO ei ollutkaan VALTAA, tietotuotanto-innostus vaihtui KATASTROFIKSI. Elämästä tuli totaalista KURJUUTTA.
Koska omaa EREHDYSTÄ, luonnon ja ihmisen kurjistamista ei voi korjata uudella erehdyksellä kaiken oli pakko riistäytyä käsistä.
Kohti kaiken LOPPUA.
Tämä repaleinen saastunut rantamiljöö on SUUREN EREHDYKSEN MAISEMA. Ihminen ei ole ollut enää pitkiin aikoihin yksilöllisen ”ITSELLEEN OLEMISENSA” subjekti.
Vaikka tämä merellinen seutu on maailman syrjäisin kolkka löysin myös eilen tämän saaren rannalta tänne eri puolilta maapalloa meriveden mukana kulkeutuneita ESINEITÄ.
TEHTAIDEN KONEET olivat syytäneet toista sataa vuotta koko maapallon täyteen uusia ja taas uusia tavaroita ja tyylejä.
Ja tyhjentänyt samantien ”ihmishenkien viimeisimmätkin pihahdukset”.
Kapitalismin teollinen koneisto (kaikki konemaista) oli saanut itseensä ”hengen hirviönä”.
Uusliberalistis-kapitalistisella koneistolla oli valta elolliseen työhön ja johon työhön työläiset oli liitetty ”eläviksi lisäkkeiksi” (Karl Marx). Ihmisten välille oli muodostunut ”elävä esineellinen yhteys” ja ihmiset luisuivat OLEMASSAOLON TYHJYYTEEN.
Taloudellinen ja poliittinen valta tyhjensi pohjaan asti ihmisten sisuksen ja ihmisestä tuli yksilöinä ITSELLEEN OLEMISEN RAATO,
itsestään VIERAANTUNUT elukka raukka.
*
Tämä valtion kokoinen korallisaari syntyi elollisesta luonnosta mutta sen perusta alkoi murentua ihmisen aiheuttamasta meriveden lämpenemisen johdosta.
Saaren keskelle ilmestyi halkeamia ja koko saari pamahti yhdessä hetkessä kahtia.
Tällä saarella satoi ennen hyvin harvoin. Nyt vettä on satanut yhtäjaksoisesti kuukausia.
Saaren suojelukohde laaja kansallispuisto tuhoutui jatkuvassa sateessa.
Luonnonsuojelu osoittautui turhaksi.
Ihmisen ”suojelutoiminnalla” ei ollut mitään konkreettista merkitystä. Ongelman ydin oli paljon syvemmällä kuin ihminen ajatteli järjellään.
*
Saaren asukkaat toivat rantaan veneitä – näin niitä tuhansia.
Vedenpinta oli jatkuvassa nousussa ja ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät saarelta.
Lähtijöitä oli miljoonia.
Kukaan ei kysellyt enää toiselta mihin kansaan tai heimoon kuuluu. Kaikki tunsivat olevansa hädässä yhdessä ja samassa veneessä yhtenä maailmankansana.
Ihmismassat vyöryivät veneineen hyökyaaltona merelle ”laineiden laineina”.
Jossain tuhansien kilometrien päässä ihmishyökyaalto iski jonkun toisen mantereen rantaan. Sieltä hyökyaalto jatkoi matkaansa maitse johonkin ”kaikkialle”.
Mikään ei voinut estää ihmismassojen valumista yli valtiorajojen.
Katupartioista ei näkynyt missään pienintäkään merkkiä. Valtionrajoja ei tunnustettu enää. Nationalistiset valtiot olivat ”tukehtuneet omaan pullaansa”
Tärkeimmäksi tuli auttaa toinen toista kaikkien yhteisessä hädässä.
*
Katsoin meren rantaviivan yläpuolella kasvanutta laajaa ruohokenttää.
Kun merituuli pauhasi kovaa, ruohikko ikään kuin jatkoi meren laineiden aaltoilua.
Minusta alkoi tuntua siltä kuin kentällä olisi iso merilintu. Terävöitin katsettani nähdäkseni tarkemmin ja minusta alkoi tuntua siltä, että näin linnun liikuttavan päätään.
Aloin kuitenkin ajatteleman, että minä vain kuvittelen. Sehän on pelkkä tuulessa helahteleva korkea ruohotuppo.
Pääsin hetkessä selville ”todellisuudesta” konkreettista.
Muistin tuon jälkeen Ludwig Wittgensteinin käyttämän piirroksen, josta (samasta piirroksesta) näkee oman tunnetilansa pohjalta ankan tai jäniksen.
Äskettäin kasaan käpristyneen voikukan varjo näytti minusta hämähäkiltä. Mielikuva ja ”todellisuus” (konkreettinen) ovat siis kaksi eri asiaa.
Evoluution mukaisella semioottis-mytologisella eläimellä eli ihmisellä on taipumus kuvitella kaikenlaista ja taipumus pitää kuvitelmiaan konkreettisena seikkana.
Kun yhteiskunnallinen valta on yhtenäistänyt ihmisjoukot (massoittuminen), ihmisillä ei ole enää yksilöinä kykyä erottaa kuvitelmaa ja konkreettista toisistaan. Sen jälkeen ”todellisena” pidetään kuvittelua. Subjekti on kuollut.
Nationalismi on yksi kaikista vaarallisimmista ”todellisuususkoista”, sillä se johtaa nopeasti väkivallan käyttöön ja sotiin.
*
Vettä satoi joka päivä kaatamalla.
Merivesi nousi aina vain ylemmäs samaan aikaan kun korallisaari mureni kappaleiksi ja vajosi alaspäin.
Nousin kukkulan rinnettä yhä korkeammalle. Lopulta seisoin saaren korkeimmalla kohdalla.
Kiipesin kukkulan laella ikivanhaan puuhun, puun ylimmälle osalle.
Oksalla (suorana seisoen) tunsin kuinka vesi nousi vartaloani pitkin aina vain ylemmäs – kaulaan asti.
Tiesin, että meren pinta nousee kohta pääni yläpuolelle.
Heräsin miljoonakaupungin lähiön tornitalon ylimmän kerroksen asunnosta.
Eilen tämän talon kaikki asunnot olivat tyhjiä. Nyt ne olivat täynnä korallisaarilta paenneita ihmisiä. Kukaan ei lausu enää ”me ja te”.
Monet kansallisvaltiot olivat yrittäneet sulkeutua kuoreensa entistä tiukemmin juuri ennen luonnon isoa takaisiniskua, mutta ne räjähtivät ensimmäisinä auki.
Maailmanvallankumous oli alkanut.
