Koska otsikko saattaa satuttaa joitakin, siitä on tehtävä heti tähän alkuun muutama selvennys.
”Nationalismi” on kuvitteellista ja taikauskoa, kuten monet arvostetut tutkijat ovat sanoneet.
Sanalla ”fasismi” ymmärrän totalitaarista kokonaisuutta, jossa on kiinni tiiviis kerros maata (geologia) tai antiikin temppeliä kiertävät nauhat ”facin” (arkkitehtuuri).
”Sanalla maahanmuuttofasismi” viittaan valistuksen ohjelmaan (Ranskan suuri vallankumous) ja uskomukseen, että nykyisessä modernissa valistusyhteiskunnassa on mahdollista toteuttaa hallittu maahanmuutto nationalismia vahingoittamatta.
Postmodernistin ranskalaisen filosofin Jean-François Lyotardin mukaan saksalaisen Jürgen Habermasin ajatus valistuksen ohjelman hallitusta toteuttamisesta modernin kommunikaatioteknologian avulla on järjetön. Habermasin ihanteilla ja ajattelutavalla sekä ”konehullulla Nokia-Suomella” on yhtymäkohtia, Suomessakin uskotaan tietotekniikan ratkaisevan lopullisesti monia yhteiskunnallisia ongelmia.
Victor Burginin mukaan (Taideteorian loppu, 1989) Lyotard on sanonut, että ”Habermain visiosta löytyvät kaikki Ranskan suuren valistuksen ja Saksan idealismin vaaralliset fantasiat hallitusta totaliteetista. Ne ovat vaarallisia, koska ”orgaanisen yhteiskunnan” utopia on osoittautunut historiallisesti mahdolliseksi vain totalitaarisen ”konsensus väkivallan avulla” painajaisen muodossa.” (sivulla 149).
Taide ymmärrtettin valistuksen jälkeen tiedon tyypiksi (Burgin sivulla 151). G. H. von Wrightin mukaan tieto liittyy tosiseikkoihin, moraali ja taide arvoihin. Tosiasiat (siis tosi) liittyvät ”olemiseen”, arvot ”pitämiseen” (”Edistyksen myytti” teoksessa Tieto ja ymmärrys, sivulla 244).
Koska ”taide” on ”arvoihin liittyvää pitämistä” ja ”tieto on valtaa”-valtapeli eli ”politiikka” on ”tietoon liittyvää tosiasiaa”, moderni ”tykkäämisen taide” ja moderni ”tiedon valtapelipolitiikka” ovat kaksi vastakkaista ilmiötä. Jos valtapoliitikot onnistuvat kaappaamaan myös taiteen vallankäytön työkaluksi, taiteen vapaus loppuu. Taiteesta ei voi eikä pidä tehdä myöskään tiedettä.
”Vapaus” tarkoittaakin nimenomaan kykyä päättää ja valita” (Zygmunt Bauman, Sosiologinen ajattelu, 2004, sivulla 29). Maahanmuuttajat eivät saa Suomessa ”päättää ja valita”.
Useimmat niistä ”vaikuttajista”, joilla on valtaa sekä mahdollisuus puhua lähiöstä, maahanmuutosta ja maahanmuuttajakeskittymistä, eivät tiedä mistä puhuvat.
Toiseksi he vaikenevat vallankäytöstä maahanmuuttoasioissa, he vain ovat tekevinään kaikkea hyvää. Turun poliisikaan ei tunnusta tehneensä pahaa, kun se pidätti keskellä yötä 2009 Turun Pansion vastaanottokeskuksessa kurdiperheen ja lennätti kaikessa hiljaisuudessa kysesen perheen Budapestin kautta Kreikkaan, ties minne.
Kovan fasismin ja ”pehmeän fasismin” ero on siinä, että jälkimmäisessä tapauksessa ihmiselle ei tehdä fyysistä väkivaltaa.
Myös arkkitehdeilla voisi olla maahanmuuttoasioissakin paljon sanottavaa ainakin kahdesta seuraavasta syytä johtuen.
Ensinnäkin arkkitehtuuri murtaa sokean uskon edistykseen ja tekee monimutkaisuudellaan siitä teollis-modernin aikakauden myytin. Toiseksi ainoastaan rakennus- ja aluesuunnittelijat ymmärtävät syvällisemmin esimerkiksi sen, miksi korkea yksihissillinen tornitalo on monikulttuurisen asumisen edistämisen kannalta ongelmallinen talotyyppi.
Esimerkiksi antropologit ja pankinjohtajat eivät ymmärrä tämän tyyppisiä ilmiöitä.
Kannattaa lukea filosofi, arkkitehti, professori Kimmo Lapintien kirjoitus ”Monikulttuurinen Suomi – arkkitehtuurin tabu” (Arkkitehtiuutiset 2/2009). Lapintie kirjoittaa: ”Miten suunnittelijat ovat vastanneet haasteeseen. He ovat vastanneet siihen hiljaisuudella – – Maahanmuuttajat loistavat poissaolollaan esimerkiksi osallisten luoetteloista”.
Sekä arkkitehtien Jukka Paason ja Mustafa Gurlerin Helsingin Sanomien yliökirjoitus ”Toimiva vastaanottoalue ehkäisee maahanmuuttajien ongelmia” (2007). Sekä Jukka Paason Valtion Asuntorahaston (ARA) nettisivuille kirjoittama kirjoitus ”Lähiöuudistuksen monikulttuurisesta arkkitehtuurista” (26.10.2009, Silta elävään lähiöön, lähiöohjelma 2009-2011 ”Lähiöistä kaupunginosiksi”). Sekä Jukka Paason suunnittelma ja teksti Turun lähiöhankkeeksi (ARA ja ympäristöministeriö) ”Monikulttuurisen asumisen kehittäminen Varissuon alueella” (Turun kaupungin selvitykset).
Suomen arkkitehtien ammattikunta ei tunne valtaeliittinä ”nationalistista maahanmuuttofasismia”. Eikä se tiedä sitä, että maahanmuuttajakeskittymien purkaminen vähentää lähisyydentunnetta ja lisää turvattomuudentunnetta muuttajien keskuudessa.
Maahanmuuttajakeskittymiä ovat purkamassa puolueista ennokkaimmin demarit (soisiaalivaltion varhaisrakentajat, betonilähiöt ovat täynnä entisiä demareita) perussuomalaisuuden valtaannousun pelossa. Passiivisimmin muuttajia otetaan vastaan militaristisella ja itsesiittoisella sukuklaanien ja heimomaakunnan eteläpohjalaisella perussuomilakeudella.
Kansainvälisen EU-innostuksen ja nationalismi-regionalismin ristitulessa isoimmaksi häviäjäksi tulee nationalismin idealistis-kuvitteellinen ideologia ja nykyinen ”moderni työläisporvaristo” demarit.
Perussuomalaisten kohtalo on kadota maailmankartalta. Globaali talouselämähän etenee panssarivaunun lailla tykki pystyssä ja jyrää edestään telaketjuilla alleen monoliitin nationalismin murskeena (lukekaa Karl Marxin talousfilosofiaa).
1. Mikä lähiö?
”Lähiönparannuksella” ja ”lähiöuudistuksella” tarkoitetaan valtapeliä, millä tähdätään teollisen yhteiskunnan teollisesti tuotetun asuntoalueen muodin mukaiseksi suunnittelua ja korjausta.
Lähiö (rakennusten ja alueen arkkitehtuuri) on keskeinen modernin ”edistyksen myytin” elementti, mikä todistaa yhteiskunnallisen ”modernin projektin” epäonnistumisesta.
Puoluepoliittiset valtapelurit eivät ole kiinnostuneita lähiöuudistuksesta, koska uudistaminen merkitsee valtapelureiden omien virheiden näkyväksi tekemistä.
Toinen maailmansota synnytti kommunistisen DDR:n. Saksojen yhdistämisen jälkeen Länsi-Saksan lähiöiden uudistamiseen varatut rahat siirrettiin DDR:n uudistamistyöhön. Kaikki rahat ovat uponneet kyseiseen projektiin eikä päätä näy, nuoret ovat karanneet entisen valtion alueelta, mikä on tänä päivänä kuin sodan pommitusten jäljiltä. Saksan kotka ei ole kasvanut vähääkään suremmaksi eikä Ukrainan sota herätä Saksan emokotkaa henkiin vaikka lännen onnistuisi tehdä Saksan ja Ranskan johdolla pahaa jälkeä Venäjälle.
2. Mikä maahanmuutto?
”Maahanmuuttajien kotouttamisella” tarkoitetaan valtapeliä, millä tähdätään toisenlaisista kulttuureista nationalistiseen kulttuuriin (kuvitteellinen kansakunta ja konkreettisen vallankäytön valtiolaitos) muuttaneen kasvattamiseen ”maan hengelle ja tavoille”.
Nationalistiset valtiot kuten Suomi soveltavat integrointivaltapeliä, jossa kuvitellaan että muuttaja kasvatetaan ”suomalaiseksi hurraajaksi” ja että samalla voidaan tarjota hänelle oman kulttuurinsa mukainen elämä (EU:n CLIP-priekti jossa oli myös mukana, Cities for Local Integration Polivies, professori Rinus Pennix, Amsterdam).
Kyseinen ajatus (sitouttaa integroimalla ja antaa samalla kultuurisia vapauksia) on kuitenkin ristiriitainen ja loukkaa eksistentialistista yksilövapautta. Maahanmuuttaja ei saa tehdä Suomessa asunnosta kotia vaan muuttaja pakotetaan nationalistis-fasitiselle pakkomarssille rakentamaan suomalaista asuntoa.
Turun kaupungin vuokrataloyhtiö TVT ei anna muuttajien naulata edes yhtä naulaa kerrostaloparvekkelle.
Ainoa inhimillisesti ja juridisesti oikea maahanmuuttopolitiikka on suvaitseva monikulttuurisuuspolitiikka. Siinä tänne muuttanutta ei pakoteta asettumaan vastanottovallan nationalismihäkkiin.
Hänelle annetaan oikeus olle ja elää vapaana yksilönä omassa kulttuurissa omien myyttien pohjalta. Kansainvälistyvää maailmaa vastaan taistelvaa nationalistista integrointia ei sallita kohta ollenkaan.
3. Mikä maahanmuuttajakeskittymä?
Kyseisellä keskittymällä tarkoitetaan Suomessa onnetonta valtapeliä, jossa sosiaalivaltion epäonninen sosiaalilähiö ja ihmisoikeuksia loukkaava maahanmuuttajien integronti liimataan nationalistisen orjamoraalisesti yhteen.
Uusi globaali maailma voi tuhota kysesen valtapelin hetkessä. Sen jälkeen kansallisvaltiot ovat polvillaan.
4. Mikä juutalaisvaino?
Juutalaisia noudettiin Saksassa ja sen naapurimaissa yksityiskodeistaan ”johonkin”, pantiin säilöön ”johonkin” ja kuljetettiin karjavaunuilla ”johonkin” saksalaisen fasistien tarkkojen nimilistojen ja aikataulujen mukaan.
Meillä Suomessa muuttajia luokitellaan erilaisiin ryhmiin kuten pakolaisiin ja maahanmuuttajiin. Esimerkiksi pakolaisia siirretään karsinoista toisiin tarkkojen ihmisluetteloiden ja siirtoaikataulujen mukaisesti. Muuttoliikkeen aikana on keksitty kokonainen uusi sanavarasto maahanmuutosta, esimerkiksi termit ”taransnationalismi” ja ”ylirajausuus”.
Arkkitehtien ja insinöörien suunnittelemissa tehokkaissa teollisissa ruutukaavamaisissa tuhoamiskeskuksissa juutalaiset otettiin vastaan iloisesti orkesterimusiikin soidessa. Vangit näännytettiin parakeissa henkisesti ja fyyisesti ja pantiin lopuksi polttouuniin.
Lihan hajuinen savu nousi ilmaan, kun kuusi miljoonaa ”haittaihmistä” siivottiin ”hyvien ihmisten” välistä taivaaseen.
Tämä kaikki tapahtui organisoidun ja järjestäytyneen siviiliyhteiskunnan ”arkirutiinina”. Kukan ei tiennyt eikä kysellyt mitään erikoista. Juutalaisetkaan eivät nouseet kapinaan, sillä he eivät aavistaneet mistä tuossa ”hyvässä” oli kyse. Nationalistien virkamiehet ja puoluepoliitikot saattoivat hoitaa kaikessa rauhassa jokapäiväistä ”hyvän” tuottamista massoille.
Juutalaisten näkymättömäksi tekeminen ei ollut muusta yhteiskunnasta irrallinen tapahtuma, ”ikävä sattuma”. Michel Foucaultin ja jälkistrukturalistien valtateorian pohjalta voi väittää, että maahanmuuttajien integrointiin tähtäävän nationalistisen valtion maahanmuuttopolitiikka muistuttaa juutalaisvainoja. Molemmissa tapauksissa ikävimmät asiat siivotaan kaikessa hiljaisuudessa maton alle.
5. Mikä nationalistinen maahanmuuttofasismi?
Nykyisessä ”valistuneessa” valvonnan ja kurin yhteiskunnassa näkymätön silmä ja huomaamaton korva valvoo, kun kaikkea hyvää tehdään ihmisille. Paha pääsee siksi yllättämään normaalina asiana.
Nationalistinen valtiojohto pitää oikeutta määrätä omiaan myös väkivallan käyttöön ”kansallisten intressien ajamiseksi ja omien suojelemiseksi”. Aseistakieltäytyjille ja maahanmuuttajille saattaa tulla siksi sodan sattuessa järkyttävät ajat.
Jos vapaan yksilön ihanne ja todellisuus kukoistaisi, mainittua pahaa ei pääsisi tapahtumaan.
Nationalistinen mielenlaatu pyrkii takaamaan sen, että kaikki on ”kantaväestölle puhdasta ja siistiä”. Kyseinen ajattelu- ja toimintatapa johtaa ”vapaan maahanmuuttajan kuolemaan” vapaana yksilönä.
Tänne muuttaneet ja omassa maassaan toisenlaiseen kulttuuriin kasvaneet eivät voi olla huomaamatta sitä, että suomalais-kansallinen kulttuuri on järkytys. Muuttajat haluavat kuitenkin siitä vaieta, koska he pelkäävät nationalistista fasismia.
Integrointi tähtää keskittymien purkamiseen, muuttajien hajauttamiseen ja ”nationalistisesti hallittuun segregaatioon”. Muuttajille on kuitenkin tärkeintä läheisyys ja tuvallisuus (alueen naapureilla sama kulttuuri, uskonto ja kieli).
Suomalainen maahanmuuttopolitiikka on Suomen talouskasvun ja kieron elinkeinorakenteen oikaisemisen takia työperäinen. Monet vähän arvostetut ammatit, joihin ”kantaväestö” ei pyri, ovat nykyisin maahanmuuttajavaltaisia (esimerkiksi roska-autokuskit). Niin sanotun ”maahanmuuttajakotouttamisen” pääpaino on Suomessa nationalistisesti työnteossa, ei muuttajan vapaa-ajan vietossa kuten lähiöasumisessa.
Maahanmuuttaja nähdään osana nationalistisen valtiolaitoksen talouskasvua. Tämä on johtanut muuttajien hyväksikäyttöön valtion tykinruokana ja ”roskatöiden halpatyövoimana”. Marjanpoimijat pakotetaan siinä heti paluumatkalle halpahintaisen ”työperäisen halpapalvelun” jälkeen.
Kun Neuvostoliitto hajosi, Saksaan suuntautui iso muuttoaalto idästä. Esimerkiksi Bremenin Teneverin lähisössä tyhjät tornitalot täyttyivät hetkessä Venäjän saksalaisilla.
Maahanmuutto on kansainvälisestä muutoksesta todistava ilmiö (merkki globalisoitumisesta). Muuton vastustaminen nationalistisesti on siksi järjetöntä ja hyödytöntä. Viisainta on pitää itseään muille ongelmana ja muuttua ihmisenä kansainväliseksi.
Aloitin Turussa vuonna 1994 lähiöiden uudistussuunnittelun, muodissa oli tuolloin ekolähiöhanke. Ja minä hölmö uskoin nuorena edistykseen.
Laajensin myöhemmin lähiöiden uudelleensuunnittelun näkökulmaa maahanmuuttajien asumiseen. Romanttisesta siirtolaisuustutkimuksesta on todella pitkä matka nykyiseen globaalimuuton tutkimukseen, tämä koskee myös aluesuunnittelua.
Uusliberalistinen bisnesmaailma käyttää vallitsevaa tilanneta hyväkseen. Lausteen lähiössä (noin 4000 asukasta) oli yksityisen liikemiehen omistama tornitaloryhmä. Yrittäjä vuokrasi muuttajille asuntojaan, ja sen jälkeen hän keräsi lompakkoonsa muuttajien saamia sosiaalitukia. Aluksi suoraan julkisesta kassavirrasta.
Minulle on kerrottu, että kyseisen talon saunaosaston löylyhuoneessa oli istunut musta mies. Kun joku saman talon valkoinen mies oli tullut löylyhuoneeseen, hän suuttui mustan miehen kohtaamisesta niin paljon, että viritti dynamiittipommin talon alakerran porrashuoneeseen. Kun poliisi sai tietää pommista, koko rakennus, noin 200 maahanmuuttajaa (perheitä jne.), tyhjennettiin.
Poliisi purki ja poisti pommin. Paikalliset lehdet ja varsinkin Turun kuntaorgaani (isoimpana valtapelurina) oli tapahtuman jälkeen asiasta haudan hiljaa. Muuttajatkaan eivät uskaltaneet nostaa tapahtumasta meteliä. Kaikki olivat ”kusi sukassa”.
Mitä jos vastaava tapahtuisi suomalais-kansallisille ”valkonaamoille”? Ongelma on siis meissä itsessämme, omahyväisessä kulttuurissamme ja nationalistisessa orjamoraalissa.
Lausteen lähellä sijaitseva Varissuon lähiö (noin 9000 asukasta) on Turun väkirikkain. Toiseksi lähiössä on maamme suurin maahanmuuttajakeskittymä. Kaupungin viranomaiset ja toiset paikalliset toimijat ovat olleet keskittymästä kovin huoletuneita. Turkulainen laiska virkavalta keksi ongelman ratkaisemiseksi erikoisen tempun (Aamuset, päätoimittaja Lasse Virtasen kirjoitus etnisestä puhdistuksesta Turun Varissuon lähiössä).
Kun kaupungin omistamia kerrostaloja alettiin Varissuolla peruskorjata, korjauskohteet valittiin maahanmuuttajakeskittymistä. Ensimmäiseksi talot (joissa oli esimerkiksi 30 % maahanmuuttajia) tyhjennettiin asukkaista. Kun talot oli korjattu, kaikkia maahanmuuttajia ei päästetty takaisin kotiinsa. Taloon päästettiin nyt sen verran muuttajia että kohteeseen tuli ainoastaan noin 10 % muuttajia.
Useita satoja kodittomia mahanmuutajia joutui hakemaan asunnon jostain aivan muualta tai heidät sijoitettiin johonkin kokonaan toiseen lähiöön. Pehmeää segregaatiofasismia?
Vähemmistövaltuuttukin vain vikisi tämän jälkeen. Eihän hänkään voi tunnustaa puoluepoliittisena valtapelurina (RKP) tehtyjä omia virheitä eikä Turun kaupungin epäinhimillistä toimintaa.
Minun käy vieläkin sääliksi niitä pieniä maahanmuuttajalapsia, jotka leikkivät energisinä mutta turvattomina kotipihalla keskellä rakennustyömaata. Sota on aina ja kaikkialla kamalaa varsinkin lapsille
Turun Port Arhurin alueelle olisi haluttu rakentaa islamilainen temppeli, mutta hanke kaatui väestön vastustukseen. Saramäelle rakennttiin talkootyönä boddhalaista temppeliä, mutta siihen iski tuhopolttaja.
Turussa on ennestään satakunta uskonnollista, maailmankatsomuksellista ja etnistä yhteisöä. Yksi samanhenkinen nationalistinen turkulainen yhteisökunta on utopia, sitä ei tule onneksi ikinä.
