31.8.2022 JA 23.9.2022
xxxX
Suomen valtio syntyi idän ja lännen suurvoimien rajalle (Ruotsin kruunu ja Venäjän nouseva suurvalta). Muinaissuomalaiset kävivät muinoin sotaa myös keskenään (esimerkiksi vuonna 1142 Novgorodin yhteydessä).
Suomen valtion alkuvaiheet käynnistyivät heti sen jälkeen kun Pietari suuri oli vallannut Ruotsin kruunulta ruotsinkielisten hallinnoiman Suomennemen (Ruotsin Österland). Suomen valtiolliset instituutiot saivat alkunsa Venäjän yhteydessä seuraavan sadan vuoden aikana (autonomia). Suomi itsenäistyi 1917 Venäjän vallankumouksen aikana.
Suomi perustettiin tasavaltana. Yleinen muutos johti myös Suomen valtiota koskevan järjestyksen jatkuvaan muutokseen.
Siitä mihin suuntaan tämän valtion kehitys kulkee kokonaisuutena ei ole käyty kuitenkaan julkista keskustelua.
Muutos on johtanut ainakin siihen, että Suomenkin valtio on tullut aina vain kalliimmaksi ja byrokraattisemmaksi. Jatkuva rahanpuute pakottaa valtion kansainvälistymään aina vain syvemmälle. Konservatiiviset hallintomallit menettivät nyt merkityksensä.
Mutta tämänhetkinen uusliberalismi, markkinatalous, yrittäminen sekä kilpailuttaminen ja tulosvastuullisuus ei pelasta tätäkään valtiota kaikessa.
*
Sosiaalivaltion kriisistä alettiin puhumaan viimeistään vuoden 1972 jälkeen. Tuolloin luovuttiin vanhasta kunnanlääkärijärjestelmästä ja kansanterveyshuollosta sekä toteutettiin täydellisesti uudistettu terveydenhuolto (lisääntynet kustannukset, terveykeskukset jne.). Vastuu terveydenhuollossa siirtyi yhdessä valtiolle ja kunnille (kuntayhtymät jne.). Valtionosuuksien (kuntien lisärahan) merkitys nousi kunnissa.
Seuraava suuri terveydenhuollon uudistus alkoi toteutua 2020-luvun lopulla kun eduskunta oli päättänyt sote- ja hyvinvointialueiden maakuntahallinnosta. Sipilän hallitus oli kaatunut sitä ennen samaan ansaan. Entisiä yllättäen kansanterveydelle vaarallisiksi homehtuneita terveyskeskuksia alettiin kutsua hyvinvointikeskuksiksi. Onko esimerkiksi kaukomatkailu uutta ”bailailuhyvinvointia”?
Tasa-arvoista valtiota alettiin kutsumaan ”hyvinvointivaltioksi”. Samaan aikaan yhteiskuntarauhaa järkytti ympäristökriisi ja sodankäynti. Sodassa pantiin nyt kaikki mahdollinen peliin (itsetuhokin).
Uudesta ”hyvinvointivaltiosta” saattaa tulla kuitenkin ”pahoinvointivaltio”. Totaalikapitalistinen yhteiskunta saattaa yllättää ristiriidoillaan. Kansainvälinen talous saattaa alkaa hallitsemaan kaikessa kansallista valtiota.
*
Käsitys tietämisestä, teknologisista elämäntavoista ja tyyleistä muuttuivat uusien massiivisten kansansairaustapausten (virusaaltojen) yleistyessä. Mutta siitäkin on tehty puolueiden valtapeliä.
Kauniit lupaukset ”nyt saatte taas elää” vaihtuivat poliitikkojen riehumiseksi uudessa digitaalisessa someympäristössä. Perinteinen johtajuusarvokkuus ja tasa-arvokäsitys on painettu alas.
*
Länsimainen kulttuuri rakentuu tietouskon varaan. Ihmisen tietämys tästä maailmasta ei ole kuitenkaan kasvanut vähääkään.
Usko ihmisen kykyihin nousi sata vuotta sitten hyvin korkealle tasolle mutta romahti monessa vaiheessa alas pohjalukemiin. Ihmiskunnan muutosta maailmansodan jälkeen avaruuteen tuli utopia aikakauden muiden utopioiden joukkoon.
Taloussodat, uudet sodankäyntimuodot ja ympäristökriisi ovat hävittämässä elämä maapallolta.
*
Sota on pistänyt rauhalle jatkuvasti jarrut päälle. Rautaesirippuja on muotoiltu silti alati uuteen asuun. Eniten kutittaa viimeiset raaka-aineet, raha ja valta.
Suomi innostui itsenäistymisvaiheessa ja sen jälkeen saksalaisten avusta (germanismin taustalla oli ensimmäinen maailmansota), Nyt suomalaiset hakevat apua ”amerikkalaisilta” uutta kansainvälistä käytäntöä harjoitellen (Turkin ja Kurdistanin yhteenotto) . Kekkosen aikana Suomen valtio pysyi pitkään suuntautuneena itään Venäjään (NL). Ryssäviha nostaa aina päätään kun idästä tuulee kylmää.
SUOMEN VALTIO TAISTELEE tuuliviirinä olemassaolostaan. Miten Suomen käy?
*
1960-luvun eksistentialistisen nuorisokapinan vastainen riehuminen (OLEMISAJATTELUN VASTAISUUS) on nostanut taas päätään. Esimerkiksi RAUHANAATE kielletään nyt lähes kokonaan.
Uusi maailmanvalta nousee samaan aikaan kun bisnesmaailma kiihtyy ja ympäristökriisi pahenee.
Kansainvälisen politiikan ja talouden kiristyessä Suomen kansallinen pikkuvaltio taistelee entistä rajummin olemassaolostaan.
Usko kaiken tietämiseen ja hallitsemiseen on murtumassa.
Olin suuntautunut nuorempana tietouskoisesti tieteeseen. Myöhemmin kun keskityin Sartren eksistentialismiin ja ”syvällisesti itselleen olemiseen” ymmärsin, että tieteellinen asenteeni oli ymmärtämättömyyttä ja pakenemista.
Nyt ajattelen, että ihmisen on paettava tietämis- ja hallitsemispyrkimystä. Parhaiten eksistentialismiin suuntautumisessa auttaa minua kuva (dada).
*
Ilkka Niiniluodon ja Esa Saarisen toimittamassa kirjassa Vuosisatamme filosofia (1987) todetaan, että aikamme filosofia on muutoksen tilassa ja arvuutellaan, ovatko eri suuntaukset lähentymässä vai etääntymässä.
Filosofia on tavoitellut tähän asti varmaa tietoa ja totuutta. Asiantuntijatietoa käytetään nykypolitiikassa jatkuvasti (”tieto on valtaa”).
Wolfgang Stegmüller on sanonut kirjassaan (Hauptströmungen der Gegenwartsphilosophie 1975), että ”filosofian kehitys ei ole enää käännettävissä ja mainitsee esimerkkeinä jyrkästä VASTAKOHTAPARISTA analyyttisen filosofian ja eksistenssifilosofian. Tähän aiheeseen perehtymisessä auttaa tutustuminen mainitussa Niiniluodon ja Saarisen kirjassa olevaan Esa Saarisen kirjoitukseen ”Fenomenologia ja eksistentialismi” (s. 111-144).
Stegmüllerin teos on merkittävä, kun ajatellaan EKSISTENTIALISTISEN OLEMASSAOLOKYSYMYKSEN korostamista sekä ihmisen kykyä tietää ja ymmärtää todellisuutta.
Sartren mukaan hänen VAPAUDEN KÄSITETTÄÄN ei voi alistaa millekään loogiselle välttämättömyydelle (Vuosisatamme filosofia, kts. sivu 109).
Olemasaoloa koskevat kysymykset ovatkin saaneet jäädä kulttuurissamme taka-alalle, mutta niistä on toivon mukaan tulossa uuden ajattelutavan keskeisiä seikkoja. Ilman syvällistä muutosta olemassaoloa, tietämistä ja todellisuutta koskevat kysymykset jäävät vaille vastausta.
