• Tilaus
  • Irtonumerot
  • Mediakortti
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Info
  • RSS
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kauppa
  • Kirjat
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kauppa
  • Kirjat
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
No Result
View All Result
Etusivu Blogit Yksilön ja taiteen vapaus

Mytologinen eläin

Jukka Paaso kirjoittanut Jukka Paaso
10.12.2015
kategoriassa Yksilön ja taiteen vapaus
Lukuaika: 15 min

Ranskalaisen toisinajattelijan ja kirjailijan Michel Tournierin mukaan ihminen on mytologinen eläin. Ihmisessä huomionarvoisinta on kulttuuri ja myytit, Michel Foucault’n valtafilosofiaa unohtamatta.  

Kuvitelma siitä, että ihminen on jumalallisen voiman luoma ja syntiin langennut mutta parhaimmillaan sivistynyt ja humanistinen ihminen tai järkiperäinen tietävä olento (Descartes), on erehdys.

Suuret kulttuurit ovat päässeet tiedon, taiteen ja vallankäytön alueilla ehkä pisimmälle, mutta pienetkin kulttuurit rakentuvat samoista myyttitiilistä kuin suuret kulttuurit.

Ihmislajille ominaisessa kulttuurissa yhdistetään mielikuvituksellisesti mitä minkinlaisia asioita ja ilmiöitä äärettömän monilla eri tavoilla.

Syntyvä ”häkkyrämäinen rakennus” on täynnä järjettömiä ristiriitoja, lopputulos muistuttaa dadaa ja postmodernia arkkitehtuuria.

Havainnollistan ajatteluani tällä esimerkillä.  

”Pedot puhuttavat alati eräväkeä, Etelä-Pohjanmaan Kennelpiiri keskusteli pedoista Kauhavalla heti kauden alkaessa” (otsikko on Komiat-lehden uutisesta 28.10.2015). Sen kirjoitti Johanna Heikkilä. Komiat on Ilkka-yhtymän omistama sanomalehti, neljännellä valtiomahdilla eli lehden omistajalla on linkki puoluepoliittiseen valtapeliin.

Sanalla peto viitattiin mainitussa Kauhavalla pidetyssä seminaarissa susieläimiin. Susi on Suomessa rauhoitettu eläin, sutta ei saa ampua (atk)aseella. Kennelpiirin puheenjohtajan mukaan sudet ovat raadellet ja tappaneet viime aikoina lakeuksien ja lapuanliikkeen maakunnassa kymmeniä metsästyskoiria. 

Puheenjohtajan mielestä susi on ihmisen tarpeisiin nähden uhka, minkä torjumiseen ihmisen täytyy saada vaikuttaa.

Eteläpohjalainen kulttuuri poikkeaa tänä päivänäkin täydellisesti kaupungistunen Etelä-Suomen kulttuureista.

Susieläinkantojen todentamiseksi susia on alettu merkitsemään eli ”pannoittamaan” sekä ryhdytty seuraamaan susien liikkumisreittejä valtiovallan ministeriön ja aatteellisten luonnonsuojelijoiden toimesta lentokoneilla ilmatilasta käsin.

Pannoittamisen hinnan kerrottiin olevan 25 000 euroa sudelta. Kalleus johtuu osaksi siitä, että pantaan liittyy atk-tekniikkaa.     

Seminaarin päätteeksi puheenjohtaja luovutti susieläinten pannoituslentoja vastaan seminaarissa puhuneelle kauhavalaissyntyiselle (!) lentokapteenille muistoksi linnunruokinta-automaatin.

Kapteenin mukaan pannoituslennot rikkovat lentomääräyksiä. 

Lintujen ruokkiminen automaatilla ja seuraaminen aamu-unisena olohuoneen ikkunan edessä on luonnon hallitsemisesta todistava kulttuurinen asetelma (kts. filosofi Juhani Pietarisen luontosuhdekirjoitukset).

Suloinen pikkulintu on terävähampaisen petoeläimen vastakohta (raamatullisesti). Pikkulintu on täällä katselulelu. 

Seminaarin puheenvuoroista kävi ilmi esimerkiksi harrastuksiin, luontosuhteeseen, turvallisuuteen, maanpuolustukseen ja puoluepolitiikkaan liittyviä käsityksiä ja uskomuksia (kulttuurisia myyttejä).

Esimerkiksi Turussa ja Helsingissä on aivan erilainen mytologinen uskomuskoppa.

Puolueideologian harjoittaminen pohjautuu Kauhavalla porvarillisen oikeiston arvomaailmaan. Valtapuolueista suurin on luonnon tehohyödyntämistä kaikin tavoin tukeva Keskusta (entinen Maalaisliitto, utilistinen luontosuhde, esimerkiksi maatalouselinkeinon ja metsästämisen harjoittaminen arvona jne.).

Porvarillinen oikeisto edistää kapitalistista yrittäjyyttä ja kansanuskovaisuutta (protestanttisuus ja kansankirkko kuten herännäisyys).

Valkoinen valta nousi pystyyn näiltä pelloilta. Kommunistit kyyditettiin (lapuanliike) ensimmäiseksi itään Neuvostoliiton rajalle.

Ruotsinkielinen rannikkoseutu ja etelän aatelisto ärsyttää täällä vieläkin.

Kauhavalla toimi yli puoli vuosisataa vuoden 2014 loppuun lentosotakoulu. Se vaikutti paikallisen kulttuurin ja myytistön muotoutumiseen ratkaisevalla tavalla. Armeijan läsnäolosta johtuen alueelle syntyi innokasta nationalistista liikehdintää kuten vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Persut ovat täällä suuressa arvossa. 

Sanalla ”heimo” tarkoitetaan sukuja tai klaaneja joita yhdistää naapuruus, kieli (murre) ja kulttuuri. Rasistisen maakuntahenkiajattelun (professori Jukka Korpela) taustalla on heimoajattelu.

Myös esimerkiksi regionalistista perhettä ja nationalismitaikauskoa koskee muinaisen oravannahkakulttuurin aikainen henkinen vire. Sen vastakohta on tuntemattomien ihmisvirtojen loputon city, miljoonakaupunki kuten Pietari.  

Näiden kuvaamieni elementtien yhdessä muodostama kokonaisuus kuvaa ehkä eniten paikallista kauhavalaista nykykulttuuria.

Kulttuuri on subjektin (toimijan, ihmisen) alkuunpanija. Meidät tuotetaan. Käsitys kartesiolaisesta subjektikäsityksestä on haihattelua, emme me ole itsemme herroja.

Taiteen yhteydessä ”tukihenkilöistä” ja ”kohtaamisesta” puhuminen liittyy ”subjektin kuolemaan” (kts. jälkistrukturalistit).  Systeemivallan ja arjen väliseen avaruuteen (tyhjyyteen) on pantu viimeksi täytteeksi kaiken maailman tukivoimia. Ilman niitä kohtaamista ei tapahdu ollenkaan. 

Taiteen valjastaminen rahapelien välineeksi on rikos ihmisyyttä vastaan. Esimerkiksi puhe kulttuuripääkaupungista ja aineettoman kulttuurituotannon taloudellisista terveyseduista on roskaa systeemipaskassa. 

Väliportaan hallinnonuudistuskin on pelkkää ”puoluevaltataidetta” koska ”lääkehoitovalinnanvapaudella”  aiheutetaan kolmen miljardin lisämeno budjettiin.

Dada syntyi ensimmäisen maailmansodan aikoihin (1916) taiteilijoiden taisteluna järkeä ja sodan mielettömyyttä vastaan.

Jäljelle on enää taiteen tekeminen hölynpölyllä. Sattuma ja mystillinen epäjärjestys on myös keskeinen elementti eläimellisenä ihmisenä olemisessa. Parasta vaieta ”sivistyksestä”.   

Yhteiskunnallista valtaa vainoaa ”tieto on valtaa” -uskomus ja omertan laki (mafia).

Ihmisen eläimellisyyteen sisältyy se, että normin luoja, hyväksyjä ja rikkoja on sama henkilö tai ryhmä. Toiseksi elimellisen ihmisen valtainstituutiot kuten eduskunta ja oikeuslaitos ovat usein yhtä ja samaa puuta. Puhaltavat porukalla yhteen ja samaan hiileen.

Jos vallan palveluksessa oleva henkilö kaivaa KIRJOITETUSTA LAKIKIRJASTA kansaa edustavan päätöksentekoelimen, valtiollisen eduskunnan säätämät, hyväksymät sekä voimaan asettamat lakipykälät, joita valta on itse rikkonut, kansanedustajat lukevat vastavetona KIRJOITTAMATTOMASTA LAKIKIRJASTA pykälän, johon vedoten he oikeuttavat itsensä tuomitsemaan syyttömiä.      

Minä astuin vuonna 1990 turuntautisen ”joustavan menettelyn” varpaille kaivamalla vallan rikkomat kaupunkisuunnittelua koskeneet lakipykälät ja sain lahjaksi marttyyriyden. 

1700-luvun lopulla tapahtunut Ranskan suuri vallankumous, johon koko nykyinen länsimainen sivistys ja demokratia pohjautuu, ei kuitenkaan muistuta meitä ihmisiä ainoastaan siitä, että isoin meteli on täydellinen hiljaisuus.

Konemaisesti loksahtaneiden giljotiini-iskujen  jälkeen kaikkialta kuului korvia päästä repivä hiljaisuus.  

Ranskan suuri vallankumous ei muistuta ainoastaan siitä, että valtapeleissä kaikki voi kääntyä hetkessä ympäri ja päättyä silmänräpäyksessä kuolemankoneen terään.

Mikä tahansa hyvään tähtäävä toiminta muuttuu pahaksi ja mikä tahansa ”hyvä yhteiskunnallinen aktiivisuus” voi osoittautua hölynpölyksi.

Vallankumous muistuttaa myös siitä, että vakaumuksensa tähden syyttömästi käsineiden (marttyyrien) täytyy kohdata ja voittaa vallan aiheuttama trauma yksin.

Jos antaa muiden auttaa trauman ylittämisessä se johtaa uuteen pahaan.

Pyhimyksen rooli voi aiheuttaa hetken hyvää, mutta se johtaa lopuksi pahaan.

Mytologinen eläin ei voi olla muuta kuin apinamainen elukka.

Avainsanat: dadaEtelä-Pohjanmaan kennelpiiriJuhani PietarinenJukka KorpelaKomiatMichel FoucaultMichel Tournieromertan lakipannoituslennotRanskan suuri vallankumoussusien pannoittaminenvaltafilosofia

Uusimmat

Kulttuurivihkoilta runsas kirja-anti kevätkaudella

Kulttuurivihkoilta runsas kirja-anti kevätkaudella

14.1.2026

EU-neuvosto tuomitsee ihmisiä ankariin rangaistuksiin ilman oikeudenkäyntiä

12.1.2026
Joukkovoimalla sosialismiin

Joukkovoimalla sosialismiin

10.1.2026
Uusi laittomuuden maailmanjärjestys

Uusi laittomuuden maailmanjärjestys

8.1.2026
”On aikoja, jolloin varovainen laimeus on hyödyllisintä isänmaallisuutta”

”On aikoja, jolloin varovainen laimeus on hyödyllisintä isänmaallisuutta”

1.1.2026
Erilaisten elämäkertojen lumo: ”Ertsi,” ”Reitari” ja Turkka

Erilaisten elämäkertojen lumo: ”Ertsi,” ”Reitari” ja Turkka

21.12.2025
Näyttämönä Bilbao

Näyttämönä Bilbao

18.12.2025
Uusi ulkopolitiikka – viha ohittaa totuuden

Uusi ulkopolitiikka – viha ohittaa totuuden

18.12.2025
Kuka pitäisi kriitikosta?

Kuka pitäisi kriitikosta?

12.12.2025
Kuka pitäisi kriitikosta?

Kulttuurivihkot 6/2025: Taidekritiikki

12.12.2025
Paikallinen kulttuuri kaipaa journalismia

Paikallinen kulttuuri kaipaa journalismia

11.12.2025
Runeberg-ehdokkaat julkistettiin – mukana Anni Mäentien Söpöliini ja minä

Runeberg-ehdokkaat julkistettiin – mukana Anni Mäentien Söpöliini ja minä

10.12.2025
Tanssiva Karhu -runopalkinto Vesa Haapalalle

Tanssiva Karhu -runopalkinto Vesa Haapalalle

5.12.2025
Mari Saloheimo: Pieni kaupunkiviljely- ja permakulttuuriopas

Pieni kaupunkiviljely- ja permakulttuuriopas julkistetaan 10.12.

4.12.2025
Uusi Kulttuurivihkot ja Anssi Sinnemäen kirja julkistetaan 11.12. Sivullisessa – tervetuloa!

Uusi Kulttuurivihkot ja Anssi Sinnemäen kirja julkistetaan 11.12. Sivullisessa – tervetuloa!

1.12.2025

Vasemmistolainen kulttuurilehti

Päätoimittaja (painettu lehti) Marissa Mehr
Päätoimittaja (verkkolehti) Elias Krohn
Julkaisija Domirola Oy

Kaasutehtaankatu 1 / 12
00540 Helsinki
+358941145369
ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu)

Mikä Vihkot?

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

 

No Result
View All Result
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
  • Tilaus
    • Irtonumerot
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Mediakortti
  • Info
  • Kauppa