Taide on nyt valtaa, valtapeliä ja politiikkaa enemmän kuin mikään muu.
Suprematisti Kazimir Malevitšin Musta neliö vapautti taiteilijan lyijynraskaista pähkäilyistä perinteisen porvarillis-akateemisen maalauksen synnyttämiseksi.
Malevitšin mukaan vapaan taiteen tarkoitus ei ole palvella yhteiskunnallista toimintaa.
Malevitšin mielestä kaikki piti aloittaa alusta. Järkeen ja edistykseen uskoen. Tämä on oma käsitykseni hänen taiteensa taustasta. Mutta minä en usko yksipuoliseen järjen käytön mahdollisuuksiin ja edistykseen.
Pietarissa 1915 pidetyssä suprematistien yhteisnäyttelyssä Malevitš julisti ”Kubismista ja futurismista suprematismiin: uusi realismi”. Suprematismilla on yhteyksiä useisiin modernin abstraktin taiteen suuntauksiin, myös kubismiin.
Sanalla ”realismi” tarkoitetaan sitä mikä on tosi ja todellista. Taiteessa realismista ajatellaan usein, että siinä todellisuus on tietoisuudesta riippumatonta.
Onko Malevitšin ”uusi realismi”, tietoisuudesta riippumaton tosi? Eikö ajatus ”uudesta realismista” ole enemmän järkeilyä kuin mystiikkaa?
Konstruktivistit ja suprematistit ylistivät konekulttuuria. Malevitš käytti kuvissaan geometrisiä muotoja: ristiä, neliötä, ympyrää ja suorakulmiota. Malevitšille ei ole siksi voinut olla tärkeintä vain tunne. Myös järjen käyttö on ollut Malevitšille omien teosten luomisessa keskeistä.
Vuonna 1919 järjestettiin Pietarissa ”Kymmenes valtollinen näyttely. Abstrakti luominen ja suprematismus”. Näyttelyssä oli myös Malevitšin töitä. Näyttelyssä oli abstrakteja taideteoksia, mitkä edustivat peräti 220 eri suuntausta. Abstrakti ilmaisu oli tuolloin kovassa huudossa.
Malevitšin Mustasta neliöstä on tehty ristiriitaisia tutkintoja. Hänen maalaustensa analysointia vaikeuttaa myös ortodoksinen kulttuuri.
Sana ”abstrakti” tarkoittaa ajatuksellista ja käsitteellistä. Sanalla ”käsite” viitataan abstraktiin hahmoon, jonka avulla tiedon sisällyksestä tulee yksinkertainen ja jäsentynyt.
Ilmaisulla ”abstrakti luominen” Malevitš viittaa ”ajatuksellisen hahmon” luomiseen taiteen keinoin. ”Käsitteen suhde todellisuuteen” on kiistanalainen seikka, voiko ihminen edes ymmärtää mikä on ”todellista”? Eikö yksilönä oleminen ole kuvitteellista samalla tavalla kuin ”kansakunta” on kuvitteellinen yhteisö.
Taide on eri asia kuin tiede. Taiteeseen kuuluu se, että yhtä yksimielistä tulkintaa taideteoksesta ei edes haluta. Eihän ihmisenä olemisessa ja taiteen tekemisessä olisi mitään mieltä jos se koettaisiin järkiperäisenä ilmiönä.
Ludwig Wittgensteinin mukaan kokemuksesta riippumattomat varmat filosofiset tiedot ovat turhia, koska niissä ylitetään kielen rajat. ”Tietotaiteilun” vastakohdassa, vapaassa taiteessa ”porvarillinen filosofia” vaikuttaa vieläkin turhemmalta. Viisainta on ”maalata” siltä kuin tuntuu.
Malevitš oli uskonnollinen mystikko. Hän halusi tehdä abstrakteilla kuvillaan eräänlaisen ”uskonpuhdistuksen” ja kuvitteli ehkä samalla, että uusi kommunistinen Venäjä olisi ”paratiisi”, joka olisi riisuttu punaisella vaatteella kaikesta vanhasta.
Vaikka Musta neliö ei esitä varsinaisesti mitään, teos ei ole ”mykkä”. Mustan ja valkoisen vastakohtaisuus sanoo Malevitšin mustanpuhuvassa taulussa paljon. Samoin se, että kyseistä minmalistista maalausta ei ole kehystetty.
Maalaus on maalattu öljyväreillä perinteisen pingoitetun kankaan päälle (puurimat takapuolella). Malauksen sijoittaminen näyttelyhuoneessa ikonin paikalle on myös omalla tavalla paljonpuhuvaa. Maalauksessa näkyvät myös siveltimenvedot.
Järki ei kuitenkaan pelastanut. Yhteiskunta epäonnistui kaikessa.
Toteuttamani ”Musta valu” lopettaa järjen käyttöön perustuvan modernin ”hallitun kehityksen ja edistyksen” ja pohjustaa uutta ”sattuman vyörymisen maailmankuvaa”.
Hallittu rakennemuutos on ja pysyy utopiana. Kokoomuksenkin uusliberalistinen utopia päättyi. Uudesta tulevasta yhteiskunnallisesta valtapelistä emme voi sanoa vielä mitään.
Eläimellisten ihmisten maailmassa mikään ei voi olla hallittua. Vapaan yksilön on elettävä joka hetki maailmaan heitettynä. Mutta juuri siinä piilee vapaan yksilön toivo, ilo ja valo. Ilman ahdistusta ei voi pärjätä tässä maailmassa.
”Musta valu” on tehty kaatamalla pieni purkki pikimustaa maalia keskelle kuivunutta valkoiseksi maalattua pohjalevyä (lattialla vanerilevy). Valuttamisvaiheessa mustaa roiskahti myös sivulle (sitähän elämässä tapahtuu) ja kun musta valui kohti reunoja, roisketta yhtyi myös mustaan valuun.
”Mustan valun” vapaamuotoinen reunaviiva ja geometrinen suora ja terävä nurkka Malevitšin Mustan neliön sivuilla ovat vastakkaisia, kuin jälki järjettömyydestä ja järjen käytöstä.
Modernistit, dadaistit opettivat pilkkaammaan ilman ohjelmaa valtajärjestelmää ja porvarillista taidevaltaa. Dada antoi porvarin kiusaksi vapaille taiteiljoille aseeksi anarkian, järjettömyyden ja hölynpölyn.
Romuläjästä löydetyt esineet ovat paljon puhuttelevampaa taidetta kuin yksikään ”akateeminen taideteos”. Henki alkaa pihistä löydetyssä esineessä heti kun on kaatanut sen päälle väriä. Esimerkiksi sähkömoottorin kesyttämien tapahtuu kaatamalla raudan päälle paksu kerros valkoista väriä.
Porvarin rakastamia pingoitettuja kankaita valkoisella pohjalla, palettia, sivellintä ja öljyvärivärituupeja ei tarvita enää. Ne korvaa löytäminen ja valuminen, ”sattuman taide”. ”Oleminen on pelkkää olemista” ja sitä ettei opi ikinä itse tekemistään virheistä.
Minut herätti ”Sattuman taiteeseen” ja ”Mustaan valuun” Ukrainan sota. Valtaeliitin vanhat valtariidat heräsivät taas kerran yhdessä hetkessä eloon.
Ukraina osui ensimmäisen maailmansodan aikana (1914-1918) historian rajasaumakohtaan, johon perustettiin uusia nationalistisia kansallisvaltioita. Krimin saaren historia juontaa puolestaan Venäjän tsaarinvaltaan. Ukrainan sodan syttyminen nyt selittyy tällä historialla.
Ei ihme, että Venäjä ärähti – länsivallat herättivät tahallaan Ukrainassa henkiin vanhat lännen ja idän väliset valtariidat. Samalla tuhottiin uusin toivo paremmasta maailmasta ja pysyvästä rauhasta.
Eläimellinen ihminen ei ole välittänyt yhtikäs mitään ikivanhoista viisauksista, joissa ihmistä varoitetaan järjen käytön vaaroista. Ihminen saa nytkin sitä mitä ansaitsee.
Jokapäiväinen nationalistinen yllytys urheilusuorituksiin liittyy talouskasvuun. Samoin kouluopetus, pikkulapset aikuistuvat siksi nykyisin liian aikaisin. Vapaa lapsuus kutistuu minimiin. On ihmisyysrikos kasvattaa lasta nationalistisen taloushyödyn tavoittelun pohjalta.
Tuurin kyläkauppa avattiin 1969 pienssä puutalossa (navetta?), nykyinen Tuurin postmoderni kauppakeskusjätti pullistelee massoille kullattuna kuin Ludvigin Louvre Pariisissa. Kokoomusnuoret jättäisivät tuon ”hyödyttömän ihmismassan” kuolemaan sosialivaltion karilleajon alueella, lähiökehällä.
Löhiöt halutaan nyt purkaa. ”Metsälähiötä voidaan nähdä yrityksenä keskellä kaupungistumisen myllerrystä – – säilyttää suomalaista ”luonnollisuutta”, sitä sitoutumista – – luontomaisemaan, jota agraarinen elämäntapa oli edustanut – – Metsälähiö on – – yhdistelmä perinteistä kyläkulttuuria ja amerikkalaista luonnonfilosofiaa – – kaipuuta esiteolliseen aikaan” (Kaj Nyman teoksessa Sinisilmäisyyden aika).
Uusin moderni villitys on niin kutsuttu ”ekokaupunki”. Siihen suhtaudutaan kuin Kristukseen. Metsäkaupunki, ruutukaupunki ja kompaktikaupunki ovat rationaalisesti tuotettuja teoreettisia malleja ja myyttejä, sekä suunnittelukoneita tässä yhteiskuntakoneessa.
Arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun historia ei ole mitään muuta kuin loputon sarja myyttejä. Tähän sisältyy myös se, että arkkitehtuurissa on tehty viimeksi paluu klassistisen tyylin ja ornamentin ihailemiseen.
Kulttuurimme on parhaillaan murenemassa säpäleiksi sisältä päin samalla tavalla kuin muinainen Rooma. Länsimaita uhkaavat eniten länsimaat itse. Eivät islamistit.
Georg Henrik von Wright on todistanut kirjoituksillaan sen, että edistys on myytti. Toiseksi myös modernismi on ”räjähtämässä” käsiimme. Esa Saarisenkin mielestä.
Esa Saarinen on sanonut kirjoituksessaan ”Modernismin tulevaisuus” (von Wrightin juhlakirjassa Tulevaisuus, 1986) että ”Modernismi, näin käsitän, on uutta, tuoretta ja vallitsevasta poikkeavaa painottava suuntaus, joka huutaa itsensä irti menneestä ja heittäytyy kiinni omaan aikaansa: nykyhetkeen (sivulla 329) – – Modernismissa ja eksistentialismissa kaikki aika on uutta aikaa: vapaa nykyhetki, menneisyydestä irtirepäisty nykyhetki, joka kahmii kohti tulevaa – –” (sivulla 340).
Samassa teoksessa (sivulla 339) Saarinen sanoo (kappaleessa ”Modernismin eksistentialismi”), että ”Ihminen on vapaa nimenomaan koska menneisyys on aina eksistentialistisesti muuta kuin ihminen on itse. Menneisyys on ’olevaa itsessään’ – – ihminen itse taas on ’olevaa itselleen’, tyhjää toiminnan kenttää, joka huutaa täyttämistään”.
”Mustassa valussa” näkyy koko nykyajan kuva.
