Venäjän vallankumoukseen liittyvä yleislakko alkoi lokakuussa 1905. Vallankumouksen maningit levisivät myös Suomeen, täällä vastaava lakko (marraskuu 1905) tunnetaaan nimellä suurlakko ja sitä johti Sumen järjestäytynyt työväki.
Suuret ihmisjoukot kokoontuivat tulloin myös Suomen kaduille ja toreille.
Äskettäin Hesingissä nähty massakokoontuminen liittyi sitä vastoin monikulttuurisuuden puolustamiseen.
Mielenilmauksella oli yhteys käynnisä olevaan kansainväliseen kehitykseen ja se poikkeaa kommunismiin ja nationalismiin liittyneistä sadan vuoden takaisista massakokoontumisista.
Uusimmat massakokoontumiset todistavat siitä, että valtaosa suomalaisista on valmis puolustamaan maahanmuuttajia tasa-arvoisina ihmsinä aina kun muuttajia vastaan hyökätään loukkaavasti.
Kansanedustaja Olli Immosen räjäyttämä ”vihapommi” on jakamassa perussuomalaset ainakin kahteen eri leiriin.
Tähän viittaa se, että Immonen on saanut tukea fasitiselle puheelleen Jussi Halla-Aholta sekä puolueen nuorten puheenjohtajalta Sebastian Tynkkyseltä.
Puolueen kahtia jakautuminen olisi oman käsitykseni mukaan merkittävä välivaihe ennen perussuomalaisuuden hiljentymistä.
Kirjoitin 2013 Turun Sanomiin kirjoituksen ”Maahanmuuttajan kuolema” (TS 31.5.2013). Arvostelin siinä maahanmuutajien integrointipolitiikkaa, integrointia ”kuolleen subjektin kulttuuriin”. Nationalistinen kansakunta on mielikuvituksellnen ”kuollut subjekti”.
Perussuomalaiset ovat menneet Suomessa toteutettua maahanmuuttajien integrointipolitiikkaa pitemmälle. Heidän maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa mukaan tänne muuttaneita ei saisi edes integroida. Täällä ei saisi olla ketään muita kuin alkuperäisiä ”aitosuomalaisia”.
Mainitun ohjelman mukaan yhteiskunnan ja veronmaksajien tehtävä ei ole tukea Suomeen muuttaniden ulkomaalaisten identiteettiä ja uskonharjoittamista.
Toiseksi perussuomalaisten mielestä Suomessa on tehty paha virhe, kun tänne on luotu julkisin varoin verkosto (koordinaattorit jne.), joka elää maahanmuuton ongelmista.
Kasvaminen nationalismista uuteen ylinationalistiseen kansainvälisyyteen ei ole ongelma vaan välttämätön ponnistus, jota ei voi sivuuttaa. Paluuta eiliseen ei tule.
Maahanmuuttoon liittyvällä monikulttuurisuuspolittiikalla viitataan integrointipolitiikkaa vapaamielisempään ja sivistyneempään kotouttamiseen. Sen yhteydessä muuttajille tarjotaan yksilöllisiä ja kulttuurisia vapauksia ”itselleen olemiseen” muuttajien jatkuvan valvonnan, ohjauksen, ”muokkauksen” sekä ”suomalaisuuteen sulauttamisen” sijasta.
Heather Pringlen kirjassa Himmlerin suuri suunnitelma (Arjalaisen herrakansan etsintä) kerrotaan kuinka natsit yrittivät todistaa ”saksalaisten esi-isien eli arjalaisten” hallinneen aikoinaan koko maailmaa. Se oli paha erehdys.
Suomen perussuomalaiset yrittävät todistaa samaan tyyliin niin sanotun ”Suomen kansan” hallinneen yksin kautta aikojen Suomen rajojen sisäpuolista nykyaluetta.
Natsien oma lyhyt historia päättyi kuolemantuomioon. Perussuomalaiset vetävät nyt peräänantamattomina itse itseään hirteen. Tänne muuttaeet mahanmuuttajat eivät ole Suomen valtiolaitoksen kriisiytymisen syy.
Syitä täällä vallitseviin ongelmiin on syytä etsiä myös väärinkäsityksiin perustuvista perussuomalaisuusilmiöstä.
Maahanmuuttajatutkija Tuomas Martikaisen kirjoittamassa julkaisussa Moniarvoinen Turku kerrotaan, että Turussa toimii tällä hetkellä yli sata uskonnolliseksi luokiteltavaa yhteisöä.
Kaikki ymmärtävät sen, että Turkua ei voi puhdistaa siten, että kaupungissa toimisi vain yksi uskonnollinen, maailmankatsomuksellinen ja etninen yhteisö, ”aidot alkusuomalaiset”.
Tässä yhteydessä voitte unohtaa myös monikulttuurisen Varissuon pilkkaaminen (Suomen suurin maahanmuuttajakeskittymä).
Turussa on ollut ”toisinajattelijoita” ja ”toisinuskovia” kaupungin perustamisesta lähien (noin 1300 jKr.). Mitään yhtä oikeaa Turkua, turkulaisuutta sekä ”turkukansaa” ei ole ollut koskaan olemassa eikä tule ikinä olemaankaan. Turun nimikin tulee muinaisvenälisetä sanasta ”turgu” (kauppapaikka).
Valistuksen ja saksalaisen idealismin (Hegel) pohjalle perustuva nationalistinen kansallisuusaate puhallettiin henkiin 1800-luvun alkupuoliskon Turussa (Adolf Ivar Arwidsson, 1791-1858).
Saman vuosisadan lopulla syntynyt valtapoliittinen puoluejärkestelmä pohjautui sitävastoin eri väetöryhminen omaksumiin eriytyneisiin aatteisiin ja liikkeisiin.
Kunkin puolueen omaksuma aate heijasti kulttuurisia arvoja, jota puolueen oma jäsenistö kunnioitti.
Puolueen liikeajatus sai myöhemmin uusia muotoja, mutta alkuperäisen ”aateajatuksen päävire” säilyi. Nykyiset puolueemme muistuttavat siinä lähtökohtiaan.
Kapitalistinen talous ja muut vastaavat ”realiteetit” ovat vaikuttaneet eniten siihen, että puoluemme muistuttavat yhä enemmän toisiaan. Esimerkiksi sosiaalidemokraatit muituttavat yhä enemmän porvareita.
Perussuomalaiset ovat kasvattaneet eroa muihin puolueisiin ”silmänkääntötempulla” elättelemällä kuvitelmaa paluusta vanhaan eilispäivän Suomeen.
Kun perinteistä poliittista puoletta tarkastellaan aate- ja liikenäkökulman lisäksi eksistentialistisesta (yksilöllisestä) ”itselleen olemisen näkökulmasta käsin” muutkin puolueet alkavat näyttää entistä erilaisimmilta.
Perussuomalaisten kohdalla eksistentialistinen tarkastelu taluttaa heidät ”nollalinjalle”.
Perussuomalaiset ovat nationalistisia ”orjamoraalisia massaihmisiä”, joita ei kiinnosta kulttuuriharrastus (uusi taide jne.).
Perussuomalaisten omaksumien arvojen ja asenteiden tutkiminen Sartren eksistentialismin avainteemojen pohjalta (vapaus, intentionaalisuus, situaatio ja konkreettisen ensisijaisuus jne.) paljastaa perussuomalaisuudesta vakavia ristiriitoja ja ongelmia.
Perussuomalaisten ajattelutapa on vapaasta luovasta ”itsellen olemisesta” riisuttua ”orjamoraalista höpinää”.
Kulttuurihistoroitsija Kari Immonen kertoo kirjoituksessaan ”Viholliskuvien viettelys” (Pahuuden perinne, Puheenvuoroja pahan olemuksesta, 1989) siitä kuinka Sartre on käsitellyt antisemismin ongelmaa 1946 ilmestyneessä artikkelissa ”Juutalaiskysymys”.
Sartren mukaan antisemitismi ei ole pelkkä ”mielipide” juutalaisista, siinä on kyse ajattelutavasta ja kokonaisesta maailmankatsomuksesta.
Juutalainen on siinä läpeensä paha. Perussuomalaisille maahanmuuttaja on myös läpeensä paha.
Jos juutalaisella on hyveitä, nekin ovat paheita (Sartre). Jos juutalainen rakentaa sillan, sekin on huono, koska se on juutalainen silta (katso mainitun teoksen sivulle 58).
Äärinationalistiset perussuomalaiset eivät ole ”maahanmuuttokriittisiä” vaan yksinkertaisesti rasisteja, jotka tahtovat kieltää maahanmuuttajilta myös ”itselleen olemisen”.
Me, jotka arvoastamme vapaamielistä monikulttuurisuupolitiikkaa ja jokaisen ihmisyksilön ”itselleen olemista”, kävelemme luottavaisin mieli juutalaistenkin rakentaman sillan yli.
