Jos kansainvälinen vallankäyttö olisi organisoitu uudella tavalla, se olisi voinut estää välittömästi kaikki kuolemat UKRAINASSA. UKRAINAN SOTA (KAUHU JA KÄRSIMYS) ON HERÄTTÄNYT ihmiset näkemään, kuinka tärkeää on RAUHA.
RAUHAA ei voi saavuttaa lisäämällä aseistusta ja sotilaallista toimintaa.
RAUHANAATE on jakamassa nyt koko IHMISKUNNAN kahtia.
Jos LISÄKSI MAAPALLON ILMAKEHÄ JA LUONTO tuhoutuu, koko maapallon on TULESSA.
*
Vaikka MAAPALLOLLE organisoitaisiin satoja uusia ITSEMÄÄRÄÄVIÄ ja kalliiksi tulevia kansallisia VALTIOITA ARMEIJOINEEN (”VALTIOIDEN MAAPALLO”), se ei takaisi RAUHAA eikä pelastaisi MAAPALLON ILMAKEHÄÄ EIKÄ LUONTOA.
Maapallon nykyiset kansainväliset organisaatiot (esimerkiksi YK) ovat usein kyvyttömiä toimiman RAUHAN hyväksi. Tästä huolimatta maapallon yhteiskunnalliset organisaatiot eivät ole vielä edes aloittaneet julkista kansainvälistä keskustelua uuden vahvan kansainvälisen organisaation tarpeesta.
TOTAALIKAPITALISTINEN TEOLLINEN TALOUS pitää nyt hallussaan luonnon, ilmaston ja ihmiskunnan tulevaisuutta. Pääasia siinä on VOITON TAVOITTELU.
Suunnanmuutos saattaa olla tässäkin asiassa mahdottomuus. *
ILMASTONMUUTOSVALLANKUMOUS merkitsee sitä, että ”KAAOSTEORIAN MUKAAN TODELLISUUS TULEE YMMÄRTÄÄ DYNAAMISEKSI, MONIMUOTOISEKSI JA ENNUSTAMATTOMAKSI”. Kun teollis-totaalikapitalistinen talous on hävittänyt ihmislajin, maapallon luonnon ja ilmakehän se lopettaa myös VALTION.
1. EKSISTENTIALISMI ON NATIONALISMIN VASTAKOHTA?
Sanalla NATIONALISMI viitataan samaa KIELTÄ puhuvan, samaa USKONTOA harjoittavan ja saman HISTORIAN vaiheet läpikäyneen KANSANRYHMÄN etua ajavaan KANSALLISUUSAATTEESEEN.
Sanaa NATIONALISMI käytti ensimmäisen kerran saksalainen pappi, kirjailija ja filosofi JOHANN GOTTFRIED von HERDER (1744-1803) 1770-luvulla. Von HERDER oli Saksan kirjallisuuden Rousseau, hän taisteli romantikkona aikakautensa rationalismia vastaan. Von Herderia pidetään SAKSALAISEN NATIONALISMIN kulttuurisena isänä.
NATIONALISMIN AATE on RISTIRIITAINEN. Siinä väestö jaetaan omiin ja ulkopuolisiin. HEGELILÄISYYS SYNTYI SUURTEN VALANKUMOUSTEN PYÖRTEESSÄ (kuten Ranskan suuri vallankumous 1789-99, Yhdysvaltojen sisällissota 1881-85 ja kommunistinen NL n. 1917-1990) mutta siitä on tullut NYKYAJALLE vieras. Uusien kansakuntavaltioiden perustaminen merkitsisi aikansa eläneen ajattelutavan hegeliläisyyden suosimista.
NATIONALISMIN (esimerkiksi hegeliläisen nationalismin) JA EKSISTENTIALISMIN VERTAAMISTA vaikeuttaa se, että ne ovat hyvin aikakausina syntyneitä filosofisia suuntauksia.
Hegeliläisyys toteutetaan maalaustaiteessa perinteisenä samanhenkisenä näköiskuvana ja kuvan katsojat pannaan näkemään siinä sama asia mutta eksistentialistisen taideteoksen tekijä irtaantuu kokonaan printeisestä taiteesta ja jokainen teoksen katsoja näkee valmiin työn oman OLEMASSAOLON pohjalta. Valistuksen aikainen käsitys taiteesta ei mahdollistanut yksilöllistä avantgardistista taidetta, sen teki mahdolliseksi eksistentialismi.
Sanalla EKSISTENTIALISMI viitataan YKSILÖN OLEMASSAOLOON YKSILÖVAPAUTEEN. Taiteessa tämä tarkoittaa nyt ”ITSELLEEN OLEMISEN TAIDETTA”.
PELKÄSTÄÄN YKSILÖN PELASTAMINEN ei kuitenkaan riitä. Tulevaisuudessa täytyy pelastaa ihmisyksilön lisäksi KOKO IHMISKUNTA sekä maapallon ILMASTO JA LUONTO.
*
Valistuksen JÄRJENKÄYTTÖ oli saanut alkunsa jo 1600-luvulla. Kun ihmslaji pyrkii luomaan JÄRJESTYSTÄ, ihminen pyrkii löytämään vastauksen kysymykseen, mitä on ”TIETOISUUS JA TODELLISUUS”. Mutta tuohon kysymykseen ei voi löytyä vastausta. Järjestys, tieto ja todellisuus jää aina MYYTIN TASOLLE.
*
Saksalainen idealisti ja filosofi FRIEDRICH HEGEL (1770–1831) on vaikuttanut ehkä eniten siihen, että oman KANSALLISEN VALTION PERUSTAMISTA on alettu pitämään HISTORIAN huipentumana. VALTIO (yhteiskunnallinen organisaatio) oli Hegelille HENKI.
”DIALEKTISELLA MATERIALISMILLA” tarkoitetaan sitä, että HEGELIN IDEALISTINEN DIALEKTIIKKA (niin sanoakseni ”DIALEKTINEN IDEALISMI”) yhdistetään MATERIALISMIIN poistamalla HEGELIN DIALEKTIIKASTA OBJEKTIIVINEN IDEALISMI ja siirretään se materialistiselle pohjalle. Karl Marx ajatteli, että Hegelin esittämä dialektiikka olisi vasta tuon jälkeen TIETEELLISELLÄ POHJALLA.
Sartren ateistisen EKSISTENTIALISMIN pohjalta ajateltuna kyseinen ratkaisu olisi kuitenkin ”HUONOA USKOA” (kts. Sartren termi ”huono usko” ja kirjoitus ”Dialektisen järjen kritiikki”.
HEGELILÄISYYTEEN sisältyy DIALEKTIIKKA (Fichten keksimä teesi-antiteesi ja synteesi, tuleva/werden). Siitä ateismiin ja materialismiin suuntautuneet kommunistit kehittivät tieteellisinä pitämänsä käsitteet ”DIALEKTINEN MATERIALISMI” JA ”MATERIALISTINEN HISTORIAKÄSITYS” (taloudellisen luokan taistelu jonka lopputulos on luokaton yhteiskunta – kommunismi).
”DIALEKTISESSA IDEALISMISSA” väsymätön henki toteuttaa vaiheittain ikuisesti maailmansuunnitelmaansa. Historia toteutuu tuossa prosessissa TULEVASSA. KOMMUNISTIEN omaksuttua ateisteina ja materalisteina dialektisen ajattelutavan, se ei toteutunutkaan päämäärähakuisena, kuten he olivat kuvitelleet.
Karl Marx omaksui aikoinaan TIEDEUSKONSA VALISTUKSEN MODERNISTA mutta se on muuttunut niin, että valistuksesta ajatellaan nykyisin toisin kuin aikoinaan.
*
”VALTIOIDEN MAAPALLO”lisäisi kansallista ITSEKKYYTTÄ ja perustuisi hegeliläisyyteen. Mutta se ei sisältäisi YKSILÖVAPAUTTA ja lisäksi luonto ja ilmasto ja samalla koko ihmiskunta joutuisivat elämään katkeamattomassa kriisissä. Se ei voi olla siksi tulevaisuuden maapallo.
MAAPALLON UUDEN KAIKILLE YHTEISEN YHTEISKUNTAJÄRJESTYKSEN täytyy olla kansainvälinen ja monikulttuurinen sekä sen täytyy puolustaa yksilönä olemista sekä tukea suvaitsevaa asennetta erilaisuutta kohtaan sekä tukea hyvinvoivaa maapallon luontoa ja ilmastoa.
UUDELLA KANSAINVÄLISELLÄ YHTEISKUNTAJÄRJESTYKSELLÄ täytyy olla VALTA JA VÄLINEET lopettaa VÄLITTÖMÄSTI syttynyt SOTATILA. Uuden yhteiskunnan päätavoite täytyy olla RAUHAN YLLÄPITÄMINEN.
*
VALTIOTA koskeva filosofia, perustuslaki, eduskunnan säätämät valtion lait sekä poliittisessa päätöksenteossa päätetyt yhteiskunnalliset muutokset (konkreettinen elämä) ovat eri asioita.
KANSALAISYHTEISKUNNALLA tarkoitetaan yleensä sellaista VAPAATA TOIMINTAA joka ei kuulu julkiseen valtaan (VALTIOON). Kuitenkin tässäkin suhteessa on tapahtunut jatkuvia muutoksia käytännön elämässä. Esimerkiksi huippu-urheilu ei ole enää harrastus.
Aikaisemmista suurista ”monikulttuurisista ja monikielisistä valtioista (useiden kansojen muodostamista kokonaisuuksista) on alkanut muodostua pieniä yhden kansanryhmän valtioita (VALTIOIDEN MAAPALLO).
Hegel asetti PERHEEN JA julkista valtaa käyttävän VALTION väliin KANSALAISYHTEISKUNNAN niin, että muutetusta kokonaisuudesta tuli osa VALTION yleistä ”VALVONTA- JA VALTIOPAKKOA”. Valtion asemaa korostaessaan Hegel alisti myös yksilön valtioinstituution intressiin. Tämä malli johtaa siihen, että valtiovalta voi puuttua helpommin yksilön ja perheen asemaan.
*
FILOSOFI Georg Henrik von WRIGHT (1916-2003) on KIRJOITTANUT kirjaansa ”TIETO JA YMMÄRRYS” (1999) kirjailija FJODOR DOSTOJEVSKISTA (1821-1881), että Dostojevski näki NATIONALISMISSA ihmisen USKONNOLLISEN taipumuksen ilmaisun (s. 325).
KARL MARX (1818-1883) korosti myös ATEISMIA ja sitä, että ihminen on keksinyt uskonnon. Marxin mukaan ”HISTORIAN tehtävänä on (deterministisesti/LISÄYS JP), sen jälkeen kun tuonpuoleisuuden totuus on hävinnyt, vakiinnutaa tämänpuoleisuuden totuus.” (kts. Marxin kirjoitusta ”Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiä, 1844”). USKONNOLLISUUS elää kuitenkin vieläkin, esimerkki VALTIOKIRKKO on osoitus tuosta VALTAPELISTÄ.
Kristitty eksistentialisti SØREN KIERKEGAARD (1813-1855) puhui uskosuhteeseen ”hypystä” ja hyökkäsi jyrkimmin HEGELIN FILOSOFIAA vastaan. Hegelhän yhdisti filosofiassaan järjenkäytön ja kristillisen uskonnon.
USKONNOLLINEN taipumus näkyy TASA-ARVOISEN VALTION LAILLISUUTTA korostavassa HEGELIN OIKEUSFILOSOFIASSA, johon VALTIOKSI ORGANISOITU LAILLISTA VALLANKÄYTTÖÄ korostava MASSOJEN NATIONALISMI juontaa.
Hegel väheksyi YKSILÖÄ ja ihmisyksilön VAPAUTTA. LAINSÄÄDÄNTÖÖN PERUSTUVA VALTIO ON monella muullakin tavalla EKSISTENTIALISMIN VASTAINEN.
OLEMASSAOLOA koskevat kysymykset ovat viimeksi kohonneet hegeliläisittäin OLEMUSTA koskevien kysymysten edelle.
EKSISTENTIALISMIN syntyyn on vaikuttanut 1800-luvun jälkeen erityisesti EDMUND HUSSERLIN (1859-1938) FENOMENOLOGIA.
Eksistentialismi korostaa ihmisyyteen sisätyviä TUNNEKOKEMUKSIA ja olemiseen sisältyvää KONKREETTISUUTTA. Tieteellisyys ja tietoisuus maailmasta ei ole eksistentialismissa tärkeää. TIEDEUSKOON heittäytyminen merkitsee Sartren eksistentialismin mukaan PAKENEMISTA.
ATEISTISEN EKSISTENTIALISMIN mukaan (Sartre) ihminen sulkee oman olemuksensa pois uskonnollisesta taipumuksesta ja jumalauskosta.
Hegel korostaa kansan yhdenmukaistamista ja yhtenäistämistä kansakunnaksi kristillisenä joukkona ja OLEMUSTA mutta väheksyy YKSILÖN OLEMISTA JA VAPAUTTA. Hegel yhdistää järjen ja taipumuksen uskonnollisuuteen. Sivistäminen ja uskonnollisuuden korostaminen sisältyvät keskeisesti suomalaiseen nationalismiin.
Eksistentialismin sisältyy jatkuvasti myös AHDISTUS koska ihminen ei voi olla mistään VARMA.
Maatalousvaltaiselta Etelä-Pohjanmaalta löytyy erikoinen yhdistelmä kansanuskovaisuutta ja ”eksistentialismia”. Se käy ilmi sanonnasta
”Mikä ristus nyt on kun ei ahrista”.
*
Kirjailija LEO TOLSTOIN (1828-1910) mukaan NATIONALISMI on ”pöyhkeätä typeryyttä, intellektuaalinen ja moraalinen kauhistus” (s.457).
”Marxilaiset kommunistit” pitävät kuitenkin HEGELIN uskontopainotteista idealismia lähtökohtana marxilaiselle ateistiselle ja materialistiselle filosofialle ja perustana tieteelliselle opille marxilaisuudesta.
Ihmiset ovat nykyisin raivoissaan koska he joutuvat toteamaan vähän väliä sen, ettei ihminen voi ”tietää ja hallita”, eikä voi palata eilispäivän ”normaalioloihin”.
*
G.H. von Wright oli aluksi kiinnostunut LOOGISESTA EMPIRISMISTÄ mutta piti itseään myöhemmin ANALYYTTISEN FILOSOFIAN edustajana. Hänen päähuomionsa kohde oli analyyttisen filosofian edustajana MERKITYSTEN selventäminen. Hän piti eksistentialismia yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä filosofian suuntauksista.
*
Kappaleeseen ”Jumalankuva ja luomakunnan herra” (von Wright, TIETO JA YMMÄRRYS, 1999, sivut 54-62) von Wright on kirjoittanut ”Mutta vaikka itse TIEDE on arvoneutraali, sen vaikutukset eivät ole aina tätä. Se uudentyyppinen rationaalisuus, joka 1600-luvulla tuli vallitsevaksi TIETEESSÄ, antoi seuraavan vuosisadan kuluessa leimansa yleisimpiin ajatustapoihin, eikä vähiten niissä kysymyksissä, jotka koskivat YHTEISKUNNAN ORGANISAATIOTA JA VALTION HALLITUSMUOTOA. Se yhteiskunnan toimintojen ”rationalisoituminen”, joka tuolloin lähti käyntiin, on toistuvista ”romanttisista” takaiskuista huolimatta edennyt voittoisasti meidän aikaamme asti” (kts. von Wright, TIETO JA YMMÄRRYS, 1999, sivut 59-60).
Ajattelen, että von Wright on viitannut tällä NATIONALISMIIN. Tällä on käsittääkseni myös viitattu siihen, että käsitykseen ihmisjärjen (kuvitellun tietämiskyvyn) käytöstä on vakuuttanut eri aikoina erilaiset näkökulmat.
”Valistuksen järkikäsityksen ja uskonnollisuuden” yhdistämisellä (kuten hegeliläisyydellä) on ollut karmeat seuraukset, se on johtanut VAPAUTEEN jossa kuljetaan kohti ”YKSINVALTIUTTA”.
IHMINEN EI OLE JÄRKIOLENTO (KYKY TIETÄÄ JA HALLITA) OLLENKAAN. Kaikenlaisen ihmisjärkeilyn (järjestyksen luominen, todellisuuden ja toden etsiminen jne.) pohjalta löytyy eksistentialismin kautta KUVITTELEMINEN.
Parlamentaarisen (edustuksellisen) periaatteen mukaan organisoidussa kansallisvaltiossa (tasavallassa) pyritään kohtelemaan kansalaisia oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Se tapahtuu säätämällä valtion jäseniä koskevia LAKEJA.
LAKI on velvoittava SÄÄDÖS ja NORMI. Normi sääntö sekä on ohje, malli ja esikuva ovat eri asioita kuin eksistentialistinen VAPAANA YKSILÖNÄ OLEMINEN.
2. VALTION ON JATKUVASSA MUUTOSTILASSA?
ILMASTO ON ENNUSTAMATTOMANA jatkuvassa MUUTOSTILASSA. Mutta myös ihmisen kaikki yritykset luoda maapallon pinnalle järjestystä ovat jatkuvassa muutostilassa ja DYNAAMISIA.
Suomen valtion toiminnallisen ja alueellisen rakenteen muutoksista (MENNEISYYDESTÄ, HISTORIASTA) on olemassa useita erilaisia näkökulmia. Niistä kiistellyin sisältyy NATIONALISTISEEN HISTORIANKIRJOITUKSEEN.
NATIONALISTISEN HISTORIANKIRJOITUKSEN PÄÄMÄÄRÄHAKUISUUTEEN sisältyy kuvitelma siitä, että ”korkeammat voimat” ovat jo varhaisessa aiheessa päättäneet, että nationalistinen Suomen valtio perustetaan.
Turun keskiaikaiset piispat eivät ole kuitenkaan voineet tietää (noin tuhat vuotta sitten) sitä, että Turun seudusta tulee osa Suomen nationalistista valtiota.
VALTION TULEVAISUUDESTA on mahdotonta sanoa etukäteen mitään varmaa koska VALTION MUUTOKSIIN vaikuttaa samanaikaisesti monet eri seikat, nykyisin myös esimerkiksi TEKOÄLYN käyttö.
*
Nykyisin ajatellaan, että SUOMEN VALTION aluerakenteessa on kaksi yksilöllistä seutua eli Ahvenanmaa (merellinen seutu) ja Lappi (poronhoito, tunturit jne.). ”Suomalaisen kansakunnan alku-Suomi” on kuitenkin mielikuvitusta.
SUOMENNIEMEN varhaisvaiheet liittyvät eniten Ruotsin kruununvaltaa. Ruotsin kruunun valtiollinen organisoituminen on alkanut Ruotsin eteläosasta. Ruotsi laajentui ensin kohti itää (Österland, Suomenniemi) ja pohjoista (Norrland). Tämä johti siihen, että SUOMENNIEMEN etelä- ja pohjoisosa kehittyivät eri suuntiin.
Suomenniemen eteläosan vaiheisiin vaikutti ensin eniten Turun seutu ja myöhemmin Pietarin perustaminen.
Myös Rooman hallinto on vaikuttanut aluksi myös Suomenniemen vaiheisiin. Koska Merenkurkun seutu oli pitkään läheisessä yhteydessä Ruotsin kuningaskunnan hallintoon ja laajentumiseen kohti itää ja pohjoista, kyseinen Suomenniemen pohjoisosa alkoi kasvaa tästäkin syystä omaan suuntaansa.
Vaasan edustalle (Korsholma ja Kyrö) muutti Hämeen ristiretken jälkeen eräretkiä pitkin pohjoiseen suomenkielistä väestöä (eteläpohjalaisten alkuperäistä väestöä). Kyseinen seutu laajeni sisämaahan päin ja se on vieläkin maatalousvaltainen.
ETELÄ-POHJANMAATA EI SISÄLLYTETTY Juhana-herttuan herttuakuntaan (Juhanan herttuakunnan keskus oli Turun linna). Kyseinen alue oli Ruotsin kruunun vallassa pitkään ja myöhemmin myös maan hallitus ja sotilasjohto sijoittuivat Vaasaan.
Suomen valtiosääntöä koskevan tarkastelun yhteydessä (K.R. Brotherus, Katsaus Suomen valtiollisen järjestyksenmuodon historialliseen kehitykseen, 1948) on todettu, että Juhana III otti 1581 Ruotsin kuninkaana arvonimensä joukkoon myös imaisun ”SUOMEN SUURIRUHTINASKUNTA” mutta siinä oli kyse pelkästä kunnianimityksestä, jolla ei ollut konkreettista sisältöä. Suomen leijonavaakunan syntyhistoriaakaan ei ole täysin selvillä. Koska Österland eriytyi Ruotsista Suomen valtion alkuna siitä ei ole yksimielisyyttä. Sitä vastoin AUTONOMIAN ajasta vallitsee yksimielinen käsitys koska autonomian (Venäjän keisarikunnan yhteydessä) kausi alkoi ja päättyi.
Nuijasodan (1500-luvun loppu) ja Suomen sisällissodan 1918 rajalinja osui itä-länsi-suuntaisena Tampereen kohdalle. Siinä näkyy Suomenniemen kahtiajakautuminen eteläiseen ja pohjoiseen osaan.
Autonomisen Suomen muodostaminen johti siihenkin, että maan eteläinen aatelisto muutti lähemmäs Pietaria itään. Suomenniemen pohjoisosassa vaikuttaa vieläkin myös maatalousvaltainen kulttuuri mutta alueen varhain teollistuneeseen eteläosaan on syntynyt muusta Suomesta poikkeavasti viimeksi Helsingin metropoli.
*
Jatkuvassa muutoksessa olevan valtion osa-alueet ovat ristiriidassa alkuperäiseen valtioksi organisoitumiseen nähden.
Valtioalueen sisällä vaikuttavat RISTIRIIDAT voivat tapahtua eri tavoin. Ristiriitoja voi olla samanaikaisesti niin monia, että valtio on kokonaisuutena koko ajan hyvin PIRSTALEINEN.
Maatalousvaltaisten kuntien isoin epäkohta liittyy ilmastonmuutosvihamielisestä polttoainekäyttöisistä koneista riippuvasta liikkumiselämäntavasta, keskellä kesää iskenyt pakkanenkin saattaa olla sen rinnalla pikkujuttu.
*
Suomessa on ollut yli 400 pientä kuntaa. Tällä hetkellä niitä on reilut 300. Valtiovalta on suuntautunut niiden lukumäärän supistamiseen.
Ajatus ei ole yhdistää teknisesti (yhteenlaskuna) pikkukuntia suurkunniksi vaan muodostaa entisten pikkukuntien kesken uusia entistä laajempia yhteisiä toiminnallisia ja aluerakenteellisia kokonaisuuksia.
Suomen valtiossa on toteutettu aiemmin esimerkiksi lääninuudistus (”väliportaan hallintouudistus”, vallankäyttö valtion ja kuntien välissä) sekä nyt ns. SOTE-uudistus. Niihin kaikkiin sisältyy johonkin mietintöön perustuva ajan hengen mukainen uudistus. Ne ovat yrityksiä hallita jatkuvassa uudistuksessa olevaa VALTIOTA TIETOVALTAISESTI ORGANISOIMALLA.
Tavoitteena on VALTION ja KUNTIEN TOIMINTAKYVYN PARANTAMINEN parlamentaarisen hallinnon pohjalta muuttuneissa olosuhteissa. Mutta käytännön elämä osoittaa myöhemmin sen, onko uudistus johtanut toivottuun tulokseen.
*
SUURKUNTAUUDISTUKSEN tavoitteena ei siis ole se, että entiset pikkukunnat jatkaisivat elämäänsä kuten aina ennenkin.
Suurkuntaan sisältyy päätavoitteena se, että KUNTALIITOS johtaa kaikilla inhimillisen elämän tasoilla uudenlaiseen kokonaisuuteen. Tätä voi edistää kulttuurisella uudistumisella sekä kokonaisvaltaisella toiminnallisella ja maankäytöllisellä suunnittelulla (kuntasuunnittelulla ja yleiskaavoituksella).
Jos uuden entistä isomman kunnan hallintolohkot jaetaan liitoskuntien kesken ja niiden entiset pääkeskustat (alun perin tavallisesti kirkonkylät) osayleiskaavoitetaan, tämä johtaa siihen, että kuntakehittämisen painopiste sijoittuu entisiin pikkukuntiin. Se saattaa vahvistaa entisten pikkukuntien itsekkyyttä omien intressien ajamiseen.
Esimerkiksi perinteisessä maatalouskulttuurissa vaatimus kulttuuriseen uudistumiseen voi johtaa perinteisen kulttuurin lujittamiseen sekä suurkunnan liitoskuntien isojen yhteisten hankkeiden toteuttamisen yhteydessä isoihin erimielisyyksiin varsinkin sen johdosta, että ”yksi kunta käy toisten liitoskuntien kukkarolla”.
Jos hallintolohkot yhdistetään, siitä on hyötyä ainoastaan, kun uusi palvelukokonaisuus palvelee kaikkia suurkunnan asukkaita. Esimerkiksi Turussa hajallaan sijainneet kaupungin hallintolohkot on koottu yhteen ja kuntaan on perustettu asiakaspalvelukeskus jossa kuntalainen voi hoitaa minkä tahansa asian tarvitsematta liikkua (esimerkiksi omalla autolla) paikasta toiseen.
3. DIALEKTIIKKA?
Sana ”DIALEKTIIKKA” on muodostettu kreikan kielen verbistä ”dialegesthai” joka tarkoittaa ”keskustella”. Käsitteen ”dialektiikka” alkuperäinen merkitys on kuitenkin jäänyt hämärän peittoon.
HISTORIA ei voi olla PÄÄMÄÄRÄHAKUINEN, HISTORIAA voi kirjoittaa lukemattomilla eri tavoilla eikä yhdessäkään HISTORIATULKINNASSA ole lopullosta totuutta MENNEISYYDESTÄ. Eikä mitään sitä miten maailma muuttuu TULEVASSA.
HEGELIN idealistinen dialektiikka eli epätieteellinen ”DIALEKTINEN IDEALISMI” JA MARXIN TIETEELLINEN ”DIALEKTINEN MATERIALISMI” OVAT VIRHEELLISTÄ HISTORIATULKINTAA.
Niissä vain KUVITELLAAN voitavan tietää myös tuleva muutostapahtuma.
Käsitteellä ”DIALEKTIIKKA” on ollut eri aikakausina erilainen merkitys. Tämä sekä useat muut seikat ovat aiheuttanet tuon termin käytön yhteydessä usein KÄSITTEELLISTÄ SEKAANNUSTA.
Ateisti ja materialisti Karl Marx omaksui käsitteen ”DIALEKTIIKKA” (muutoksen liikelait jne.) hengen suunnitelmaan idealistisesti uskoneelta kristityltä Hegeliltä. Marx teki MATERIALISTISELLA HISTORIAKÄSITYKSELLÄ historiasta PÄÄMÄÄRÄHAKUISEN. Myös Hegelin ”idealistis-dialektinen historiakäsitys” oli päämäärähakuinen.
Mutta historia ei edennyt siten kuin Marx oli ennakoinut (köyhälistön valtaannousua ei ole tapahtunut). Porvariston valtaannoususta alkanut teollinen kapitalismi jatkaa voittokulkuaan.
Eräs syy tähän saattaa piillä käsitteen ”dialektiikka” käytöstä.
*
Kun olin lukenut von Wrightin kirjasta ”TIETO JA YMMÄRRYS” (1999) kappaleet ”Järki kiistojen kohteena” sekä ”Luonnon laki – järjen ohjenuora” sivut 25-36), minussa syntyi ajatus siitä, että käsitteen ”DIALEKTIIKKA” alkuperä saattaa liittyä tähän.
Von Wright on kirjoittanut kappaleeseen ”Luonnon laki – järjen ohjenuora” (s.32), että ”ANTIIKIN TIETEEN luova jakso alkaa joonilaisista luonnonfilosofeista (esisokraatikoista/lisäys JP)…usko tai pikemminkin vakaumus, että OLEMASSAOLO on käsitettävää, on se rationaalinen perusta jolla kaikki mitä kohtuudella voidaan sanoa ”tieteeksi” lepää… kreikkalainen maailmanjärjestys oli LAINMUKAINEN ja OIKEUTTA noudattava asioiden JÄRJESTYS…”.
Dialektiikalla viitataan nykykäsityksen mukaan keskusteluun ja väittelemiseen jonka avulla on hankittu ”TIETOA JA TOTUUTTA”. Näyttää siltä, että sanan alkuperäisestä MERKITYKSESTÄ on unohtunut (tai unohdettu erilaisten tulkintojen yhteydessä) jotain oleellista. Se saattaa liittyä esimerkiksi muinaisten kreikkalaisten käsitykseen LUONNOSTA (antiikin luonnon laista).
Saksalainen idealisti HEGEL käytti dialektiikkaa ainakin kirjoituksessaan ”Hengen fenomenologia”. Hegel kehitti DIALEKTISTA PROSESSIA muodossa ”teesi-antiteesi-synteesi”. Tämän dialektisen ajattelutavan keksijä oli alun perin JOHANN GOTTLIEB FICHTE (1762-1814).
Fichteä pidetään ROMANTIIKAN vaikutuksessa syntyneen saksalaisen nationalismin isänä (ja myös juutalaisvainojen edistäjänä). Fichten ajatteluun on vaikuttanut myös Kantin tietokritiikki ja Platonin idealismi.
Suurennokset JP.
