Nykyaika on ”musta valu”. Mutta huomisessa näkyy jo valoa.
Nykyaikainen nationalistinen yhteiskunta perustuu uskomukseen, että yleistä kehitystä voi hallita järjen käytöllä. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ohjataan hallitusti uudelle tarkennetulle väylälle ”rationaalisen hallitun rakennemuutoksen” pohjalta (suunnitelma ja toteuttamisohjelma).
Tämän pohjalla on pääperiaate ”tieto on valtaa”. Siinä uskotaan, että tietellisesti tuotetun tuoreen rationaalisen tiedon pohjalta on mahdollista tehdä sellaisia päätöksiä (valta), että kehitys kulkee katkeamatta toivottuun suuntaan. Ja että yhteiskunnassa tapahtuu jatkuvaa edistystä. Tämä on kuitenkin myytti.
Kun nykysysteemissä kovassa vauhdissa syntyy ongelmia, kuvitellaan, että ongelmat vähenevät lisäämällä vauhtia. Mutta mitä lujempi vauhti, sitä suuremi onnettomuusvaara. Kasvun kasvattaminen ei meitä pelasta.
Yhteiskunnallinen eliitti lupaa massoille kaikkea kaunista, mutta vie ihmikuntaa kohti lopullista tuhoa. Luonnon ja ihmisen loppu häämöttää jo.
Nykyinen järkiyhteiskunta huipentuu muka ”tosi-kristuksen” kohtaamiseen. Tosi pysyy ihmiselle kuitenkin ikuisena kuvitelmana.
Samalla kun nykyistä järjenkäytön ohjelmaa toteutetaan, ihminen toimii kuvitteellisesti.
Ihmisen kuvittellisuus ilmenee siten, että kykyihimme ei sisälly varma tietäminen. Se mikä on ”totta ja tosi”, pysyy meille ikuisena arvoituksena.
Toiseksi ihmisellä ei ole kykyä aistia ”todellisuutta”. Se ”mikä on todellista” pysyy mielestäni myös ikuisena arvoituksena.
Jean-Paul Sartre on haastanut subjektikeskeisen filosofian sanomalla: ”Haluan osoittaa, että minä ei ole sen enempää muodollisesti kuin sisällöllisestikään tietoisuudessa: se on ulkona, maailmassa” (Jean-Paul Sartre, Minän ulkoisuus, 2004).
Michel Tournierin mukaan filosofiset opit ovat myös myyttejä ja jokainen ihmisen luoma järjestys on epävarma.
Uusimman käsityksen mukaan ihminen on eläimellinen olento, ei sellainen, joksi ihminen on kulttuuripiirissämme pitkään kuvattu, hyvää tarkoittava ja tekevä.
Kaksi viimeksi käytyä massamaailmansotaa ja miljoonien juutalaisten tappaminen teknisesti ja teollisesti moderneissa tuhoamisleireissä on herättänyt ajattelijoissa isoja epäilyjä yhteiskuntajärjestelmämme mielekkyydestä.
Versaillesin vääryyttä Saksan kansan hyväksi oikonut Adolf Hitler sai aikaan pahaa.
Hyvään tähdänneen kristillisen uskon nousua Rooman valtapiirissä ja Rooman jälkeisessä valtajärjestelmässä seurasi kirkon vallan kasvu maallisen vallan rinnalla.
Miekkakäännytys eli ristiretket olivat veristä sodankäyntiä ja valloitusta, pahuutta hyväksi julistetun asian pohjalta. Siirtomaaherruus ja lähetystyö jatkoi samaa tietä.
Myös valtiomme maa-alueen alkuvaiheet liittyivät väkivaltaiseen valloitus- ja käännytystyöhön, ensimmäinen piispanistuin sijoitettiin sotaretken jälkeen Turun Koroisille Rooman vallan kasvattamisen alaisuudessa.
Länsimaista kulttuuria riivaa ”Pahuuden perinne” (kts. samanniminen Turun yliopiston historian laitoksen julkaisu vuodelta 1989, toimittanut Hannu Laaksonen).
Ihmisen hyvät ”humanistiset taidot” ovat osittautuneet kuvitelmaksi. Ihminen vyöryy käytännön elämässä eteenpäin myyttien varassa, ei järkeillen hyvää tavoittelevana inhimillisenä olentona.
Ihminen on, kuten Tournier on sanonut, ”mytologinen eläin”.
Ihmisen identiteetti rakentuu kuvitteellisen, ei ”todellisen”, olemisen pohjalta.
Kuvitteleminen on ihmislajille ominainen luonnollinen ominaisuus. Vaistonvaraisilla kuvittelemisen elementeillä ihminen rakentaa itsensä ja idetiteettinsä, ei suunnitelmallisesti järjen käytöllä.
Kulttuuriin sisältyvät myytit rakentuvat kuvitteellisista tarinoista ja kuvista. Vanhojen myyttien uudistaminen etenee usein etanan lailla.
Ensimmäinen ristiretki Ruotsin kautta Suomeen on kuvattu Turun tuomiokirkon seinämaalauksessa rauhanomaisena kansan kastamisena Turussa Kupittaan puistossa pyhän veden äärellä. Suomen kansa ja Turun väestö on rakentanut idetitettiä kyseisen kuvitteellisen kuvatarinan pohjalta. Turku on myytissä kristillis-nationalistisen Suomen kohtu.
Ihmiset kuvittelevat myös olevansa itsensä herroja. Ihmiset ovat kuitenkin yhteiskunnallisesti tuotettuja olentoja. Ihmisenä olemista leimaa jatkuva epävarmuus huomisesta.
Kansallisen kuvitteellisen olemisen perusta on kuvitteellisessa nationalismi-ideologiassa. Se on yhtä vähän ”todellinen” kuin on ”yhtenäinen kansakunta” tai valtakuntaan sisältyvät ”maakunnat”. Esimerkiksi maakunnallisen Jussi-paidan omiminen kostautuu siksi ennemmin tai myöhemmin.
Nationalismin omaksuneet ihmiset kuvittelevat eniten kaikenlaista. Tämä johtuu siitä, että heistä puuttuu vaputeen perustuva mielikuvitus.
Esimerkiksi Alvar Aallon vapamuotoinen lasimaljakko on ei ole syntynyt arkkitehdin ”suomalais-kansallisessa mielenvireessä”. Esimerkiksi suomalaisen järvimaiseman pohjalta.
Klassistista kuria ja järjestystä ihailevat nationalistit eivät ymmärrä, että Aallonkin luova nerous oli kansainvälistä ja universaalia, ei nationalistis-nurkkakuntaista.
Modernia kansainävälistä arkkitehtuuria ”suomalaisuudella” jalostanutta rakennustyyliä ei voi olla olemassa. Suomalaisen sielunmaiseman markkinointi maailmalla ”korkeampana viisautena” on paha erehdys.
Alvar Aalto oli ”arkkitehtieksistentialisti” siinä missä Sartre oli ”kirjailijaeksistentialisti”. Molemmat tajusivat vääntää luotisuorat fasismirivit mutkille ja vapuattaa yksilöt nationalistisesta massakurista.
1800-luvun nationalistit keksivät suunnitteilla olleesta Suomesta mitä minkinlaisia myttisiä tarinoita ja kuvia (Topelius, Runeberg jne.). Valtiolaitoksellemme väännettiin ”koivuonoksista” romantiikan ja idealismin innoittamana mitä minkinlaisia myyttisiä malleja Suomi-neidon kurveiksi. Yhtä ainoaa oikeaa ”Suomi-leijonaa” ei voi kuitenkaan olla olemassa.
Suomi on nationalistisena kansakuntana kuvitelma. Valtiomme rajalinjassa näkyy ”sattuman sato”, maamme rajalinjat ovat olleet eri aikakausina hyvin erilaisia.
Mitä enemmän työskenteelee järkiperäisen tiedon parissa sitä isompia ponnisteluja tarvii uuden tiedon kasaamiseksi. Tieto painaa lopulta lyijynraskaana ja lisää henkistä tuskaa.
Mutta taide voi ”keventää” ja helpottaa.
Valitse siksi ihmisen toivo, vapaa taide.
Nykyaika janoaa kuvittelemista. Ja etsii uusia myyttisiä tarinoita ja kuvastoja.
Emme tarvitse nationalistista eliittiä ja valtiota palvelevaa ideologista kuvittelemista. Tarvitsemme sellaista kuvittelemista ja mielikuvitusta, mikä ruoskii massoja orjuttavaa porvarillista valtaeliittiä.
Älä pohdi ja kysele elämässä liikaa, anna vaan olla ja mennä. Ja voit huomaat, että maalauspohjan takapuolesta tuleekin onnistuneempi kuin etupuoli.
Tutkijan työssä ei voi antaa tapahtua samanlaista yllätystä.
Vapaat yksilöt taistelevat orjamoraalisen ihmismassan kasvattamista vastaan.
Yhteiskunnallinen eliitti on nostanut itse itsensä eliitiksi. Valta on sitä mikä valta on vallaksi nostanut.
Taiteilijat ovat tunkeneet itse itsensä eliitin joukoon. Ja ”hyvä taide” on sitä minkä yhteiskunnallinen eliitti hyväksi taiteeksi on nostanut.
Yhteiskunnallista eliittiä ja taiteilijaeliittiä ei tule pitää ylimpänä arvona, arvokainta on vapaa yksilö ja yksilönä oleminen.
Maailmoja (yksilöitä) on maapallolla tuhansia miljoonia. Me vapaat yksilöt ja maailmat olemme pääasia. Ei eliitti, ei valta, ei järkeily, ei ”tieto”.
”Tieton on valtaa” on raapinut vapaan yksilön ihon punaisille kirveleville näppylöille. Koska me yksilöt olemme mielikuvitusta täynnä olevia luovia kokonaisuuksia meitä ei pidä tarkastella palasina.
”Jokainen meistä näkee ja kokee olemassaolon ja maailmassaolon omalla ykslöllisellä tavalla. Olemme ihmisinä kaikki yhtä arvokkaita. Olemme kaikki omanlaisia taiteilijoita” (Jukka Paason omakustanteesta Kauhavan uusi taidetalo, ISBN 978-952-6675-32-9, 2014).
Käsitystä vapaasta taiteesta ja vapaan taiteen opetuksesta tulee muuttaa siten, että huomion kohteena on tulevaisuudessa tuhansien miljoonien vapaiden yksilöiden oma oleminen.
Katsomisen, näkemisen ja kokemisen laajeneminen vapaissa yksilöissä voi muuttaa maailmaa parempaan suuntaan.
Kuvateoksen katsominen voi avata ihmisen henkiset lukot ja silmät näkemään yllättäviä käänteitä kohti ihmisenä olemisen uudistumista mutta tieteen jauskonnon talutusnuorassa rämpiviä yllytetään pysymään tiukasti ja tarkasti samassa suunnassa. Vapaiden yksilöiden sosialistisen yhteisön valo elää huomenna vapaissa yksilöissä kaikissa väreissä. Varjoissakin hohtaa silloin valo.
