Kauhavan keskustassa, entisen lentosotakoulun kiitoradan päässä, ylitseni kiitävä äänetön purjelentokone muistuttaa minua siitä, että ilmailu on luonnollista, mutta vain ilman konetta (moottoria) ja militarismia.
Puhdas ilmatila on luonnon kannalta ratkaiseva seikka. Eläinten määrä on romahtanut hälyttävästi (WWF varoittaa, yle.fi 30.10,2018).
Suomen linnut elävät hätätilaa.
Alun perin IBA-alueeksi kaavoitetulla kantakauhavalaisella maantiellä kiidetään nyt moottoriajoneuvoilla 80 km/t.
Dadaistinen sappeni kuohuu, kun myös täkäläinen ”hallinto muljahtelee laidasta laitaan”.
*
Ihmislaji ei poikkea vähääkään maapallon muusta elollisesta luonnosta.
Vaikka ihminen ei pysty koskaan ”avaamaan” täysin luonnon ja ihmisen ”luontokappaleena olemisen” salaisuuksia, luonnon alkuperäisiä ilmiöitä havainnoimalla ja eläinten käyttäytymistä seuraamalla voi oppia ymmärtämään ihmislajin peruspiirteitä.
*
Maatalousvaltaisessa kulttuurissa elävät eteläpohjalaiset eivät ymmärrä luonnon seuraamisen sekä luonnon hallitsemisen ja hyödyntämisen eroa.
Lakeuden kansan puheesta huomaa sen, että sillä on toinen jalka vieläkin keräily- ja erätalouskulttuurissa.
Tuota eroa auttaa ymmärtämään lukemalla alajärveläisen Veli Kujalan mielipidekirjoitus ”Metsäkanalintujen runsaus ilahduttavaa” (Ilkka, mielipide 23.10.2018).
Luonnon hallitseminen ja hyötykäyttö on rikos myös ihmisyyttä kohtaan.
*
Valtameriin on kertynyt paljon enemmän lämpöä kuin on luultu (yle.fi 1.11.2018). Kymmenettuhannet ihmiset ovat kadonneet tai kuolleet siirtolaisvirtoihin (yle.fi 2.11.2018).
Sen jälkeen kun miljoonat ihmiset vaeltavat hädissään pakolaisina eri puolilla maapalloa, ilmaston lämpötilan ei haluta nousevan yhtään.
*
Kapitalistis-teollisessa kulttuurissa kiinnitettiin ensin huomiota konservatiiviseen porvaristoon (Karl Marx).
Nyt 2000-luvulla on kiinnitettävä huomiota keskiluokkaiseen kansaan, sillä se on arvoineen ja tyyleineen nykyisen ympäristökriisin aikana ”kaiken pahan alku”.
Tavaroita marketeissa kopeloidessaan ja kuluttajamössönä toimiessaan se jättää jälkeensä kuolemaa.
Keskiluokkaisen kansan ”pienoisvaltio” on omakotitontti ja paikan linnoituksena toimiva omakotitalo.
Kertakäyttötavaroita on nykyisin äärettömän moninaisia ja paljon. Ne kestävät vain hetken ja häviävät sen jälkeen ties mihin. Ne syövät nopeasti maapallon raaka-aineet ja kiihdyttävät kapitalistisia rahavirtoja New Yorkin CBD-alueen pilvenpiirtäjissä kiitolentoon taivaalle.
Muotiin on tulossa kestotavarakulttuuri.
Keskelle komeinta lakeusmaisemaseutua, Alahärmän keskustaan nousee ensimmäinen Härmätorni (Aviisi 1.11.2018).
Alku huomisen yleiselle tornirakentamiselle.
Komiaksi kehaistu fooninki on jämässä lopullisesti ”muinaismuistoksi”.
*
Musta ”leikkaamaton” kissamme on alkanut kiimaisena taas kerran ”peputtamaan” ja öisin vonkumaan, mutta nyt Pörrimme lisäksi välillä myös ”suhisee ja murisee” kynnet terävinä.
”Kissojen rakkaustarina” on täynnä meistä ihmisistä ”raakaa intohimoa ja rajua suhdetaistelua”. Siitä puuttuu kokonaan ihmisten rakkaustarinan pehmoilu- ja syleilylässynlää.
*
Kun muutimme Turusta Kauhavalle keväällä 2011, tyttäremme oli 5-vuotias pikkutyttö. Nyt hän on täyttänyt 12 vuotta.
Nyt hän käy koulua täällä ”Kanta-Kauhavan” entisessä kirkonkylässä ja hänen sosiaalinen elämänsä on monipuolistunut Kantolan syrjäkylästä muuttamisen jälkeen näkyvästi.
Myös tämä vuokra-asuminen ja sen sosiaalinen ja fyysinen miljöö rikastuttaa häntä.
Hän sisustaa parhaillaan omaa huonetta ja vahvistuu tunteeseen ”minä tahdon ja määrään täällä”.
Hänestä on tulossa yksi uusi teininuori paikallisten nuorisojengien joukkoon.
Hänestä huomaa nyt paljon muutakin kuin ihmisenä ”kohti aikuisuutta kehittymisen hitaan rytmin”.
*
Minä täytin viime keväänä jo 70 vuotta.
Ja senkin huomaa. Viimeksi alaselkäni on ollut taas kerran niin kipeä, ettei ole päässyt joka päivä oikaisemaan itseään täysin pystysuoraksi.
*
Ihmisenä oleminen ja elämä tapahtuu kuvitteellisuuden, uskomusten ja myyttien pohjalta.
Friedrich Nietzschen Tragedian synty -teoksen (Jarkko S. Tuusvuoren suomennos 2007, sivuilla 172-173) mukaan ”(siirretään) – – TRAAGISEEN TAITEILIJAAN (suurennos JP), silloin ymmärretään TRAAGISEN MYYTIN LUOMISKERTOMUS. Taiteilija ilmaisee apollonisella (järjellisellä ja maltillisella/lisäys JP) taidesfäärillä täyttä näennäisyyden ja näkemisen nautintoa ja kieltää sen siinä samassa tyydyttyäkseen entistä enemmän NÄKYVÄN NÄENNÄISMAAILMAN TUHOUTUMISESTA (suurennos JP)”.
*
Taidekuva kertoo osuvimmin ihmisenä olemisen konkreettisesta syvyydestä ja ristiriitaisuudesta mutta ei pinnalla harhakuvitelmana poriseva tiede (tieto).
Monet ajattelevat, että maailmassa olemiseen sisältyy ”luonnostaan harmonia” ja ”yksi kaikille yhteinen todellisuus”.
Kuitenkaan ”kulttuurin ja yhteiskunnan luonnonmukaista tasapainotilaa” ei ole olemassa ja ”totuuksia” on yhtä monia kuin on ihmisiä maapallolla.
Jokainen meistä on
”taiteilijansa ja totuutensa”.
*
En ajattele (kuten Platon), että ”ollakseen kaunista kaiken tulee olla tietoista” (kts. Friedrich Nietzsche, Tragedian synty, alkuperäisteos ilmestynyt 1872, suomennos Jarkko S. Tuusvuori 2007, sivu 101).
Oma elämäniloni on ponnistanut dadaistina tekemäni Mustan valun kaltaisesta kuvailmaisun ristiriidoista, kärsimyksestä ja pessimismistä.
”Taide on ”suorastaan luonnon todellisuuden metafyysinen täydennys, joka asettuu luonnontodellisuuden rinnalle sen voittamiseksi.” (kts. mainitsemani Nietzschen teos, sivu 173).
Puheeni ponnistaa kuvamyytistä, mutta ei tietämisestä eikä tieteestä.
*
Vanhan testamentin alussa oleva kertomus ”paratiisipuusta” liittyy viisausopetuksena länsimaiseen kulttuuriin.
Tuota myyttikertomusta voi tulkita ainakin kahdelta eri pohjalta.
Toisen tulkinnan mukaan tuossa kertomuksessa on kyse ”tiedon puusta”.
Toisen tulkinnan mukaan kertomus ”hyvän ja pahan puusta” liittyy siihen, että tietää siitä ”mikä on hyvyyttä” ja tietää siitä, ”mikä on pahuutta”.
*
Olen usein arvostellut Kauhavalla entisen lentosotakoulun ja kasarmin lakkauttamisen jälkeen perustettuja muistomerkkejä.
Olen nähnyt siinä ilmatilassa lentämisen liittämisen nationalistis-militaristiseen arvomaailmaan pahuutena.
Mutta olen itse ihaillut nuoruudessani lentämistä kauneutena ja hyvyytenä seuraamalla lintuja sekä tekemällä itse lennokkeja ja yrittämällä lentää itse itselleni tekemällä ”lentokoneella”.
Olen syyttänyt Suur-Kauhavaa maatalousvaltaisen kulttuurin isosta voimasta ja suuruudesta.
Kuntaliitos on muuttanut Suomessa matemaattisia tilastoja myös maatalousvaltaisuuden kohdalla mutta ilmaisua ”maatalousvaltainen kulttuuri” voidaan tulkita eri tavoin.
Esimerkiksi peltojen ja metsien ja kartanoiden runsaus ei anna vastausta siihen, mikä kunta on ”Suomen maatalousvaltaisin”.
Sitä vastoin puhuminen esimerkiksi paikallisen väestön arvoista ja siitä, miksi noin puolet Kauhavan valtuutetuista (43 henkilöstä 20) on entisen ”maalaisliiton” kannattajia, antaa vastauksen ”maatalousvaltaisen kulttuurin” voimasta paikkakunnalla.
*
Kirjoitin Seinäjoella 17.10.2018 ilmestyneeseen Epari-lehteen lyhyen mielipidekirjoituksen, jossa ihmeteltiin sitä miksi paikassa ei ole ”vanhaakaupunkia”.
Ihmettelin Eparin pääkirjoitusta myös siksi että päätoimittaja ehdotti Seinäjoelle rakennettavaksi ”Frankensteinin kauhutarinaa” (alun perin vuodelta 1818) henkivä vanhakaupunki ”seinäjokilaisten ikioma Kosolanmäki”.
Ihmettelin lyhyessä kommentissani myös sitä miksi seinäjokilaiset vierastavat abstraktia modernistista Aaltokeskustaa (”omana poikana ylistetty” Alvar Aalto syntyi Kuortaneella).
Lehden päätoimittaja pyysi minua tarkentamaan kirjoitustani, jotta seinäjokilaiset ymmärtäisivät mistä puhun.
Kirjoitin siksi 22.10.2018 seuraavan laajemman mielipidekirjoituksen:
”PAIKAN KULTTUURI JA MYYTIT.
Aloitin useita paikkakuntia koskevan kirjoittelun kirjoittamalla ja kuvittamalla 1970-luvun lopulla ilmestyneen kirjan Porvoon kuva (Oy Uusimaa, 1980).
Huomasi tuon vaiheen jälkeen, että lähestymistapani kyseisen ”paikan henkeen” oli virheellinen.
Vasta sen jälkeen kun olin kirjoittanut omakustanteita sarjana ”Turun kuva” aloin ymmärtämään paikallisen kulttuurin ja myytistön merkitystä.
Mikä ”päältä kiiltää” on vain harvoin sitä myös sisältä (kulttuurina ja myytistönä).
Porvoossa ja Turussa on runsaasti vanhoja kaupunkipaikkoja. Ne ovat paikan ”kollektiivista muistia”. Yhteisön muisti rakentuu paikan kulttuurista ja myytistöstä alkuperäisenä.
Seinäjoen seudulta ja Suur-Kauhavalta ei löydä vastaavia kaupunkipaikkoja. Syynä tähän on maatalouskulttuurin vaikutus.
Seinäjoella ja Kauhavalla paikka on muuttunut ”elintarvikejalostuksen ja kaupallisen elämän heijastumaksi” synnyttäen maaseutukulttuurin ja -myytistön mukaisen ilmapiirin, kulttuurin ja myytistön.
Sen lisäksi, että maatalouskulttuuri johtaa vanhojen talojen hylkäämiseen ja purkamiseen (kts. EPARI, pääkirjoitus 17.10.2018 ”Turisti: Missä täällä on vanha kaupunki”) se johtaa myös ”tavararomun kartanolle kasaamiseen” sekä abstraktin modernismin vierastamiseen (maalaus ja arkkitehtuuri, Seinäjoella erityisesti Aaltokeskusta).
Tämän lisäksi maatalouskulttuuri johtaa teollisesta kaupunkikulttuurista poikkeavaan poliittiseen valta-arvomaailmaan (esimerkiksi ”lapuanliike”).”
*
Epari julkaisi tämän kirjoitukseni keskiviikkona 24.10.2018 otsikolla ”Maatalouskulttuuri johtaa vanhojen talojen purkamiseen”.
Epäeksistentialistinen maatalouskulttuuri johtaa myös siihen, että seinäjokilaisetkin lausahtavat pakolaisille ”EI”.
Seinäjoen ”ukkopatsaskiistat” kuten ”kiista Mannerheimin patsaan siirtämisestä kauemmas Aaltokeskustasta” sekä tämänhetkinen kiista ”pienen pronssisen jussipaitaäijän sijoittamisesta torille” kertovat paljon ”maaseutukaupunki” Seinäjoen arvomaailmasta. Kauhavalla on vastaavantyyppistä väittelyä militaristisesta jääkäripalvonnasta ja lentosotakoulumuistelosta.
2010 julkaistu Ilkan entisen päätoimittajan Kari Hokkasen kirjoitus ”Kuka keksi muiluttaa Ståhlbergin?” on hyvä kirjoitus tuosta Suomen valtion presidentin kyydittämisestä eteläpohjalaisin voimin.
Häjyjen (puukkojunkkareiden) väkivaltakierteen katkaisseen Kauhavan nimismiehen sekä alahärmäläisille ”valtiollista nationalismiaatetta” kesämökillään opettaneen J. V. Snellmanin historia liittyy tähän samaan lakeushistoriaan.
*
Olen ”taistellut” kulttuuriin ja myytteihin liittyvän kysymyksen kohdalla jatkuvasti itseni kanssa sillä en ole osannut ratkaista kaikkia esiin tulleita kysymyksiä riittävän hyvin.
Olen ajatellut, että myytteihin liittyvä identiteetti on hyvä rakentaa ”järkiuskoisen hallitun” ja ”sattuma-ei-järkevän” raja-alueen sekä tieto- ja todellisuususkon hylkäämisen pohjalta. Mutta ei tosiuskovaisuuden ja kristillisen orjamoraalin pohjalta.
Kirjoitin Porvoon kuvaa 1970-luvulla latelemalla valmiiksi purtuja nationalistisia myyttejä ”tosi-historiatietona”.
Kirjoitukseni ei tyydyttänyt jälkikäteen minua ollenkaan. Vasta kun aloin avata paikan kulttuurisia myyttejä (”paikan henkeä”), aloin nähdä ilmiöt ja asiat uudella tavalla.
*
Maatalousvaltaisessa kulttuurissa ja kaupunkikulttuureissa harjoitetaan arkea, taloutta ja poliittisia valtapelejä eri pohjalta. Paikkojen kulttuuristen myyttien erot paljastuvat myös tältä pohjalta.
*
Aina kun ihminen ajattelee, että hyväksi kuvitellun keskelle kätkeytyy paha ja joku ryhtyy avaamaan tuota pahaa näkyväksi ja siivoamaan sitä pois hyvän keskeltä, on vaara että avaaja ja siivoaja paljastuu itse pahaksi.
Kun minut oli valittu 1992 Turun vihreiden ääniharavana kaupunginvaltuustoon, me Turun valtuuston jäsenet kävimme jossain välissä Turun Ikituurissa (hotelli ja ravintola).
Koska joimme Ikituurissa myös viinaa, monet meistä olivat humalassa.
Kun olimme lähdössä Ikituurista bussilla jatkoille, valtuustoon valittu Olavi Mäenpää tarttui minusta tiukasti kiinni, painoi minut itseään vasten (hartioistani puristaen) ja ryhtyi kertomaan minulle ”pahoista teoistaan” sekä siitä, kuinka yhteiskunta oli kurittanut ja rangaissut häntä yhteiskunnan säätämien määräysten vastaisesta toiminnasta.
Mäenpään ajattelu ja toiminta oli (käsittääkseni) viimeksi liittynyt yhteiskunnalliseen vallankäyttöön sisältyvään (dialektiseen) ristiriitaan vaurauden ja köyhyyden välisessä suhteessa. Mäenpää toimi rikkaita ja vahvoja vastaan ja oli pelkästään köyhien ja sorrettujen puolella.
Hän kiristi omaksumassaan oikedenmukaisuustajunnassa nationalistista ajattelua äärimmilleen ”rasistiseen puheeseen” saakka.
*
Turkulainen poliitikko ja Turun kaupunginvaltuuston pitkäaikainen jäsen, ”rasistinen” Olavi Mäenpää kuoli 13. tammikuuta 2018. Hänet valittiin Turun valtuustoon samana vuonna kuin minut eli vuonna 1992.
Mäenpää valittiin Turun valtuustoon puolueisiin sitoutumattomien yhteislistalta, minut vihreiden listalta.
Mäenpään kuoltua jotkut turkulaiset ehkä hyppäsivät ilosta ilmaan? Ehkä he iloitsivat: ”Pääsimme lopultakin pahasta”?
Turun Sanomat uutisoi 31.1.2017 (toimittaja Rami Nieminen): ”Uusi rakkaus PIRISTI ja VAINOAJA masensi – Mäenpään elämä oli VILKASTA loppuun asti” (suurennokset JP).
Minulla ei ole käsitystä siitä, mihin uutisessa mainittu ”kiusaaminen” mahdollisesti liittyi.
Näin sen, kuinka Mäenpää torjui ”ulkopuolisia” kuten rikkaita ja pakolaisia. Mutta minulle on kerrottu, että Mäenpäällä oli myös maahanmuuttajissa ystäviä.
*
Ihmisen puhe ei ole sama asia kuin saman ihmisen ajatus. Eikä ”yksilön valtapeli” ole sama kuin valtapeliä pelaavan ”olemassaoloaistimus”.
Suomenniemellä asunutta väestöä sivistettiin 1800-luvun puolivälistä lähtien kasvattamalla heitä (hegeliläiseen) kansallisuusaatteeseen. Tuossa valtioajattelussa jokaisen suomalaisen piti liittyä nationalistien joukkoon, sitoutua omaan paikkaan ja kansallisuusaatteeseen (henkensä uhraamisen uhallakin) sekä elää koko elämänsä nationalistina ja pysyä nationalistina uskollisesti loppuun asti.
Siinä täytyi kasvaa suomalais-kansalliseen massaan (yhtenäisyyteen ja yhdenmukaisuuteen). Kaikki ovat siinä ”yhdessä ja yhtä”. Yksilö ja henkilökohtainen vapaus kiellettiin.
Jos joku ei näihin ehtoihin suostunut, häntä pidettiin ”isänmaan petturina”.
*
Ihmisellä on kuitenkin aina myös valinnanvapaus.
”Maailmassa olemisen” voi käsittää aina lukemattomilla tavoilla. ”Toden ja todellisuuden” voi ymmärtää myös täysin toisin kuin siitä puhutaan.
*
Suomalaisten korvien väliin on päntätty (parinsadan vuoden ajan) ”kalliomaisen järkähtämätön sinivalkoisuususko”.
Kansainvälistymisen yleistyminen johti kuitenkin täälläkin kansan kollektiiviseen ahdistukseen.
Mäenpää viritti puoluepoliittisilla valtapeleillä sinivalkoisuususkon ja kollektiivisen ahdistustunteen kaikessa äärimmilleen.
Äärimmilleen pingotettu isänmaallisuusvaltapeli jäykistää kiveksi identiteetin ja ”ihmisenä olemisen arvon”. Ja ääri-isänmaallinen puoluepolitiikka tarrautuu yrittäjyyden ideaan.
*
Olavi Mäenpääkin oli tavallinen ihminen.
Mäenpää romahti 2017-2018 sattuneiden useiden isojen muutosten jälkeen nopeasti henkisesti ja fyysisesti.
Henki- ja jumaluususkoon kasvatettu ”isänmaallisuuskansa” kuvitteli kuitenkin myös Mäenpäästä liikoja.
Kaikki rajojensa sisään sulkeutuneet valtiot ovat erilaisia (toisistaan poikkeavia), aina kuvitteellisia ”yhteistotuuksia ja yhteistodellisuuksia”.
”Yhteistodellisuudesta” toiseen siirtyminen on aina raakaa”.
Ja valtioiden johtajat ovat aina pelkkiä ”tämänpuoleisia taapertajia”, ei koskaan ”tuonpuoleisia jumalia”.
Aivan liian monet ottavat paikat, valtiot ja johtajat todesta.
Jokaisen äänestäjän on syytä pitää tämä mielessä luovuttaessaan toiselle vallan edustaa edustajavaltapeleissä itseään.
*
Ensin Mäenpää koki 2017 kipua uusimmassa puoluenousuyrityksessä.
Sen jälkeen Mäenpää putosi Turun valtuustosta (huhtikuun vaali) ja loppukesällä 2017 tapahtui ”Turun puukotus”.
Mäenpää oli maassa.
Puoli vuotta tuon jälkeen päättyi Olavin oma elämä.
*
”Turun puukotusta” kiirehdittiin Turun edustuksellisissa valtapiireissä (kulttuuripääkaupunki-kirkastus näköpiirissä) kutsumaan ”Turun iskuksi” (”Suomen ensimmäinen islamistinen terrorismiteko”, vertaa 11. syyskuuta New York USA).
Oikeusvaltion oikeuslaitos ryhtyi selvittämään tapausta vasta tuon jälkeen.
Hyvän kuviteltiin voittaneen pahan yhdellä ”Turku-kulttuuripääkaupunki-iskulla”.
Mutta sama ”turuntautinen kulttuuri” jatkui myytteineen.
Viimeksi Turku joutui palauttamaan ”ylijäämäsäätiörahoja” valtiolle väärinkäytösten takia (kts. Turun Sanomat, Jukka Paaso: ”Krapula tuli”, mielipidesivu 20.4.2018).
*
Turun päätorin Kauppatorin uudistamisen valmistelutyökin kesti yli 30 vuotta.
Minä aloitin toriuudistuksen valmistelun 1987 ja uudistukseen osallistui tuon jälkeen myös arkkitehti Antero Markelin. Hän toimi tuolloin arkkitehtiprofessorina Saksassa Stuttgartissa.
Kun olin kirjoittanut 2008 mielipidekirjoituksen ”Turku palaa” (TS-mielipide 30.11.2008), arkkitehti Maarit Kaipiainen (vihr.) otti kantaa Turun päätöksenteon hitauteen.
Turun toriuudistuksen jarruttaminen jatkuin kuitenkin vielä 2010-luvulla.
*
Median valtiomahtitemput ovat moninaiset ja aina niiden taustalta paljastuu aina joku valtapeli.
Kun toriparkki valmistuu turkulaiset tottuvat uudistettuun toriin ja ”ääni kellossa” vaihtuu. Varmaa on ainoastaan se, että turuntautisia skandaaleja tullaan näkemään jatkossakin.
*
Minulla ei ole Mäenpäästä ”pahaa sanottavaa” (vrt. kirjoittamaani omakustannetta Mäenpäästä ja Åbergista ”Ensin on häväisy”, 1998).
*
Ajattelen nyt (kuten Jean-Paul Sartre), että vaikka joku silta on kestävä ja kulkukelpoinen, sitä pitkin ei saa joidenkin mielestä kulkea, koska se on juutalaisten rakentama silta.
Ja että vaikka joku Jukka Paason kirjoitus tuntuu lukijasta mielenkiintoiselta, sitä ei saa joidenkin mielestä lukea, koska se on Jukka Paason kirjoittama.
Ja jos jossakin Olavi Mäenpää pitämässä puheessa on jotain mielenkiintoista, siitä ei saa joidenkin mielestä kiinnostua, koska sen on sanonut Olavi Mäenpää.
*
Minua ja Mäenpäätä ei yhdistänyt Turussa ainoastaan ”Turun taudista” ja ”Maan tavasta” puhuminen (kuten korruptiosta ja kiusaamisesta keskusteleminen) sekä eriarvoisuudesta pulppuavien jännitteiden aistiminen ja ”herrojen vihaaminen”.
Olavi Mäenpääkin taisteli elämänsä aikana omia ristiriitoja täynnä hyvän ja pahan rajamailla, mutta koska hänestä ei tullut ”oikeaa hyvyysritaria”,, hänelle annettiin tuomio myös kuolleena.
(vrt. Turun Tuomiokirkko ja seurakunta ihmisten hyviin ja pahoihin luokittelijana).
*
Mäenpään elämän sisäisten jännitteiden ymmärtäminen edellyttää sitä, että tuntee länsimaisen kulttuurin perustendenssejä.
Niissä on versonnut edistysuskoinen teollinen kapitalismi ja ”eläimellisenä hirviönä” riehuva ”kauhutarina” eli kaiken alleen murskaava lmastonmuutos sekä katkeamattomat maailmansotasarjat.
Maapallon elollinen luonto on kuitenkin kaiken elämän ikuinen perusta.
Mutta jos ihminen luontoa iskee, hän iskee koko ihmiskunnan huomista.
*
Länsimais-kristilliseen kulttuuriin, moraaliin ja maailmankuvaan kasvaneet jakautuvat ”hyviin ja pahoihin”.
Tuossa luokittelussa kuvitellaan, että on olemassa alkuperäinen hyvyyden maailma (kts. Raamatun paratiisikertomus) ja ”kaikille ihmisille yhteinen alkutodellisuus”.
Länsimaisessa kulttuurissa ajatellaan, että hyvä valtaa (huomaa sana valta) vähitellen ”ihan kaikessa kaiken” ja että samaan aikaan täytyy hävittää ”intohimoa ja pahaa”.
Tuon taistelun on kuviteltu onnistuvan myytit ja mytologian korvaavan järjenkäytön ja valistuksen (kansankasvatuksen ja -sivistämisen) ja nationalismin (kansakuntaideologian ja paikkavarausaatteen) avulla.
Luokittelemalla ihmiset ja asiat hyviin (oikeisiin) ja pahoihin (huonoihin ja vääriin) sekä luottamalla järkeen ja ”tietämisen taikaan” sekä valtapeleihin, joissa ainoastaan ”kaikkea hyvää tehdään”.
Hyviä ovat tuossa ”uskossa” ne jotka alistuvat orjamoraalisina hyvän palvelijoiksi. Ja kasvavat vähitellen ”kansakuntaritareiksi”.
*
Friedrich Nietzschen mukaan ”yhteistä todellisuutta” ei kuitenkaan ole kuitenkaan edes olemassa.
Ja länsimaisen kulttuurin kristityt makaavat maassa orjina tukahduttaessaan syvimpiä mielihalujaan.
Nietzschen mielestä ihmisen ei kuitenkaan pidä tukahduttaa aistillisuuden riemuaan eikä kieltäytyä aistimasta inhimillisiä intohimoja ja ”loisteliasta anialismia”.
*
Dialektisen ympärikääntyvän ”ristiriita-ajattelutavan” pohjalta tulee siihen käsitykseen, että ”Mäenpään Olli” ei ollut ”paha” vaan ihmisenä olemisen ahdistuksessa taisteleva ihminen.
Mäenpään kotiseudulla on Pyhän Olavin kirkko muistuttamassa kristillisen kulttuurin kahtiajakamisen ristiriitaisuuksista.
Mutta Mäenpään Ollilla oli siitä poikkeava oma ”olemistaistelu”.
*
En tahdo arvostella Mäenpäätä, vaikka koin hänenkin takiaan Turussa usein mieltäni pahoittaneita tapahtumia.
Eräässä valtuustokokouksessa voimailua (kilpanyrkkeilyä) harrastanut harteikas tulinen ja mustanpuhuva Mäenpää lausahti kerran valtuustopuheessaan seksuaalitartunta- ja voimankäyttöviritteisesti: ”kas kun ei viimeisenä kaupungin tavoitteena ole, että kloonataan turkulaisia, joilla olisi esimerkiksi Jukka Paason vartalo ja Steven Thomasin pää”. Mustan miehen Thomasin kerrottiin levittäneen tuota ennen AIDSia Suomessa.
Sen jälkeen kun olin asettunut Turun vainottuna ”ensimmäisenä apulaiskaavapäällikkönä” vihreiden valtuustoehdokkaaksi, sain Turun kunnallisvaaleissa 1992 noin 1918 ääntä.
Vireiden valtuustopaikat nousivat yhdellä iskulla yhdestä (ainoa vihreä valtuutettu oli Osmo Kivivuori) seitsemään. Nyt Turun valtuustossa (67 h) on 14 vihreää.
Oikeuskanslerillakaan ei ollut huomautettavaa ”kaksoisroolistani”.
Heti vaalin jälkeen tapaamani Kölnin pormestari ihmetteli suuresti ”virkamiesvaltuustopaikkaani”.
Nykyisin vihreät on valtuuston toiseksi suurin puolue, aivan kokoomuksen kintereillä (kuntavaalit huhtikuussa 2017).
***
Mutta sen jälkeen kun vihreiden ”stalinistiset valtapelurit” olivat ”kadottaneet” vaalin jälkeisen pöytäkirjan, jossa sovittiin luottamuspaikkojen jaosta, siirryin sosiaalidemokraattiseen valtuustoryhmään (1994).
Turun vihreät lohduttivat minua lausahtamalla, että ”pöytäkirjan katoamista tapahtuu myös muissa puolueissa”.
Tältä pohjalta toimii puoluevalta ja ryhmäkuri myös yleisesti.
*
Poliittisen valtapelin organisaatiovaltakone eli puolue on ”kaiken pahan alku”.
Tälle ei mahda mitään, ei edes äänestäjä eli ”kansalainen”.
Turun SDP sai ”loikkaukseni” jälkeen Turun valtuustossa enemmistöaseman, mutta en ollut ajatellut sitä ”loikatessani” puolueesta toiseen. Sanon tämän mitään salaamatta ja valehtelematta.
Mäenpää soitti heti ”loikkani” jälkeen minulle ja sanoi, että ”Täällä on Mäenpään Olli terve – Kuules Paaso – älä liity demareihin, sillä ne NITISTÄÄ sut heti”.
SDP:n ja SMP:n jäsenenäkin toiminut Mäenpää tiesi mitä sanoi. Demarinitistämiseni tapahtui kuitenkin vasta vähää ennen sitä kun lähdin eläkkeelle 2010. Sain vauhtia tuolle ”potkulle” olemalla liian vapaamielinen pakolaisia ja maahanmuuttajia kohtaan asumismuodon osalta. Tuon vainon taustalla oli Varissuolla tapahtunut ”etninen puhdistus”, jossa peruskorjauksiin vedoten Varissuolta karkotettiin satoja maahanmuuttajia Turun muihin lähiöihin.
*
Puolueen organisaatiovalta (vaalin ja valtuuston välissä) pääsee käyttämään vaalin jälkeen valtaa niin, että vaalitulos on vaalin jälkeen aina toinen kuin jakautuminen heti vaalin jälkeen.
*
Turun päivälehdestä Turun Sanomiin (ajan henki -ilmiönä) loikanneen toimittaja Hannu Pitkäsen vaimo (Turkulaisen toimittaja) kertoi Mäenpään naisystävän pelastaneen Ollin rappiokierteestä (luultavasti juopotteluputkesta) .
Hannu Pitkäsen mielestä oli hyvä, että syrjäytyneellä hyljeksityllä ”turkulaisköyhälistöllä” oli valtuustossa (Mäenpäässä) ”kanava purkaa köyhän ahdistusta” mutta nyt Turun köyhimmillä ei ole Mäenpäätä tuossa taistelussa.
***
Länsimaisen kulttuurin ja myytistön alkuperäisten salaperäisyyksien avaaminen jatkuu.
Sokratesin (joka sai kuolemantuomion noin 2400 vuotta sitten) sekä Jeesus Kristuksen (joka ristiinnaulittiin noin 2000 vuotta sitten) yhtäläisyyteen kuuluu kuolemantuomion lisäksi seuraavat länsimaiseen kulttuuriin keskeisesti vaikuttaneet seikat:
1. KOKEA (”tuonpuoleisuutta” ”alitajuntaa) JA KIRJOITTAA (tämänpuolisen kirjaimet ja tekstit, sanat) .
Suurta antiikin kulttuurin ”tietäjää” (Sokratesta) sekä suurta ”uskovaa” (Jeesus Kristusta) yhdistää myös se, että he eivät kirjoittaneet itse koskaan omasta ajattelustaan ja elämästään.
Noihin henkilöihin liittyvästä maailmassa olemisesta kirjoittivat heidän kuolemansa jälkeiset ”heistä todistaneet” ihmiset.
2. RAJA.
Sokrates puhui tuonpuoleisista ideoista, Kristus ”taivasten valtakunnasta” (tuonpuoleinen avaruus=jumaluus sekä tämänpuoleinen uskova yhteisö),
Ihmisenä olemiseen keskittynyt eksistentialisti Jean-Paul Sartre kirjoitti aistimaailman ylittämisestä ja transsendenssista sekä minän paikasta.
Kirjassa Minän ulkoisuus (käännös 2004 Antti Kauppinen ja Tutkijaliitto, Sartren kirjoitus on alun perin vuodelta 1937) kerrotaan Sartren sanoneen, että
”Haluan osoittaa, että MINÄ ei ole – – TIETOISUUDESSA: se on ulkona maailmassa”. Tämäkin viittaa mielestäni siihen, että ihminen ei ole tässä maailmassa olemisessaan ”tietävä olento”.
3. YHTEYS.
Tämän- ja tuonpuoleisen välillä on yhteys. Se tapahtuu ylittämällä tämänpuoleinen maailmassa oleminen tuonpuoleisuuskokemuksella. Tämä ominaisuus nähtiin Sokratesin ja Jeesuksen ihmisenä olemisessa.
Eri aikausien ”viisaat” ovat puhuneet moneen kertaan samoista ikivanhoista ihmistä koskevista viisauksista. Niistä on tullut osa kulttuurista perinnettä.
Kreikan kulttuuria ja myytistöä edelsi Babylonian, Egyptin ja Idän vanhat kulttuurit ja myytit sekä niihin liittyvät ”viisaudet”.
Kreikan varhaiskauden jälkeen seurasi Rooman maailmanvallan kulttuuri myytteineen ja sitä seurasi länsimais-eurooppalainen kulttuuri myytteineen. Tässä on nykyisen modernin teollisen kulttuurin ja myytistön perusta.
Sokratesia syytettiin siitä, että hän kyseenalaisti opetuksellaan kreikkalaisten palvomat jumalat (mytologian).
Ennen kuin Sokrates tuomittiin kuolemaan, hän sanoi, että ”tosiasiassa Jumala on viisas, eikä inhimillinen viisaus ole juuri minkään arvoista” ja antoi eri tavoin ymmärtää, ettei ole itse viisas.
Tämä puhe (ja teksti) on tulkittu siten, että Sokrates myönsi ettei tiennyt. Sokrates oli (oman puheensa mukaan) juuri siksi viisas koska hän oli selvillä tietämättömyydestään.
Myöhemmin ainakin kreikkalainen skeptikko Pyrrhon oli sanonut, että esimerkiksi Platonin ja Aristoteleksen välittämä ”tieto” on turhaa koska ihminen ei voi olla varma maailmaa koskevista tiedoistaan.
”Tosiväitteistä” ei voi olla varma ja asiat sinänsä ovat eri asioita kuin yrityksemme kuvata niitä (sanoilla, kirjoituksilla) niitä.
Ludwig Wittgenstein on ajatellut aikoinaan siten, että niin kutsuttu ”filosofian harrastaminen” on turhaa koska filosofinen kirjoitus on aina ”ihmisen käyttämään kielen vanki”.
Filosofointi on turhaa myös siksi koska ihminen ei ole ”tietämiskykyinen olento”.
Ihmisen käyttämän kielen rakenne ei ole koskaan sama kuin ”tieto, tosi, totuus ja todellisuus”.
Tämä koskee luonnollisesti myös minun kirjoituksia.
Ihmisen käyttämän kielen alkuperäinen funktio liittyy kuvittelemiseen ja kulttuurisiin myytteihin.
*
Friedrich Nietzsche on kirjoittanut, että ”– – mitä ylipäänsä tarkoittaa TIEDE KAIKKINEEN (SUURENNOS JP) – – elämän oireena – – vielä pahempaa MISTÄ SE TULEE – kaikki tiede – – Onko tieteellisyys ehkä vain pelkoa ja pakoilua pessimismin edessä – – Oi Sokrates, Sokrates, sekö kenties oli sinun salaisuutesi – – ironikko – – ironiaasi. (Lähde: tämän kirjoitukseni alussa mainittu suomennos ”Tragedian synty”, sivu 14).
”– – suuri osa EUROOPPALAISTA KULTTUURIPERINTÖÄ (suurennos JP) on valtavaa huijausta, joka on tuhottava – – ” (Nietzsche). ”Ihmisessä on taiteilijaa paljon enemmän kuin hän arvaa” (Nietzsche). ”Koska Jumala on kuollut elämän perinteinen perusta murtuu” (Nietzsche, ”me olemme hänet surmanneet” sanoi Nietzsche/lisäys JP). ”– – Ihmisen on otettava itselleen maailmankaikkeuden sankarin rooli – – luo arvonsa itse” (Nietzsche). ”– – kirkon kiellettyjen kirjojen luetteloon – – ” (Sartre). ” – – Jumalan edessä, kuoleman tai tyrannian edessä meille jää – – VAPAUTEMME (suurennos JP) – – ” (Sartre). ”– – Taidetta ja moraalia yhdistää se, että molemmissa olemme tekemisissä luomisen ja keksimisen kanssa – –” (Sartre).
Lainaukset ovat Esa Saarisen kirjasta Filosofia (1994, sivut 201-203).
Meissä on taiteilijaa. Siis dadaistinen Musta valu (kuva).
Katkeamatta jatkuva sodankäynti ja ilmastomuutos ja ”elämänkirjon” kutistuminen pauhaa aina vain raivokkaammin.
Viimeksi Trump on luvannut lähettää 15 000 sotilasta Meksikon rajalle torjumaan pakolaisvaellusta rajan yli (yle.fi 1.11.2018). Siis ”oman paikan maailmassa olemiseen ” sulkeutuminen kiristyy.
Rajaa vartioi seuraavaksi koko USA:n kansakunta.
*
”Ilmiöt ja asiat sinänsä” sekä kirjoittamalla kuvatut ilmiöt ja asiat (sanoilla ja tekstillä kuvaaminen) ovat eri asioita.
Toiseksi muinaisella ”kulttuurisella myytistöllä (1), filosofisella viisastelulla (2) sekä uskonnon harjoittamisella (3)” on ollut alun perin läheinen yhteys.
Tämä yhdistelmä vaikutti ratkaisevasti ”länsimaisen filosofian historian” alkuvaiheeseen.
Esimerkiksi kristittyjen kirkkoisä Augustinus (354-430 eKr.) ”istutti” Rooman valtaeliitin pyynnöstä (?) Kristuksen kuoleman jälkeen Platonin filosofiaa Raamatun teksteihin.
Raamatun kuvauksista tulisi siksi enemmän ”tämänpuoleista maailmassaoloa lujittavaa uskototuutta” sekä ”järki- ja tietopohjaista opastusta”.
Sen jälkeen kun eurooppalaiset alkoivat maallistua yhä enemmän (ja irtaantua samalla kristillisestä uskontomyytistöstä) länsimainen ihminen otti käyttöön periaatteen ”TIETO ON VALTAA” (Bacon, Descartes jne.). Teollisen kapitalismin aikana ihminen otti käyttöönsä myös tekoälykoneen myös sodankäynnissä.
Tätä on seurannut maapallon elollisen elämän kurjistuminen sekä dramaattinen ilmastonmuutos, mikä on johtamassa koko maapallon elollisen elämän päättymiseen.
*****
Kirjoitin 17.10.-1.11. 2018 kuvataiteilija taidemaalari Soile Yli-Mäyrylle seuraavan kirjeen:
”Hyvä kuvataiteilija Soile Yli-Mäyry.
Olen kirjoittanut viime vuosina omakustanteissani paljon TAITEESTA (vastakohtana TIETEELLISEN näkökulman suosimiselle).
Turussa ilmestyvä Rakennussanomat (sen omistaja ja päätoimittaja on monitaiteilija Harri Kumpulainen) julkaisi joulukuussa 2012 kirjoitukseni
”Vapaan taiteen manifesti, VAPAAT TAITEILIJAT – LIITTYKÄÄ YHTEEN”.
Kulttuurivihkojen nettimielipidepalsta ”lukijan sana” julkaisi 4.11.2014 kirjoitukseni ”TAULU JA TAUTI SEINÄJOEN SAIRAALASSA”.
Minun mielestäni tuossa Seinäjoen tapauksessa puoluepoliitikot kaappasivat myös taiteen valtapelivälineekseen.
Seinäjoen taulukiista herätti minussa kysymyksen myös oikeuslaitoksen riippumattomuudesta ja kytkeytymisestä puoluepoliittiseen valtapeliin.
Tuon jälkeen kirjoitin uusia kirjoituksia samasta aiheesta Kulttuurivhkojen nettisivuille.
Ihmettelin vieläkin käynnissä olevaa puoluepoliittista taiteeseen liittyvää valtapeliä.
*
Keskustapuolueen puoluesihteerinä toiminut Jarmo Korhonen kirjoitti noihin aikoihin kirjan ”MAAN TAPA”.
Viimeksi kokoomuslainen Anders Blom (jonka tunsin Turussa) on arvostellut Suomessa vallitsevaa korruptiivista ”Hyvä veli” -systeemiä.
Suomen valtio esiintyy kuitenkin (imagosyistä) yhtenä maapallon vähiten korruptoituneena valtiona.
Joidenkin mielestä Suomessa ei tapahdu työpaikkakiusaamistakaan.
*
Luin Wikipediasta, että taiteenne päätemana on IHMISYYS JA VIERAANTUMINEN LUONNOSTA. Olen tutustunut taiteeseenne ja ajatuksiinne lukemalla myös teistä tehtyä kirjaa.
KUVATAITEILIJOIDEN on nykyisin suuri syy kiinnittää huomiota IHMISEEN JA INHIMILLISYYTEEN sekä LUONTOON (ja varsinkin ihmisten omaksumaan luontosuhteeseen) TAITEEN POHJALTA.
Käynnissä olevan ILMASTONMUUTOKSEN aikana TIETÄMINEN JA TIEDE ei mielestäni auta ihmislajia selviytymään maailmassa olemisen uusimmista haasteista mutta TAIDE voi auttaa siinä.
*
Kun ryhdyin kirjoittamaan jo vuosia sitten aiheesta ”TAIDE ON VALTAA” ajattelin sitä, että pitkä kulttuurinen perinne, jossa ”TIETÄMINEN (TIEDE) ON VALTAA” on elänyt aikakautensa ja että maailma on muuttumassa takaisin suuntaan, jossa kulttuuriset myytit voivat jälleen kukoistaa.
Ajattelin, että huomenna ”KUVA ON VALTAA”.
KOKO TAIDEMAAILMAN tulisi mielestäni pohtia tätä ajatusta ja näkökulmaa.
Eikä ainoastaan sen takia, että taiteen kentälle on hiipinyt (hyötymistarkoituksessa) myös poliittisia valtapelejä ja taiteen kaupallisuus (kuten ”kuggenheimit”) on korostunut entisestään.
*
Länsimaisen filosofian mukaan ”TIETO ON TOSI USKOMUS” ja TIEDE ON VARMOJEN TIETOJEN KOKONAISUUS”.
Minäkö tekisin yliopistossa ”tieteellisen väitöksen taiteesta”? Siitähän tulisi hetkessä maailmassa olemisen avaruuteen vauhdilla häipyvä hiukkanen. Koska EN ARVOSTA TIETOUSKOA en tee koskaan väitöstä taiteestakaan.
*
”TIETOUSKON ONGELMA” on tunnettu tuhansia vuosien ajan.
”TIETÄMISUSKOON” SISÄLTYVÄSSÄ PAHASSA JA VAARALLISESSA ei ole mitään uutta.
Kaiken kukkuraksi vanhojen kirjoitusten kulttuuristen myyttien merkitykset ovat muuttuneet ”aikojen hampaissa” niin täydellisesti ettei vanhojen kertomusten alkuperäistä ”ajatuksenjuoksua” voi enää ymmärtää.
*
USKOVAN ON AISTITTAVA AINA TUNNETTA, ETTÄ ”MINÄ USKON”.
Esimerkiksi Raamatussa oleva myytti ”hyvän ja pahan TIEDON PUUSTA” sisältää ikivanhan moneen kertaan ihmiskunnan historian aikana havaitun viisaan varoituksen ja neuvon mutta myös tuonkin kulttuurisen myytin (kertomuksen) voi tulkita eri tavoin.
Itse ajattelen, että tuo vanha ”paratiisimyytti” varoittaa ihmistä kuvittelemasta olevansa ”jumalallinen TIETÄVÄ ja HALLITSEVA olento”.
Tietäväksi olennoksi heittäytyessään ihminen ajautuu aina suuriin vaaroihin.
Olen omaksunut tämän näkökulman tuohon myyttiin ”tiedon puusta” filosofi Georg Henrik von Wrightiltä (kts. hänen kirjoittamaansa kirjaa ”Humanismi elämänasenteena”, 1987).
Tämän näkökulman pohjalta voi päätellä, että nykyisen ”ilmastonmuutoksen pysäyttäminen” ”tietävän ihmisten” toimesta jää haaveeksi.
Ihmisen ”todelliset kyvyt” riittävät vain ”LUONNON SEURAAMISEEN”.
Näin ajateltiin myös muinaisessa Kreikassa ennen ihmisjärjen käyttöön syventyneitä filosofeja kuten Sokratesia, Platonia ja Aristotelesta.
*
TIEDETTÄ ei saa tarkastella pelkästään siten, että tiede on TUTKIMUSTULOKSIA enemmän tai vähemmän systemaattisesti järjestynyt propositionaalisen tiedon kokonaisuus.
TIETEEN TULOSTEN rinnalla on oleellista pitää merkityksellisenä myös sitä TOIMINNAN PROSESSIA, jolla tutkimustuloksiin päästään.
Tieteellisessä tutkimuksessa tulee ottaa huomioon rationaalinen oikeuttamisen tai todentamisen konteksti (1) sekä IRRATIONAALINEN ja METAFYYSINEN KEKSIMISEN KONTEKSTI (2, kts. tieteellisiä toimintamenetelmiä opettaneen Jaana Venkulan kirjaa ”Tietämisen taidot” 1988, sivulla 2).
Tuo irrationaalinen konteksti tarkoittaa toimintaa ja ajatusprosesseja, joita tarvitaan HYPOTEESIEN oivaltamisessa. Tutkimustyöhön sisältyy myös luova INTUITIO (kts, Venkulan kirjan sivut 2-3).
Tämä seikka viittaa mielestäni siihen, että tutkimustoiminta (tutkimusprosessi) paljastaa ”ihmisen rajallisuuden” sekä sen millainen olento ihminen on pohjimmiltaan.
Ihmisenä olemisessa korostuu yksilöllisyys sekä se, että yksilölliset käsitykset ovat sidottuja omaan aikaansa. Tästä aiheutuu ”käsitysten ja tiedon vanhenemista”.
Tämä ilmiö ja seikka ”todistaa” myös siitä että ihminen ole olento jolla ei ole luonnonmukais-alkuperäistä kykyä ”tietää” eikä kykyä saada aikaan myöskään tutkimustyöllä ”lopullista tietoa”.
*
Mihin ilmiöihin ja seikkoihin ihmisen tulisi kiinnittää eniten huomiota elämänsä aikana?
Onko se VALTA tai TEKO vai esimerkiksi OLEMINEN?
YHTEISKUNNALLISESSA TOIMINNASSA korostetaan VALLANKÄYTTÖÄ ja KÄYTÄNTÖÄ mutta filosofia (erotuksena ajattelusta) poikkeaa käytännön elämän kysymyksenasetteluista.
Opetustoimintaa harjoittanut Jaana Venkula vaikuttaa arvostavan ajattelijoita kuten Aristoteles ja Peirce, jotka ovat korostaneet TOIMINTAA ja TEKOJA (PRAGMAATTISUUTTA).
Tuo ajattelutapa TEKO muodostaa samalla TAITOJEN JÄRJESTELMÄN perustan.
TAITOA (= ”tietää kuinka”) voi pitää myös ratkaisevampana ÄLYKKYYDEN PUOLENA kuin TIETO (kts. Venkulan kirjaa, sivulla 11, Gilbert Ryle).
Mutta mitä kaikkea tässä yhteydessä voisi ajatella TAITEESTA?
*
Minä olen korostanut viimeksi ihmisyksilönä OLEMISTA ja erityisesti Sartren eksistentialistista ”itselleen olemista”. Arvostan myös esimerkiksi Friedrich Nietzschen ajattelua.
Olen ajatellut, että TAIDE LIITTYY pohjimmiltaan OLEMISEEN mutta EI ESTETIIKKAAN (vrt. esimerkiksi Immanuel Kantin filosofia) sillä taiteen tieteellisessä tutkimisessa tulee vastaan TIETÄMINEN (TIETO), vierastan eniten ”TIETÄVÄÄ IHMISTÄ”.
*
Ihmisen ei ole hyvä ”TIETÄÄ” koska itsensä ”tietäväksi kuvitellut” ihmisolento (varsinkin ”kaikkitietäväksi ja -voivaksi” kuviteltu ihminen) ajautuu suuruudenhulluihin kuvitelmiin itsestään sekä samalla suuriin vaaroihin inhimillisessä elämässä.
Mutta TAITEESSA intuitionaalisella LUOVALLA PROSESSILLA ja KEKSIMISELLÄ on ollut aina etusija.
”TAIDE ON SIKSI VALTAA”.
TAITEELLA on eniten annettavaa huomispäivän ”KOHTAAMIS- JA YMMÄRRYSYHTEISKUNNALLE” mutta ei ”tietoyhteiskunnalla”, ei ”digiyhteiskunnalla, ei ”robottitekoälyllä”.
*
MATERIALISTISET SUHTEET (vastakohtana ”HENKIAJATTELULLE”) sekä MODERNI RAHATALOUS selittävät mielestäni parhaiten sen, että 2000-luvun alussa kukoistanut TIETOYHTEISKUNTAUSKO ei ole laantunut vaan se on voinut kovasta kritiikistä huolimatta voimistua.
Valtiot ovat alkaneet saalistamaan hädissään RAHAA ”maksoi mitä maksoi”, josta syntyy suuria vaaroja koko ihmiskunnalle.
Viimeksi teollisen yhteiskunnan KONEISIIN LIITTYVÄ TIETOYHTEISKUNTAUSKO on tullut DIGITAALISEEN vaiheeseen, jossa ihminen joutuu palvelemaan yhteiskunnallista systeemiä, ei päinvastoin.
Ihmisten välinen LUONNOLLINEN VUOROVAIKUTUS (esimerkiksi ihmisten välinen ”palvelutoiminta”) merkitsee HERMENEUTTISTA vuorovaikutusta ja se perustuu IHMISTEN VÄLISEEN INHIMILLISEEN YMMÄRTÄMISEEN. Nyt kuitenkin on kuviteltu, että tuo palveluun liittyvä vuorovaikutus on korvattavissa DIGITAALISELLA TEKOÄLYROBOTILLA.
*
Vaihdoin viimeksi pankkia koska aikaisempi pankkini pakotti ihmiset (Helsingissä toimivan keskuksen kautta) varaamaan etukäteen kellonajan pankkiasioinnille.
Kun menin pankkiin ilman AJANVARAUSTA, minulle näytettiin ulko-ovea lausahtamalla: ”ei tänne saa tulla ilman ajanvarausta/lupaa”.
Sanomalehti Ilkassa oli 10.10.2018 hyvä mielipidekirjoitus siitä, mihin ”kaiken digitalisoiminen pankissa” voi johtaa.
*
Sain viimeksi verottajalta kirjeen, jossa minua vaadittiin ilmoittamaan pankin TILINUMERO, jotta verottaja voi lähettää minulle veronpalautuksen.
Verottaja ilmoitti samassa kirjeessä, etten voi hoitaa tätä tehtävää vastaamalla asiaan kirjeellä tai puhelimella. Ainoa vaihtoehto vastata on se, että vastaan pyyntöön INTERNETISSÄ.
Sen luvattiin sujuvan hetkessä, mutta niin ei käynyt, koska monilla ei ole taitoa eikä halua käyttää atk-digikoneita ”näppärästi”.
*
Tuota ennen sain kirjeen, jossa sanottiin: ”Ilmoitus saapuneesta RAHALÄHETYKSESTÄ”.
Koska asuinpaikkakunnallamme ei ole osuuspankkia (OP), josta rahan saattoi noutaa, jouduin lähtemään naapurikuntaan Lapualle noin kahdenkymmenen kilometrin päähän ja sain siellä nostetuksi mainitsemani rahasumman.
Siihen meni paljon aikaa ja rahaa.
Vuosia sitten sain vastaavan kirjeen mutta koska en noutanut rahasummaa naapurikunnasta, en saanut rahasummaa koskaan.
Voisin luetella pitkän rivin vastaavia esimerkkejä, joiden taustalla on sama TIETOYHTEISKUNTA-DIGIUSKO.
Tietoyhteiskuntaa ei voi tulla koskaan koska ihminen on HERMENEUTTINEN olento, ja samalla täyin erilainen kuin kone.
Tietotekniikka ei johda myöskään ”tiedon kasvuun”.
*
Materialistisen maailmankuvan pohjalta voi myös väittää että nykyajassa elää ihmisiä, jotka toivovat jopa maailmansodan syttymistä, jotta ajatus uudesta uljaasta TIETOYHTEISKUNNASTA toteutuisi ja lopputulos olisi TALOUSKASVUN kiihtyminen.
DIGITAALINEN TEKOÄLY on myös osa uusinta SODANKÄYNTIKONEISTOA. ASEKAUPALLA on nykyisin suuri taloudellinen merkitys.
*
Maailmansodan tuhovoiman toivotaan tekevän tilaa uusille käytännöille lyömällä säpäleiksi ”uljaaseen huomispäivään kelvoton vanha”.
Toisen maailmansodan jälkeinen JÄLLEENRAKENNUSVAIHE on laantunut eikä RAHATALOUS ei ”rullaa” enää joustavasti eikä TÄHÄNASTISELLA VALTAPOLIITTISELLA STRATEGIALLA ole enää painavaa yhteiskunnallista merkitystä.
Nykykehityksestä puutuu uusimman ajan uusiin haasteisiin istuva puhe.
*
Kuvataiteen tekemisen yhteydessä syntyy ääretön määrä ”todellisuuksia”.
Kuvien ”todellisuuksista” yksikään ei edusta ”kaikille yhteistä todellisuutta”.
Tärkeintä on kuvan yksilöllinen katsominen. Jokainen ihminen on luova ja ainutkertainen ”oma taideteoksensa”.
*
Akateeminen taidetutkimus perustuu sitä vastoin kuvitelmaan, jossa ajatellaan, että taideteosta voi analysoida JÄRKIPERÄISESTI TIETEELLISEN TUTKIMUSMETODIN pohjalta.
Tuolloin kuvitellaan, että ihminen pystyy luokittelemaan TIETEEN avulla hyvät ja huonot taideteokset.
”Parhaimmat” taideteokset heijastavat tuossa uskossa MODERNIN TIETEELLISEN TIETOTUOTANNON lailla ”kaikille yhteistä lopullista todellisuutta”.
Tämä on kuitenkin harha myös siksi, koska kuva puhkeaa katsojan silmissä kukkaan uutena myös huomisessa.
Ihmisen aiheuttama maapallon vaurioituminen ja ilmastonmuutos ei ole ”korjattavissa”, jos moderni yhteiskunta jatkaa elämäänsä tähänastista rataa.
*
Aloitin arkkitehdin opinnot Länsi-Saksassa TU-Barunschweigissa 1971-73. Te olette opiskelleet Saksassa Stuttgartin taideakatemiaa 1972-75.
Ehkä olemme matkustaneet noihin aikoihin samalla isolla valkoisella Itämeren-laivalla.
Minua kiehtoi teini-iästä lähtien eniten abstrakti kuvataide. Tähän vaikutti se, että kotini piirissä vaikutti moderniin taiteeseen vihkiytyneitä henkilöitä.
Uskon, että abstraktin kuvataiteen avulla voi ilmaista parhaiten omia sisäisiä tunteita.
2000-luvun alussa minua alkoi kiinnostaa pikamaalaamiseen soveltuvan akryylivärin käyttö.
Tuota vaihetta (jolloin ensimmäiset eläkevuodet lähestyivät) seurasi kohdallani ”sattuman valuna” edennyt maailmassa olemisen vaihe.
Kuvataidetta on viisainta tehdä aina siten kuin ”musta tuntuu”.
Taidehan ei ole koskaan ”viisastelua” vaan ”astumista tuntemattomaan”.
*
Matkani kohti DADAISTISTA KUVAILMAISUA tapahtui maalatessani akryylimaalilla Lapinjärven kirkonkylässä (Nimismiehenpolun mummonmökin pihalla kesäaamuna) pikamaalausta ”Aamuhetki” (kts. Kulttuurivihkojen blogini TRANSSENDENSSI, huomaa ”värin valuminen”) sekä syventyessäni eläkkeellä Kauhavalla Jean-Paul Sartren eksistentialismiin ja ”itselleen olemiseen” ja käyttäessäni myös tulta ja kirvestä tehdessäni kuvateosta DADAVALU sekä kaataessani lopuksi maalipurkista valuvana suoraan mustaa väriä valkoiselle pinnalle, kts. Kulttuurivihkojen blogini ”MUSTA VALU”.
(nuo kaksi viimeksi mainitsemaani kuvateosta löytyvät netistä ”Kulttuurivihkot/blogit/ yksilön ja taiteen vapaus).
ESTETIIKKA liittyy TIETÄMISEEN, mutta TAIDE ei.
DADA liittyy ”tieto on valtaa” -vaiheen päättymiseen ja alkuvoimaisen ”ITSELLEEN OLEMISEN TAITEEN” henkiin herättämiseen.
Vaikka Friedrich Hegelin mielestä taide on uskonnon ja filosofian rinnalla korkein hengen ilmentymä, hän väitti että taide on kuollut (menettänyt merkityksensä) ja että estetiikka on voimissaan kuvatessaan TOTUUTTA korkeimmassa ”jumalallisessa muodossa”.
En ajattele itse samalla tavalla.
*
Kirjoitin pitkään Turussa ja Kauhavalla omakustanteita. Sitä ennen kustantaja julkaisi kirjoittamani ja kuvittamani kirjan ”Porvoon kuva” (Oy Uusimaa, 1980).
Kulttuurivihkojen blogikirjoittajaksi pyysi minua päätoimittaja Elias Krohn.
Ukrainan sota 2014 laukaisi lopulta DADAN ilmaisulliseksi pääsuunnakseni. Pelkäsin, että kohta syttyy uusi maailmansota. Olin onnistunut löytämään SATTUMAN ja LÖYTÄMISEN merkityksen kuvateoksen tekemisessä.
Nuo sanat kuvaavat mielestäni parhaiten ihmisen maailmassa olemista, sitä että ihminen ei ole ”tietävä ja hallitseva” rationaalinen olento vaan ”maailmassa olemisessaan” kuvitteellisuuden täyttämä kulttuuris-myyttinen eläin.
Tunnen surua sen johdosta, että ihminen erehtyi jo tuhansia vuosia sitten kulttuuristen myyttien kuvitteelliselta polulta ”järkitietämisen harhakuvitelmiin”.
Ihminen osaa ”ymmärtää”, mutta ihmislajilla ei ole kykyä ”tietää”.
*
Olen tehnyt kymmeniä dadaistisia töitä vaistonvaraisesti ”omien olemassolomyyttieni vyöryssä”, mutta kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut ”dadailustani”.
Haluaisin löytää paikan, jossa voisin laittaa ”dadaistista puhettani” katsojan ”luettavaksi”.
Vaikka ilmastonmuutos ja yhteiskunnalliset kriisit syvenevät, ihmiset ajattelevat, että kaikki kääntyy kuitenkin lopulta hyvään suuntaan.
Minusta se on kuitenkin harhakuvitelma. Kerron tuosta harhasta DADALLA.”
*****
Nykyfilosofian mukaan ”tieto on tosi uskomus” ja ”tiede on varmojen tietojen kokonaisuus”.
Minäkö tekisin ”tieteellisen väitöksen taiteesta”?
En tee sillä siitä tulisi hetkessä avaruuteen vauhdilla häipyvä hiukkanen.
Minä en usko ihmislajin tietämiskykyyn enkä arvosta ”tiedeuskoa”.
*
Ihmisen tietämiskykyyn uskomisen ongelma on tunnettu jo tuhansia vuosien ajan.
”Tietämisuskoon” sisältyvässä vaarassa ei ole mitään uutta.
Vanhojen kirjoitusten myyttiset merkitykset ovat muuttuneet ”aikojen hampaissa” niin täydellisesti ettei vanhojen kertomusten alkuperäistä ”ajatuksenjuoksua” (merkityksiä) voi ymmärtää.
*
Uskovan ihmisen on aistittava joka hetki, että ”minä uskon”.
Esimerkiksi Raamatussa oleva myytti ”hyvän ja pahan tiedon puusta” sisältää ikivanhan moneen kertaan havaitun ihmiseen liittyvän ilmiön sekä viisaan varoituksen. Mutta myös tuon myyttisen kertomuksen voi tulkita monin eri tavoin.
Itse ajattelen, että tuo myytti varoittaa ihmistä kuvittelemasta olevansa ”jumalallinen kaiken tietävä ja kaikkea hallitseva olento”.
Tietäjäksi heittäytyessään ihminen ajautuu aina ylitsepääsemättömiin vaaroihin.
Olen omaksunut tämän näkökulman Raamatun kertomuksen ”tiedon puusta” filosofi Georg Henrik von Wrightiltä (Humanismi elämänasenteena, 1987).
*
Tämän näkökulman pohjalta voi ajatella, että nykyisen ”ilmastonmuutoksen pysäyttäminen” ihmisten toimesta jää pelkäksi haaveeksi.
Ihmisen ”todelliset kyvyt” riittävät ainoastaan ”luonnon seuraamiseen”.
Näin ajateltiin myös muinaisessa ”myyttien Kreikassa”. Eli ennen ihmisjärjen käyttöön syventyneitä filosofeja (kuten Sokrates, Platon ja Aristoteles).
*
Tieteellinen tutkimustoiminta (siihen sisältyvä prosessi) paljastaa ”ihmisen rajallisuuden” sekä sen millainen olento ihminen on pohjimmiltaan.
Ihmisenä olemisessa korostuu yksilöllisyys sekä se, että yksilölliset käsitykset ovat sidottuja ihmisenä olemiseen sekä omaan aikaan.
Tästä aiheutuu katkeamatta ”käsitysten ja tiedon vanhenemista”. Aina ajan tasalla olevaa ”tietokirjallisuutta” ei voi tulla ikinä.
Tämä ilmiö ”todistaa” myös siitä että ihminen on olento, jolla ei ole luonnonmukaista kykyä ”tietää” eikä kykyä luoda ”lopullista tietoa” kaiken hallitsemisesta puhumattakaan.
*
Minä olen korostanut viimeksi ihmisyksilön olemista, erityisesti Sartren eksistentialistista ”itselleen olemista”.
Olen myös ajatellut, että taide liittyy pohjimmiltaan olemiseen mutta ei estetiikkaan (vrt. esimerkiksi Immanuel Kant), sillä taiteen tutkimisessa tulee vastaan tietäminen (tieto) ja sitä minä vierastan eniten.
*
Ihmisen ei ole hyvä ”tietää”, koska itsensä ”tietäväksi kuvitellut” ihmisolento (varsinkin ”kaikkitietäväksi”) ajautuu suuruudenhulluihin kuvitelmiin itsestään sekä samalla suuriin vaaroihin elämässä.
Mutta taiteessa luovalla prosessilla ja keksimisellä on ollut aina etusija.
”TAIDE ON VALTAA”.
Taiteella on eniten annettavaa huomispäivän ihmiskunnan hermeneuttiselle ”kohtaamis- ja ymmärrysyhteiskunnalle” (vrt. ”tietoyhteiskunta”, ”digiyhteiskunta”, ”tekoäly” jne.).
*
Viimeksi teollisen yhteiskunnan koneisiin liittyvä tietoyhteiskuntausko on tullut digitaaliseen vaiheeseen, Siinä ihminen joutuu palvelemaan yhteiskunnallista systeemiä, ei päinvastoin.
Ihmisten välinen luonnollinen vuorovaikutus (kuten ns. ”palvelutoiminta”) merkitsee hermeneuttista vuorovaikutusta ja se perustuu ihmisten väliseen inhimilliseen ymmärrykseen.
Nyt kuitenkin on kuviteltu, että tuo vuorovaikutus on korvattavissa digitaalisella tekoälyrobotilla.
Se ei voi kuitenkaan johtaa hyvään.
Sanomalehti Ilkassa oli 10.10.2018 hyvä mielipidekirjoitus siitä mihin ”kaiken digitalisoiminen pankissa” saattaa johtaa.
*
Friedrich Nietzschen kirjan Tragedian synty (suomennos Jarkko S. Tuusvuori, 2007) sivulla 17 sanotaan, että ”josko todella heidän yhä suurempi KAIPUUNSA KAUNEUTEEN, juhlaan, iloihin, uusiin kultteihin, olisi herännyt puutteesta – – KIVUSTA (suurennos JP)?
Estetiikka liittyy tietämiseen, mutta taide ei. Nietzschen kirjoitusten luovaa ihmistä innoittava puhe ei liity tietouskoon.
Dada liittyy ”tieto on valtaa” -maailman päättymiseen sekä alkuvoimaisen ja ahdistavan ”itselleen olemisen taiteen” ravistelemiseen.
Siinä kaikki meistä ovat yksilöinä ”oma taideteoksensa ja todellisuutensa”.
*
Onko ilmastonmuutos sittenkin vaikuttamassa muutoksen käynnistymiseen?
Esimerkki: Vaskiluodon saaren hiilivoimala Vaasassa on kriisissä (Ilkka 28.10.2018), koska Suomen eduskunta on valmistellut äskettäin lain, jonka mukaan hiilen käyttö lopetetaan Suomessa 2029.
*
Kauhavaa esittävästä 1900-luvun alkupuoliskon kartasta näkyy se, että kauhavalainen maatalouskulttuuri ja -myytistö on saanut alkunsa Lapuanjoen sivujokea pitkin molemmilla sivuilla mutkitelleista maanteistä ja niihin yhteydessä olevista puolustuslinnamaisista maatilakeskuksista.
Noiden ”kartanoiden” väliin on rakennettu jossakin kohtaa kirkko (aluksi kappeli). Sitä kuvaa mainitsemassani kartassa pieni risti.
Näistä elementeistä syntyi alku-Kauhava (kirkonkylä = maaseutukylien keskuskylä). Myöhemmin sen kulttuuriseen myytistöön tarrautui yhtenä elementtinä myös omanmuotoisensa nykyaika.
*
Järki ja tietäminen korostui länsimaisessa kulttuurissa jo ainakin 1600-luvulta lähtien. 1700-luvun valistusaate perustui siihen, että kansalaiset pakotetaan suoriin kollektiivisiin riveihin ja uusi yhteiskunnallinen valtapeli pitää valvonnan avulla huolen siitä, että noissa suorissa yhtenäisissä linjoissa myös pysytään.
Saksalais-hegeliläinen nationalismi tehosti tuota orjamoraalista valtapeliäkansallisuusaatteella. Siihen sisältyi militaristisen määräysvallan organisoiminen omassa paikassa oman määräämisvallan (yksipuolisen valkoisen vallan) takaamiseksi.
Tällä valtapelillä ei murskattu ainoastaan demokraattisen kuntahallinnon vallankäyttöperiaatteita vaan koko vapaana ihmisyksilönä olemisen elämänhurma.
Kristillinen orjamoraali yhdistettynä kartanoherrojen yksinvaltaan teki kauhavalaisesta protestanttisuudesta eräänlaisen yksilövankilan.
Siinä uinahdettiin korvat likossa maatalousvaltaisen kulttuurin ja yhteiskuntarakenteen kuorsaukseen.
Näin syntyi paikkaan epäeksistentiaalinen ”Tragedia” (vrt. Nietzsche). Siitä eroon pääsemisessä on nykyisellä Kanta-Kauhavalla (”Lapuanjokilaakson Seinäjoella”) paljon töitä paiskittavana jotta siitä päästäisiin lopullisesti eroon.
*
Seuraan koko ajan myös kansainvälistä muutosta.
Kirjoitin lakeuden lähellä Lappajärvellä ilmestyvään Järviseudun Sanomiin 15.10.2018 seuraavan mielipidekirjoituksen (tämä kirjoitus on tarkoituksellisesti uudestaan lukijan luettavana):
”BAIJERIN OSAVALTIOVAALI HÄLYTTI TAAS
Moderni teollinen yhteiskunta on jatkuvassa muutostilassa. Suuret puolueet hävisivät tuon uudistumisprosessin johdosta myös äskettäiset Saksan Baijerin osavaltiovaalit.
Maailmansodan jälkeen myös Saksassa on ollut vallalla rauhanomainen ”hallitun vastakkainasettelun politiikka”. Alun perin ”valkoiset ja punaiset” olivat verivihollisia. Myöhemmin ymmärrettiin kuitenkin, että vastakkaisuus on muokattavissa hyödyllistä yhteiskuntaelämää ylläpitäväksi ”dialektiikan voimaksi”.
Uusi rauhanomainen vastakkaisuus oli aluksi kristillis-porvarillisen (CDU/CSU) ja ”kättä päälle vasemmistolaisuuden” (SDP) yhdessä muodostama valta-asetelma.
Tuo suurten puolueiden aisapari synnytti kalliin valtion (kansainvälinen velka jne.) ja sosiaalijärjestelmän kriisin.
Sen kilpailijaksi on tullut viimeksi ”sateenkaari” jossa yhtyy uudeksi valtatekijäksi monivärinen uusimman ajan haasteisiin paremmin vastaavien uusien ”pienten mutta vahvojen” puolueiden ryhmä.
Esimerkiksi Saksan vihreät (ympäristökriisin herättäjinä) ovat eräs niistä, AfD toinen (pakolaiskysymyksen ravistelijat). Ilmastonmuutoksen rajuus on kuitenkin yllättänyt myös vihreät ja AfD:n.
Nyt ymmärretään, että ilman vahvaa maailmanlaajuista kansainvälistä organisoitumista luonnon tilaa ei voi ”parantaa”. Vastakkainasettelu kansallista ja kansainvälistä vallankäyttöä korostavien systeemien välillä on tullut jäädäkseen. Uudessa huomisen yhteiskunnassa täytyy yhdistää ”sateenkaaret” sekä maapallon laajuinen globaali valtapeli.”
Järviseudun Sanomat julkaisi tämän kirjoitukseni 24.10.2018.
*
Saksan liittotasavallassa pidettiin 28.10.2018 Hessenin osavaltiovaali. Kristillisdemokraatit (CDU) ja SPD menettivät huomattavasti kannatustaan.
Vuonna 2005 liittokansleriksi valitun Angela Merkelin aseman horjumisesta on näkynyt jo pidempään merkkejä. Merkelin puhe myös siitä, että kaikki mitä valtapelissä on tehty aikaisemmin väärin, on oikein, on herättänyt ihmettelyä.
Merkelin arvosteleminen alkoi jo vuoden 2010 paikkeilla. Tuon jälkeen arin puheenaihe Merkelin kohdalla on ollut ”suhtautuminen pakolaiskysymykseen”.
*
Tuoreen ennusteen mukaan Hessenin tuleva vaalitulos heikentää Angela Merkelin hallituksen asemaa ja uhkaa pudottaa liittokansleri Merkelin vallasta.
Merkelin putoaminen Saksassa johtaisi seuraavaksi EU:n johdon vaihtumiseen (kts. myös yle.fi, 29.10.2018). Merkel haluaa jatkaa liittokanslerina (hän on ollut tuossa asemassa vuodesta 2005), mutta ilmoitti luopuvansa puolueensa puheenjohtajuudesta.
Merkel on toiminut puolueensa puheenjohtajan vuodesta 2000. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin aiemmin tässä kuussa Annegret Kramp-Karrenbauer.
Kun mahdolliseen unionin johdon vaihtumiseen yhdistetään Brexit, Italian poliittinen ja taloudellinen kriisi sekä rajavartioriidan tulehtuminen (liittyen ”rajakysymyksen hallintaan”), tämä saattaa hajottaa unionia niin, että unionin asema maapallon laajuisissa kilpailutilanteissa on jatkossa entistäkin pienempi.
Ranska on luultavasti nousemassa murenevan ja kutistuvan unionin johtoon. Tämä muutos aiheuttaa mahdollisesti uutta sisäpoliittista kuohuntaa toisen maailmansodan jälkeisessä Saksan liittotasavallassa.
*
Baijerin (14.10.2018) ja Hessenin osavaltiovaalit (28.10.2018) merkitsivät historiallista käännekohtaa Saksassa. Vaalissa kahden hallituspuolueen, Angela Merkelin oikeiston (unionin) ja SPD:n tappio oli yhteensä 22 % (vuoden 2013 vaaliin verrattuna).
Hallituksen ja hallitsijan (Merkelin) täytyy nyt luopua vallasta Berliinissä (yhdistetyn Saksan pääkaupunki, Saksan liittopäivien sekä hallituksen eli senaatin sijaintipaikka).
Nyt syntynyt tilanne on erityisen nolo vaaleissa surkeasti menestyneelle Saksan SDP:lle. Toisen maailmansodan jälkeinen ”suuren liittouman” aika on päättynyt.
Suuret puolueet eivät hallitse enää valtiota Saksassakaan.
Saksan vaalin isoin nousija on ollut viimeksi vihreät.
Vihreät saivat Hessenissä vähän alle 20 % äänistä ja nousivat yhtä suureksi puolueeksi kuin Hessenin SDP. Angela Merkelin oikeistopuolue CDU sai nyt vain 27 % äänistä. Uusi äärioikeistolainen ”kansan puolue” AfD (”Vaihtoehto Saksalle”) sai 13 % kannatuksen Hessenin osavaltiovaalissa.
Seuraavaksi tapahtuu jotain uutta Berliinissä.
*
Kahtia jaetun Saksan kulttuuriset myytit ovat heränneet taas henkiin.
Olisiko Suomen perussuomalaistenkin pitänyt soveltaa STASI-periaatetta?
Ehkä Merkelistä tehdään 200 m korkea pronssipatsas keskelle Berliiniä. Samalle paikalle jossa oli Marx&Engels-patsas.
DDR-kommunistikääpiöstä Merkelistä kasvoi lännessä eurooppalaisen kapitalismin jättiläinen. Hirviö kaikkien muiden tämän aikakauden hirviöiden joukkoon.
*
Poliittinen ja taloudellinen elämä etenee maapallolla päivästä toiseen ”pieni pala kerrallaan” ja aina sattuman vyöryä. Siihen sisältyy yrityksiä hallita tapahtuvaa katkeamatonta muutosprosessia mutta ”maailman aallot vyöryvät villisti” vaikka hallitsemisyritykset tapahtuvat samanaikaisesti kansainvälisellä, kansallisella ja paikallisella tasolla.
Kansainvälisellä tasolla tilanne on viimeksi kriisiýtynyt entisestään.
Taloussodat, sotaharjoitukset sekä ydinasekieltosopimusten muutosprosessi sekä pakolaiskysymyksen jatkuva kriisiytyminen kaaoksen ja ilmastonmuutoksen edetessä aiheuttavat koko ihmiskuntaa koskevaa epävarmuutta.
Toivottavasti käynnissä on ainoastaan väliaikainen ilmiö ja muutos ennen kuin maailma asettuu entistä tiukemmin kansainvälisyysurille.
*
Suomessa ”kansallinen kehitys” on myös kriisiytynyt viimeksi. Isot periaatteelliset kysymykset ja vastakohtaisuudet ovat nyt täälläkin pinnalla ja monien mielestä tämä johtuu kevään 2019 Suomen eduskuntavaalien lähestymisestä.
Suomen hallitus ja pääministeri halutaan vaihtaa uuden eduskunnan aloittaessa työnsä.
*
Minusta on alkanut tuntua siltä että täällä maatalousvaltaisella ”Ainoastaan oma talonväki-Kauhavalla” ei onnistuta ylittämään jokea uudella sillalla ellei siihen irtoa rahat jostakin julkisen hallintovallan ulkopuolelta. Tämä ”maaseutuhenkinen kartanokansahan” on kasvanut maataloustukikompensointiin ja yrittäjyyden yksipuoliseen markkinointiin.
Sanalla yritys viitataan hyötyä tuottavaan toimintaan tähtäävää taloudellista toimintaa. Suuri osa väestöstä saa kuitenkin toimentulonsa palkkatyöläisenä ilman omaa yritystä tai yrittäjätoimintaa.
Kauhavalla tarvitaan vain yrittäjyyttä. Varsinkin ”Kanta-Kauhavaa” leimaa päällimmäisenä ajatus ”emme me muita tarvi”. Vaikka samaan aikaan ollaan käsi ojossa kerjäämässä ”ulkopuolisilta rahaa”.
*
Lainasin Kanta-Kauhavan kirjastosta (uuden suurkunnan pääkirjastosta) kirjan Minustako yrittäjä? (Manne Pyykkö, 2011). Kirjan sivulla 135 oli kappale ”Yrittäjän vaurastumisväylät”, jossa mainittiin, että yrittäjän pitää löytää ”oma peli ja pelata sitä”.
Siitä tuli mieleeni ”Turun taudin tarkkailijana” tekemäni haváinnot Turun yrittäjistä. ”Turun tauti” syntyy ”villin ja ahneen yrittäjyyden” sekä järjestäytyneen julkisen systeemin ylläpitämiseen pyrkivän virkavallan ja puoluepoliittisen vallan kohtaamiseen.
”Turun taudissa” tahriudutaan käymällä ”rahanahneen yrittäjähenki-idean ja hyvään pyrkivän yhteiskunnallisen organisaatiotoiminnan rajamailla”.
Tästä ”rajamaataudista” on paljon valaisevia esimerkkejä.
*
Yrittäjä voi olla rakennusinsinööri joka pitää pientä rakennusliikettä, joka harrastaa GRYNDAUSTA.
Ensin yrittäjä ostaa omakotitalotontteja keskeltä vanhoja omakotialueita. Purattaa tonttien vanhat päärakennukset, piirtää sen jälkeen itse paikalle uuden yksikerroksisen ”rivitalon näköisen omakotitalon”. Maailmansodan jälkeisen asuntopulan aikana vanhentuneen asemakaavan kaavamääräysten mukaan sai rakentaa tontille yhteensä joskus jopa 300 k-m2, kaksi asuntoa ”asevelitalon” pohjakerrokseen ja yksi ullakolle. Tuon jälkeen yrittäjä sai rakennusluvan sekä rakensi yrityksen työporukalla kyseisen uudisrakennuksen ja lopuksi yrittäjä myi uudisrakennuksen kolme asuntoa eri omistajille.
Rivitaloja keskellä vanhaa omakotitaloaluetta ”omakotitalon nimillä” ei ollut julkisen kuntavallan teetättämän suunnitelman mukaista. Yksityisen yrittäjän oma rahallinen etu mitätöi yleisesti hyväksytyn julkisen muutostavoitteen (kunnanvaltuusto).
Valtio ja kunta eivät nousseet kuitenkaan tuota ”maan tapaa” vastaan, päinvastoin.
Puoluepoliittinen lautakunta hyväksyi kiltisti ”rivitalon näköiset omakotitalot” keskellä vanhaa ”asevelikylää” ruskeiden kirjekuorten (vaalirahan) haalimisen toivossa.
Grynderiyrittäjä valittiin myöhemmin ”Pelastakaa Lapset ry:n paikallisosaston” puheenjohtajaksi. Yrittäjä pesi kätensä ja kirkasti maineensa. Hänen puolueensa oli ”Kokoomus” tai Suomen keskusta.
Tämän tyyppisiä porvarillisten yrittäjien ”tautisia, maan tavan mukaisia pelitemppuja” on lukemattomia. Suomi ei kuulu maapallon vähiten korruptoituneisiin maihin. Ja myös työpaikkakiusaaminen on täällä ”maan tapa”.
*
Sen jälkeen kun konevoima alkoi korvata ihmistyötä sekä teollistuminen yleistyi, jouduttiin pohtimaan yrittäjyyden rinnalla uuden teollisen yhteiskunnan palkkatyöläisen asemaa (teolliset työpaikat sekä palvelualojen ammatit, ammattiyhdistysliike jne.).
Tuossa vaiheessa nousi keskeiseksi kysymykseksi ”työn arvo sekä verotus” sekä esimerkiksi kommunistisen yhteiskunnan perustaminen sekä uudistetun kapitalistisen yhteiskunnan sosiaalidemokraattinen ay-liike.
*
Yrittäjäelämän voi kuvitella olevan henkisesti tuskallisempaa ja raskaampaa kuin palkkatyön tekeminen teollisen kapitalismikulttuurin tehtaassa tai palvelutalossa.
Tämän ongelman voi ajatella koskevan esimerkiksi ”säntillistä elämää” sekä sitä, että verot (työnteon verotus) tulee maksettua tunnollisemmin palkkatyössä.
Yrittäjän ”idearikas porvarillinen elämä” johtaa myös luonnonarojen (”ilmastonmuutosta kiihdyttävään”) salakavalaan hyödyntämiseen toisin kuin palkkatyö, koska tuohon ilmiöön on helpompi vaikuttaa palkkatyöorganisaation kautta.
*
Etelän massaturismikohteissa ”rahanpyörittelyn loppuun kuluttama luonto” jätetään repaleisena silleen ja paikan yrittäjä rakennuttaa viereiselle neitseelliselle luontoalueelle kokonaan uudet hotellit ja lentokentät kunnes tuo uusi paikkakin on tuhoutunut.
Massaturismi ei johda ”aitoon monikulttuurisuuteen”. ”Liikkuminen isoina massoina” aiheuttaa suuria ongelmia maapallon luonnolle ja ilmakehälle. Yrittäjien liikematkat ovat usein ”viinahöyryisiä hotelli- ja huorittelumatkoja”, josta seuraa ”moninaisten tautien leviäminen”.
*
Teollisessa kapitalismissa koneet ja ihmistyö (nyt usein korvattuna tekoälyroboteilla) jauhavat rikkauksia ja jatkavat rahan nousua pörssin arvopapereina kohti taivaita (ilmastonmuutoksen takia yskivää ilmakehää) pörssiromahdukseen saakka lyöden hetkellisellä alassyöksyllä ihmiskunnan hirviönä säpäleiksi koko teollisen kapitalismin mukaisen yhteiskuntarakenteen.
Tehtaasta kaupan hyllylle tuodun tavaran arvo on suurempi kuin sen valmistamiseen (ja esimerkiksi tavaran kauppaan kuljettamiseen) tarvitun ihmistyön arvo. Näiden kahden arvon välisen lisäarvon paisuttaminen on kapitalistisen yrittäjän suurin intressi. Tuossa tilanteessa kapitalistilla on suuri houkutus ”lyödä työntekijää vyön alle”.
*
Tämän syksyn suomalaisen lähitaistelun tulikuuma kivi on ollut ”työntekijän joustava irtisanominen” pikkufirman palveluksesta (lestadiolais-kepulaisen teknorikkaan Sipilän hallitus), pätkätyön yleistyminen ja köyhyyden paisuminen herättää parhaillaan Karl Marxin haudasta.
Mikä on teollisen kapitalismin aikakautena työn arvo sekä miksi ja miten siihen (sekä lisäarvoon) sisältyviä käsityksiä muutetaan eri aikoina?
Nuo muutokset tapahtuvat ja toteutetaan filosofista moraali- ja arvotaustaa kuten ”hyvään elämän edellytyksiin tähtäämistä” vasten.
*
Tapahtuuko näin jotakin myös teollisen kapitalismin aiheuttaman ilmastonmuutoksen kohdalla? Ei tapahdu.
Ihmiskunta aikoo ehkä marssia rotkon reunalta helvettiin ”maksoi mitä maksoi”?
Uusin ”kansainvaellus” laajenee. Tällä hetkellä sodasta, sekasorrosta ja ilmastonmuutoksesta johtuvia pakolaiskriisejä ilmenee ainakin Pohjois-Afrikassa, Keski-Amerikassa ja Australiassa.
Ovatko puolueorganisaatiot menneet ”käytännän miesten valtapelillä” umpilukkoon? Ovat menneet.
Tarvitaanko perinteisiä puolueita enää? Ei tarvita.
*
Kulttuurinen myytti on hyvin ihmeellinen ja salaperäinen ilmiö ja seikka.
Ruotsinkilisen Porvoon kulttuurisista myyteistä en osaa kertoa lukijalle mitään.
Turun kulttuurisiin myytteihin sisältyy myytti ”kotilahjonnasta” sekä ”kotikateellisuudesta”. Jälkimmäisen mukaan turkulaiseen puheeseen sisältyy ääniä kuten ”mää mää, et sää, kui ei kukka mulle koska mittä, mulki kuuluis jotta…” (muistinvaraisesti monitaiteilija Harri Kumpulaisen kuuluisasta runosta ”Turkulaisen arkiveisu”)
*
Alkuperäinen kansa, kulttuuri ja myytistö on hävinnyt eikä siitä ole jäljellä mitään.
Suomen kansan ”alkukotia” ei ole ollut koskaan edes olemassa. Monia kansanryhmiä on ”tiputellut” pitkien ajanjaksojen aikana myös Suomenniemelle.
Nationalistit kuvittelevat kuitenkin, että maailmassa oleminen juontaa alun perin kuhunkin kansaan ja sille luvattuun asuinpaikkaan.
Nationalistit eivät ymmärrä sitä että kaikki on tapahtunut aina vuorovaikutuksessa eri väestöryhmien ja ”kansojen” kesken ja siksi kaikki on universaalia ja kansainvälistä.
Esimerkiksi kantakauhavalaiset kuvittelevat keksineensä kaiken mutta eivät osaa edes aavistaa paikalliskulttuurisen myytistönsä syntytapaa.
*
Luin ensin Suomenniemen ”suomea puhuneesta kansasta” ja sen runoudesta kiinnostuneen Henrik Gabriel Porthanin kirjaa Suomalaisesta runoudesta (käännös Iiro Kajanto, 1983).
Heti tuon jälkeen tutustuin Pentti Saarikosken teokseen Eino Leino legenda jo eläessään (1974).
Saarikoski sanoo kirjan esipuheessa, että ”Lainaukset ovat toisinaan lainauksia…” ja monta muuta vastaavantyyppistä ihmeellisyyttä.
Siksi kirjan lukijalle jää epäselväksi mikä kirjassa on Leinoa, mikä Saarikoskea mutta se on modernisti Saarikosken oma ”tietoinen taideilmaisullinen” valinta.
*
Tässäkin seikassa näkyy se, että kaikki syntyy ja elää vuorovaikutuksessa ja on suhteessa myyttien maailmaan.
Vuorovaikutuksesta todistaa sekin kun helsinkiläinen ”stadin kundi” lausahtaa, että ”bonjaatsä”. Siinä paikalliskulttuuriseen helsinkiläiseen puheeseen on ”soluttautunut” 1800-luvulla alkanut venäläisvaikutus.
Ja myytin uusiutuminen on ”tullut valmiiksi”.
Mainitsemaani vuorovaikutukseen sisältyy myös ”filosofisia piirteitä”. Esimerkiksi kun eteläpohjalainen sanoo, että ”mikä ristus nyt on kun ei ahrista”, hän suuntaa ihmettelynsä seudun kansankristittyjen harjoittamaan ”orjamoraaliin” tietämättä mitään saksalaisen Friedrich Nietzschen filosofiasta ”orjamoraali”.
*
Maailmansotien välinen ajatus kyydittää Suomen presidentti Ståhlberg kerrotaan syntyneen ”lasin ääressä” Ostrobotnialla.
Tuolloin kukkaan puhkesi jossain vaiheessa humalaisten eteläpohjalaisäijien päähänpinttymä ”Mitä tehtäs jotta manittais?” (Kari Hokkanen Ilkassa 9.10.2018).
Samalla tavalla ”landehenkisesti” lausahdetaan uuden ”Härmän laulukirjan” (2016) liiteosassa: ”On se niin komiaa, kun maailmalla mainithan…”.
Sama huudahdus on ainakin uudessa Härmän laulukirjassa eli ”– – Isäntä se sanoo, että se on vaan komiaa, kun maailmalla manitahan – –” (sivulla 216)
Aikaisempi Härmän laulukirja on vuodelta 1976.
Vanhan ja uuden (2016) laulukirjan vertaaminen valaisisi myytin muuttumisprosessia.
*
Uudessa Härmän laulukirjassa rajua riehumista ja armotonta puukkoväkivaltaa harrastavat miehet ”vaahtoavat” Lapuanjokilaakson ikivanhan erätalousperinteen pohjalta.
Esimerkiksi: ”– – Ensin ne portahat särettihin ja sitten vasta muuri – – Sitten on piru, sano Rannanjärvi, jos minä miestä pelkään – – (laulanut Kustaa Etelämäki 1962, sivuilla 238-239 kirjassa Härmän laulukirja 2016, Härmä-seuran julkaisuja)
(Kirjaa On se niin komiaa… (kts. Härmä-seuran sivuja internetistä) voi tilata osoitteesta hillevi.tyni@netikka.fi tai puh. 06-4849494. Härmän laulukirja, uusi painos 2016, myös nuotit ja valokuvia kansanlaulajista, on myynnissä erikseen.)
Uusi Härmän laulukirja on pullollaan maskuliinisuutta. Se on merkki maatalouskulttuurisesta isäntäarvomaailmasta mikä liittyy ennen maatalouden koneellistumista tapahtuneeseen perinteeseen (häjyily).
Sekä myöhempään isänmaallis-nationalistiseen militarismiin ja ”power-innostukseen”.
Kun laulukirjassa ei ole mitään ”romanttisten rakkauslaulujen” vastakohdasta eli ”seksuaalisen intohimon rajusta ulostulosta”, tämä on merkki kansankristillisen orjamoraalin (kuten körttiläisyyden) vaikutuksesta Härmänmaalla.
Myös duutsoneiden ”kaupallinen riehunta” pohjautuu vanhaan härmäläispohjaiseen myytistöön ja niveltyy eteläpohjalaisten kuntaorgaanien harjoittamaan kuntien väliseen imago-valtapelikilpailuun.
Mutta duutsonitkin ovat pohjimmiltaan ”vellihousuja” kuten kaikki muutkin.
*
Lakeuden kansalla on kuitenkin ”luunkova identiteettiusko”. Varsinkin seinäjokilaisten kuvitelmat itsestään ovat olleet aina huikeita.
Viimeksi Seinäjoen kaupunkikunta on ristinyt itsensä ”avaruuden pääkaupungiksi”, aikaisemmin Seinäjoen Törnävän entisen sairaala-alueen ”Pohjolan Pariisiksi” ja nyt Seinäjoen ratapihan veturitalli haluttaisiin jalostaa ”roomalaiseksi kylpyläksi” (Ilkka 26.10.2018 ja 30.10.2018, Petri Pihlajaniemi).
Kulttuuristen myyttien avaaminen pelottaa monia koska sen pohjalta voi aiheuttaa kokonaisen vallankumouksen.
*
Kaksisataa vuotta sitten autonomisessa Suomessa havaittiin, että maatilavaltaisella eteläpohjalaisella seudulla kuohuu isäntien ja renkien hillitön riehuminen ja puukkoväkivalta.
Aluetta rauhoitettiin määräämällä sille ensin venäläisiä sotilaita ja heti sen jälkeen seudun ensimmäinen nimismies ”Kauhavan herra virka-apureineen”.
Nyt tuolle samalle seudulle täytyisi lähettää valtion viranomainen joka neuvoo samaa seutua ”hyviin hallintoperiaatteisiin” ilman paikallishallinnon katkeamatonta villiä ”muljahtelua laidasta laitaan”.
Sen vastakohta ei ole kommuuni, vaikka seudun patavanha alkiolainen äijävalta niin yksisilmäisenä jankuttaa.
*
Viimeksi kirjoitin sanomalehteen 31.10.2018 (Seinäjoen Sanomiin) seuraavan mielipidekirjoituksen (lehti julkaisi tämän kirjoituksen 7.11.2018):
”KANSA JA KULTTUURISET MYYTIT SEKÄ KANSAINVÄLISYYS JA TODELLISUUS
Kansallisuusaate juontaa ”muuttumattomuusmyyttiin”, minkä mukaan kaikki juontaa kansaan ja sen käyttämään alkuperäiseen puheeseen ja kieleen sekä siihen, että kaikki kansalaiset kokevat ”kaikille yhteistä todellisuutta”.
Kuitenkin yhteiskuntaan sisältyvät kulttuuriset myytit ovat kaikkialla jatkuvassa uusiutumis- ja muutostilassa.
Jokainen kansa on siinä katkeamatta vuorovaikutuksessa muiden kansojen kulttuuristen myytistöjen kanssa.
Puhe kansan ”alkukodista” on turhaa koska sellaista ei voi olla edes olemassa sillä kansan alkuperäisen kulttuurisen myytistön merkityksiä ei voi jälkikäteen ymmärtää.
Jokainen yksilö voi kokea todellisuutta” ainoastaan yksilöllisesti (sitä mikä on ”todellista”).
Kulttuuristen myyttien muutosprosessi jättää jälkensä kaikkeen.
Kun ajattelee maapallon paremman tulevaisuuden organisoimista, esimerkiksi tämänhetkistä ilmastonmuutosta ja elollisen luonnon monimuotoisuuden hupenemista, tämä tulee ottaa aivan ensimmäiseksi huomioon.”
