Taideteoksia tekevät taitelijat muodostavat yhteisöinä ”sosiaalisia ja kulttuurisia kenttiä” varjellakseen ammattiaan ”vääräuskoisilta ja ulkopuolisilta”.
Samaan aikaan sanaa käyttävä valtamedia suhtautuu kuvaan yleensä epäluuloisesti, varsinkin kun joku ajattelija käyttää molempia, sanaa ja kuvaa samalla iskulla, kuten minä teen.
Mutta yllätyksiäkin voi tapahtua.
Esimerkiksi Turun Sanomat (TS) ja Turun Päivälehti (TP) ovat suhtautuneet suvaitsevasti kuvankäyttöön julkaisemalla tekemiäni kuvateoksia.
TS on julkaissut myös piirtämiäni sarjakuvia.
TP julkaisi 11.3.1999 minusta uutisen, jossa se kertoi pikapiirtäjänä tekemistäni muotokuvista: ”kohteet hän pomii kokouksista tai kadulta, busseista tai kapakoista, toreilta ja turuilta”.
Kerron haastattelussa, että ”yleensä ihmiset ovat ihastuneita lahjoittamiini muotokuviin – – toisissa kuvissani on mukana joku vääristelevä tai huvittava piirre”.
Tuo ominaisuus juontaa kuivaniemeläisen Lauri-isäni sukuperintöön, siinä kehutaan isäni kotitalon ”Veskan viisaita” (Paasoja) ja pilkataan muita kyläläisiä.
On ikävä todeta, että Keskustapuolueen patavanhollisia protestanttis-agraarisia valtapelejä pelaava maakuntalehti Ilkka ja valtiokoneessamme sanavaltadiktatuuria harjoittava mammuttilevikkinen Helsingin Sanomat (HS) varjelevat kuvaa ja arkkitehtuuria joutumasta niin sanoakseni ”näsien käsiin”.
Taide vallan hampaissa
Nykynen valtamedia (neljäs valtiomahti) on kaapannut monimerkityksellisen taideilmaisun rahavallan ja puoluepoliittisen vallan työkaluksi.
Koska minulla on ”taiteesta työkaluna” erilainen käsitys lähetin 7.6.2015 HS:lle alla näkyvän mielipidekirjoitukseni, jossa puolustan Suomen nykyisessä talouskriisissä taiteen ”tuottamatonta” aluetta eli ”kirjan lukijaa” ja ”kuvan katsojaa”.
HS ilmoitti 25.6. minulle, että kirjoitustani ei julkaista.
HS-robotti kiitti ensin minua mielipiteestä ja seuraavaksi sain tietää, että hs-puhelinkeskuksen kautta voin kysyä tunnin aikana (kello 11.30-12.30) toimitukselta mielipiteen julkaisematta jättämisestä.
Kielletty mielipiteeni voi olla kuitenkin oikea.
Kirjoitukseni oli seuraavanlainen:
”Helsingin Sanomain mielipidekirjotuksessa 5.6.2015 (Tuula Teeri ja Anna Valtonen) sanottiin, että ’taidekasvatus on osa menestyvää Suomea’. Samassa kirjoituksessa muistutettiin siitä, että taidekoulutus on edellytys ”luovalle taloudelle” ja että on tärkeää nivoa yhteen taide ja muu arvonluonti. Samaan hengenvetoon sanottiin, että on ’samalla on muistettava taiteen itseisarvo’. Saman lehden mielipidesivulla 7.6.2015 oli taidetta koskeva kirjoitus ’Tieteet ja taiteet tuovat merkitystä elämään’. Kirjoituksen mukaan (Sanna Tirkkonen) kansantiede, arkeologia ja teatteritaide ovat aloja, joiden työvoimaa tarvitaan talouslamasta selvitäksemme. Kirjoittaja perusteli näkemystään sillä, että mainitussa seikassa ei ole kyse vain selviämisestä vaan yhteiskunnasta, jossa on mielekästä elää.
Demokraattisen yhteiskunnan pääroolissa on kansalainen, ei kansaa edustava valtaeliitti (valtuustot ja valtiolaitoksen eduskunta).
Taiteen pääroolissa on sanateoksen lukija ja maalauksen katsoja. Tällä ajatteltavalla korostetaan eksistentialistisesti ’itselleen olemista’, ei pelkästään hyvää yhteiskunnallista elämää. Taideteos voi auttaa yksilöä havaitsemaan maailmassaolossa sellaista, mikä voi olla hänelle itselleeen korvaamatonta. Kyseisen seikan oivaltamisessa yksilö ei tarvitse tieteen tuottamaa järkiperäistä tietoa, valtaa tai rahaa vaan pelkkää katsomista, aistimista ja ajattelua (elämyksellisyyttä). Taidetta ei saa kaapata yhteiskunnallisen vallan työkaluksi (poliittinen valta ja talousvalta). Taiteen ylin tehtävä ei ole palvella yhteiskunnallista kasvua ja edistysuskoa vaan yksilön maailmassa olemisen onnellisuutta.
Jukka Paaso”
Myöskään tieteen kohdalla (”tieto on valtaa” -periaate) ei saa kaapata poliittista ja taloudellista hallintovaltaa käyttävän eliitin käsiin niin, että tiede palvelee yksipuolisesti eliitin valtapelejä.”
Massoja talutusnorassa pitävä valta pelkää Jean-Paul Sartren eksistentialismia, jonka mukaan kaiken pääroolissa on orjamoraaiseen massapeliin alistumaton vapaa anarkistinen yksilö.
Jos meillä olisi vapaiden, itsenäisesti ajattelevien yksilöiden yhteiskunta uusia Hitlereitä ei pääsisi enää ikinä valtaan.
Evoluutio jatkuu vaikka ihminen sekoilee.
Maapallon elollinen luonto on herännyt ihmisen pahuudesta huolimatta taas kerran täällä pohjolassakin. Luonto puskee parhaillaan eteenpäin evoluution iänikuisessa muodossa, tahdissa ja voimalla.
Vaikka ihmiset räjäytettäisiin tästä maisemasta lihankappaleina, salaperäinen evoluutio jatkuu.
Valtapoliittisten puoluevihreiden ympäristökriisivouhotuksiakaan ei tarvita. Akateemikko Georg Henrik von Wrightkin teki aikoinaan tämän havainnon.
Toivottavasti tälle planeetalle ilmestyy joskus tuhansien vuosien päästä uusi viisaampi ihminen.
Vaikka ihminen on itse osa luontoa, ihminen on tahtonut tulla konemaisesti toimivan modernin aikakauden kaikkitietäväksi ja kaikkivoivaksi ”jumaluudeksi”.
Ihmisten olemassaolotaistelu on viimeksi ylikuumentunut.
Kone on ihmiskäden jatke, keihäs jolla ihminen on oppinut saalistamaan helpommin ja nopeammin eläimen ruuakaseen.
Nykyinen ”konekeihäs” mahdollistaa ihmisten ja tavaroiden massiivisen liikkumisen maassa ja ilmatilassa valtavalla nopeudella luonnon tehokkaammaksi hyödyntämiseksi.
Moderni taide ja nykyarkkitehtuuri on osa tuota ”konekeihäsmaailmaa”.
Taiteilijat luovat hetki hetken perästä uusia muodin mukaisia vaatteita ja koneet syytävät sen jälkeen niitä kiihtyvällä vauhdilla kapitalistisen talouden ja kulutuksen rattaisiin.
Mitä nopeammin ja pidemmälle moderni muoto ja tehokkuusteknologia vyöryy, sitä pienemmäksi supistuu maapallon elollinen luonto.
Ihminen vetää nyt itse itseään hirteen.
Modernin katedraali
Edistysuskon ja jatkuvan talouskasvun idelogian modernistinen oravanpyörä on synnyttänyt viimeksi modernin katedraalin (tuomiokirkon), jossa ihminen palvoo uusinta kasvukoneluomustaan luonnon hyödyntämiseksi.
Siitäkin huolimatta, että ihminen aavistaa tehneensä pahan virheen.
Kaupunki ei ole yksinkertaisesti rakennusten kasautuma, kaupungin perimmäinen tehtävä on edistää ihmisen osallistumista kosmiseen (Lewis Mumford).
Länsimaisen kulttuurin synnyttämän munan muotoisen kaupunginmuurin suojassa keskiaikaiset katedraalit kurkottautuivat kohti taivasta (jumaluutta) saman näköisinä kuin tämän päivän radiomastot.
Moderneilla mastoilla ihminen tavoittelee jumalakontaktin ja taivaan porttien sijasta toista ihmistä.
Nyt ihminen uskoo nyt ainoastaan itseensä.
Ja raha haisee.
Helsingin Guggenheim
Tässä meillä on Helsingin Guggenheim, suunitelma modernin katedraaliksi Suomen eliitille.
Guggenheim-katedraalissa palvotaan ”modernin taiteilija-antikristuksia” pyörittämällä maalimanpörssin ratasta ”arvopaperikuvilla”.
Ja polvistutaan kumartamaan suomalais-kansallista nationalismia sekä Metropoli-Helsinkiä levälleen jäävässä ”kuntauudistus-Suomessa”.
Onnistuneinta kansainvälisen helsingin Guggenheim-kilpailun voittaneessa ehdotuksessa on modernistisen temppelirakennuksen hiilikäistelty puupinta.
Se, palaneelta näyttävä puupinta, symbolisoi loistavasti suomalaisen nationalismin kärähtämistä hetkeä ennen globaalivallan lopullista voittoa.
Ei tullut ”modernin kullattua vasikkaa” (Guggenheimia) kauppakeskus Tuuriin postmoderniksi massaleluksi, vaikka orjamoraalinen kuluttajakansa sitäkin niin hartaasti toivoi.
Kansa tahtoisi Suomen seuraavan presidentinkin Tuurin johdon keskuudesta.
Guggenheim, tuo ”modernin palvontatemppelisuunnitelma” ei ole olemassa vapaalle yksilölle ja kuvan katsojalle vaan porvarillis-kapitalistiselle eliitille, raha- ja puoluevallalle.
Mutta täytyy muistaa se, että eksistentialismi ei ole uskonto. Eikä siitä saa pyrkiä sellaista tekemään.
Eksistentialismi varoittaa humanistisesti kapitalistisesta ”modernin antikristus-ristiretkestä” ja ”tieto on valtaa” -ylpistymyisestä.
Osuvimmin uusinta nykyaikaa kuvaava taideilmaisullinen suuntaus on ”hölynpöly” (uusdada).
Kaikki mikä viittaa vähänkin tietopohjaiseen ja hallittuun on valtaeliitin ihmismassoille syöttämää kusetusta.
Mikä ja miksi joku on arvokasta?
Omistin Lapinjärvellä pienen vanhan punaisen klassistisen mummonmökin ja kunnostin sitä vuosikaudet pieteetillä. Kun kävin mökkiä katsomassa, uusi omistaja oli rikkonut kaiken säilyttämäni vanhan. Mutta mitä väliä sillä on.
Jos tämä omia arvojaan lainsäädännölläkin suojeleva yhteiskunta tuottaa ihmisten korvien välissäkin tuhoa, kaiken voi antaa valua ja rikkoutua.
”Sitä saa mitä ansaitsee.”
Helsingin Guggenheimin toteuttaminen maksaa muka noin 110 miljoonaa euroa (HS 26.6.2015). Tarkka hinta selviää vasta urakkakilpailun ja muiden sopimusten jälkeen.
Heitto voi olla jatkossa valtavasti ylöspäin. Samaan aikaan Suomi elää matokuurilla.
Masenaattikentän rahaa on saatu hankkeeseen pieni murto-osa kaavaillusta (HS 22.6.2015). Vain valton ja kunnan paksulompakkoinen rahoitusosuus voi ratkaista rahoitusongelman.
Seinäjoen taluriita oli Guggenheim-tasteluun verrattuna pikkujuttu mutta Keskustan valtamedian Ilkan onnistui paisuttaa taulukiista äärimmilleen ihmismassaa hyväksi käyttäen (kysely).
Ja jos Kreikka saa tai ei saa rahaa kriisissään, uusin kehitys kulkee joka tapauksessa päin helvettiä.
Jos Helsingin Guggenheim rakennetaan tai ei rakenneta mitä väliä sillä on sillä modernin kehitys kulkee kuitenkin kohti entistä syvempää kriisiä.
Meidät voi pelastaa ainoastaan taide ja hölynpöly.
Uudenlaista sodankäyntiä
Kreikka ei saanut ensmmäisellä kierroksella rahojaan ja Kreikan johto heitti siksi pallon oman nationalistisen kansan ratkaistavaksi (kansanäänestys).
Kreikan kansa vastasi ylikansallisen EU-eliitin valvonnalle ja komentelulle: ”ei kiitos”!
Ukrainan sota käynnisti uuden sodankäyntimuodon, talous- ja atk-sodan. Suomea uhkaa puun myyntikielto (Suomesta Venäjälle).
Myös Kreikka-yhteenotto merkitsi uudenlaista sodankäyntimuotoa.
Materialistisia suhteita korostanut Karl Marx on oikeassa: jos rahalle (eurolle) tapahtuu jotain, koko Europalle tapahtuu ikävää.
Laajenevasta EU:sta on tullut militaristinen ja maailmanrauhaa uhkaava vallankäyttökone.
Yksilö ja yhteisö luisuu olemassaolotaistelussa hetkittin kriisivaiheeseen ennen kuin pääsee taas eteenpäin. Sodat ovat noita kriisivaiheita.
Omien sisäisten haavojen kanssa aika-akselissa taisteleminen kuuluu myös taiteen tekemiseen.
Kun myös taidekuvan katsoja toimii luovana olentona hänenkin on ponnistettava eteenpäin oman sisäisen haavansa kautta.
Olisi luonnotonta jos ”helpolla taiteella” (näköiskuvilla jne.) voisi sivuuttaa sisäisen haavan pistävyyden ja hedelmällisyyden ”itselleen olemisessa”.
Nyt syntynyt kipu ei koske vain kreikkalaisia. Se koskettaa kaikkia osapuolia.
Viime aikojen tapahtumien kaikkia seurauksia vasta odotellaan. Ne voivat olla hyvin dramaattiset.
Lopputuloksesta voi tulla myös verenvuodatuksia. Siinä länsimaisen kulttuurin syntykehto Kreikka ehkä lopettaisi koko länsimaisen kulttuuriherruuden.
Kun katsoin vuosia sitten vanhat päivälehdet juuri ennen toista maalmansotaa uutisista ei voinut edes aavistaa, että syttymässä on maailmansota.
Nykynen valtamedian propagandistinen detaljeja laukova uutisinti on samanlaista, niistä ei aukene vähääkään mitä nyt on kokonaisuutena tapahtumassa.
Valtamedia puhuu nyt vain omasta intressistä käsin. Puhdasta propagandaa.
Huominen on totaalisesti arvoitus.
Meitä voi odottaa kokonainen ”hallittu helvetti”.
Länsisaksalaisessa lehdessä oli 1970-luvun alkupuoliskolla pilapiirros ”Yhteenlaskun ihme” (Zauber der Addtion). Kuvassa seisoo muita pitempi hoikka nainen jykevän US-, NL- ja Kiinaäijän kanssa.
Hoikan naisen (nykyinen EU) viitan alta paljastuu pitkä rivi päällekkäin seisovia pikku-ukkoja, Eroopan kansallisvaltioita.
Pilapiirroksen hoikalla naisella viitattiin siihen, että Euroopan talousyhteisö on taloudellinen jätti mutta poliittisesti kääpiö. Samaan aikaan Länsi-Saksan lehdistössä oli käynnistynyt kirjoittelu tulevaisuuden Euroopaan liittovaltiosta (vrt. USA).
Saksa on alkanut pullistella taas kerran yli valtiorajojensa.
Ukrainan sota ja Kreikan sisäpolitiikkaan puuttuminen EU-eliitin toimesta viittaavat siihen, että nykyinen EU pelaa polittisia valtapelejä pystyttääkseen seuraavaksi uuden monoliitin valtapelurijätin ”Euroopan littovaltion”.
Kansallisvaltiottoman olotilan (Marx, Lenin) rakentaminen on aloitettu.
EU:n eliittivalta äänestytti Kreikan kansaa kymensivuisella uudistusohjelmalla (”kyllä”-kanta).
Suomalaiset eivät ole olleet innostuneita Kraikan rahallisesta tukemisesta. Onko kansamme tyytyväinen, jos Kreikka ei saa tukea EU:lta?
Seuraavassa vaiheessa Suomen kansalla voi olla itsellä kusi sukassa. Siinä Sipilän höyläjyrää täydentää EU-eliitin jyrkkä ”ei” Suomen tukipaketille.
Mutta käynnissä oleva peli voi johtaa myös EU:n kriisiytymiseen, kutistumiseen ja hajoamiseen.
Ensimmäiseksi ehkä romahtaa euron arvo.
Sen jälkeen suomalaset eivät saisi Kreikalta ehkä mitään takaisin.
Kreikan eroaminen unionista pistäisi lopullisen pisteen koko tälle valtapelille.
Myös Ranskan ja Saksan sisäpolitiikassa voi alkaa tapahtua dramaattisia käänteitä.
Merkelinkin pyllyyn voi jäädä siinä kengänpohjan jälki.
Merkelin, entisen kommunistin yritys murskata Kreikan vasemmistovalta voi osoittautua Merkelin porvariuran kompastuskiveksi. Saksan uusin sisäpoliittinen kädenvääntö on parhallaan käynnistymässä.
Espanjassa nousee seuraava vasemmistomahti. Porvarin uusliberalismi tekee kuolemaa.
Mitä jos EU:n valtaeliitti vaatisi myös Suomessa rakenteellisia uudistuksia eläkejärjestelmään kuten Kreikassa?
Nationalististen valtioiden ”ylivelkaannuttaminen” sekä ylikansallisen EU:n puuttuminen kansallisvaltioiden sisäsiin asoihin enteilee kansallisvaltiojärjestelän murtumista.
Globalisaatio on jyräämässä kaiken alleen.
Veikkaan, että Suomi saa Kreikkansa.
Dadaistinen ”musta valu” toimii, kaikki on vyörymässä hallitsemattomasti eteenpäin.
Silti koko ajan rakennetaan lisää uusia jatkuvan talouskasvun, edistyksen ja modernin riemukulkua ylistäviä katedraaleja.
Taide voi pelastaa.
Taide ei saa olla pelkän nautinnon ja rahan väline.
Taiteen ylin arvo liittyy ihmisenä olemisen perusehtoon, taiteen tulee tukea olemassaolon tarkoitusta.
Kaikkien maiden vapaat eksistentialistiset yksilöt liittykää yhteen edistyksen ideaa ja myyttiä ylistävien modernin ylösnousuporttien paljastamiseksi.
