Varhaisimpina kameroina toimivat pimeät huoneet. Ensimmäinen onnistunut valokuva on vuodelta 1827. Kameran kehitys (kamera jossa filmi) alkoi varsinaisesti jo 1700-luvulla.
Kamera on tekninen laite. Kameran kuvassa maailma kääntyy ylösalaisin (vrt. Galilei). Kääntymiskohdassa on linssi, sitä voi pitää TAJUNTANA, siis ihminen vain kuvittelee maailman (todellisuuden) olevan ylösalaisin.
TODELLISUUS on eri asia kuin TAJUNTA, YMMÄRTÄMINEN (vrt. looginen empirismi ja kokemus).
Gorbatšovin vuodesta 1990 viimeksi tehdyillä johtopäätöksillä ei voi korjata Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmän epäkohtia. Maapallon uusiin rautaesirippuihin siirtyminen olisi yhtä suuri erehdys kuin palata NL-yhteiskuntaan.
Uusi maailmanjärjestys edellyttää kokonaisuutena täysin ajattelutapaa.
TIETEELLINEN MAAILMANKUVA on erehdys ja ongelma. Länsimainen kulttuuri tukeutuu kuitenkin vieläkin siihen. Positivismilla, pragmatismilla ja kuhnilaisella paradigmalla on vielä lännessä vankka sija.
Ihminen ei kuitenkaan nytkään TIEDÄ, eikä ymmärrä mitä ja mikä on TODELLISTA. LÄNSIMAINEN ihminen etsii edelleen VARMAA mutta ei löydä sitä koskaan.
*
Olen pyrkinyt irtaantumaan 1970-luvulla omaksumastani TIETOUSKOSTA. Tietouskoni pohjautui ehkä eniten marxilaisuuteen. Aikakautemme ongelmat eivät voi ratketa ilman EKSISTENTIALISMIN (olemusajattelun) NOUSUA. Sitä ei vaikuta kuitenkaan tapahtuvan.
Ihmisenä OLEMISESSA ei ole tärkeää TIETÄÄ. Tietämiskykyyn ei pidä pyrkiä. Myös TODELLISUUTEEN (”mikä on todellista?”) on suhtauduttava nihilistisesti.
Myös marxilaisuus on ymmärrettävä nyt uudella tavalla.
Varjonyrkkeilyllä pärjää vain ”välihetken”.
