Kesäkussa 2003 kuollut Georg Henrik von Wright kertoi vähän ennen kuolemaansa suhtautuvansa humanismiin epäilevästi ja vastenmielisesti (vertaa von Wright, Humanismi elämänasenteena, ensimmäinen painos 1981).
Kreikan kulttuurista sodan jälkeen innostunut Göran Schildt kritisoi myös ennen kuolemaansa antiikkiin juontavaa humanismia.
Nyky-Kreikassa ihminen ja luonto kituvat samaan aikaan. Kaikki hyvältä näyttänyt on tuhottu.
Euroopan unionista ei tule monoliittia liittovaltiota ja kalliomaista kansainvälistä mahtia.
Ei tule unionista mahtavaa germaanien ”Uus-Roomaa”.
Saksan ja Ranskan kohtalotkaan eivät yhdisty sillä kulttuuriero erottaa.
Europpa pysyy nationalististen valtioiden sillisalaattina.
Unioni on nyt tuulessa heiluva harakanapesä.
Monet risut putolevat pesän reunoita maahan.
”Turkin keppi” jäi nostamatta maasta pesään ja ”Kreikan oksasta” yritetään pitää tikasti kiinni viimeiseen asti. Maksoi mitä maksoi. Mutta raha ei pelsta.
Samaan aikaan unionin länsireunalla uhkaa repeyhtyä irti useita vanhoja risuja. Pesän yläreunalla tököttää pysyssä laho ”Suomi-keppi”.
Annetaan myös Lapin kansalle vapaus.
Hajanaista Saksaa koottiin kasaan vuosisadat ”teräksellä ja verellä”.
Unioniharkanpesää yritetäään panna kasaan ”rahaporkkanilla ja suuruudenhulluudella”.
Itäekspansio tuotti Ukranan sodan ja kaatoi pesän päälle jääkylmän ämpärillisen.
Merkelin armeija pääsi ilman aseita Moskovan porteille, mutta iskun hinnasta on tulossa taaskin todella kova lasku.
Katsokaa kartasta Ukrainan valtavaa aluetta niin ymmärrätte Venäjän vastareaktiot.
Uutta ”titanik-esirippua” tiivistetään kohta venäläisillä ydinkärjillä. Vastavetona amerkkalasten itälinjalle tuomille panssarivanuille.
Von Wright ja Schildt aavistivat länsimaisen kulttuurin ja humanismin lopun tulleen.
Ukrainan sota hävittää humanismin rippeetkin.
Uudet suurkulttuurit vyöryvät nyt kansainvaelluksena ylitsemme. Myytti lännen kaikkivoipaisuudesta on romahtaa.
Toisen maailmansodan jälkeinen pitkään jatkunut rauhanaika on päättynyt.
Mitä enemmän lännen uusliberalistis-postmodernista yhteiskunnasta tulee hakkelusta, sitä varmemmin tulemme näkemään kokonaan uudenlaista yhteiskunta-arkkitehtuuria.
Länsimainen kulttuuri on kohta rauta- ja muoviläjä. Lännen eväillä ei pitemmälle pötkitä.
Uudet suuret kulttuurit ovat tarttumassa maailmanlaivan ruoriin.
Länsi kuvitteli olevansa kaikkivoipa, ylpistyi ja romahti polvlleen polttavan auringon hiekka-aavikolla.
Ukrainan sotaa voi verrata kahden ihmisen rakastumiseen ja suhteen kriisiytymiseen.
Rakastuminen on ”saman kemian”pohjalta tapahtuvaa ”TOISEN KAUTTA OLEMISEEN VYÖRYMISTÄ”.
Ihminen luopuu siinä ”ITSELLEEN OLEMISESTA” ja antaa kaiken valua haavena eteenpäin. Molemmat osapuolet edustavat rakkasuhteessa tosiaan.
Antaa äänensä toisen henkilön (vallankäyttöehdokkaan) kautta tapahtuvaan vallankäyttöön johtaa vakaviin ongelmiin.
Vaalissa änestämnen ei ole takaa demokratian onnistumista. Massoittumisen kylläkin.
Ero. ”Toisen kautta olemisen” päättäminen merkitsee paluuta ”itselleen olemiseen”. Tai sitten, että alkaa elää jonkun muun kautta, esimerkiksi uskonnollisen hartauden kautta.
”Itselleen oleminen” on kuitekin aidoin maailmassaolon muoto.
Nationalistis-kapitalistinen maassaoleminen on yksilön olemattomuustila.
Rakastuneiden ”saman kemian” taustalla on usein molempien osapuolten kokema varhaisempi ahdistava kärsimys kuten raskaiden suhdeyhteenottojen kokeminen.
Rakkaussuhde alkaa kuihtua kun ”aika on parantanut molempien haavat”.
Kun Ukrainan sota käynnistyi aika oli parantanyt käydyn sodan haavat lännessä ja idässä.
Nyt uudet rakkausuhteet ja -liitot häämötävät.
Euroopan unionista on tulossa ”tynkämäinen kääpiö” ja Venäjän federaatiosta jättimäinen ”uusneuvostojen liitto”.
Kurinalainen itä (Kiina ja Venäjä) ja islam on jo valtaa. Samoin kuin taide.
Kuriton, pilalle hemmotteltu ja kosiskeltu sekä viihteellisyydellä itsensä hirteen vetäissyt länsimainen kansanmassa on päättämässä päivänsä.
Käväisin äskettäin junalla Etelä-Suomessa.
Östranyland-lehdestä luin Pelle Miljoonan todistuksen ruotsinkielisen Lapinjärven kirkonkylän kauneudesta:
”Jumalauta att byn är vacker, det var nästan som att hamna i kulisserna på någon film”.
Rumasta ja epäsiististä elokuvakaupunki-Kauhavasta ei lausuta vastaavaa. Kulttuuriero.
Elokuvakaupunki eikä edes yhtä elokuvantekijää kunnan alueella.
Minulla välähti, että kaiken luokitteleminen on nyt valmista.
Kohta sähköjuna (kone) vie ihmiset Helsingistä Rovaniemelle Helsingin päärautatieasemalta Itä-Pasilaan ulottuvalla junalla.
Junassa on erikseen oma vaunu kaikille ja kaikelle.
Ensimmäinen vaunu on paksulompakkoisille stubb-henkisille kapitalisti-porvareille (ykkösluokka), toinensyrjäytynelle ja työttämille (roskaluokka), kolmas perussuomalaisille (sinivalkoisluokka), neljäs vaaleaihoisille maahanmuuttajille, viides mustille, kuudes kuntosalifaneille (vartaloluokka), seitsemäs rahalle haseville huippu-urheilijoille (kiihottamisluokka), kahdeksas homoseksualisteille, yhdeksäs vihrelle femisteille (ei miehille), kymmenenes viimeiselle kirkkoherralle (naispappiluokka).
Loput vaunut jokainen voi arvata itse.
Karteolaisella ”tieto on valtaa”-pelillä ja luokittelulla ei voi päästä pitemmälle.
”Musta valu” elää (katso maalaustani).
Joku kansalainen kirjoitti jokin aika sitten Ikassa, että Guggenheim pitäisi rakentaa Helsingin sijasta kauppakeskus Tuuriin. Ihanko totta?
Siis kanainvälinen taidebisneskin tulisi luovuttaa totaalikapitalisoidulle kuluttajamassalle.
VR kuuluttaa Seinäjeoen asemalla ”Tervetulos Pohjanmaalle – ei mekään täyrellisiä olla, meiltä puuttuu viat,
ja jos matkaa täältä jatketaan aina vaan huonommaksi muuttuu”.
Seinäjoen asuntomessuille (2016) on keksitty huudahdus ”hyvää tehrään mutta priimaa pakkaa tulemaan”.
Arkkitehtuuri on ihmisen OLEMISEEN liittyvän suojan tekemistä (Heidegger). Mihin asutomessja tarvitaan? Pelkkiin imagopeleihin?
Oleminen koetaan kulttuurin pohjalta. Rakennus ja oleminen risteävät eri tavalla eri kulttuureissa.
Rakennusta korjataan ja muutetaan erilaisten käsitysten pohjalta. Rakennuksen alkuperäinen ja uudistettu olemus poikkeavat usein täysin.
Toiset kiinnittävät eniten huomiota rakennusta uudistettaessa talon konkreettisiin käyttöarvoihin (sopivuus nykyaikaiseen asumiseen jne.), toiset taas eniten talon abstrakteihin käyttöarvoihin (kauneuteen, vanhaan tunnelmaan jne.).
Omaksuttu ja ylläpidetty kuttuuri, myytistö ja kuvasto voi osoittautua ongelmaksi kun olemisen suojaa uudistetaan. Se voi johtaa hyvässä ja pahassa tuhoon.
Kauhavalla palkittiin kesällä 2015 runokilpailun ”Puukko ja rakkaus” parhaat.
Seinäjoen asemakeskuksessa tapahtui tuon jälkeen puukotus. Asemakeskuksen kyljessä on Pub Härmän Häjy, jota komistaa seinällä väkivaltarkollisten Isontalon ja Rannajärven muotokuvat.
Ei pidä leikkiä vanhalla myytillä jos se aiheuttaa kärsimystä.
Eteläpohjalaisilla näyttää olevan heikko itsetunto.
Pohjanmaan ikoma poika, protestanttisesti keputteleva laestadiolainen Sipilä-Kristus on samaan aikaan pelastamassa tätä maata ja kansaa.
Saamme silti Kreikkamme.
Sen jälkeen Timo Soini (PS) muuttaa Pekka Vennamon (SMP) viereen Espanjaan samalle baaritiskille.
Hyvästi vanha nationalismi kun globaalisaatio tulee valmiksi.
Parasta palata ”sanataivuttelusta” perusasioihin (ajattelemalla, ei filosofoimalla).
Yksilön ”ITSELLEEN OLEMINEN” ei tapahdu järkipeäisenä (tieto), hallittuna (valta) ja sivistyneenä (opittu kulttuuri) kuten usein väitetään vaan pikemminkin ”ELÄIMELLEISEN OLEMISEN” varassa.
Evoluutioon juntava elekieli (semitikka), ei järkiperäinen ”tajunta ja tietoisuus”, hallitsee eniten ihmisten välistä vuorovaikutusta.
”Kakkitietävä ja kaikkivalta” on kuvitelma.
Ihminen osaa ainostaan muodostaa mielikuvitelmia kaiken yläpuolella olevasta ”järki on valtaa”-ilmiötä muistuttavasta jumaluusilmiöstä.
Filosofia vajoaa joka kerta tähän suonsilmään.
Itäisen suomalaisen kulttuurin laulussa lausahdetaan haikeasti, että ”rakasta, kärsi ja unhoita”.
Järkiperäisyytä ja tehkkuutta kosrostavaan saksalaiseen kultuuriin kasvanut ihminen ottaa elämästä selvitäkseen tuosta laulusta pois sanan ”kärsi”.
Kerrasta poikki ja sillä siisti, kunnon saksalainen ei kärsi eikä itke ikinä.
Saksalainen vitsikirjakin on maalman pienin.
Saksalaiset eivät kävelleet koskaan juutalaisten rakennuttamien siltojen yli koska juutalaisten tekemä silta oli heistä paha silta (Sartre).
Sitävastoin venäläinen kulttuuri ottaa elämässä selvitäkseen käyttöön laulun sanan ”kärsi” ja ”nauttii kärsimisestä”.
Venäläinen osaa itkeä pillittää sekä hävetä ja surkutella itseään.
Juuri tässä kohtaa Angela Merkel saa Vladimir Putinilta luunapin.
Merkelin veretön ”sopimustekninen sotaretki” itään on päättymässä yhtä surkeasti kuin Napoleonin ja Hitlerin verinen ristiretki kohti itää (Moskovaa).
”Koska krapulalle ei voi mitään siitä pitää nauttia”, kärsimyksessäkin voi pilkistää valo ja ilo.
Samaan aikaan kun kehittyneet länsimaat (vertaa ”alikehittyneet” eli ”kehittymättömät maat”) vaativat lisää mukavuutta ja nautiskelunaiheita idässä osataan tehdä ”vähästä enemmän”.
Malevitšin Mustasta neliöstäkin saa irti paljon enemmän paljon puhuttelevampaa kuin yhdestäkään ”hyvin kehittyneen länsimaisen maailman” näköiskuvasta.
