Jean-Paul Sartren romaanin Inho alussa (suomennos 1981, sivu 7) sanotaan, että ”Parasta on merkitä tapahtumat muistiin päivittäin…”.
Kun ihmettelen omaa ”maailmassa olemistani”, seuraan juuri nyt tapahtuvia tapahtumia ja kirjoitan siltä pohjalta omia käsityksiäni ihmisenä ”olemisesta ja elämästä”.
*
Maailmassa oleminen on katkeamaton ”sattuman vyöry” ja muutos. Maailmaa ei ole ”annettu valmiina” eikä se tule ikinä valmiiksi.
On myös erehdys kuvitella, että kysymys ”todellisuudesta ja tietämisestä” olisi ratkaistavissa ”tieto on valtaa”-periaatteella.
*
1988 ilmestyneessä Maailmanhistorian pikkujättiläisessä on filosofian kannalta mielenkiintoisia mainintoja nationalismista, isänmaasta ja valtiosta.
Esimerkiksi kappaleessa ”Valtio ennen yksilöä” (sivu 734-) sanotaan:
” – –konservatiivisen ja nationalistisen aatemaailman suhde – – saavuttaakseen tavoitteensa nationalismin kannattajat käyttivät keinonaan vallankumousta, joka konservatiiviselle aatemaailmalle oli kauhistus – –
kansallisuusaatteen kannattajat muuttuivat konservatiivisiksi puolustaessaan voittojaan.
Yhdestä asiasta konservatiivit ja nationalistit olivat samaa mieltä alusta alkaen, siitä, että valtio oli korkein sosiaalinen organismi.
Tämän ajatuksen johtava kannattaja ja kehittäjä oli saksalainen filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770-1831).
Ainoastaan voimakkaan valtion alaisena yksilö saattoi tavoittaa täydellisen vapauden – –
Jokaisella valtiolla oli erityinen henkensä; valtio toteutti jumalaista ideaa maan päällä… (mainittu kyseisen teoksen sivulla 735)”. (kursivoinnit JP.)
*
Jos valtio perustuu jumalaiseen ideaan, siinä on kyse uskomisesta. Myös ”varsinainen uskonto” perustuu ”uskomukseen” (uskomiseen).
Nationalistisen valtioajatuksen idea perustuu siihen, että ihminen ei ole ”järkiolento ja tietävä olento”. Tästä huolimatta nationalistinen valtio toimii käytännössä periaatteella ”tieto on valtaa”.
Koska ihmislajille on ominaista aivan muut seikat kuin ”tietäminen” ihmisiä on helppo houkutella ”maailmassa olemisen harhateille” kuten jumalallisen valtioidean ja ”henkinationalismin” palvojiksi.
*
Miksi jotkut haluavat kuitenkin elää elämänsä kuolleena ja ”tuntemattomana sotilaana”?
Saksalainen historioitsija Heinrich von Treitschke kirjoitti aikoinaan, että ”Ihmisen täytyy isänmaan tähden luopua omasta minuudestaan – siksi sota on ylevää” (Maailmanhistorian pikkujättiläinen, sivut 735-736).
Tuota ennen joku ranskalainen sotilas oli kirjoittanut ”Elämämme, omaisuutemme, taitomme -ne eivät ole meidän; ne kuuluvat kansalle, Isänmaalle – –” (sama lähde, sivu 732).
Minuudestaan luopunut ihminen alistuu napisematta humanismin vastaisen militaristisen väkivaltakoneiston palvelukseen. Siis vahvasta minuudesta ei pidä luopua.
Nationalismin mukaan ihminen on hyvä vain militaristina. Toisten tappaminen jumalallisen valtioidean hyväksi on pahuutta.
*
Uuden historiankirjoituksen mielikuvituksellisimpiin myytteihin sisältyy väite, että nationalismi juontaa alun perin keskiaikaan.
Eikä nuijasodalla ole mitään tekemistä suomalais-kansallisen nationalismin kanssa.
Nuijasotaakin pitää tarkastella Ruotsin kruununvallan harjoittamaa (ennen vuotta 1808) Suomenniemellä (Österland, vrt. esimerkiksi Ruotsin Norrland) ruotsalaista ja kansainvälistä valtapolitiikkaa (Venäjä, Baltia jne.) vasten.
*
Nationalismista tuli uusi uskonto, johon sulautettiin länsimainen kristillinen usko.
Uusi ”nationalistinen valtiouskonto” on pysäyttänyt demokratian kehittämisen ja ylimmän vallankäyttöorgaanin eli valtion uudistamisen.
Nationalismista on tullut myös rauhan sekä ”kansainvälisen veljeyden” rakentamisen ja ylläpitämisen pahin este.
Nationalismi on parhaillaankin pahin tulppa pyrittäessä edistämään monikulttuurisuutta, ylikansallista kulttuuria ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja kaikkien maapallon ihmisten välistä sisarellista tasa-arvoa.
Nationalistinen valtio on myös ympäristökriisin torjumisen pahin este ja ilmastonmuutoksen syvenemisen tärkein lähde.
Nationalistinen ajattelu ja valtapeli pitää hävittää siksi vaarallisena maapallolta.
*
Uusin kehitys on johtanut suurten ”rajantakaisten pakolaisleirien” rakentamiseen ”lähtömaihin”. Kansallisvaltiot ovat parhaillaan rakentamassa kehitysmaihin pakolaisleirejä, joilla pyritään ennalta ehkäisemään tähänastiset ”villit rajanylitykset ja kansallisvaltioiden valtapelihäiriöt”.
Suomen valtiovalta on saanut viimeksi osakseen negatiivista kansainvälistä huomiota koska Suomi on palauttanut pakolaisia hengenvaarallisiin kohteisiin kuten Afganistaniin ja Irakiin.
”Teollisten kuolemanleirien” natsismi ja fasismi elää tänä päivänäkin mutta uusin muodoin.
Nyt länsimaiset nationalistiset valtiot ”ostavat ja jakelevat toisilleen” toisinajattelevia ja toisenvärisiä pakolaisia ”tasapuolisesti”.
Siinä on kyse ”kaikessa ja kaikille turvallisten piikkilanka-aitausten ja vankileirien ale-ajasta”.
*
Käynnissä oleva ”maapallon kansojen uushumanistinen leirikehitys” on monessa suhteessa saman tyyppinen kuin oli maailmansotien välisessä Saksassa toteutettu natsien ”rotupuhdistus”.
Onneksi myös tässä muutoksessa on kyse vain väliaikaisesta ilmiöstä.
Nationalistinen kansallisvaltio hirttää sinä itse itseään.
*
Valistuksen ja ”teollisen kapitalistisen nationalismin” aatteet ovat aiheuttaneet useita maailmansotia. Niiden tuhovoima ja ihmisille aiheutettu kärsimys on ollut ennennäkemätön.
Myös välineet koko maapallon tuhoamiseen ovat jo käytössä (ydinaseet).
Ilmastonmuutos syvenee nopeasti.
Ihmisen ja luonnon hyvinvointia uhkaavan kehityksen voi katkaista ainoastaan uusi äärimmäisen vahva maapallon laajuinen ylikansallinen poliittinen ja taloudellinen valta.
*
Jumalallisen kuningasvallan korvaaminen nationalistisella ”kansanvallalla” ei voi johtanut maltilliseen kehitykseen ja maailmanrauhaan.
Pakottaessaan yksilön luopumaan minästä nationalismi murskasi yksilöiltä maailmassa olemisen mielekkyyden.
Nationalistinen valta pitää omia vähemmistökulttuureja ”räksyttävinä koirina”.
Katalonia on siksi nyt Espanjan nationalistiselle kattovallalle kivi kengässä.
Suomella on jo ikiomat ”Kataloniansa” (Ahvenanmaa ja Saamenmaa).
*
Katkeamatta uusiin rakennemuutoksiin siirtyvä kansallisvaltio on loputtomasti ”kyltymätön kasvukone”.
Samaan aikaan kansallisvaltio uudistaa katkeamatta tekniset järjestelmänsä.
Siinä ei hellitetä hetkeksikään järkipohjaista ”tieto on valtaa”- sekä ”tekniikka on valtaa” -periaatteita.
*
Pääministeri Sipilän puolue Suomen keskusta on kovassa ristituulessa.
Kun keskusta meni ensin avioliittoon oman serkun kanssa (keskusta ja PS, hallitus) serkku sekosi päästään ja sen jälkeen Paavo alkoi panna parastaan keskustapuolueen hajottamiseksi.
*
Urheilulajit uudistuvat nyt räjähdysmäisesti ja suomalaistenkin menestyminen kansainvälisissä kilpailuissa hupenee nopeasti kohti tyhjää.
Mutta mitä enemmän nationalistista valtioajatusta tyrkytetään valtaeliitin toimesta ”automaattikoneena”, sitä varmemmin ”nationalismin jumaluus” on kuollut ruumis (vrt. ”Jumala on kuollut” -teologia, kristillinen eksistentialismi).
*
Suomi pysyy myös konehulluna maana. Jumalallisen nationalismin palvontaa ylläpitävä valtaeliitti (eduskunta ja kansallismuseo) keksii ja rahoittaa aina kuvitteellisempia ”koneprojekteja” oikeuttaakseen vallankäyttönsä.
Myös virtuaalitodellisuustaiteen uskotaan vahvistavan nyt nationalismiuskoa.
Lasit vaan päähän ja sukellus keinotekoiseen menneisyyteen (säätyvaltiopäiviin 1863). Voit jopa väitellä eilisten valtapelureiden kanssa.
Vaikka se on keskustelua seinien kanssa.
*
Koska nationalistinen valtiovalta ei voi pakkoruokkia nyt ”aktiivimallilla” (vrt. ”kiky”) myös suurta vanhusväestöä, valtio uskottelee tekoälyrobottien hoitavan kohta koko vanhustenpalvelun.
Sähköautojen ja robottikatujen uskotellaan korvaavan nykyisen liikennejärjestelmän.
Nationalistinen valtio perustuu katkeamattomaan talouskasvuun ja jatkuvaan teknisten järjestelmien uudistamiseen. Jos kansallisvaltio ei saa sitä valtio ottaa käyttöön myös väkivaltakoneiston tavoitteensa saavuttamiseksi.
Kasvusta jatkuvasti syntyvien ongelmien (ympäristökriisi, ilmastonmuutos jne.) ratkaiseminen lisäkasvulla on jo pelkästään ajatuksena mielipuolinen.
Kansallisvaltiot eivät voi selviytyä koskaan myöskään ilman jatkuvaa ulkomaista lainanottoa ja velkaantumista.
Nationalistisen valtion kansainvälisen velanoton pysäyttäminen on utopistinen ajatus.
Kansallisvaltiot joutuvat elämään nyt kansainvälisen velanoton kohdalla ”hirttonaru kaulassa”.
*
Samaan aikaan kun japanilaiset kieltäytyivät seksistä (Yle.fi 15.2.2018) ja Ranskassa levisi vanha tartuntatauti, Suomessa ”palkkatyöpakko-TE” synnytti Työstäkieltäytyjäliiton.
Koska nationalistisessa Suomessa on ennestään Aseistakieltäytyjäliittokin, uudet kulttuuriset ilmiöt sisältyvät asiaan myös kasvuun, edistykseen ja sosiaaliseen järjestykseen pyrkivässä nationalistisessa valtiossa.
Maailma muuttuu niin nopeasti ja avoimet kysymykset kasvavat koko ajan niin vauhdilla, ettei ihminen voi päästä koskaan ”tuntemattomaan maaliinsa”.
*
Ihmiset kuvittelevat, että modernissa yhteiskunnassa ainoastaan ”kaikkea hyvää tehdään” sekä että kehitys kulkee kohti korkeampaa astetta.
He kuvittelevat myös, että välillä on rauhan aika välillä sotatila (paikalliset sodat ja maailmansodat).
Tämä on heidän ”kuviteltua todellisuuttaan”.
Valistuksen sekä nationalismin perinne sekä teollistuminen ja kapitalistinen talous ylläpitävät kuitenkin aikakautemme katkeamatonta kriisi- ja rakennemuutosaikaa. Siihen liittyvässä taloudellisessa ja poliittisessa valtataistelussa ristiriitatilanteen vaihtuvat hetkittäin ja päivittäin.
Edistys on ikivanha kulttuurinen myytti.
*
Suomen kansallisvaltiossa oli yli jokin aika sitten yli 400 kuntaa, uusin tavoite on Suomi, jossa on korkeintaan sata kuntaa.
Uusin ”kuntarakenneuudistus” on onneksi murskaamassa osaltaan koko nationalistisen valtioajatuksen.
*
Suurkuntauudistukseen liittyvät kysymykset voivat avautua kokonaisuuksina vasta kun suurkuntauudistusta on tarkasteltu samanaikaisesti (ei erikseen) toiminnallisena, taloudellisena ja alueellisena kysymyksenä. Suurkuntien Suomea koskevaa rakenneuudistusta ei ole kuitenkaan tehty tältä pohjalta.
Aluerakenne muotoutuu lukuisten eri tekijöiden, ei ainoastaan vallan, rahan ja tekniikan pohjalta.
”Narua” on alettu nyt vetämään myös yksipuolisesti ”väärästä päästä”. Pääasiaksi uudistuksessa on tullut lähtökohtaisesti rahallisten säästöjen saavuttaminen. Lopputuloksesta on tulossa siksi päinvastainen.
Uuden kunta-aluerakenteen kustannukset nousevat kalliimmiksi kuin aikaisemmin.
*
Esimerkki.
Jos suuralueella on 100 terveysasemaa ja niitä yhdistellään ”säästösyistä” suurterveysasemiksi liittämällä yhteen viisi pientä asemaa, saadaan yhteensä 20 suurterveysasemaa.
Jos kuntaliitoksen jälkeisessä suurkunnassa koululaisen hammashoito aloitetaan yhdestä entisen kunnan terveysasemasta ja toimenpidettä jatketaan toisen kuntaliitoskunnan terveysasemalla, siitä voi aiheutua sadan kilometrin liikkumismatka. Toimenpiteen jatkaminen muiden entisten kuntien pienterveysasemien kohdalla voi johtaa esimerkiksi 300 kilometrin liikkumismatkaan. Miten tuo liikkuminen pitäisi järjestää niin, että se olisi taloudellista?
Tuhat vastaavaa hammashoitoa aiheuttaa yhteensä 300 000 kilometrin matkan. Tuota liikkumista ei voi järjestää tasa-arvoon pyrkivässä valtiossa ainakaan yksityisautoilun varassa. Kyseinen 300 km:n matka on ongelma myös ilmakehän saastumisen kannalta eikä saasteettomia halpoja sähköautoja (uusi ”puhdas” tekniikka) ole vielä edes näköpiirissä.
Uuden suurkunnan kaikkien funktioiden toiminnallinen ja alueellinen tarkastelu merkitsee valtaisaa kokonaisuutta (moninaista suhteiden vyyhtiä), jonka päässä on koko rakenneuudistusprosessin hinta.
Alun perin tavoiteltua lopputulosta (rahallista säästöä) on mahdotonta saavuttaa alkuperäisen tavoitteen mukaisesti.
*
Koska täällä Kauhavalla on ollut viimeksi kovia pakkasia, halkoja on pitänyt laittaa uuniin välillä yölläkin. Halkokuormat ovat olleet raskaita ja selkääni on alkanut särkeä puita ulkoa sisälle kantaessa. Unikaan ei ole aina tullut koska selkää on särkenyt.
Ei vaikka olen kuinka vaihtanut sängyssä kylkeä selkäkivun takia.
Ennen kuin uni alkoi kuitenkin voittaa vaihdoin vähän väliä kylkeä, tuskaisena suuntaan ja toiseen.
Unessani mahdoton alkoi tuntumaan vieläkin mahdottomammalta niin pitkään, että lopuksi kaikki alkoi näyttämään hyvältä.
Tajusin jälkikäteen nähneeni unta Saksasta.
*
CDU ja SPD hävisivät viimeksi vaalit. Siitä huolimatta noiden vanhojen suurpuolueiden ”suuri koalitio” on ollut syntymässä ”Saksan takia”.
Minkä ja kenen Saksan?
Saksa on ollut hallitusneuvottelujen takia kohta jo puoli vuotta ilman uutta hallitusta.
Puolueiden miesvalta ei ole kuitenkaan hellittänyt Saksassa puoleen vuosisataan.
Saksa on viimeksi jähmettynyt patavanhoillisuuteensa.
*
SPD:n puheenjohtaja oli varannut hallitusneuvotteluissa itselleen miniterinkin salkun mutta luopui lopuksi siitä ja toiseksi myös oman puolueensa puheenjohtajuudesta.
Puoluejohto on sopinut, että Hampurin demaripormestari toimii huhtikuun puoluekokoukseen asti SPD:n puheenjohtajana ja vasta tuo jälkeen voidaan valita ensimmäisen kerran nainen SPD:n puheenjohtajaksi.
Siis syntyi uusia isompi skandaali entisen skandaalin jatkoksi.
*
Saksan SDP on paljastunut yhtä konservatiiviseksi ja naisvastaiseksi kuin tein siitä havaintoja 1970-luvun alussa (kts. julkaisematon käsikirjoitukseni ”BRD”).
Saksa ja Euroopan unioni on ottaa kuitenkin tällä 2000-luvulla kokonaan uuden suunnan. Ja siinä tähän asti ”mielettömästäkin alkaa tulla mielekästä”.
Nyt havaitsemme sen, että kulttuuri ja myytistö muuttuu ja uudistuu äärimmäisen hitaasti.
Mutta maailmansodan jälkeinen nationalistinen Saksa ei ole nyt vuonna 2018 enää entinen jumalainen nationalismimyyttinsä.
*
Porvaristo murskasi aikoinaan julmasti Saksassa syntyneen kommunistisen liikkeen. Myöhemmin natsiarmeijan voittanut Neuvostoliitto perusti vastavetona kommunistisen Saksan (DDR).
Revisionistinen SDP nousi Länsi-Saksassa ensimmäisen kerran vallan huipulle 1966.
2018 nähdään Saksan revisionistisen SDP:n kuolema. Saksan demarit ovat halanneet kapitalistisen porvariston kanssakaulailussa nyt itsensä hengiltä.
Tässä on samalla hyvä alku uusimmalle kapitalismin vastaiselle liikkeelle.
*
Kun matkustin opiskelemaan Länsi-Saksaan 1971, CDU oli oppositiossa. Saksan presidentillä ei ollut tuolloin konkreettista päätäntävaltaa, hän oli pelkkä ”kiiltokuvapoika” (vrt. Suomi nyt 2018 ja Sauli Niinistön ”kuninkuus”).
Noihin aikoihin (1970-luvun alussa) terroristien pommit räjähtelivät (RAF) ja Suomea pilkattiin ”suomettumisesta”.
DDR-eliitin lapsi, liittokansleri Angela Merkel (CDU) ja nykyinen Saksan SDP on tahrinut nyt (2018) kasvonsa.
*
Nationalistisen Suomen valtioinstituution ”ikioma Katalonia” on Lapin Saamenmaa.
Suomen historian pikkujättiläisessä (1988) on sanottu valaisevasti myös alistetusta saamelaisesta vähemmistökulttuuristamme
”…valtiolliset rajat eivät kahlinneet saamelaisten liikkumista. Vapaa laiduntaminen sai jatkua vielä 1800-luvun alkupuolellakin. mutta sen jälkeen valtioiden kiristyneet välit (Norja, Ruotsi, Suomi ja Venäjä/lisäys JP) nostivat esteitä ikimuistoisen elämäntavan jatkumiselle – – (valtioiden välinen/lisäys JP) raja suljettiin – – Lapissa isojako mursi väestön perinteisen elinkeinotoiminnan perusteita, sillä saamelaisten keskuudessa ei tunnettu yksityisomistuksen käsitettä – – Maanomistus rajoitti laiduntamismahdollisuuksia (kts. sivut 532-533).
*
Aluesunnittelulehdessä vuonna 1990 julkaistun kirjoitukseni ”Kaupunkikone” alussa mainitsen, että ”Nykykaupunki on osoittanut pitkään suuren kasvu-, kulutus- ja talouskoneen merkkejä. Kaupunkikoneen syntyyn johtaneita suunnitteluperiaatteita voidaan kritisoida monesta näkökulmasta…”.
Korostin kirjoituksellani nykykaupungin konemaisuutta. Kone alkuperä juontaa ”järkiperäiseen tietämiseen” ja tekniikan historiaan.
Modernin kaupunkikoneen taustalla on päällimmäisenä teollisen kapitalismin aikainen ”tiede” (”tieto on valtaa”) ja tekniikka.
Siinä ihminen on innostunut teknisistä välineistä lähes joka asiasta.
*
Siinä ihminen uskoo olevansa kaikki tietävä ja kaikki hallitseva olento. Sekä saavansa lopulta myös koko maapallon elollisen luonnon hallintaansa ja katselee (kuten nationalisti Hegel teki) villiä luontoa tavallisimmin rumana ja alkeellisena.
Ihmisen ”tietousko” ja ”hallitsemisusko” on iskostunut kaupunkikoneen sisällä myös ihmisen ajattelutapaan sekä kieleen (puheeseen ja kirjoituksiin).
Sekä ”itsensä muokkaamiseen” sisäisesti ja ulkoisesti (olemus), tämä tapahtuu uudessa ”kuntosalikulttuurissa”. Mikä ihmeen ja kenen kunto?
Nämäkin seikat todistavat siitä, kuinka ihminen on ”ihmiskone”, jota leimaa ”eläimellinen oleminen”.
Luonnon keskellä on kaiken villin vastakohtana ”meidän ikioma kaunis kaupunkimme”.
Ensyclopedia Britannia ei auta ihmistä sillä kaikkea muutosta leimaa ”sattuman vyöry”.
*
Kyseinen kirjoitukseni pohjautuu valtaosin rationalistisiin tarkastelukumiin. Kaupunkia ja nykyaikaista yhteiskuntaa koskevan tarkastelun painopiste voi kuitenkin olla myös eksistentialismiin liittyvissä seikoissa.
Tuolloin päällimmäisenä kaupunkikoneessa näkyy ”minätön yksilö” ja ”orjuutettu vähemmistökulttuuri” , siinä moderni konejärjestelmä pakottaa jokaisen yksilön luopumaan ”itselleen olemisesta” ja jokaisen vähemmistökulttuurin alistumaan ”nationalistiselle kattovallalle” koneen erilaisten verkostojen kautta osaksi kaikille yhteistä konejärjestelmää.
*
Ihmisen koti on yksi ja sama ”paikka ja maisema”, tämä maapallo. Siinä ei ole nationalistista tai regionalistista ”paikkaa ja maisemaa”.
*
Ihmisyksilön ”oleminen ja elämä” ei etene suoraviivaisesti eikä katkea ”suorassa linjassa” kuolemaan.
Esimerkiksi joku ”suuri yleinen yhteiskunnallinen kriisi”, omassa lähipiirissä tapahtuva ”häiriötila” sekä ihmisyksilön hormoni (ihmisen sisällä oleva aine) tapahtuva ”sisäinen muutos” ja näiden kolmen ”yhteislaukeaminen” ja ”ulos heijastuminen” kääntävät yksilönkin elämän aikana ”elämänlinjaa” yllätyksellisesti uuteen suuntaan.
Uuteen suuntaan ”kääntymisiä” tapahtuu jatkuvasti. Elämän peruspiirre on jatkuva muutos.
Oman ”henkilöhistoriani” kohdalla tuon tyyppinen muutos tapahtui esimerkiksi kun vanhempani muuttivat 1950-luvulla Suomessa pohjoisesta etelään sekä kun lähdin opiskelemaan arkkitehtuuria vieläkin kauemmas etelään, ulkomaille Länsi-Saksaan.
Syyskuun 11 jälkeen (2001) kun ensin kuoli isäni, hetki sen jälkeen äitini ja syksyllä 2002 läheinen veljeni. Seuraavan vuonna 2003 muutin Turussa Lausteen lähiön yksiöön ja sen jälkeen tiesin tulevani kolmannen avioliittoni kautta isäksi. 1980-luvun puolivälissä alkanut virkamiesurani Turun kaupungin palveluksessa päättyi 2000-luvun alussa Turusta Kauhavalle ”pakenemiseen”.
*
Elämän aikana tapahtuvat ”käännekohdat” panevat ihmisen kyselemään maailmassa olemista. Kaikki alkaa tuossa vaiheessa näyttämään toisenlaiselta kuin siihen asti.
”Luonnonmukainen maailma” on loputtoman vaihteleva. Kulttuuriset myytitkin muodostuvat eri paikoissa joka kerta aivan erilaisiksi.
Tarinan mukaan suomalainen ”rakastaa. kärsii ja unohtaa” mutta saksalainen jättää kärsimisen pois. Sitä vastoin venäläiset rakastavat eniten kärsimistä. Suomalaisissakin on samaa taipumusta mutta eniten suomalaiset ”rakastavat hulluina rakastamista”.
Kauhavalla kesti kauan ennen kuin opin ymmärtämään miksi paikkakunnan kulttuurissa jätetään toinen puoli taajaman rakennuksia lahoamaan pystyyn ja miksi täynnä vanhoja vaatteista oleva komero naulataan jossakin vaiheessa nauloilla umpeen.
Ihmisenä oleminen paljastaa se, että ihminen on eläin. Eniten ihminen on ristiriitainen ”leikkivä apina”. On erehdys kuvitella, että ihminen on ”hillitty sekä kaiken tietävä ja hallitseva jumalinen olento”.
Ihminen rakastaa yli kaiken kaikkea kaikenlaista kuvitteellista (viihdettä, fiktiivisiä kertomuksia jne.) ja osaa olla julmempi ja väkivaltaisempi kuin yksikään muu eläinlaji maapallolla.
*
Turun Lausteen lähiön yksiössä kirjoittamassani omakustanteessa ”Turun nykyaika ja tulevaisuus” (Turun kuva, 5. osa, ISBN 978-952-995502-6-3, Turku 2007) liittyy siihen kuinka heräsin tapahtuneiden ”yleisten seikkojen” kautta pohtimaan paikan menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta ”kirjoitettuja todellisuuskuvauksia ja totuuksia”.
Tuossa julkaisussa on omat kappaleet aiheista ”Anarkismi ja eksitentialismi” sekä ”Naisliike”. Olin pohtunut näitä aiheita jo tuota ennen mutta vasta tuolloin niistä tuli ”polttavia”.
Kauhavalla olen tehnyt uusia havaintoja maailmassa olemisesta ja ne liittyvät esimerkiksi kulttuuristen myyttien merkitykseen sekä ”ihmiselleen olemisen taiteeseen”.
*
Miksi suomalaiset kävivät innostuneina äänestämässä presidentinvaalissa 28.1.2018, vaikkei Suomen presidentillä ole lainsäädännön mukaan konkreettista päätäntävaltaa (vrt. tätä presidentti Kekkosen aikaan)?
Ovatko suomalaiset aivan erityisen ”henkinationalisteja”?
Suomalaiset innostuivat ”vallattomasta presidentistä” koska he näkivät presidentissä ”salaperäistä pyhyyttä” ja pitivät sitä tuota ”pyhyyttä” kansallisvaltioon liittyvänä ”henkisenä valtana”.
Vaikka äänestäminen oli nyt ”edustamisvallan” luovuttamista ”käsittämättömälle”, se ei ollut äänestäjien mielestä ”turhaa”.
”Ilmakuplakin” merkitsee suomalaisille ”totta”.
*
Presidentinvaalia leimasi nyt paikallisen kulttuurin sekä viihteellisyyden korostuminen. Kokoomus sai lopultakin tähän maahan ”kuninkaansa” (vrt. Suomi kesällä 1918, kuninkaanvaali luvuin 58-44).
Pääministeri Sipiläkin on innostunut itseensä ja aikoo jatkaa keskustan puheenjohtajana ja pääministerinä.
Äskettäiset presidentinvaalit todistivat myös Suomen valtion hajanaisuudesta.
Agraarikonservatiivisella Kauhavalla entisten maalaisliittolaisten eli ”perussuomalais-väyrysläisten” ja nykyisten keskustalaisten (Suomen keskusta) kannatus oli tasoissa.
Joku perussuomalainen kunnanvaltuutettu oli jopa yllyttänyt äänestämään presidentinvaalissa Paavo Väyrystä (mielipidekirjoituksen mukaan).
*
Väyrysen keskustan eduskuntaryhmässä perustama uusi oma puolue on nousemassa seuraavaksi kalikaksi keskustapuolueen kurkkuun. Keskustan kannattajajoukosta on lohkeamassa taas kerran irti iso pala.
Väyrynen aikoo olla seuraavissakin eduskuntavaalissa keskustan ehdokas. Jos hänet erotetaan nyt puolueesta keskusta saa kannattajiensa vihat päälleen.
Viimeksi Väyrynen on ilmoittanut pyrkivänsä keskustan puheenjohtajaksi. Jos häntä ei valita keskustan puheenjohtajaksi hän eroaa keskustasta.
*
Kuuden vuoden päästä voidaan pitää uudet presidentinvaalit, joissa ei ole ensimmäistäkään presidenttiehdokasta. Mutta valtaeliitti ja valtakunnallinen mediasopulisto onnistuu organisoimaan tuolloinkin Suomen presidentinvaaleista ”perinteiset arvokkaat vaalit”.
*
Konservatiivisten eteläpohjalaisten nationalistien on syytä huomata se, että lakeudella syntyneen arkkitehti Alvar Aallon nerouden lähtökohta oli muutto pois kituliaasta pohjoisesta vaurastuvaan etelään. Eli maaseutuvaltaiselta seudulta kohti kaupunkikulttuureja ja lopuksi kohti nykyistä Helsinki-metropolia. Ja sitä kautta kohti kansainvälisiä kontakteja.
Jos Aalto olisi jäänyt pohjoiseen lakeudelle hänestä ei olisi tullut arkkitehtina huippuosaajaa.
Vuonna 1917 itsenäistynyt Suomi suuntautui nopeasti kohti modernia teollis-kapitalistista nykyaikaa.
Toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut Aallon kansainvälinen maine perustui siihen, että Aalto matkusteli paljon ulkomailla ja ylläpiti hyviä kansainvälisiä arkkitehtisuhteita.
Olen kirjoittanut Turussa omakustanteeseeni ”Itsenäisyyden ajan Turku” (Turun kuva 4. osa, ISBN 952-99502-4-1, 2006) myös Alvar Aallosta Turussa.
*
Kirjoitin 1.2.2018 sanomalehti Ilkkaan seuraavan mielipidekirjoituksen Alvar Aallosta:
”WIENIN PIIRI
Etelä-Pohjanmaalla Kuortaneella 1898 syntynyt Alvar Aalto valmistui arkkitehdiksi 1921. Hän sai ”Helsingin koulussa” perinteisen tyylihistoriallisen suunnittelijakoulutuksen.
Aallon kansainvälinen arkkitehtuurimaine perustuu kansainvälisen kehityksen seuraamiseen ja käynnissä olleeseen uudistumiseen osallistumiseen.
Aalto perusti 1923 Jyväskylään ensimmäisen toimistonsa. Aalto voitti keväällä 1927 Turun Maalaistentalon arkkitehtikilpailun. Hän muutti siksi syksyllä 1927 Turkuun osallistuakseen suunnittelemansa rakennuksen toteuttamiseen.
Turussa Aalto tutustui arkkitehti Erik Bryggmaniin ja suunnitteli hänen kanssa ”Turun funkkismussut 1929”. 1917 perustettu Suomi siirtyi nyt (1927-1929) kohti modernia kansainvälistä arkkitehtuuria funktionalismia (”funkkistyyli”oli minimalistista, valkoista ja vähäeleistä, taloissa oli tasakatot jne.).
Aalto ”riisui ajan uusimmassa hengessä” Maalaistentalosta koristeet.
”Funkkistyyli” luotiin Saksan Bauhausin taide- ja arkkitehtuurikoulussa. Natsien noustua valtaan he sulkivat Bauhausin 1932, koulun opettajat pakenivat Saksasta ulkomaille.
Alvar Aalto muutti tuon jälkeen 1933 Turusta Helsinkiin.
Hitlerin natsipuolue suosi vanhaa germaanista ”perussaksalaista” taide- ja arkkitehtuurikäsitystä. Tuolloin ihailtiin perinteisiä näköiskuvia ja vanhoja jyrkkäharjaisia omakotitaloja (germaanista Fachwerk-tyyliä).
Tämän vastakohta näkyi aikakauden abstraktissa maalaustaiteessa ja arkkitehtuurissa. Natsit vihasivat ja hävittivät niitä.
”Funkkistyyli” korosti talon toiminnallisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta ja vähäeleistä muodonantoa ja vastusti koristeellisuutta.
Tämän ilmiön taustalla oli ajan filosofinen ja tieteellinen suuntaus positivismi (kts. myös ns. Wienin piiri).
Positivistit korostivat kokemusta, havaintoa, tarkkuutta ja säännönmukaisuutta (ns. ”positiivista kokemusta”, ”kylmäjärkisyyttä”, empirismiä). Positivistit vastustivat metafysiikkaa, esimerkiksi ”hengentiedettä ja teologiaa”.
Tieteestä ja tietämisestä innostuminen johti kuitenkin umpikujaan.
Positivismin vastainen liike johti (ihmisenä) olemista ja inhimillisyyttä korostaviin uusiin filosofisiin suuntauksiin. Lopullisen kuoloniskun positivismi sai postmodernismilta.
Mutta vieläkin kuvitellaan, että kaikki sujuu kunhan vain toimitaan periaatteella ”tieto on valtaa”. Mutta miksi luonto ja ihminen voi huonosti?”
*
Suomen kuvataiteessa vallitsi 1800-luvun lopulta lähtien suomalais-kansallisen nationalismin innoittama ”kultakausi”. Pian itsenäistymisen (1917) jälkeen Suomessa vallitsi ”modernismin torjunta” ja tuota kautta kesti vuoteen 1960 asti.
Seinäjoen kaupunkikin perustettiin vuonna 1960 ilmajokilaisen agraarilakeuden keskelle. Samaan aikaan Seinäjoelle ilmestyi ensimmäiset modernit maalaukset.
Seudun maatalouskulttuurinen perinne ja myytistö alkoi murentua nyt lopullisesti.
Uusimman ajan ”henki” perustuu abstraktiin puheeseen. Vaikka täysin abstrakteihin maalauksiin oli päädytty jo vuoden 2010 tienoilla (Malevits ja Mondrian), seinäjokilaiset maalaiskaupunkilaiset vierastavat vieläkin modernia kuvataidetta ja Aaltokeskustaa.
*
Noina synkkinä vuosikymmeninä (noin 1930-1960) suomalaiset kuvataiteilijat etsivät kuumeisesti kosketuskohtia kuvataiteen kansainvälisiin ilmiöihin mutta löysivät siitä pelkkiä irrallisia murusia. Muutoksen suuret linjat jäivät tuolloin kokonaan hahmottamasta. Dadasta ei ollut tuolloin puhettakaan.
Ihminen ei voi muuta kuin olla äärettömyyden ja kansainvälistymisen edessä vaiti.
2000-luvun ”perussuomalaiset” ovat pyrkineet viimeksi herättämään ”uusnationalistista modernismin vastaisuutta”. Se ei ole kuitenkaan saanut ”tuulta siipien alle” kuten kävi maailmansotien välissä.
Maailma on vasta viimeksi kansainvälistynyt.
*
Mutta myöskään kansainvälisellä tasolla ei ole päästy ”ainutkertaisuuteen” asti sillä ”ainutkertaisuus” on jumalten, ei ihmisten ominaisuus.
”Ainutkertaisen” aikaansaaminenhan merkitsisi kaiken tietämistä ja kaiken hallitsemista.
Ihminen voi olla monipuolisesti havaitseva ja luova olento, mutta ihminen ei voi ”sattumien vyöryn maailmassaolossa” saada tehtyä mitään ainutkertaista teosta (kuvateosta, sanateosta jne.).
Sattuman vyöryn maailmassa olemisen aikana voi toteuttaa ainoastaan ”itselleen olemisen taidetta”.
*
Oma tieni kulki kuitenkin Turun työurani loppuvaiheessa päinvastaiseen suuntaan kuin Aallolla (etelästä pohjoiseen, kaupungista maaseudulle) koska kaupunkisuunnittelu ja arkkitehtuuri on usein likaista valtapeliä (sen keskiössä on raha ja valtapolitiikka).
Turussa tuota paikallista valtapeliä kutsutaan ”Turun taudiksi”.
*
Kun havaitsin, ettei Ilkka ole julkaissut viime aikoina tekemiäni mielipidekirjoituksia (Ilkka julkaisi edellä olevan kirjoitukseni vasta 13.2.2018) kirjoitin 9.2.2018 Ilkkaan seuraavan hyvin lyhyen mielipidekirjoituksen:
”PERUSSAKSALAINEN FACHWERK JA PERUSSUOMALAINEN FOONINKI
Bremenissä näin natsien aikaisen suunnitelman Saksan kansan rakastamasta omakotialueesta, jossa oli luotisuorissa riveissä Fachwerktaloja (muinaisgermaanien vanhaa ristikkorakennearkkitehtuuria).
Täällä Etelä-Pohjanmaan lakeudella ylistetään klassistista fooninkitaloa (kaksikerroksista hirsitaloa, alunperin rannikonruotsalainen 1700-luvun kaupunkitalo). Hitler ja Stalin ruokkivat omaa mahtavuuttaan ”kireäilmeisellä klassismilla”. ”Hitlerin klassismia” toteutti hänen hoviarkkitehti Albert Speer (1905-1981). ”Stalinin klassismiin” voi tutustua mm. Pietarissa.
Rationalistifilosofi Ludwig Wittgenstein piirsi ensimmäisen maailmansodan jälkeen Wieniin ”funkkishenkisen” omakotitalon, jossa ei ole koristeita, ei edes avaimenreiän kohdalla.
Tuo ”musta aukko” (järjen käyttö) murskaa myyttiset kuvitelmat mutta jättää ihmisyyden ”kylmäksi”.
Ranskalaisten jälkistrukturalistien mukaan kansan valtaa sekä ”järkeä ja vapautta” korostanut vallankumouksellinen valistus on syypää ihmiskunnan suurimpiin kärsimyksiin, maailmansotiin.”
*
Miksi nationalistisesti ja juridisesti Espanjan organisoituun valtioon kuuluvan Katalonian presidentti ei saa palata Katalonian aluejohtajaksi vaikka hänet päätettiin valita äskettäin myös Espanjan organisoimassa aluevaalissa Katalonian johtajaksi.
Espanjan perustuslakituomioistuin on päättänyt että Puigdemontin on haettava nyt korkeimmalta oikeudelta lupa maahan (Espanjaan) tuloon.
Äänestys aluejohtajasta piti olla 30.1.2018, mutta Katalonian parlamentin puheenjohtaja Roger Torrent esitti, ettei kyseistä kokousta pidetä.
Uutisten mukaan Katalonian itsenäisyysrintaman rivit alkoivat tuon jälkeen rakoilemaan (Katalonian itsenäisyyttä ajavien rintama rakoilee – Uhrataanko ex-aluejohtaja Puigdemont?, yle.fi 2.2.2018).
Katalonian vähemmistökulttuurin puolustajakin on ihminen. Myös hänen yksityisyytensä on nousut viimeksi puheenaiheeksi.
Millä oikeudella nationalistinen Espanja saa rääkätä ihmisen puolustajaa? – ei millään oikeudella!
Katalonian johtajaa on vaadittu Espanjan pyynnöstä pidätettäväksi kansainvälisesti.
Mutta miksei kansainvälistä pidätysmääräystä ole jo toteutettu? Pääseekö aluejohtaja kuitenkin johtamaan Kataloniaa ainakin Belgiasta käsin?
Mikä on oikeudenmukaista ja oikeus?
”Katalonialaisessa pikkukaupungissa työskentelevä RCR Arquitectes sai tänä vuonna (2017/lisäys JP) Pritzker-palkinnon” (Arkkitehti 5/2017). Vapaan muodonannon Gaudin Barcelona elää tänä päivänäkin.
*
Jos Katalonian aluejohtaja palaa takaisin Kataloniaan pidätetäänkö hänet ja teljetäänkö hänet oikeudenkäynnin jälkeen rikollisena vankilaan?
Mikä on kansallisen ja kansainvälisen lain sekä kansallisen vallan sekä kansallisvaltion (tässä Espanja) ja vähemmistökansallisen vallan välinen ”oikeudenmukainen” suhde?
Miten demokraattinen ja oikeudenmukainen kansallisvaltiojärjestelmä pitäisi organisoida? Voiko oikeudenmukaisuus toteutua nationalistisessa valtiossa? Nationalismi on myös ”juridisen pahan alku”, ei ainoastaan hegeliläisen taikauskon lähde.
*
Uusliberalistinen kapitalismi on murskannut Suomessa ”tieteen etiikan”. Suomessa tieteen ja keksintöjen tekeminen on ollut jo pitkään ”tietovalta on rahaa”. Siinä sivuutetaan kokeileva ja soveltava tutkimus (esimerkiksi kännykän terveysvaarojen selvittäminen ennen massiivista kaupallista toimintaa).
Mikään muu ei ole Suomessa ”viisaampi kuin insinööri”.
Ihmislaji ei kuitenkaan poikkea muusta eläinkunnasta olemalla ”tietävä olento. Jaana Venkulan toimittamassa ”Edistyksen päivät 1987 -seminaariraportin” eripainoksessa (1988) ”Tieteen kirot ja siunaukset” (Juhani Pietarinen: ”Tekniikkaa ilman etiikkaa?”).
Ihmislaji osaa kylläkin tehdä havaintoja kokeilujen jälkeen mutta ”tehty koe” ei ole sama kuin ”tietäminen”.
*
Katselen silloin tällöin kirjaa ”Dome und Kiechen in Deutschland” (painos vuodelta 1928) koska siinä on mielenkiintoisia mustavalkoisia valokuvia ja rakennuspiirustuksia Saksan kirkoista ennen toisen maailmansodan hävityksiä.
Kirjan osiossa ”Band 11. Rott am Inn, Adolf Feulner” on piirros kivisestä hallikirkosta, jonka sisäpinnat ovat täyttyneet ”rönsyilevästä barokkimuodoista”.
Keskiajan kivikirkot ovat Suomessa hallikirkkoja. Ns. ”uskopuhdistus” johti Suomessakin ”kuvarönsyilyn” hävittämiseen ja seinäpintojen ”puhdistamiseen” valkoisella värillä. Nyt nuo puhdistetut pinnat ovat täyttymässä uudestaan ”uudella estetiikalla, uudella tekniikalla ja uudella roinalla”.
Tämäkin kuvaa hyvin siitä millainen ihmislaji on pohjimmiltaan.
*
Sartren eksistentialismia on arvosteltu useasta eri näkökulmasta käsin. Niille kaikille on kuitenkin yhteistä se, että ne liittyvät nykyiseen valistus- ja ”tieto on valtaa”- pohjaiseen teolliseen kapitalismiin ja nationalistinen valtioajattelu painottaa ihmisjoukkojen ”subjektiivisesta minästä luopumista, uskomista ja joukkojen yhtenäiseksi massoittamista”.
*
Uusimmassa kulttuurimme kehitysvaiheessa korostuu robottien ja tekoälyn käyttö. Kiristyvän kansainvälisen talouselämän uusliberalismi korostaa entistä enemmän ”rajapintojen avaamista” uusille innovaatioille ja tekee samalla rahan ja omaisuuden tuottamisesta kaiken pääasian.
Yksilöllistä vapautta ja ymmärtämistä arvostetaan samalla entistä vähemmän.
Nykyiseen länsimaiseen kulttuuriin sisältyy vanha henkinen perusta uuteen ”kovaan fasismiin”. Monet saattavat kuitenkin kuvitella, että tuota perustaa ei ole enää olemassa.
*
Kun etsimme nykykulttuurimme ”tietämisuskomuksen alkuperää” meidän tulee tarkastella tuota seikkaa (”alkutilaa” ja muutosvaiheita) ainakin antiikin Platonista lähtien.
Ihmisen tietämiskykyyn sisältyvä ”tieto on valtaa”-uskominen tekee ihmislajista muun elollisen luonnon vastakohdan. Siinä ihminen etääntyy muusta luonnosta ja vieraantuu itsestään (ja ihmisyydestä).
Ihmisen taipumuksiin kuuluu myös ”uskonnon harjoittamien” mutta uskonnon alkuperä pysyy ikuisesti myyttinä.
*
Kirjoitin sanomalehti 24.1.2018 Ilkan julkaiseman mielipidekirjoitukseni ”ILMASTONMUUTOS MUUTTAA KAIKEN” loppuun väitteen, että ”Eikä kukaan kysele täällä sitä mistä tämä ilmiö johtuu”. Kerron nyt sen mistä tämä ilmiö johtuu.
*
Syy ilmastonmuutokseen selittyy pääasiallisesti kahdella seuraavalla seikalla.
Niistä ensimmäinen syy liittyy ihmisen luontosuhteeseen. Ihmisen pitää ymmärtää ja tunnustaa olevansa osa muuta elollista luontoa maapallolla.
Muun elollisen luonnon yläpuolelle asettuminen johtaa suuriin ongelmiin.
”Tieto on valtaa” -periaatteella organisoitu yhteiskunta johtaa ”utilistiseen luontosuhteeseen” (kts. filosofi Juhani Pietarisen kirjoituksia).
Utilistisessa luontosuhteessa ihminen näkee koko elollisen luonnon taloudellisen ja vallankäytöllisen hyödyn irtioton kohteena (esimerkiksi luontoalueet ”raaka-ainevarastona”).
Ihmisen olisi pitänyt opetella seuraamaan luontoa, eikä vain käyttämään hyväksi luontoa ja ”hallitsemaan luontoa”. Koska ihminen on varsinkin talouselämässä ahne (ja itsekäs paha) ihminen ylittää elollisen luonnon ja ilmaston suhteen ”sopivuuden rajat” (kts. myös Pasi Lapinkankaan kolumni Ilkassa 25.1.2018 ”Ilmastonmuutos etenee, me emme”).
*
Toinen syy ilmastonmuutokseen liittyy ”tieto on valtaa” -periaatteen pohjalta länsimaisessa kulttuurissa omaksuttuun elämismaailman vastaiseen ”tieteelliseen maailmankuvaan” (Edmund Husserl). Siinä keinotekoinen ”matemaattinen faktamaailma” korvaa ”inhimillisen ymmärtämisen maailman”.
Käynnissä oleva luonnon sietokyvyn rajojen liittäminen selittyy marxilais-dialektisessa filosofiassa materialistisen yhteiskuntanäkökulman pohjalta, siinä ahneimmat ja vallanhimoisimmat ihmiset (porvarit) alistavat köyhimpiä (työläisiä).
Toisten mielestä ilmiön taustalla on sitä vastoin ennen muuta ”henki”. Esimerkiksi kristillisen uskovaisen Erkki Turusen mukaan ”synnit luontoa vastaan ovat todellisia syitä, joilla on seurauksensa” (kts. kommentti mielipidekirjoitukseeni internetissä 24.1.2018, Jukka Paaso ”Ilmastonmuutos muuttaa kaiken”, Ilkka 24.1.2018).
Minun mielestäni pientä mustaa kissaa seuraamalla näkee tässäkin asiassa parhaiten sen, mitä liittyy luontoon silloin kun luonto on sitä miksi luonto on täydellisesti kehittynyt.
*
On erehdys ajatella, että onneksi tiedemiehillä on aikaa selvittää keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ilman uutta arvomaailmaa ja ajattelutapaa ilmastonmuutos pahenee entisestään.
Nyt rönsyilevän ”talouden ja teknisten sovellutusten intohimopuutarhan” karsiminen voi auttaa jotakin mutta ei kaikessa.
Valaisen viimeksi mainitsemaani seikkaa käytännön esimerkillä. Jos ilmastonmuutos johtaa sähkökatkojen kasvuun kaikkiin asuntoihin tulisi asentaa takaisiniskuventtiilit vesijohtoimaisujen aiheuttaman terveysvaarojen takia. ’
Mutta toisaalta emme osaa nyt edes aavistaa sitä kuinka dramaattisesti ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat näkymään vesijohtojärjestelmän sisällä esimerkiksi sairauksien kasvuna.
Ihmisen on nyt syytä muistaa se, että luonto, talous (nousut ja lakut), tekniikka ja tiede ovat sellaisia alueita, joita ihminen ei voi saada koskaan ”hallintaan” koska ihminen on itse osa luontoilmiöitä.
Jos ihminen oivaltaisi noista ”ilmiöistä” miljoona uutta ”ilmiötä” hänen täytyisi keksiä heti sen jälkeen biljoonaa uutta niihin liittyvää ”selitystä” mutta sekään ei auttaisi ihmistä tulemaan ”tietäväksi”.
*
On hyvä, että ”tiedeasiantuntijat” ovat aloittaneet jo kauan sitten tiedemaailman uudelleenarvioinnin.
Hyviä esimerkkejä tästä ovat julkaisut Tieteen kirot ja siunaukset (Edistyksellinen Tiedeliitto ry:n julkaisuja, toimittanut Jaana Venkula, 1988) sekä Tiede ja etiikka (toimittaneet P. Löppönen, P. H. Mäkelä ja K. Paunio, 1991). Tässä yhteydessä on myös muistaa se, että myös edistys on myytti (kts. G. H. Wrightin von kirjoitus ”Edistyksen myytti”).
*
Nykyinen yhteiskunta on organisoitu monessa suhteessa väärin. Tämän päivän yhteiskuntajärjestystä täytyy siksi ruoskia täysillä ja muuttaa (uudistaa). Se on koko ihmiskunnan yhteinen intressi.
*
Tämä planeetta ”maapallo”, jossa elää koko elollinen luonto (ihmiskunta mukaan lukien), ei ole mikään ”tieto on valtaa”-periaatteen pohjalta äärettömässä avaruudessa pyörähtelevä ihmiskunnan avarauusalus vaan meille ihmisille käsittämättömän evoluutioilmiön ilmentymä.
Siksi on mautonta ja asiatonta esittää julkisessa mediassa ajatuksia kuten esimerkiksi, että ”Ilmasto viilenee riskillä” (HS, 25.1.2018). Tuon ”tieto on valtaa” -pohdinnan mukaan ilmatilaan voitaisiin suihkuttaa koneiden avulla (ihmisen toiminnan johdosta lämmenneen maapallon ilmatilaan) ilmakehää viilentäviä kemikaaleja.
Tuolla tempulla olisi yksi ainoa ”etu”, se paljastaa ahneen, tietovaltahulluuteen kasvaneen ihmiskunnan perusluonteen.
*
Ylen sopulit herättävät meidät jokapäiväisillä aurinkoisen positiivisilla aamujutuillaan TV:ssä aivan ensimmäiseksi suomalais-kansalliseen nationalismiin sekä ”tieto on valtaa”-uskomuksiin.
Keskiviikkoaamu 24.1.2018 on tästä hyvä esimerkki.
Ensimmäinen uutinen liittyi nationalistisesti urheiluun ja heti seuraava siihen, että ”muistakaa ryssäviha”.
Heti alussa muistutettiin myös sisällissodasta 1918. Mutta heti sen jälkeen tuli rivi tuppukyläuutisia, kunnes lopuksi uskallettiin siirtyä varsinaiseen pääasiaan eli ilmastonmuutokseen.
Mutta heti sen jälkeen muistutettiin taas isänmaallisuudesta eli siitä, että muista käyttää äänioikeutta kohta pidettävässä presidentinvaalissa vaikka Suomen presidentillä ei ole enää ”kekkoslaista isävaltaa” eikä mitään muutakaan valtaa.
Saksan liittotasavallan syvästä kriisitilanteesta ei ollut mitään uutista vaikka siihen liittyvät seikat ovat myös suomalaisten kannalta kaikista tärkeintä tuntea.
*
Yleisradion tehtävänä näyttää olevan ”yleisen kansalaiskunnon ylläpitäminen” viljelemällä positiivisuutta, tietovaltaista edistysuskoa ja ”kansallissosialistista fyysisen kunnon ylläpitämistä” kansan keskuuteen.
Mutta mitä epäonnistuneemmalta ihmisen toiminta näyttää, sitä viihteellisemmäksi TV:n ”ohjelmatarjonta” muuttuu.
Viihteellisyyden yleisyys (”tiedotusvälineiden” ohjelmat, pelit jne.) todistaa parhaiten siitä, että ihmisessä on kyse apinan läheisestä sukulaisesta.
Älyllisiä pohdintoja kuten merkitysten tulkitsemista vierastetaan ja siihen vihkiytyneitä pidetään luonnevikaisina.
*
TV:n urheilu-uutisilla kiihotetaan suomalaisia kilpailemaan maailman kärkisijoista nationalististen valtioiden kaikenlaisissa kansainvälisissä yhteenotoissa.
Urheilu-uutisten avulla suomalaisiin valetaan ”rotuopillisesti” uskoa ”suomalaisen kansakunnan korkealuokkaiseen suorituskykyyn” (vrt. natsi-Saksan arjalaisuuspropaganda)
Johtavassa länsivallassa USA:ssa pelaavasta suomalaisesta koripalloilijasta on ollut siksi uutisissa jatkuvasti mainintoja.
Rukajärven huulilla keikkuneen hopean nappaajasta ei mainittu Ylen uutisissa mitään. Ja Mäkäräisen epäonnistumiset ovat liittyneet kuulemma johonkin ”psykologiseen lukkoon”?
Mikä sellainen on?
Nationalistinen urheilukulttuuri on aggressiivista ja mustasukkaista ”tieto on valtaa”-peliä.
*
Suomi ei pärjää enää kansainvälisessä kilpaurheilussa kuten ”ennen vanhaan”. Kansainvälisen valtionvalan loputtoman kasvun hallitsemisesta puhumattakaan.
Suomalaiset pärjäävät kohta urheilussa yhtä huonosti kuin euroviisuissa, lähinnä siinä on ”viimeisen sijan ykkösenä” oleminen.
Urheilussa on viimeksi lisääntynyt vauhti, temppuilu ja visualisointi niin nopeasti, ettei ”jäyhä Suomen kansa” pysy perässä.
Urheilun viihteellistyminenkään ei suomalaisia nyt auta.
*
Säätiedotuksessa paistaa tietysti Suomessa aina pelkkä ”pilvipouta”. Mutta presidentinvaalissa ei olisi pitänyt uskoa Ylen vaalikoneeseen, vaan olisi pitänyt luottaa omaan vapauteen ja yksilölliseen harkintaan.
”Vieläkö pohdit, ketä äänestät? Me autamme!” (yle.fi, 28.1.2018). Nationalismi opettaa olemaan ajattelematta vapaana yksilönä.
Robottijournalistinen Voitto-robotti urakoi sunnuntain 28.1.2018 presidentinvaalin ensimmäistä kierroksen tuloksia.
Onneksi toista kierrosta ei tarvittu. Mutta rahan tuhlaukselle ei näytä olevan rajoja, kun on kyse nationalismin markkinoimisesta.
”Vallattomuusvaalin” valtakunnallisen presidentinvaalin tuloksen etsiminen 29.1.2018 osoittautui todella työlääksi sillä projektin painopiste oli siirretty paikalliselle kentälle ja ”henkilöpyhyyden” tasolle.
*
Suomen ”siniset ministerit” ovat saaneet presidenttiehdokas Paavo Väyrysessä rinnakkaisen puoluevaltapelurin.
Väyrynen tulee eduskuntaan siirtyessään edustamaan Suomen eduskunnassa samanaikaisesti keskustaa ja omaa kansalaispuoluetta. Mitä ja ketä hän edustaa samanaikaisesti?
Vuoden päästä Väyrynen pärjää (vrt. kansa) perustamansa puolueen ansiosta vieläkin paremmin. Ja kepusta on jäljellä pelkkä rampa.
Suomessa hehkutetaan uusnationalismin ja konehullun ”robottidemokratian” hyväksi, mutta maailma muuttuu miten sattuu.
*
Ylen TV-uutisten jälkeen ”viihteellis-tietovaltaiseen” kuvaruutuun tuodaan vähää väliä uusi ”älykkötietäjä” toimittajasopulien haastateltavaksi. Siinä nurkkia hiotaan ja viilaillaan. Maailma on tulossa (muka) ihan kohta valmiiksi.
Seuravaksi kuvaruutuun ilmestyy ”asiantuntija”, joka opettaa kuinka voi käydä vesivessassa koskettelematta käsillä mihinkään eli kuinka voi toimia samatta bakteeri- ja virustartuntaa esimerkiksi vesivessasta (oven kahvasta, pytyn kannesta jne.).
Sitä ei kuitenkaan mainita, että länsimaisten vesivessojen käyttö aiheuttaa puhtaan juomaveden loppumista maapallonlaajuisesti.
Seuraava ”tietäjä” puhuu suomalaisten koululasten ”ruokailutottumusten hiomisesta”.
Samaan aikaan Jemenissä on tapahtunut maailmanhistorian laajin tragedia, jossa nälkään ja kodittomuuteen on kuollut noin kaksi miljoonaa lasta.
Ylen mielestä pääasia on se, että suomalaiset pysyvät aurinkoisina ja edistysuskoisina sekä että suomalaisilla menee hyvin.
*
Suomen kansalliseepos Kalevala on koottu ja muokattu 1800-luvulla irrallisista palasista yhtenäiseksi sankaritarinaksi.
Elias Lönnrotin väitöskirja ”Väinämöisestä, muinaissuomalaisten jumalasta” ilmestyi 1827. Suomalaisten kansanrunojen pohjalta koottu ”Alku-Kalevala” ilmestyi 1833 (16 runoa), Vanha Kalevala 1935 ja Uusi Kalevala vasta 1835.
Seuraavaksi voitaisiin kirjoittaa 2000-luvun ”SAULILA”.
*
Koin jo lapsuudessani ”kansalliseepos” Kalevalan käsittämättömäksi, vastenmieliseksi ja ahdistavaksi. En voinut samaistua tuohon tarinaan vähääkään.
Kyselin itseltäni: ”mihin tätä tarvitaan?”.
Myöhemmin ymmärsin, että Kalevalaa tarvitaan ”nationalistisen suomalaisuusitsekorostuksen” ja kansallisvaltion ”tieto on valtaa” -valtapelin oikeuttamiseen.
*
Minua kiinnosti teininuorena nykyaikainen moderni runous, esimerkiksi Baudelaire ja Saarikoski. Niihin kätkeytyi maailma johon saatoin samaistua.
Tuota nykyajassa kiinni pysymisen tunnetta valaisee hyvin esimerkiksi Markku Innon runokirjan Kummalta puolelta muna paistetaan runo ”Tulethan joskus takaisin?” (sivu 11), siinä sanotaan että:
”Me emme koskaan kuole!…Tämä kadun päässä on jättiläisten kylä/Sen takana merenneitojen muna/Kirpeät liuokset/Polttavat vastat/Luodolla eteläisellä tuprusi pirunnielujen rovio/ Eläthän kanssani joskus?/Syvällä sylissä sulkeutuvat silmät.”
*
Kansallisuusaatteeseen ei liity ainoastaan varhainen nationalismiin herääminen ja sen jälkeinen ”uskomuslaakereilla lepääminen”.
Heti Suomen itsenäistymisen 1917 jälkeen pantiin koko ”tieto on valtaa” -koneisto todistelemaan ”tieteellisesti”, että Suomenniemi alkoi jo muinoin kasvamaan suomalaisen kansan asuinseuduksi.
Tämän seikan todistelemiseksi 1920- ja 1930-luvulla rakennettiin esihistoriallinen alueellinen ja ajallinen muinaiskeramiikka-ryhmittely (luokittelu: vanhempi varhaiskeramiikka, kampakeramiikka ja vanhempi myöhäiskeramiikka).
Kampakeraamisen kulttuurin aikana, noin 6 000 vuotta sitten kuviteltiin tapahtuneen ”tämä aiheutti pyyntitaloudessa merkittävän noususuhdanteen, josta oli seurauksena väestön lisääntyminen sekä yhteisöjen sosiaalinen ja alueellinen uudelleenjärjestäytyminen ja kiinteytyminen” (lainaus on Suomen historian pikkujättiläisestä, 1988, sivu 15).
Tällä lausahduksella on yhteys teollisen kapitalismin talouden noususuhdanneajatteluun sekä ”kansakunnan yhtenäistämisen” pohjalta nykyiseen ”yhdessä”-innostukseen saakka.
Suomenniemeltä löyhetyn keramiikan alkuperä on idästä, samalta ilmansuunnalta, jossa piilee suomalais-kansallisen myytin mukaan ”idän paha ryssä”. Suomalaiset ovat jo löytäneet itsestään ”ryssän”.
Nationalismin heräämisen on väitetty liittyvän ensimmäinen ristiretki ja Koroisten ensimmäinen roomalaiskatolinen piispanistuin. ”Suomalaista naitonalismimunaa” on väitetty haudotun vuosisatoja ”Ruotsi-Suomessa”, Venäjän tsaarinvallan aikana 1742 ja vuoden 1809 jälkeen ”Venäjä-Suomessa”.
Suomesta tuli itsenäinen valtio-orgaani vasta 1917, mutta esimerkiksi Heikki Ylikankaan mukaan tuota vuosilukua ei voi pitää ”historian” käännekohtana.
Maailmassa oleminen on jatkuvaa muutostilaa. Siinä mikä tahansa käynnistynyt voi päättyä äkillisesti. Kuvitelma siitä, että kaikki ”tieto ja todellisuus” sisältyy yhtenä ja samana sekä valmiiksi annettuna johonkin ”kansankotiin” kuten Suomeen on harha.
Nationalismi on eräänlainen ”valtiouskonto” sekä samalla ”tieto on valtaa” -uskomus.
Mutta tärkeintä maailmassa olemisessa on yksilöllinen vapaus ”itselleen oleminen”. Eikä siihen voi päästä ylittämättä nationalismia.
*
Nationalismi on kriisissä. Tästä on hyviä kansainvälisiä esimerkkejä.
Espanjan perustuslakituomioistuin on torjunut äskettäin Puigdemontin paluun Katalonian aluejohtajaksi (yle.fi, 28.1.2018).
Katalonian kriisi on synnyttänyt viimeksi myös kysymyksen yksityisyyden merkityksestä (yle.fi 1.2.2018).
Espanjan ja Katalonian välisessä kädenväännössä on kyse mm. yksilöllisyyden syrjäyttävän nationalismin kriisistä sekä espanjalaisen eliittivallan valtapelinsä välineeksi kaappaamasta juridisesta vallasta.
*
Ihmiset kuvittelevat, että kaikki on ollut aina olemassa yhtenä ja samana todellisena. Mutta maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan.
Maailmasta ei löydy yhtään samanlaista hetkeä.
Viihteellisyys lisääntyy nykyisin uutisoinnissa. Esimerkki: vessapaperipulasta tuli Venezuelan kriisin vertauskuva (yle.fi, 28.1.2018).
Kylmäjärkisyys menettää kannatusta. ”TUNNE (suurennos JP) tuli saksalaiseen politiikkaan – se voi merkitä Angela Merkelin ajan loppua” (Yle.fi 5.2.2018, Sampo Vaarakallio). Merkelin lähtö on lähellä.
Ilmastonmuutos jatkuu ja tuohon muutokseen sisältyy myös se, ettei ihminen tahdo muuttua.
Ja kapitalistisen talouden indeksit putoilevat ja nousevat kaiken aikaa miten kulloinkin sattuu.
Maailma muuttuu ”suurta sattuman vyöryä”.
Kaikesta huomaa sen, että ihminen on eläin muiden eläinten joukossa. Mutta ihminen ihmettelee ja palvoo vain itse itseään.
*
Kirjoitin viimeksi sanomalehti Ilkkaan 14.2.2018 seuraavan mielipidekirjoituksen:
”EPÄJÄRJESTYKSESTÄ JÄRJESTYKSEEN
Joni Tapani Lähdesmäki Seinäjoelta kirjoitti mielipidekirjoituksen ajankohtaisesta aiheesta (Nykyihmisen eettiset haasteet, Ilkka 14.2.2018).
Oma näkemykseni samasta teemasta on tässä.
Yhdysvallat ja lukemattomat muut omaa kansallista etua ajavat valtiot ovat kääntäneet äskettäin selkänsä kansainväliselle yhteistyölle ja samalla ”universaaliselle ihmisnäkemykselle”. Onneksi tämä ilmiö on vain väliaikainen.
Kun ajattelemme syitä kehitykseen, mikä on johtanut ilmastonmuutokseen sekä ympäristö- ja sotapakolaisuuteen, ymmärrämme, että tähänastiset poliittiset ja taloudelliset vallankäyttömallit eivät voi edistää syntyneen ongelman ratkaisemista, ne voivat vain syventää kriisiä.
Uudet valtapelit täytyy siksi perustua nykyisten valtapelikäytäntöjen vastakohtiin.
Nationalistinen valtio perustuu siihen, että jokaisella valtiolla on oma jumalainen idea ja henki. Tuon ajatuksen pohjalla on jonkin tietyn kansan erityispiirteet.
Valistusaate ja ”saksalaisen idealismin” mukainen ”henkinationalismi” ovat tärkein syy ”teollisen ajan maailmansotien” syttymiseen.
Kansallisuusaatteen mukainen valtiojärjestys perustuu yhtenäisesti ajattelevaksi muokatun ”oman kansan” (kouluopetus jne.) ja sitä edustavan ”kattovallan” vallankäyttöön. Kaikki perustuu siinä ajatukseen ”mää mää, et sää, ettekä te”.
Vapailla yksilöillä ja ”vähemmistökulttuureilla” ei ole tuossa järjestelmässä vapautta ”omana itsenä olemiseen”.
Ihmiskunnalla on kuitenkin vain yksi ainoa yhteinen asuinpaikka, maapallo.
Sen pelastaminen tuhoutumiselta ei voi perustua jumalallisiin henkiuskomuksiin vaan tulevan toiminnan täytyy olla konkreettista.
Maapallon ”villi luonto” ja ”monivärinen ihmiskunta” on alistettu nyt yksiväriselle nationalismiajatukselle (myös luonnonvarojen kuten raakaöljyn valtaaminen sekä siirtomaaherruus käy tästä hyvänä esimerkkinä).
Uusi valtiollinen ja kansainvälinen järjestys ei voi toteutua aiempaa mielekkäämmin, ellei siihen sisälly samanaikaisesti ainutkertaisen yksilön ja universaalisen ihmisjoukon huomioiminen. Kansalliset puolue-elimet on korvattava samalla uusilla globaalisti toimivilla puolueorganisaatioilla.
Ilman konkreettista yksilövapautta, uutta väkevää universaalista massavaltaa ja globaalipuolueita syntyy uudestaan ”kansallishenkinen kommunismidiktatuuri”.
Huomenna ei saa painottaa itsekkäästi omaa kansaa ja maapallon ”valtiokansakuntia” vaan kaikkia kansoja yhdessä yhtenä ”monikulttuurisena kansainyhteisönä”, jossa kukkii myös yksilövapaus.”
*
Ilmastonmuutosta sekä ympäristöpakolaisuutta kokevat kysymykset ovat EETTISIÄ, ei ”tietovaltaisia” ja taloudellisia (vrt. päästökauppa jne.) kuten aikaisemmin ajateltiin. Nuo kysymykset koskevat koko maapallon elollista luontoa (ihmislaji elolliseen luontoon mukaan lukien).
Ihminen on kohdellut erehdyksellisesti ja epäeettisesti ilmakehää, maapallon elollista luontoa ja universaalista ihmistä.
Luontoa pitää seurata elämää ihmetellen ja kaikkia ihmisiä pitää auttaa hädässä ihonväriin, kulttuuriin ja uskontoon katsomatta.
Maapallon ilmakehä on osa maapallon elollista elämää ja luontoa. Ilmastonmuutoksessa näkyvää ongelmaa pitää katsella aivan muulla tavalla kuin ”tietämisen ja bisneksen” pohjalta.
Ilmakehän lisäksi elämä kituu maapallon merillä ja mantereilla.
Nyt tapahtuvaa muutosta pitää katsella alistumalla luonnon seuraajaksi (nöyryys) ja ymmärtämällä, että teollisen kapitalismin kone- ja tavaratulvan aikana ihmisen rakentama ”maailmankone” on evoluutiossa kehittyneen elämän ja luonnon vastakohta.
Tehtyä virhettä ei voi korjata ”ihmislajin tiedolla ja luomalla tekniikalla” (samalla systeemillä kuin ”maailmankone” rakennettiin).
Ihmisen pitää arvioida koko ”maailmassa olemista” uudella tavalla.
*
Käsitys maailmassa olemisesta voi pohjautua hyvin erilaisiin seikkoihin. Tästä on hyvä esimerkki entisen fyysikon Arto Isolahden mielipidekirjoitus ”Kasvihuoneilmiö ja Suomen metsät” (Ilkka 16.2.2018).
Hänen kirjoituksensa herättää kysymyksen tieteen ja ”tietämisen” sekä poliittisten ja taloudellisten valtapelin suhteesta (”tieto on valtaa”) mutta ei anna vastausta siihen miten ihmisen tulisi nyt toimia.
