Ilmastonmuutos on vakavin uhka elolliselle luonnolle ja ihmiskunnalle.
Siinä polttavan kuuma vaihtuu jäätävän kylmäksi ja rutikuiva läpimäräksi (sekä päinvastoin) ja aiheuttaa seurausvaikutuksia, jotka näkyvät koko yhteiskuntarakenteen muuttumisena. Taistelu lämmöstä, vedestä ja ruuasta kiristyy kun ihmisen aikaansaama ilmastonmuutos riehuu.
Ja mitä syvemmälle sukeltaa ihmisen sisälle sitä pahemmalta näyttää.
Viimeksi tapahtuneita erikoisia ilmastouutisia luettuani mieleeni juolahti kirjoittaa niiden pohjalta mielipidekirjoitus sanomalehti Ilkkaan (22.1.2018):
”ILMASTONMUUTOS MINI HOUSES” (otsikko)
”Ostin vuonna 2010 kirjan Mini houses (2009). Tuossa kirjassa on modernin länsimaisen kulttuurin mukaisia pieniä asuintaloja eri puolilta maapalloa.
Esimerkiksi pientaloja, joissa asuisit ”rönsyilevästi” puussa tai eläisit minimalistisessa funkkishenkisessä ”asumiskoneessa”.
Noista talotyypeistä puuttuu kuitenkin ilmastonmuutosnäkökulma. Miksei myös tuohon seikkaan liittyviä taloja suunnitella, rakenneta ja myydä. Ihmiskunta tarvitsee nyt myös ”ilmastonmuutos mini houses” -projektia?
Eriarvoisuus on kuitenkin tässäkin seikassa ongelma. Kolmannen maailman kaupunkislummeissahan asutaan usein köyhyyden takia jopa betonirummuissa.
Kuinka talosi säilyisi laajan pitkäaikaisen metsäpalon sattuessa tai kuinka selviäisit siitä kun talosi sähköt ovat poikki monta viikkoa. Mitä jos vesijohtosi jäätyy pitkäaikaisen kylmyyden sattuessa.
Miksei valtiot ole antaneet vielä näiden ongelmien ratkaisemiseen liittyviä uusia rakentamismääräyksiä?”
*
Kirjoitin heti seuraavana päivänä (23.1.2018) Ilkkaan samasta aiheesta toisen mielipidekirjoituksen:
”ILMASTONMUUTOS MUUTTAA KAIKEN
Ensin on kova pakkanen ja jäätävän kylmä. Heti sen jälkeen ilma alkoi lämmetä vauhdilla. Routa reagoi uudella tavalla. Vesijohto oli jäätyä. Sain asennettua jäätymisen estävän sähköjohdon vesiputkeen.
Seuraavan päivän uutisessa kerrottiin, että odotettavissa on sähkökatkoja.
Uusia ongelmia vyöryi vanhojen ongelmien päälle. Seuraavaksi alkoi sataa vettä ja kaikkialla oli liukasta.
Käynnissä oleva ilmastonmuutos tulee kansantaloudellisesti hyvin kalliiksi.
Ilmastonmuutos muuttaa kaiken. Se muuttaa rakennuksen ja aluerakenteen suunnittelun ja organisoidun yhteiskunnan tähänastiset rakenteet.
Suuralueiden valtaamisen tilalle (esimerkiksi kaukolämpöön liittämien) tulee pieniä keskitettyjä järjestelmiä. Niissä on alun perin esimerkiksi oma paikallinen vesi- ja varasähköjärjestelmä.
Kerrostaloasuntoihinkin on rakennettu jo Ruotsissa puulla lämmitettäviä varaavia takkoja.
Mutta Suomessa uskotaan vieläkin eniten tekoälyyn, tuulivoimaan ja aurinkopaneeleihin.
Eikä kukaan kysele täällä sitä mistä tämä ilmiö johtuu.”
*
Ilkka julkaisi tämän mielipidekirjoituksen omaan neljännen valtiomahdin mediavallankäytön linjaan parhaiten sopivimpana mielipiteenä 24.1.2018. Lakeuskin on ilmastonmuutoksen takia suurten muutosten edessä.
*
Ilmastoa koskevan kysymyksen kohdalla on kuitenkin huomion arvoisinta ihmisen tähänastisen ”riistoluontosuhteen” havaitseminen ja oivaltaminen sekä se, että ihminen ei ole oppinut tuntemaan konkreettista itseään.
Ihminen on kuvitellut olevansa jotain mutta onkin aivan muuta. Ihminen on muun luonnon keskellä kasvanut eläin.
*
Ihmiskunnan epäonnistumisesta ei pidä syyttää yhtäkään ”kansakuntaa” (esimerkiksi saksalaisia) tai valtionjohtajaa. Ihmisen uusin utopia on se kun robotit käyvät keskenään sotaa.
Robotti on ihmisen keksimä ja rakentama kone, joka on ”syntynyt” periaatteella ”tieto on valtaa”. Ketä ja mistä tuon jälkeen pitäisi syyttää? Ja miten purkautuisi tuolloin ihmisen viha toista ihmistä kohtaan?
*
Vakavin uhka ihmiselle on ihminen itse itselle.
Ihmisen Jumalahan on länsimaisessa kulttuuripiirissä nyt kaiken ”tietävä” ja kaiken ”hallitseva” Ihminen.
Mutta ihminen ei ole ollut ikinä kaikkitietävä ja kaikkihallitseva jumalallinen henkiolento vaan ”eläimellinen konkreettisuus”.
Viimeksi koneet voisivat tehdä ihmisen sellaiseksi.
Tietoyhteiskuntautopian mukaiseen konehurmokseen loihtinut filosofi Pekka Himanen heitettiin suuren pettymyksen vallassa raivoten ulos Suomesta.
Kuka heittäisi seuraavaksi ulos tämän maan ”robotti- ja tekoälyutopistit” ja panisi suomalaiset seinää vasten kaikessa sinä mikä koskee maapallolla olemisen ja elämisen perustaa.
Mutta tässä saattaa käydä niinkin, että suomalaiset alkavat kehittämään seuraavaksi eksistentialismi-tekoälyäkin.
*
Evoluution mukaisena ”biologisena ihmisenä” oleminen tapahtuu ”sattumien vyöryssä” suuntaan ja toiseen ”syöksähdellen”. Se ei ole vähääkään ”kokonaisvaltainen tarina” kuten monet kuvittelevat.
Ihmisenä olemisen kuvaaminen ”vapaasti ja villisti tapahtuvana vyörymisenä” on ”tarinana” yhtä arvokas kuin ”perinteinen romaani” (kulttuurinen myytti).
Eksistentialistinen olemisen kuvaaminen on ”kaikista uusimman ajan romaani”.
*
Eksistentialistisesti vapaana yksilönä ”itselleen olemisen” pohjalla on oma yksilöllinen ajattelutapa ”filosofia” sekä oma ”valinta, tahto ja tavoite”.
Ihminen voi esimerkiksi ajatella elämistä ja asumista jossakin toisessa kulttuuripiirissä myytteineen ja kuvitella olevansa sen sisällä onnellisempi.
Esimerkiksi englantilainen, saksalainen, ranskalainen ja espanjalainen kulttuuri ovat aivan erilaisia, ja vaikka niistä löytää myös yhtäläisyyksiä länsimaiseen kulttuuriin, täällä asuva ihminen voi ajatella, ettei yksikään noista kulttuuriympäristöistä myytteineen sovi minulle.
Mutta ihminen kykenee ylittämään tuon tapaiset esteet esimerkiksi rakastumalla ”vierasmaalaisena vierasmaalaiseen”.
*
Maapallo on pirstaloitunut miljooniin erilaisiin kulttuurialueisiin.
Samaan aikaan kaikki yksilöt ovat ”maailmassolossaan” hyvin erilaisia. Jokainen ihmisyksilö on oma itsensä. Ja kun ihmisyksilö kuolee tuota yksilöä ”ei voi saada ikinä takaisin”.
Ajatus siitä, että on olemassa ”yksi yhteinen tieto ja todellisuus” on suuri erehdys. Me vapaat yksilöt emme tule koskaan ”tuntemattomiksi sotilaiksi”.
”Todellisuutta ja tietämistä” voi aistia ainoastaan yksilönä. Onko aistimuselämys ”totta” vai pelkkää kuvittelua, pysyy siinä ikuisena arvoituksena.
*
”Tieto on valtaa”-ajattelutapaan sisältyy myös ammatillinen eriytyminen.
Nuorena tapahtuvan idealistisen ammatinvalinnan (unelmat ja konkreettisen käytännön työelämän, työsuhteeseen liittyvässä ”tieto on valtaa” -peliin sitoutumisessa tapahtuu yllätyksellisiä muutoksia, joita ei osaa ennalta edes aavistaa.
Tuolloin haihtuu haaveet ja unelmat omassa ammatissa toimimisesta kun ”ihmisenä olemisen raadollisuus” luikehtii keskellä ”maailmassa olemisen sattumanvyöryä” ja samalla keskellä yhteiskunnallista ”tieto on valtaa” -organisaatiovaltaa.
*
Olen kertonut aikaisemmin siitä kuinka haaveilin teininuorena taiteilijan ja arkkitehdin ammatista.
”Turun hallinto-oikeus ei tutki suunnitteluarkkitehti Jukka Paason valitusta ohjausryhmäpotkuihin.” Erottaminen liittyi maahanmuuttajien asumisen kehittämisestä ilmenneeseen erimielisyyteen. Kannatin monikulttuurista liberaalia asumisen huomioon ottamista. ”Paaso jäi eläkkeelle huhtikuun alussa 2011 ja muutti Turusta Kauhavalle.” (Turun Sanomat 19.7.2011)
Varsinais-Suomen poliisilaitos teki 26.9.2011 päätöksen, että esitutkintaa ei toimiteta, koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Tämä tieto tuli minulle postista Kauhavalla.
Näinhän tämä ”tietovaltainen yhteiskuntakone” toimii. Tässä ”oikeudenmukaisuuden maassa” ketään ei edes kiusata.
Tälläkin maan valtaorganisoitumisen pääperiaate on hierarkkinen. Siinä maahanmuuttajien integroiminen kansallisen nationalismin mukaiseen henkeen johtaa tänne sotaa pakoon päässeiden sota-alueelle palauttamiseen.
Tämä maa on suomalaisten maa.
Vaikka tähän ”pehmeään fasismiin” ei (muka) sisälly työpaikkakiusaamista ja pakolaisten epäinhimillistä kohtelua siihen sisältyy kuitenkin kaikista pahinta ”modernin olosuhdediktatuurin” mukaista ”kovaa fasismia”.
Modernien teollis-kapitalististen (”pehmeän fasististen”) kuolemanleirien työntekijöille jaellaan nyt Suomessa fasistisia ”yhdessä-mitaleita”.
Tämä helvetillinen tie ei voi johtaa kiusattujen ja vainottujen kohdalla muuhun kuin nihilismiin ja anarkiaan sekä eksistentialismiin ja dadaan.
Maailmassa olemisessahan ei ole mitään mieltä ilman vapautta ”itselleen olemiseen”.
*
Viimeksi länsimaissa nähty postmoderni kulttuuri loi 2000-luvun alussa myös suomalaiseen yhteiskuntaan yleisen ilmapiirin, minkä mukaan uusin kehitys on hävittänyt vastakohtaisuudet niin täydellisesti, että alkuperäinen ”suomalais-sinivalkoinen porvarillinen puoluevalta” eli viimeksi ”kokoomus työväenpuolueena” sekä uusliberalistinen kapitalismi on itsestään selviönä ”maailman paras” demokraattinen yhteiskuntamalli ja samalla ”historian lopullinen voittaja”.
Tämä on kuitenkin monessa suhteessa harhakuvitelma.
*
Nykyinen kansainvälistynyt yhteiskunta on kuitenkin sama kuin äärimmilleen viritetty kapitalistinen riistotalous. Siinä ihan ”kaikki on kaupan”. Rahan pyörittämisen aina vain nopeammin uskotaan johtavan kaikkien yhteiskunnallisten ongelmien voittamiseen.
Mutta paksu ja läpi pääsemätön seinä on tullut vastaan. Se on kansakuntien kahtia jakautuminen, kansainvälinen valtioiden velka, ympäristökriisi sekä hirviönä parhaillaan riehuva ilmastonmuutos.
”Rakettipojankin iso nappula” näyttää sen nyt pikkuruiselta.
*
Kun Suomenniemen ”suomalainen katto- ja enemmistövalta” organisoitui valtioksi loppuvuonna 1917, se jakautui organisaatiovallan käytön kohdalla alkuvuonna 1918 jyrkästi kahtia ”valkoisin ja punaisiin”.
Kuitenkin Suomeniemen alueella vaikutti samaan aikaan lukuisia muita vastakohtaisuuksia, esimerkiksi Pietarin vallankumoukseen valmistuneisiin sekä niin sanottuihin ”kansallisiin vähemmistöihin kuten saamelaisiin, joilla myös oli oma kieli ja kulttuuri.
*
Koska Suomen valtion nykyinen valtaeliitti on ollut viimeksi huolestunut ”kansakunnan yhtenäisyydestä” (kriittinen somepuhe jne.) valtiovalta on hehkuttanut kovaäänisemmin kuin koskaan aikaisemmin ”suomalaiskansallista nationalismia” sanalla yhdessä.
Kattovallan kansallisuushenkihuuhaata tungetaan nyt Suomessa lähes joka päivä television kuvaruutuun Suomen paikkoja helikopterista taivaalta autuuksina kuvattuna.
Kaikki mitä ilmatilasta alhaalla näkyy juontaa mukamas perimmältään suomalaiskansalliseen.
*
Suomenniemen alkuperäinen asutus on ollut muuta kuin ns. ”suomalais-ugrilaista”.
Kotiseutuni Lapinjärvi Itä-Uudellamaalla on vanhaa lappalaisseutua. Unton Salon mukaan (Ajan ammoisen oloista, 2008, kartta (Matti Huurre) sivulla 56) Kymijoen pohjoispuolinen ”asbestinsekainen pöljänkeramiikka” on todennäköisimmin saamelaista.
Nationalistit pitävät kansallisen elämän alkuna yleisesti keskiaikaa, keskiajalla saamelaistaustaisia ihmisiä asui Suomenniemen eteläreunassa (Itämeren äärellä), tähän viittaa myös saamelaistaustaiset paikannimet kuten Elimäki ja Pyhtää, tästä kerrottiin viimeksi myös saamenkielisissä uutisissa 23.1.2018.
Millä oikeusperiaatteella Espanja aikoo heittää Katalonian entisen aluejohtajan ”isänmaan petturina” vankilaan? Sekä millä oikeudella suomalaiset pitävät koko Suomenniemeä ja Lappia alunperinkin suomalaiskansallisena ja suomalaiselle kulttuurille varattuna paikkana? Samalla tavallako kuin juutalaiset, jotka pitävät koko Israelin maa-aluetta juutalaisten paikkana ”korkeimman käskystä”.
*
Espanjan ja Suomen kattovalta toimivat samalla tavalla.
Suomenkin kattovalta syyttää oman ns. ”kansakunnan” niin kutsuttuja ”vähemmistökulttuureja” kapinaan lietsomisesta, vastarinnasta ja julkisten varojen väärinkäytöstä. Samaan aikaan kun tuo ns. ”kansallinen kattovalta” jakelee omille ”kansallissankareille” ihan samoista seikoista mitaleja.
*
Espanjan kattovallan erottama Katalonian aluejohtaja Puigdemont matkusti äskettäin pakopaikastaan Belgiasta osallistuakseen Kööpenhaminan yliopistossa (Tanskassa) pidettävään keskustelutilaisuuteen, jossa käsitellään myös Katalonian valtatilannetta.
Espanjan valtaeliitti vaati heti uudestaan kansainvälisen pidätysmääräyksen toteuttamista.
Puigdemontin ”kansallissankaruus” on nyt räjähdysmäisessä nousussa. Kansainvälisesti ajattelevilla juristeilla on nyt paljon töitä.
Espanja pakotti katalonialaiset uusiin vaaleihin ja nekin voittivat kataloniamieliset. Katalonian oman parlamentin vastaisku Espanjan kattovaltaa vastaan oli äskettäin se, että Puigdemont valittiin Katalonian omassa parlamentissa Katalonian uudeksi aluejohtajaksi (yle.fi ja hs.fi 22.1.2018).
Suomessakin pitää nostaa ”vähemmistökansa-saamelaiset” ylös oikein ymmärrettyyn arvoon. Ja Suomen ”kattovalta-eduskunnan” toimien ”Saamenmaan” suhteen täytyy olla sen mukaiset.
*
Keskusta ja Kansallinen kokoomus (puolue) aikovat jatkaa ”kattovaltaisen” suomalais-uusliberalististisen yhteiskunta-aatteen johdossa seuraavat tuhat vuotta.
Juppi-Stubbia seurannut valtionvarainministeri kiiltokuvapoika Orpo keskeytti 2017 itsenäisyyden ”yhdessä”-juhlaprojektin koska 100-vuotisjuhlarahassa oli ”mauttomasti tehty” punaisten teloitusta esittänyt kuva.
*
Keskustelu suomalaisten valkoisten ja punaisten yhteenotosta heti 1918 alusta on kuitenkin parhaillaan kiihtymässä.
Viimeksi Yle uutiset teki vuoden 1918 sodasta (sisällissota, vapaussota vai luokkasota) kyselytutkimuksen, katso ”Vuoden 1918 sota jatkaa yhä kansaa, vaikka enemmistö seisoo juoksuhautojen välissä – Ylen kysely kertoo, mitä Suomi ajattelee sisällisodasta” (yle.fi, 14.1.2018).
*
Tulin Kanta-Kauhavan keskustaan.
Ostin vanhan tavaran kaupasta kolmella eurolla kolme ”Suomi 75, Gummeruksen suuri maailmanhistoria” (kirjasarja).
Niissä on esitetty Suomen historia lomittamalla Suomi-myytti ”maailmanhistorian tapahtumiin” (Ihmiskunnan kronikka, osat 1900-1917/1961-1974/1974-1986, painokset 1989-1990).
Tuosta kirjasarjasta (kuvista ja teksteistä) näin heti sen kuinka maailma on muuttunut 1900-luvun alusta yhdessä hetkessä.
Tuota silmänräpäystä on leimannut eniten tekninen kehitys, konehurmos ja teollinen kapitalismi.
Aja iskulause on ollut tuona hetkenä ”tieto on valtaa”. Suomesta on tullut siinä ”konehullujen maa”.
Ihmisen arki on nykyisin täynnä koneita. ”Minä ja kone” on nyt ”jokaisen hetken pakkoavioliitto”.
Vapaana ihmisenä ”itselleen olemista” ahdistellaan siinä vähän väliä.
*
Ihmisen ahneus synnyttää kapitalistisessa rahamaailmassa kuplia ja romahduttaa hetkessä valtiotalouksia ja samalla koko siihenastisen yhteiskuntasysteemin.
Myös hurmoksellinen suhtautuminen koneisiin ja internetiin (nettikoneistoon) johtaa sairaisiin takinkääntöihin.
*
Uusin tietotekninen villitys on robottiarmeja ja -sota. Sen jälkeen ei muka olisi ihmisruumiita sotilaina.
Robottiarmeija-utopiassa uskotaan positivistien lailla yksipuolisesti ”tieto on valtaa”-periaatteeseen ja atk-tekniikkaan.
Väkivaltaisuuteen taipumisen takia jatkuvasti näkyvä ihmisen huono omatunto siivottaisiin piiloon maton alle.
Mutta nyt ihmislajin pahuus näkyy selvemmin kuin koskaan aikaisemmin.
*
Koko ihmiskunnan uskotaan elävän robottisotien ansiosta ”sopusoinnussa yhdessä”.
Robottiarmeija suorittaisi myös kaupunkisotaiskuja keskellä siviilikaupunkeja?
Ja tekoälytutkijan Timo Honkelan Rauhankone auttaa (muka) ehkäisemään väärinkäsityksiä rauhanneuvotteluissa (HS 21.1.2018).
Kone- ja Nokia-hullusta maasta ja kansasta on tullut nyt myös tekoälyhullu.
*
Haloo.
Ehdotan, että Suomen valtion robottiarmeijaa täydennetään (200-vuotisjuhlaan asti) suomalaisia varten ohjelmoidulla Yhdessä-ryssäviharobotilla. Positiivisten suomalaisten ei tarvitsisi jauhaa tuon robotin ansiosta koko ajan päässään ikivanhaa negatiivista vihaa itää kohtaan (kulttuurinen myytti).
*
Lakeuden laki.
Maatalousvaltaisella Kauhavalla ”kauhavalaaset sanoo pakolaasille EI”.
Mutta lapualaaset sanoo ”pakolaasille ja kauhavalaasille EI”.
*
Netissä viestien määrä paisuu kiihtyvää tahtia kuin uusliberalistinen bisnes ja valtapeli jyrää kaiken alleen.
Ja Suomen valtiovaltakin suojelee tuota ”rikosta ihmisyyttä vastaan”.
Ensin murrettiin sähköposti, seuraavaksi kaikki netissä maksuton on maksullista.
*
Kännykän käytössä ei kerrota sitä, että ”kansalaisten” on pakko uskoa (ymmärtämättä oman valinnan merkitystä) siihen, että ”nettilait” on tehty edustuksellisissa valtaelimissä kansan suojelemiseksi vääryydeltä.
Meillä ei voi myöskään olla koskaan tietoa noista laesta koska niitä on käsittämättömän paljon, toiseksi emme kykene myöskään tulkitsemaan niiden merkityksiä.
*
Kaikista robotin meille lähettämistä ”kännykkäviestien nappuloista” ei saa painaa ”hyväksyn” (tuo ”nappula” on yleensä aina englanniksi sekä jossakin oudossa yhteydessä ja merkityksessä) koska sen jälkeen esimerkiksi ilmainen viruksentorjuntaohjelma vaihtuu ilmaisesta maksulliseksi.
Ajo ”tietoyhteiskuntatiellä” päin robottiautoa pakottaa tajumaan ihmisen ja koneen suhteen.
Ja tämä konehelvetti paisuu paisumistaan kunnes kaikenlainen ”itselleen oleminen” merkityksiä tulkiten on hävitetty.
Ilmastonmuutoksen lisäksi myös ”atk-tietoyhteiskunnassa” on alettu näkemään valtion sisäisiä ja ulkoisia uhkia, esimerkiksi vieraan valtion uskotaan pystyvän vaikuttamaan uudella atk-tekniikalla toisen maan vaalitulokseen.
Kaikki maapallon luonnon haavoittumisesta ja ihmisen tieteellä, tekniikalla ja koneilla aiheuttamia uhkia ei kuitenkaan tunneta. Varmaa on vain se, että ne lisääntyvät koko ajan.
*
Ihmisenä oleminen ja elämä ei ole kone. Eikä ”tieto ja todellisuus” ole kone.
Nykykulttuurin tieteen tekemisen oppiin sisältyy periaate, mikä mukaan ennen jonkun uuden teknisen laiteen käyttöön ottamista pitää tutkia soveltuuko kyseinen laite ihmisten arkeen ja yhteiskuntaan. Näin ei ole kuitenkaan atk:n kohdalla tehty, vaan sen alueella tehtyjä keksintöjä on alettu myymään heti maapallonlaajuisesti (esimerkiksi Nokian kännykkä).
Tärkeimmäksi seikaksi on tullut viimeksi rahastaa ihan kaikella koska kansallisvaltiot ovat nykyisin polvillaan kansainvälisen pääomakasautumisen edessä.
*
Millaisen kansan konehullu yhteiskunnallinen valtaeliitti tekee nykyisistä nuorista, jotka pitävät kuvitelmissaan kännykän kuvaruudun liikahduksia ”todellisuutena”?
Millaisien yksilöitä, ”aikuisia” ja ”kansalaisia” noista ”atk-nuorista”, joilla on nenä joka hetki kiinni kännykän kuvaruudussa, on tulossa?
*
Ihminen yrittää luottaa keskellä ilmastonmuutostakin jääräpäisesti ”tietämiseen”.
Termillä ”äly” tarkoitetaan eri suhteissa eri asiaa.
”Tieto on valtaa” -periaatteella kehitetty tekoäly (kone) ei ole sama seikka kuin ihmisen ”älykkyys”. ”Tekoäly-kone” ei ”ymmärrä” mitään. ”Tekoälyn” käyttäminen ihmisten rakentamassa ”ymmärtämisyhteiskunnassa” johtaa eri ”asiantilaan” kuin on ”biologisten luontokappaleiden” välinen ”ymmärtämisvuorovaikutus”.
Tiedon ja tekniikan pohjalta kehitetyllä koneella ei voi korvata ihmiselle ominaista ymmärtämistä.
*
Kone saattaa myös olla ohjelmoitu siten, että se sisältää samalla kertaa ”konepuhetta” ja ”ihmispuhetta”. Tällainen ”sekapuhe” on esimerkiksi kännykkäviesti ”tarkista sisäinen muisti uhkien varalta”.
”Konepuheen” ja ihmiselle ominaisen ymmärtämisen sekoittaminen johtaa ihmisen organisoimassa yhteiskunnassa valtapoliittiseen kaaokseen.
*
Aikaisemmin mainitsemani hetken silmänräpäys havaittiin ja siihen reagoitiin 1900-luvun alussa ensimmäisen maailmansodan yhteydessä nihilistisen ja anarkistisen dadan (taidealueen) muodoissa.
Nyt tuo silmänräpäyksen hetki huipentuu ilmastonmuutoksen muodossa.
Viimeksi maapallon ilmastossa ilmenneet ”häiriötilat” viittaavat ihmisyhteiskuntien hallitsemattoman ”KAAOKSEN” käynnistymiseen.
*
Dada ja surrealismi ovat täysin eri asioita.
Mutta taidekriitikot ovat väittäneet tosin ensimmäisen maailmansodan jälkeen koska hekin toimivat edistysuskoisina valtapoliitikkojen ja kapitalistisen pääomakasautumisen juoksupoikina periaatteella ”taidetietäminen on valtaa”.
Dadaistinen ajattelutapa on ”tietämisen” ja ”edistyksen” suhteen pessimistinen, ei surrealismin lailla edistysuskoinen, ei typerän optimistinen kuten surrealismia arvostellut eksistentialisti on sanonut (Jean-Paul Sartre, sivulla 154, Amy Dempseyn teoksessa Moderni taide, 2008)
”Dadaistinen todellisuuden ylittäminen” (syvyyspsykologinen minäilluusio osana ”tieto on valtaa”-harhaa) ja ”eksistentialistinen transsendenssi” (”minän ulkoisuus”) ovat eri asioita.
*
Dada hylkää ”tieto on valtaa”-periaatteen kuvanteossa kokonaan. Dada on ”taidetietämisen ja estetiikan” vastakohta.
Dadaisti säpsähtää joka kerta kun hän havaitsee teoksessaan merkin perinteisestä ”taidekäsityksestä ja -osaamisesta” sillä ”kauneus” merkitsee dadaistille ”kuolemaa”.
Dadaistinen ”itselleen oleminen” merkitsee taidetietämisessä omaksutusta ja opitusta luopumista ja sen korvaamista ”itselleen olemisen taiteella”.
Ja postmoderni ”itselleen oleminen” merkitsee sitä, että ihminen ei pärjää yksin autiosaarella.
Tietovalta ja yrittäminen ei pelasta, ei nytkään kun luonto riehuu ympärillämme hirviönä.
*
Ennen kuin syöksyin dadan ytimeen törmäsin perinteistä ”taidetietämistä” koskeviin kysymyksiin (teoksen luovassa tekemisessä ja teoksen sisällön pohtimisessa).
Perinteinen tapa valmistaa kuva on perustunut siihen, että kuvan tekijä on etsinyt väriskaalasta lähtien ”itse itselleen sopivaa”. Maalauksen tekijä on saattanut valmistaa tuolloin itse itselleen sopivimmat väritkin värisävyineen.
Teoksen tekeminen ja teoksen katsominen perustuivat tuolloin ”tieto on valtaa” -periaatteeseen. Taiteilijaa pidettiin nerona.
*
Pohdiskelin myös esimerkiksi perinteisen maalauksellisuuden ja veistoksellisuuden yhdistämistä. Sekään ei olisi mikään ratkaisu nyt vallitsevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa.
Elämme parhaillaan ”todellisuuden ja tietämisen loppua”.
*
Koska tällä kauhavalaisella tontilla on tehty aikaisemmin pyöröhirrestä mökkejä mottorisahalla sahatuista pitkistä kappaleista, niistä oli irrotettu myös digonaalisin sahauksin sahattuja pyöröhirren pätkiä.
Ne inspiroivat minua käyttämään niitä dadahenkisten teosten materiaalina. Noiden teosten tekeminen herätti kuitenkin minussa monia hankalia kysymyksiä.
*
Pyöröhirren keskiakseliin nähden kohtisuorasti sahattu puu jättää ympyräjäljen. Mutta jos sahaa samasta pyöröhirrestä keskiakseliin nähden viistosti (irti lyhyen puupalikan) syntyy toisesta päästä ellipsin muotoinen kappale.
Pieniä ja lyhyitä pyöröhirsikappaleita (toisessa päässä kohtisuora leikkaus ympyrä ja toisessa päässä viistoleikkaus ellipsi) yhdistelemällä saatoin tehdä ”abstrakteja veistoksia”. Niiden pohjalla on geometria (matematiikka). Olin samalla lähellä arkkitehtuuria (elementtiajattelua).
*
Tein neliön muotoisen lastulevyn päälle teoksen kahdesta ellipsipäisestä pikkukappaleesta asettamalla ensin kappaleiden ellipsipäät diagonaalileikkaustasolla toisiaan vasten. Naulasin nuo kaksi kappaletta yhteen yhdellä isolla naulalla. Alemman puukappaleen kiinnitin lastulevyyn kahdella naulalla. Jätin naulojen kantojen päät näkyviin koska siihen kätkeytyy jotain mystistä ”nykyajan hengestä”.
Tosiaan vasten laittamani kappaleet väänsin naulaamaani naulan akseliin nähden jonkin verran viistosti. Siten, että niiden muoto herätti minussa mielikuvan klassistisen kreikkalaisen veistoksen ”rentoutta heijastavasta taittuvasta lonkka-asennosta” (antiikin taideperintö).
Tuon ”taideperinneasetelman” päälle valutin punamultamaalia, mikä valui ”suunniteltuna sattumavaluna” lastulevyn päälle asti. Asetin teokseni tuelle huoneen nurkkaan, jolloin teoksestani tuli osa ”avaruutta”.
Näin, että teoksessa on vastakkain ”perinteinen taidetietäminen sekä sattuma”.
*
Kävelin sekavan tunnetilan vallassa metsään ja löysin sieltä alueen, jota oli käytetty kaatopaikkana. Keskellä vihreää luontoa oli maan tasolle heitetty kaikenlaista ”ihmisen romua”.
Nostin maasta joka sivulta ryppyyn vääntyneen rikkinäisen metallilevyn ja vein sen riihifactoryyni.
Kiinnitin pellin nauloilla löytämääni (yhdestä nurkasta rikkinäiseen) lastulevyyn ja kaadoin isosta punamultamaalipurkista väriä tekemäni teoksen päälle.
Väri valui sinne tänne vääntelehtivän metallilevyn päällä ”sattuman valuna”. Teoksen väri näytti märkänä erilaiselta kuin kuivana.
Mutta lopputulos vaikutti minusta ”taaskin liian kauniilta ollakseen totta”.
Ajattelin, että dada liittyy vapaan yksilön ”itselleen olemiseen”, ei ”kauneuteen”.
*
Ihmiset ajattelevat, että maailma on tulossa kohta ”tieto on valtaa”-pariaatteella valmiiksi ja että kaikki on hallittavissa.
Kaikki etenee kuitenkin miten kulloinkin sattuu (sattuma hallitsee kaikkea). Ja ainoastaan ”tässä ja nyt” voisi olla ”todellista”.
*
Olen kasvanut erilleen vanhasta kuvan tekemisen myytistöstä. Eniten minua oksettaa ”samaa jankuttava ja itserakas eteläpohjalais-regionalistinen palmuilu”.
Olen ruoskinut säälimättä tähänastista kuvakäsityksiäni ja ”polttanut” nuotiolla kaikki käyttämäni värit, siveltimet, paletit ja maalauspohjat ja vanhat teokset.
En halua muistaa eilisestä mitään, eilinen oli myös ”taiteen” kohdalla erehdys.
Nämä dadaan liittyneet kokeiluni ja pohdintani johtivat myös ajatukseen kirjoittaa ”todellisuuden ja tietämisen lopusta”.
*
Olen kasvattanut etäisyyttä tämän tuppukylän kuvamyytistöstä niin huimasti, että olen täällä täysin yksin dadateosteni kanssa.
Ainoastaan dada merkitsee jotain.
*
Kauhavan keskustan erään marketin asvaltoitu autopaikkakenttä oli ummessa autoista.
Ajattelin ”mitä nyt?”.
En arvannut heti, että näkemäni liittyy monina eri muotoina nykyisin purkautuvaan ”uusnationalismi-innostukseen”. Siis lopun alkuun.
Näin, että parkkipaikalle on pysähtynyt iso linja-auto, sen etuosassa oli teksti: ”PERUSSUOMALAISET”.
Alue oli täynnä kauhavalaisia, koska presidenttiehdokas Laura Huhtasaari on tullut Kauhavalle?
Siis ”Messias täällä tänään”.
Kuulin kuinka joku humalainen mies lausahti kaverilleen, että ”kävin eilen Tallinnassa, varmaankin huomaat”. ”Messiaan kohtaaminen” ei näyttänyt sujuvan ilman rohkaisuryyppyä.
*
Jäin ihmettelemän sitä, mistä kaikista aineksista tämän maatalousvaltaisen tuppukylän kulttuuri on synnyttänyt tämänkin tämän tuppukylän arvomaailmaa kuvaavan ilmiön?
Samaan aikaan kun muualla maassa PS:n kannatus romahti alas, Kauhavalla PS hyppäsi ylös pilviin.
Pakolaisille kauhavalaiset ovat sanoneet jyrkän ”EI”.
Kolmanneksi Kauhavalla eletään ikään kuin punaisia (torppareita sekä renkejä ja piikoja) ei olisi ollut täällä ikinä. Kauhava on ollut (muka aina) yhtä ja samaa perhettä kaikessa.
Minulle on kerrottu, että kauhavalaiset olivat 1918 punaisia kohtaan julmempia kuin lapualaiset.
*
Miksi sinivalkoinen aate kiihottaa vieläkin tätä kansaa?
Miksi taivaalla kiitävän sotilaslentokoneen korvia repivä metelikään ei ärsytä vaan aiheuttaa täysin päinvastaisen reaktion.
Miksi täällä vallattiin kansainvälinen lintujensuojelualue körttien virrenveisuupaikaksi?
Mikä panee täällä yhdistämään tulikuuman ja jääkylmän raudan? Täällä törmää mitä kummallisimpiin kulttuuriyhdistelemisiin.
En tajua.
*
Miksi ihmiset pelkäävät lausua ääneen käsitystään vapaudesta sekä kiinnotuksensa punaista marxilaisuutta kohtaan, vaikka punaisella aatteella puolustetaan nykyisen ”uuden kahtiajaon aikanakin” köyhää ja sorrettua selviytymään elämässä?
Kuuluvatko kauhavalaiset punaisten ja valkoisten väliseen hiljentyneeseen kenttään?
Siihen leveään äänettömään kenttään, joka pitää etäisyyttä äärisivustojen (kapeiden punaisten ja valkoisten reunasiivujen) väliseen kipinöivään jännitteeseen.
Nouseeko näiden ihmisten liikutus ”itse itsensä häpeämisestä”, omasta epäonnistumisesta keskellä valkoista yrittämiskulttuuria?
Vai selittyykö tämäkin muinaisella härmänmaalaisielle häjyilykulttuurilla?
*
Mistä tämä Maaseutu-Kauhavan kiihkeä sinivalkoisuusinnostus ponnistaa?
Eräs tekijä siinä täytyy olla huoli selviytymisestä maailmassa. Tuo huoli purkautuu jokaisessa paikalliskulttuurissa eri tavalla.
Suomalainen yhteiskunta on tässäkin mielessä hyvin pirstaleinen.
Maailmassa oleminen painaa ihmisen mieltä ja siksi ihminen etsii selviytymiskeinoja. Toisille ”etsiminen ja löytäminen” merkitsee uskontoa, toisille puoluevaltaa, toisille jotain muuta voimaa mutta aina se ponnistaa ”ihmisenä olemisen hädästä”.
Ihmiset on opetettu kulttuurissamme siihen, että on olemassa joku ulkopuolinen ”pelastaja”, koska ihminen ei pysty ja jaksa ponnistaa ylös omin voimin,
Nyt tuo pelastaja on (muka) maan tuleva presidentti.
*
Minua on kiinnostanut 1970-luvun alusta lähtien marxilainen filosofia ja ideologia. Marxilainen yhteisöajattelu ponnistaa eteenpäin jalat maassa vääryyttä vastaan ja pyrkii huolehtimaan köyhien ja sorrettujen ihmisten aineellisesta hyvinvoinnista.
Mutta koska yhteisöllisyys astuu vieläkin yksilövapauden varpaille tuhoten yksilön yhteisöllisyyteen sitouttamalla ja massoittalla, tämänkin postmodernin ajan ”romanttiseen asumiseen” tarvitaan yksilöllisen vapauden ja olemisen puolustamista.
Siihen meillä on eksistentialismi, jolla korostaa yksilövapautta ”itselleen olemiseen”. Ilman ”itselleen olemista” maailmassa olemisessa ei ole mitään mieltä.
Me ihmiset elämme yhdessä ja kukin erikseen.
Mutta yksilöllisyys jätetään vieläkin yhteisöllisyyden ja dialektisten kahtiajakojen jalkoihin.
Vilkaisin kirjahyllyä ja otin käteeni O. Zemanovin vihkosen Työläinen vai porvari, työväenluokan ”porvarillistumisesta” koskevien teorioiden erittelyä” (Kansankulttuuri, suomennos 1973). Siis joko tai.
Jyrkkä kahtiajako korvataan kapitalistisessa maailmassa usein ”hämäräperäisellä lähentelyllä”, demarien ”postmoderni lastentauti” on tästä hyvä esimerkki. Siinä eletään kompromissisteina ja revisionisteina ”haaleanpunaista ay-arkea” mersuilla hurahdellen.
Toisten mielestä ”oikea selviytymisturva” löytyy sitä vastoin perinteisestä ”sinivalkoisesta valtapelistä” kuten Kauhavalla.
*
Entinen DDR-kommunisti, nykyisin porvari, liittotasavallan liittokansleri Angela Merkel koittaa saada koko Saksan kansan selviytymään jatkossakin keskellä Eurooppaa ja ripustaa siksi parhaillaan Saksan demarienkin kaulaan ”hirttonarua”.
Saksa on ollut jo neljä kuukautta ilman hallitusta ja Merkelin maine on romuttunut pahoin. Uusi valta odottaa nurkan takana noustakseen johtoon. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin toisen maailmansodan jälkeisen ”demokraattisen Saksan” historiassa. Luultavasti tähänastinen ”sosiaalivaltio-Saksa” on tapahtuneen kansainvälistymisen jälkeen hajoamassa ja ”vanhan vallan” tilalle on nousemassa ”joku uusi yhteiskuntasysteemi”. Siihen sisältyy ainakin maahanmuuttajavastaisen Afd-puolueen valtapeli.
Seurasin tästä syystä sunnuntaina 21.1.2018 tarkoin uutisia Saksan Bonnissa pidettyä demarien kokousta koska siihen liittyvät tapahtumat tulevat heijastumaan käännekohtana koko Eurooppaan.
Kokous hyväksyi koalitioneuvottelujen jatkamisen porvarillisen oikeiston ja revisionistisen työväenliikkeen kesken. Mutta seuraavaksi puolueen jäsenetkin voivat sanoa asiassa sanansa ja sitä ei voi tietää mitä sen jälkeen tapahtuu.
Tunnelma on nyt kuin uudet liittoparlamenttivaalit olisivat parhaillaan käynnissä. Ja Angela Merkelillä olisi kengänjälki pyllyssä.
*
Hyvänä pidettyyn yhteiskuntamalliin (nk. ”demokratiaan”) sisältyy jatkuva ”dialektinen jännite” eri voimien kesken (mielipiteen ilmaisemisen vapaus jne.).
Yhden suuren resultantin voimaa ei pidetä hyvänä ratkaisuna (nyt esimeriksi Turkki ja Espanja).
Mutta jokainen ihmisen luoma yhteiskuntamalli johtaa jossakin vaiheessa joka kerta sotaan, ihmisen pakkomielteiseen tilanteeseen, jossa purkautuu päällimmäisenä väkivalta.
*
Ihmisen valtapelit sisältävät lukemattomia eri muotoja.
Suomen hallituksessa on parhaillaan perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Timo Soinin lisäksi ministereinä joukko ”sinisiä loikkareita” (entisiä perussuomalaisten puolueen jäseniä).
Pääministeri Juha Sipilä uinahtelee nykyisin valtapeliinsä tykästyneenä ja Petteri Orpo odottaa ”kaiken kruunua” päähänsä.
Alkumetreillä Sipilä uhkasi panna ”hanskat naulaan” ja Orpo uskoo Suomen tulevan kohta ”yhdessä valmiiksi”.
Valtapelillä on aina aivan kummallisia muotoja.
*
Mikä ihmeen ”Siniset”? Siinä ei ole kyse poliittisesta aatteesta vaan ”pelastustarinasta”. Siinä pelastetaan omaa paksua lompakkoa.
Uusien puolueiden perustaminen Suomen hallituksen sisällä ministereiden kesken (kesken hallitusvallan käyttöä) olisi kielletty Urho Kekkosen aikana pikaisesti.
Suomen ministerit voivat perustaa nyt 2018 hallituksen sisällä vaikka viisi uutta puoluetta sillä ”kansan edustajana” toimivalle valtaeliitille ylin valta kuuluu puoluevallalle.
Hallituksen jokainen ministeri voisi perustaa itselleen ikioman oman puolueen? Tai kaikki 200 kansanedustajaa. Siihen loppuisi ”ryhmäkurin historia”.
Mutta kukaan ei uskoisi tuontaan jälkeen sitä, että kohta on alkamassa ”kansan todellinen edustaminen”.
*
”Sinistyneen Suomen edusvallan” oikea nimi on nyt ”Suomen puoluevaltakunta”.
Eduskunnan jäsenet edustavat nyt täydellisesti puolueitaan.
Uusi eduskuntamme voi kokoontua seuraavaksi ryhmäkurikokouksiinsa omissa puoluetoimistoissaan.
Tyhjennetystä eduskuntarakennuksesta voidaan tehdä seuraavaksi lakkautetun armeijan vaatevarasto.
Sieltä maan valtaeliitti voisi noutaa natsoja rintaan niin paljon kuin kehtaa.
*
Yle.fi kertoi netissä 2.12.2017, että ”Lapuanliikkeen alkuhetket roolipelataan uudestaan Lapualla”. Esitys videoitiin ja se on tarkoitus julkistaa myös valtakunnallisella tasolla. Uskovaiset körtit ovat käyttäneet fasistisen lapuanliikkeen ”mustia maakuntapaitoja”?
Uskomatonta.
Lapua on ollut aina alkiolais-körttiläis-maatalousvaltainen tuppukylä. Kuuntele puheenporinaa niin ymmärrät.
Kansanheränneiden tärkein kohtaamispaikka tuossa valtionkirkon hiippakuntakeskuksessa Lapualla on talonpoika maanviljelijä Vihtori Kosolan kotitalo Lapuan nykyisessä keskustassa.
Lapuanliikkeen jatkokoksi perustettiin puolue IKL, sen ensimmäisenä johtajana toimi vuoteen 1936 saakka Vihtori Kosola. IKL:n yhtenä tavoitteena oli Suur-Suomi.
Kosolan jälkeen IKL:n puheenjohtajaksi valittiin lapualainen Annala), hänet ylennettiin IKL:n ministeriksi (ainoana)
IKL oli maailmansotien välistä esiperussuomalaisuutta. Nyt PS-hallitusvalta virta virtaa ”sinisenä”. Uusin suomalainen valtapeli-ilmiö on ”väyrysläisperussuomalaisuus” eli ”tuppukyläpaavolaisuus”.
”Heil Trump”, ”Meil Paavo!”. Tämä johtuu siitä, että ihmiset pitävät nykyaikana ”Jumalanaan” kaikkitietävää ja kaikkivaltiasta Ihmistä.
Ei Trump ole sama kuin Hitler eikä Väyrynen sama kuin Kekkonen. Kerran elettyä ei pidä rinnastaa nykyaikaan.
Ottamatta huomioon Sauli Niinistön nappisilmien katkeamatonta muljahtelua joka suuntaan peruskonservatiivi Sauli Niinistö ei osaa pitää puhetta.
Saulin töksähtelevä puheääni muistuttaa potkuja, on melkein kuin sarja suonenvetokohtauksia.
Hän on ihan omalla tavalla myös onnellinen.
*
Kuulin kertomuksen siitä, että myös körtit (heränneet) ovat käyttäneet lapuanliikkeen kannattajien mustia paitoja. Mutta koska en ole nähnyt noita körttien käyttämiä paitoja en voi väittää ovatko ne täysin samoja kuin ne joita Lapuan fasistisen valkoisen poliittisen oikeistoliikkeen kannattajat käyttivät.
Körttimustien paitojen esikuva saattaa juontaa Mussolinin fasistien mustiin paitoihin.
Tämä kertomus saattaa selittää heränneiden ja Kosolan läheisen suhteen.
*
Jos nuo paidat ovat samoja Lapuan työväentalon valtaamisen (1929) uudelleen esittäminen (näytös ja videoiminen) tässä tilanteessa on kun suoraan sisällissodasta 1918.
Lapuan työväentalon valtausta 1929 viritellään 2000-luvun ”kepukörttiläisyydessä” uudeksi valtapoliittiseksi jännitteeksi.
Kaikesta huomaa sen, että uudet eduskuntavaalit lähestyvät.
Sipilän valtakeskus on passivoitunut ”yhdessä”-kiihotuksen jälkeen ”sisällissotamuistojuhlan” suhteen.
Postmoderni suomalainen demokratia nyt.
*
Tieteen kuvalehdessä 2/2018 oli artikkeli ”ILMASTONMUUTOKSEN voittamisesta”. Maapallon ilmanton lämpenemiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen esitettiin tuossa ”tiedelehdessä” lukuisia käytännön keinoja. Niissä ihminen kuivittelee pystyvänsä myös mahdottomuuteen.
Maapallo ja sen luonto nähdään niissä koneena. Ihmisen keksimiä nappuloita ”sääntelemällä, rassaamalla ja rasvaamalla” ihmisen ja luonnon suhde on (muka) palautumassa takaisin ”ihmisen käskytykseen”.
*
Suomenniemi (Österland) kuului vuosisatoja Ruotsin kuningaskuntaan ja yli sata vuotta Venäjän keisarikuntaan.
Suomen kansalliskieliksi valittiin maan itsenäistymisen jälkeen suomi ja ruotsi. Eteläpohjalainen landekansa vaatii ruotsin hävittämistä kansankielenä.
Suomenniemellä puhuttiin jo muinoin monia kieliä (myös esimerkiksi saamea). Vaikka täällä puhutaan nykyisin toistasataa eri kieltä (taas runsaasti myös venäjää) Suomessa vaikuttaa kiihkonationalistisia piirejä, jotka vaativat muiden kielten aseman heikentämistä
*
Nationalismi elää nyt kriisitilaa.
Kansallisuusaatteen pohja on romahtamassa kansainvälisen otteen kiristyessä.
Mutta onneksi uusnationalismi on ohmimenevä ilmiö.
Sitä se on vähää ennen kansainvälisen taloudellisen ja poliittisen kulttuurin lopullista läpimurtoa.
Parhaillaan tapahtuva Espanjan ja Katalonian välinen kädenvääntö on varoittava esimerkki siitä kuinka järkyttäviin ja julmiin tapahtumiin ”hegeliläinen kansakunta-yhtenäistämis-intoilu” johtaa.
Katalonia tulee todennäköisesti irtaantumaan pysyvästi Espanjasta. Ja tuon jälkeen tulee tapahtumaan eri puolilla Eurooppaa sarja vastaavanlaisia irtaantumisia kansallisvaltioista.
Suomessakin.
*
Kirjoitin porvarilliseen ja lakeuden maakuntahenkeä korostavaan eteläpohjalaisporvarilliseen sanomalehti Ilkkaan 23.12.2017 kyseisestä kiistasta seuraavan mielipidekirjoituksen mutta Ilkka ei julkaissut sitä.
Ehkä tämä johtui tälläkin kertaa siitä, että sanaa ”kansakunta” ei saa Ilkan toimituksen mielestä lausahtaa ääneen kriittisestä näkökulmasta.
Muussa tapauksessahan Ilkan lukijoilta saattaisi huveta ”oikea usko”.
Nationalismi ja regionalismi on Ilkassa tulenarka puheenaihe. Ja tango soi maaseutukaupunki Seinäjoella vielä pitkään.
”KATALONIA PÄIHITTI ESPANJAN
Mitä tarkoittaa se kun Katalonia on irtaantumassa omaksi valtioksi 21.12.2017 jälkeen Espanjan kansallisvaltiosta?
1800-luvun kansallisvaltiot syntyivät ja rajautuivat ”villisti” mielivaltaisiksi alueiksi. Valtiorajan muodosta tuli eräs kansallinen myytti.
Suomen rajoilla on erilliset ”akselit” kuten Merenkurkku-Ruotsi, Suomenlahti-Viro ja Lappi-Norja. Rajan sisäpuolelle perustettiin ”kansakunta”-aatteen pohjalta edustuksellinen katto- ja keskusvalta.
Keskusvallan alapuolelle jäi vähemmistökansoja ja kulttuurisia ryhmiä (yhteisöjä, uskontoja jne.) joille ”yläkulttuuri” (kattovalta) ei voinut myöntää kaikkia niille kuuluvia vapauksia.
Pelkästään Turussa on toistasataa ”alakulttuuria”.
Pietari Suuren valtaannousu (Pietari 1703) irrotti Suomen Ruotsista. Suomi sai alkunsa. Omaan nationalismivaltioon ravisteli ruotsinkielinen eliitti. Valtio-organisoitumisen käynnistyi autonomia (Venäjä-Suomi).
Leninin vallankumous irrotti Suomen tsaarista.
Suomi itsenäistyi 1917.
Kun Suomi oli ”kattovaltana” itsenäistymässä Ahvenanmaa halusi liittyä Ruotsiin mutta pakotettiin Suomeen. Kauhavan Kankaan kylän väki halusi suuntautua suurkuntavalmistelun aikana Lapuaan mutta Kangas pantiin liittymään Suur-Kauhavaan. Helsingissä Lauttasaarelaiset tutkituttivat vuosia sitten Helsingistä irtaantumista. Esimerkiksi Italiassa on nyt useita osa-alueita, jotka pyrkivät irtaantumaan ”kansallisesta kattovallasta”.
Uusin kehitys on johtanut kansainvälisen vallan kasvuun. Kilpailu kiristyy, kansallisvaltiot heikkenevät suhteessa globaaliin valtapeliin ja pääomaan, kansalliset valtiot velkaantuvat.
”Kansalliset kattovallat” pyrkivät nyt vahvistamaan omaa keskusvaltaa. Tämä johtaa kansainväliseen valtaan suuntautumiseen ja samalla omista vähemmistöistä, kulttuuriryhmistä ja kansalaisista etääntymiseen.
Uusi maakuntahallintomalli on hyvä esimerkki tästä kehityssuunnasta. Kuntalaisia edustavat valtuustot jätetään jatkossa kakkospäättäjiksi.
Myös matemaattinen ajattelu (ovensuukyselyt) sekä koneet (palvelurobotit jne.) tukevat nykyisin eliitin valtapelejä aivan liikaa. Valta etääntyy nyt monella tavalla ihmisestä.
Nyt pitää huudahtaa ”Ylös vähemmistökulttuurit – ei kattovalta”.
Vähemmistökansat tarvitsevat nyt palestiinalaisista, kurdeista ja pohjoisirlantilaisista lähtien yhteisen globaalin katto-organisaation.”
*
Luettuani vanhoja laulettuja kansantarinoita minussa syntyi ajatus kirjoittaa häjyilyn synnystä (päiväsin seuraavan mielipiteeni Ilkkaan 6.1.2018). Olin ajatellut aikaisemmin, että Härmänmaan häjyilyn täytyy selittyä kulttuuriin ja myytteihin liittyvän ajattelun pohjalta.
”HÄJYKULTTUURIN ALKUPERÄ
Kun luin 1970-luvulla Heikki Ylikankaan kirjaa Härmän häjyt ja Kauhavan herra en osannut aavistaa, että muuttaisin jonain päivänä samalle seudulle asumaan. Täällä näkee tuon tarinan terävämmin.
Olen havainnut, että myyteillä ja uskonnolla on Härmänmaan kulttuurissa vieläkin vahva asema mutta moderniin lainsäädäntöön ja hallintovaltaan suhtaudutaan täällä yhä epäilevästi.
Puukkojunkkarit tunnettiin täällä muinoin ”Lapuan häjyinä” (vrt. 1930-luvun lapuanliike). Tähän sisältyy oma ”kirjoittamaton laki” ja ”ylimmänkin vallan omiin käsiin kaappaaminen”.
Ylikankaan mukaan puukkojunkkariuden aiheutti se, ettei paikan maatalouskulttuurissa ollut jakaa kaikille pojille omaa tilaa. Kyseinen historianäkökulma ei kuitenkaan selitä seudun häjykulttuurin alkuperää.
Kulttuuriset myytit näkyvät aina yhteisössä ja historiassa. Historiasta ei voi olla ”yhtä kaikille yhteistä todellisuutta”.
Onko ”häjyily” todellista vai kuviteltua (”todellisuudeksi kuviteltua” tai esimerkiksi kunnan imagopeliä). Vaikka usein sanotaan, että ”runoilijat eivät piittaa todellisuudesta”.
Wittgensteinin ajattelua voi tulkita siten, että ”todellisuus” on kätketty myös lauletun runokielen sisälle. Löytyisikö 1800-luvun häjyilystä ja jostakin muinaisesta ”klaanihäjyilystä” tarinasisällöllistä ja laulurunorakenteellista samankaltaisuutta?
Jos häjyilyn taustalla on muinaiskulttuuri sen merkit saattaa tunnistaa ainakin eteläpohjalaisen laulualueen ”häjylauluista” (kts. Kauhavan joulu 2017, Timo Leisiö: Häjylaulut ja Lappi (eteläsaamelaisvaikutus eteläpohjalaisten rekilaulujen sävelmärakenteessa).
Eteläpohjanmaan murre on leveää. Kerttu Karhun murresanakirjan ”Ehroon tahroon” mukaan sanalla ”häjy” tarkoitetaan ”nuorinta” (lasta), toiseksi ”huonoa ja pahaa”. Tämän pohjalta voi ajatella, että ”häjy” merkitsee ”keskenkasvuinen häiritsijätyyppi” tai ”häirikkö”.
Hegelin idealistinen nationalismifilosofia ja 1800-luvun alun romantiikka johti kansallisuusaatteeseen, jossa jonkun kansanryhmän ”kansalliseepoksella” ja ”kansallismaisemalla” on keskeinen merkitys.
Saksan kansalliseepos Niebelunginlaulu oli alun perin sankaritarina kokonaisuus. Siitä on säilynyt kymmenen täydellistä keskiaikaista käsikirjoitusta ja muita kirjoituksia.
Suomen Kalevala on sitä vastoin koottu erillisistä palasista, pääasiassa laulettujen säkeiden pohjalta. Kalevalaa muokattiin sankarilliseksi kokonaistarinaksi monessa vaiheessa. Sohnista eli Soinista kertova Viron kansanrunokokoelma Kalevipoeg on tässä hyvä vertailukohde.Sen kasaamisen aloitti saksalais-virolainen Faelmann, joka kuului Elias Lönnrotin ystäviin.
Kirjassa ”Kalevalan Kullervo-taru Etelä-Pohjanmaan murteella” (Kääntänyt Aulis Rintala, 2000) on kappale ”Jälkisanat”, jossa kerrotaan, että Kullervo-tarusto on kerätty pääosin Inkeristä ja Karjalasta mutta Kullervo-tarun runkona on läntistä perua olevan Kalevanpoika-runon toisinnot. Sankarinimi Kalevasta on muunnos Kullervo. Kullervo on johdettu sanasta ”kulta” tai ”päänuppu”.
Turun seudulla oli muinoin läheinen suhde Pohjois-Viroon (esimerkiksi Saarenmaahan). Suomensukuiset väestöryhmät saapuivat Virosta Suomenniemen eteläosaan ja asettuivat asumaan kolmeen eteläiseen suuralueeseen: Länsi-Suomeen, Hämeeseen ja Itä-Suomeen (Jussi-Pekka Taavitsainen). Valtaosin hämäläistaustaisia siirtyi eräreittejä pitkin Vaasan edustalle Kyröön (Armas Luukko) ja siitä myöhemmin Härmään asti.”
*
Tämä laulurunopohdintani ”kääntyi” ajatuksiin ”kansakunnasta” sekä ”kansallisvaltiosta”. Kirjoitin siksi 7.1.2018 tämä jatkokirjoituksen (mielipidekirjoitus) Järviseudun Sanomiin.
”MIKÄ KANSAKUNTA JA KANSALLISVALTIO?
Espanjan ”kansallisvaltiossa” (parlamentaarinen monarkia) on parisenkymmentä autonomista aluetta. Niistä monipuolisesti organisoitunut Katalonia on taistellut jo tuhat vuotta riippumattomuutensa hyväksi. Kanariansaaret on juuriltaan pohjoisafrikkalainen. Baskimaassa harjoitetaan myös terrorismia. Ja niin edelleen.
Espanja oli diktatuuri vuosikymmenet ja nyt tuo ”kansallisvaltio” käyttää perustuslakia aseena pitääkseen kasassa hajanainen ”kansakunta”.
Espanjassa on vaikuttanut tuhansia vuosia monet kansat ja kulttuurit. Valtiossa asuu tänä päivänäkin vähemmistöjä (kansoja), joilla on myös oma kieli (vrt. ”kansakunta” ja DNA).
Kansallisvaltioajattelun yhteydessä käytetty termi ”kansakunta” on sosiologi Zygmunt Baumanin mukaan alusta loppuun kuvittelua. Hänen mukaansa kansakunta kuvitellaan ”yhdeksi yhtenäiseksi ja todeksi” vaikka jokaisessa kansallisvaltiossa on paljon eri kansoja ja kulttuureja.
Lapualaisissa ja härmänmaalaisissa on tummuutta (musta tukka). Sen on ajateltu juontavan ”mustalaisiin” tai muinaisiin lappalaisiin. Armas Luukon nimitutkimuksen mukaan eteläpohjalaiset ovat kulkeutuneet Pohjanmaalle (Kyrö-Härmänmaa) Hämeen seudulta.
Hämeen nimi on alkujaan lapinkielinen. Häme ja Härmänmaa kuulostavat sukulaisilta.
Kun suomensukuiset heimot saapuivat tänne muinoin ”tiputellen” kaukaa Venäjältä idän ja Viron suunnalta he asettuivat idässä Karjalaan Novgorodin vaikutuspiiriin, lännessä Ruotsin vaikutuspiiristä Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueelle sekä noiden alueiden keskelle Hämeeseen. Lappalaisia sekä muita vielä tuntemattomia kansoja asui noihin aikoihin Etelä-Suomessa saakka. Kotiseutunikin (Lapinjärvi) ja sukujuureni liittyvät osaksi Lappiin.
Ennen nationalismia oltiin monikulttuurisia ja elettiin ilman valtiorajoja. Turusta on löydetty Kainuun (Muinais-Kalannin) ja ”Suomen” (Turun seutu) välinen vartioimaton muinaisraja (Aulis Oja). Nousiaisten kirkko sijoittuu kyseisen rajan viereen (katoliset ristiretket). Matti Klingen mukaan etelässä (Väinölä) ja pohjoisessa (Pohjola) on vaikuttanut muinoin omat valtapiirit merellisine vaikutusalueineen. Kalevalan Kullervo saattaa ollut ”Pohjolan kuningas”, sana Kullervo eli ”kultainen päänuppu” viittaa siihen.
Etelä-Pohjanmaan kulttuuri viittaa omaan ”muinaisvaltioon”. Suomenniemellä oli muinoin ainakin ”kaksi eri Suomea”.
Suomessa puhuttiin muinoin myös monia kieliä. Kalevalan Lemminkäisen äiti kielsi poikaansa lähtemästä Pohjolaan koska tämä ei osannut lapin (saamen) kieltä. Ennen Suomen itsenäistymistä hegeliläisen henkifilosofian, kansallisromantiikan ja kansallisuusaatteen pohjalta lappalaisiin suhtauduttiin vähättelevästi, ”metsälappalaisten” ei haluttu kuuluvan ”tämän maan asutukseen” (Oma maa, 1907, sivu 721).
Kirjassa Oma maa (1911) on sivuilla 28-38 Väinö Salmisen kirjoitus ”Lappi ja lappalaiset”. Minulla siitä tulee mieleen Katalonia ja katalonialaiset. Kansanedustaja Kärnääkin moitittiin omassa puolueessa siitä, että hän on ymmärtänyt liikaa katalonialaisia.
Suomen sekä ahvenanmaalaisten ja saamelaisten välillä vallitsee ”kataloniajännite”. ”
*
Noin kymmenen kilometrin päässä asuinpaikastamme on Lappajärvi. Siihen liittyy suuri niemi (saari), jonka nimi on KÄRNÄ. Muinaiset lappalaiset ovat harjoittaneet Lappajärven metsissä myös esimerkiksi kaskeamista.
”Kotiseutuni” oli itäuusmaalainen Lapinjärvi. Äitini (Mathlin) sukujuuret juontavat Sodankylä ja Kittilän seudulle koska esi-isäni (äitini puolelta) olivat Lapin nimismiehiä. He ovat todennäköisesti myös avioituneet saameliaisten kanssa.
*
Valtiolliseen yhtenäisyyteen pyrkivän nationalistis-orjamoraalisen käskytys- ja massoittamisideologian mukaan ”kattovalta-kansakunnan” sankarit (joista todistaa kansan muinaistaru kansalliseepos) on tärkein merkki jonkun kansan sopivuudesta asettua muiden kansakuntien rinnalle valtapeliin.
Pelkkä rohkeus ja sankarillisuus ei kuitenkaan ole riittävä orjamoraalisessa nationalismissa.
Jos sankarillisuuteen liittyy ylenpalttista intoilua oman edun ajamiseksi sankaruuden toteuttamiskeinoista ymmärtämättä (esimerkiksi lakeuden nuijasota käytiin pelkin nyrkein aateliston ruutiaseita vastaan) sekä jos miesrohkeuteen liittyy mielivaltaista uhoilua ja häiriköintiä (esimerkiksi härmän häjyt ja lapuanliike) tuo ”sankarillisuus” se ei palvele orjamoraalista nationalismia vaan on enemmänkin sille haitaksi.
Vanha juoruileva ”härmänmaalainen kirjoittamattoman lain klaaniyhteiskunta” ja moderni kirjoitettuun LAKIIN pohjautuva rationalistinen yhteiskuntajärjestys ovat vastakohtia. Parlamentaarisessa demokratiassa kansaa edustaa yleisillä vaaleilla valittu valtaeliitti (ns. ”eduskunta”, tuo sana muodostuu sanoista ”edustaa” ja ”kunta”).
Siinä kansan edustaminen merkitsee ylinnä puoluevaltaa.
Teollisen kapitalismin ajan körttiläisten Lapua-Härmä-Kauhvalla ”ylimpänä puoluevaltana” toimii talonpoikainen alkiolais-mustapaita-kristillinen maamiesseuraliitto.
*
Suomalaisen uuden elokuvan historia alkoi vasta 1960-luvun jälkipuoliskolla. Tuo aikakausi merkitsi myös monen muun taideilmaisun ja elämänalueen kohdalla käännekohtaa. Mutta Suomi on murteidenkin kohdalla niin pirstaleinen että monen tämän ylisuuren maan nurkkaan on jäänyt henkiin vanha mustavalkoinen suomalainen elokuva.
Monet alueet Suomea menevät eteenpäin, mutta samaan aikaan toiset alueet junnaavat paikoillaan ja pinnistelevät jopa taaksepäin.
Kansallinen kuvitelma yhtenäisestä Suomesta on ollut ja tulee olemaan ikuisesti pelkkä harhaluulo.
Kansallisvaltiot ovat häviämässä ja globaali maailmanvalta on korvaamassa vanhan valtiojärjestelmän.
*
Myytti Suomen kansakunnan päävihollisesta ”idän ryssästä” syntyi vuosisatoja sitten kun Suomi oli osana Ruotsin kuningaskuntaa (tuolloin käytiin jatkuvasti sotia Venäjää vastaan ja suomalaiset olivat tuolloin pelkkää kruunun tykinruokaa). Autonomian aikana (1809-1917) syttymässä ollut kommunistinen vallankumous aiheutti myös Suomenniemellä ”Venäjän tsaarin vainoa”.
Ilman Leninin vallankumousta Suomesta ei olisi tullut 1917 itsenäistä valtiota.
Suomen itsenäistymisvaiheessa Suomen kansallisvaltioon suunniteltiin kuningasisinstituutiota. Suomi olisi liitetty sen avulla länsieurooppalaiseen kuningasperheeseen ja yksipuolisesti länsimaiseen kulttuuriin.
Mutta Suomi on kulttuurisesti ja myös DNA:ta myöten sekoitus itää ja länttä.
*
Suhde toisen maailmansodan jälkeiseen kommunistiseen Neuvostolittoon johti presidentin valta-aseman voimistumiseen.
Kekkosen oli pakko ylittää ”vihamyytin vastaisessa taistelussaan” Suomen kansa, Saksassa keksittiin sana ”suomettuminen” (tuota sanaa ei kansallisessa kokoomuksessa kestetty).
Kokoomus päästettiin maan hallitukseen 1987. Presidentti Kekkosen kuoltua (1986) eduskunta oli alkanut riisua presidentin valtaoikeuksia. Suomen eduskunta kahmi itselleen lisää valtaa ja ryvettyi ”maan tavalla” umpikyllästetyksi.
Maailmansotien välinen ajatus Suur-Suomesta vaihtui 2000-luvulla ajatukseen Natoon liittymisestä.
*
Kekkonen olisi organisoinut prosessin, jossa Sipilän hallituksen perussuomalaiset loikkariministerit olisi heitetty heti ulos maan hallituksesta.
Seuraavaksi eduskunnalle olisi annettu varoitus siitä, ettei se ollut puolustanut kansaa edustavana instituutiona hallitussopimuksessa nimettyihin puolueisiin perustuvaa valtamallia.
Antiikin Kreikassa kokeiltiin ainakin 200 demokratiamallia. Mutta täällä kuvitellaan, että ”demokratia” on ollut aina yksi ja ainoa ”todellisuus”.
*
Suomen presidentin oikeutta hallituksen muodostamiseen ja ”kansaa edustavan” parlamentin eli eduskunnan hajottamiseen rajoitettiin suunnitelmallisesti 1990-luvulta lähtien.
Nyt Suomen presidentti voi nimittää muodollisesti hallituksen ministerit paitsi että pääministerin nimittää eduskunta. Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä Suomen hallituksen kanssa, erimielisyyden ratkaisee eduskunta.
Kun opiskelin 1970-luvun alussa Länsi-Saksassa, ihmettelin Saksan liittotasavallan presidentin muodollisia tehtäviä ja muodollista asemaa. Saksa on ollut tähän asti EU:n johtajavaltio.
Saksassa presidentti edustaa muodollisesti Saksaa. Mutta varsinaiset (kovat) päätökset tekee parlamentti ja hallitus. Saksan presidentti on liittovaltiossa pelkkä keulakuva (valtiovieraiden vastaanottaja jne.), hänellä ei ole konkreettista valtaa.
Saksan presidentti on ”liittovaltion kuningaskotkan kuva” mutta hän ei saa koskettaa konkreettisen valtapelin ydintä.
Suomen kansallisvaltiossa presidentin asemaa on karsittu samansuuntaisesti.
Suomen presidentillä on ainoastaan hivenen lainsäädäntövaltaa ja hän on Puolustusvoimien ylipäällikkö. Noihinkin tehtävin liittyvät varsinaiset ”kovat päätökset” tekee Suomen eduskunta, ei Suomen presidentti.
*
Nykyisellä presidentillä, kokoomuslais-salolainen varatuomari Sauli Niinistöllä, ei siis ole ”konkeettista valtaa” mutta hänellä on ”mielipidemuokkauksellista rummutusvaltaa”.
Sillä hän voi toitottaa propagandistisesti esimerkiksi Suomen Nato-jäsenyyden tarpeellisuutta. Niinistö tahtoo tulla ”kansakunnan historian” merkkihenkilöksi, vaikka siinä onkin kyse mielikuvituksellisesta seikasta. Kuitenkin sähköpostien availu polttaa ”kuninkaankin” näpit.
*
Sauli on patavanhoillisessa varsinaissuomalaisessa puhetyylissään tietoisesti ja tahallisesti sekava (”nappisilmämuljahtelulla” täydennettynä) ja myös monella muulla tavalla laidasta laitaan töksähtelevä pieni ”äkänen äijänkääkkä”.
Ei puhu Sauli vallanhimossaan suoraan ja rehellisesti asiaa. Italialaista amorta-perinnettäkin saattaa siihen tuohon varsinaissuomalaiseen kulttuuriseen valtapeliin kätkeytyä hivenen.
Aikaisemminkin Sauli yritti, itki ja lupasi häipyä mutta tunki kuitenkin takaisin eturiviin ja onnistui lopultakin.
Miksei Sauli valinnut yksilöllistä vapautta vaan yhteiskunnallisen sitoutumisen, josta ei voi ponnistaa mihinkään suuntaan.
*
Monet ovat ihmetelleet sitä, miksi Suomessa väännetään kättä presidentinvaalikampanjoissa, vaikka presidentillä ei ole varsinaisesti mitään presidenttivaltaa.
Oikea vastaus on se, että nämä vaalit ovat saulilais-kokoomuslaiset (äijä’ ja puolue) ”Natoon liittymisen esivaalit” sekä valmistautuminen seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Siis pidetään nyt presidentinvaalit ilman presidentinvaalia.
Suomi on nuorena valtiona kuin harakanpesä, jonka kansainvälinen pyörremyrsky heittää hetkessä maahan.
*
Mitä ja kenen valtapeliä Naton rajan vetäminen Suomen itärajaan edistäisi?
Minä vastustan Suomen liittämistä Natoon. Eikä vain sen takia, että olen pasifisti.
*
Nuijasota oli Ruotsin kruunun sota itää vastaan. Autonomian ajan Härmän häjyt riehuivat ”ryssävaltaa” vastaan. Itsenäistyneen Suomen lapuanliike jatkoi vuoden 1918 sisällissotaa, Natoon liittyminen olisi jatko toisen maailmansodan jatkosotaan.
Suomalaiset toivovat aina uutta sotaa itää vastaan? Itä on suomalaisille ”ikuinen päähänpinttymäpaha”.
*
Heti itsenäistymisen 1917 jälkeen 1918 verisesti kahtia jakautunutta ”Suomen kansakuntaa” on yhdistänyt eniten ”yhteinen viha” itää vastaan.
Militaristinen vihamyytti ”yhtenä miehenä sotaan itää vastaan” sisältyy täälläkin nationalismin aatteen ytimeen.
Siinä kuvitteellista todistellaan ”todeksi” vaikkei mielikuvituksesta voi tulla koskaan ”totta”.
*
Kansainvälisyys ja monivärisyys jauhaa mammuttimaisena jyränä myös ”Kansakuntasuomen” alleen, globaalia valtaa vastaan ei pidä taistella.
Venäjän ja venäläisten näkeminen pelkkänä ”idän ryssänä” on ”mieletön ajatus” ja ”älytön päähänpinttymä”.
*
Koska ”idän ryssä” elää Suomen kansassa ikuisesti ”kansallisena kansakuntamyyttinä” Nato-riitely tulee jatkumaan seuraavien eduskuntavaalien jälkeenkin.
Suomihan on ollut aina lukemattomiin vastakkaisiin lohkoihin jaettuna.
*
Pitäisikö tässä ”suomalaisen nykydemokratian” tilanteessa käydä antamassa presidenttiehdokkaalle ääni vai ei? Sitä kanttaa miettiä.
Millaisesta demokratiasta tuon äänen antaminen todistaisi?
Demokratiahan on jatkuvasti ”venyvä kuminauha”, mitään ”aitoa ja oikeaa demokratiaa” ei voi olla eikä voi tulla koskaan.
*
Luin Kulttuurivihkojen verkkolehdestä uutisen, jossa kerrottiin runoilija Markku Inton kuolleen 7.1.2018.
Markkku Innossa virtasi vapaa musikaalinen runo.
Hän ei ollut filosofi, joka pohdiskelee onko joku ilmiö ja asia ”tosi ja todellisutta”.
”Runoilijoiden tapana on olla välittämättä todellisuudesta (Martin Heidegger).
*
Mutta Markku Intokin oli kasvanut ”postmodernistis-eksistentialistisena runoilijanakin” turkulaiseen myytistöön. Saman tyyppisesti kuin esimerkiksi kirjailija Jarkko Laine.
Innon runoista ei löydä riimejä, riimittömään moderniin laulujuoksutukseen hän heräsi jo nuorena Naantalin yhteiskoulussa.
Markku tunsi myös Turun taudin kulttuurin. Into sanoi kirjoittaneensa yhteen runoonsa myös minusta. Tuossa runossa hän puolustaa ihmisyyttä ja hyökkää virkavaltaa vastaan.
Markku ei kirjoittanut noitakaan sanoja tyhjästä.
Vaikka yritin kuinka olla Turussa ihmisten ja luonnon puolella sain koko ajan joka suunnalta turpiini, yhtä lailla valtaeliitiltä ja kansalta.
Virkaehtoihin sitoutuminen kaupunkisuunnittelijanakin ei voi olla mitään muuta kuin saatana. Siinä ei ole väliä mihin suuntaan kulloinkin kumartaa. Lopputulos on kuitenkin ”ilmastonmuutos”.
Into löi underground-laulullaan säpäleiksi Turun kristillis-nationalistista myytistöä.
Mutta Turun tauti murtuu ”etanan lailla ja näkymättömästi”. Turun sisin on nytkin sama loka kuin aina ennenkin.
*
Suomalainen vihaperinne ”idän ryssää” kohtaan juontaa varsinaisesti 1800-luvun kansallisuusaatteeseen eli ”yhdessä”-utopiaan.
Tosiasiassa Turku on alun perin ”vanha venäläinen kauppapaikka” (turgu). Turussa on siksi itäistä veriryhmääkin paljon enemmän kuin missään muualla Suomenmaassa.
Turun maankamarasta löytyy joka puolella selviä merkkejä idästä.
*
Ristiretket merkitsivät lännen hyökkäystä Euroopan kahtiajaon jälkeiselle ”idän venäläiselle seudulle”. Turusta tuli siinä idän ja lännen risteämiskohta.
Suomalais-kansallisella nationalismilla on kuitenkin hehkutettu yksipuolisesti Turun läntisyyttä.
Kun venäläiset sotilaat miehittivät Turun 1808 heitä ole enemmän kuin kaupungissa oli asukkaita. Sotilaita majoitettiin myös turkulaisiin koteihin ja moni turkulainen sai venäläistä DNA-ainesta.
Sisällissodan 1918 sytyttyä Turussa oli lähes 3000 venäläistä sotilasta. Natoon liittyminenkään ei hävittäisi Turun venäläisyyttä.
Kohtalo johdattelee aina turkulaisia, ”ryssänkirkko” pysyy turkulaisille ikuisesti ”ryssänkirkkona”.
Turkulaiset ovat samalla kertaa ”ohuthipiäisiä” ja ”paksunahkaisia”.
*
Turku on ”vanha kirkkokaupunki” (kts. Turussa kirjoittamani omakustanteeni ”Turun kirkkoaika”, 2006, ISBN 952-99502-3-3).
Kirkkokaupunkikauden jälkeen Turun kristillinen synty ja kasvu liitettiin Raamatun kertomukseen vedenpaisumuksesta (Daniel Juslenius).
Jusleniuksen mukaan Jumala on luonut Turun. Siitäkös Arwidsson innostui.
*
Turkulainen imagopeli tyrkyttää Turusta mielikuvaa ikivanhasta, suuresta ja komeasta kaupungista.
Keskiajalla Turussa oli vaivaisesti alle 1000 asukasta. Isompaa yhteisöä ei Turussa uskallettu edes ajatella koska moni olisi kuollut kaupungin kasvaessa nälkään.
Turku oli vielä ennen toista maailmansotaakin patavanhoillinen ”tuppukylä”.
Turkulainen kansankulttuuri on tänä päivänäkin varovaista, arkaa ja paikallaan jurraavaa ”varsinaissuomalaista tuppukyläkulttuuria”. Joka päivä yhtä Mattia ja Teppoa.
Moderni Turku syntyi sodan jälkeen.
Kaikista uusin Turku on ”postmoderni Turku”.
Kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 jälkeen Turku alkoi kiiltää postmodernina joka kolosta ja nurkasta. Turun kaupunkikuva on nyt aivan sairas.
Mihin katosi ”vanha tuttu rutonpesä”. Omaan napaansa tuijottava likainen ja tautinen Turku?
Minulla tulee Turussa nyt käydessäni ikävä kaikkia entisiä rähjäisiä sähkökaappeja.
*
Turun Sanomissa oli 11.1.2018 aliokirjoitus Espanjan poliittisesta syöksykierteestä.
Seuraavaksi nähdään Turussa uusin poliittinen syöksykierre.
*
Unohtamalla Turun ”joulurauhan julistus” (siinä kello 12:n käskystä on tehty kansallinen viranomaismääräys”) ymmärtää paremmin sen, että Turku ja Turun seutu on ollut alun perin kristillis-kirkollisen myytistön pääkeskus Suomenniemellä.
Osana Ruotsin laajentumista kohti ”ryssien itää”.
Turun viereinen (yhden kadun) luostarikeskus Naantali oli samalla tavalla hurmoshenkisen kristillisen uskon myyttipaikka.
*
Minä piirsin ensimmäisen modernin kävelykadun Turkuun (Läntinen Rantakatu, Turun kaupungin kaavoitusosasto) ja Naantaliin (Turun Skoy ennen Turun virkaa).
Minä myös aloitin ensimmäisenä Turun Kauppatorin tarkkailemistyön (noin vuonna 1985), jotta myös ”Turun torimyyttiä” voidaan uudistaa.
Mutta Turku himoitsee vieläkin eniten paikallaan junnaamista.
”Kiiltokuva-Turku 2011” pitää hävittää kokonaan. Missä piilee vaha tuttu ”törky-Turku”.
*
Tuolloinen suunnittelufilosofiani perustui siihen, että ensin selvitin paikan aikaisempia vaiheita. Mutta paikan kokonaisvaltaisesta menneisyydestä (prosessista) en voinut tietää mitään. Sitähän ei voi tietää koskaan kukaan.
Historiat ovat aina pelkkiä satusepitelmiä.
Viimeksi olen luopunut ”historiasta” kokonaan.
*
Turuntautinen Kansallinen kokoomus on nykyisinkin Turun pahinta ”Turuntautista valtaa” ja Naantalissa on ollut aina ikioma ”Naantalin tauti”.
Valtapeli turmelee aina.
Vaarallisin peli on ”tieto on valtaa”-valtapeli.
Kristilliseen uskoon yhdistettynä tietovaltapelistä kasvaa ”turuntautinen Turku” ja heti sen jälkeen kokonainen ”Suomen tauti”.
Smolanderin aikaisesta Kanervastakin on jäljellä pelkkä armoa aneleva kalpea muisto. Kanervaa syytettiin vuosia sitten rakenteellista korruptiosta ja valtakunnansyyttäjä vaati hänelle vähintään kahden vuoden vankeustuomiota (Turun Sanomat 13.11.2011 ja 14.11.2011). Miksei eduskunnan kaikkein edustajien skandaaleista laadita kirjaa. Se paljastaisi sen, että kansan edustajakseen valitsema parhaimmisto edustaa ”ihmisen todellisuutta”.
*
Toivoivat minut Kauhavalla ”johtokuntaan”. Ajattelin itsekseni, että ”älkää saatanassa naurattako”.
*
”Nyky-Turun” henkinen tausta on 1800-luvun hegeliläisen kansallisuusaatteen mukaisessa ”henkiuskosuomalaisessa nationalismissa”.
”Turun henki” uinuu uskomuksessa vanhaan roomalais-katoliseen kristilliseen henkivoimaan (alun perin paavi Gregorius IX:n valtakäsky siirtää piispanistuin, Gregorius oli Rooman paavina 1227-1241) sekä maallisen vallan (Ruotsin kruunu) ”tuhannen vuoden takaisessa kuvitteellisessa ajatuksessa” perustaa Suomenniemelle 1917 oma valtio.
Nationalistinen historiankirjoitus on puhdasta kanan ”kusettamista”.
Turku on mielikuvitus ja ”konkreettinen tauti”.
Turun tuomiokirkossa polvistutaan tänä päivänäkin kuvitteellisuudessa R. W. Ekmanin kansallisromantiikan kiihkossa maalaaman maalauksen ”Henrik-piispa kastaa suomalaiset Kupittaan lähteellä vuonna 1157” edessä.
Kupittaalla ei ole kuitenkaan kastettu koskaan ketään.
Sana ”Turku” on muinaisvenäjä ja sana ”Kupittaa” viittaa novgorodilaisiin pikkukauppiaisiin (kupec) jotka saapuivat vesialuksillaan ”turguun” ostamaan barbaareilta turkiksia ja nahkoja.
*
Vanhan myytin mukaan kaupunkiyhteisöksi organisoitu Åbo eli Turku on perustettu 1229 jKr. Kyseinen uskomus perustuu kuitenkin kristilliseen myyttiin. Äbo (kaupunkilaitos) perustettiin vasta noin 1300 jKr. Turku on kaupunki-instituutiona vasta noin 700-vuotias.
Savupirttien keskiaikainen Turku ei sykkinyt kaupallisena kauppapaikkana vaan kristillisen kiihkoilun ”kyläpahasena”. Arkeologit ovat ”todistaneet” sen, että esimerkiksi Hansan siirtokuntaa (konttorista puhumattakaan) ei ollut Turussa ikinä.
Germanismilla on Turussa kuitenkin vahvat perinteet mutta ne liittyvät maailmansotien väliseen nationalismiin ja hitlerläiseen natsivaltaan.
*
Vanhassa kirkkokaupunki-Turussa ja Lapuan ”mustapaitaisten kepukörttien maaseutukaupunki Seinäjoessa” on yhteistä se, että niissä kristillisyys ja nationalismi on kaiken yläpuolella ja se, että julmimmat vallankäyttäjät ovet olleet noissa paikoissa ”kristillistä tautijohtoa”.
Isoin ero noiden paikkakuntien välillä ei ole se, että: Seinäjoki on untuvikkokeskus ja Turku ikivanha kaupunki vaan se, että sotaveteraanien Seinäjoella voi löytää korkeintaan yhden punaisen mutta Turusta punaisia löytyy vaikka kuinka monia.
Kauhavalta ei löydä ensimmäistäkään punaista. Kauhavalla on syvennytty aina hävittämään punaiset perin juurin.
Ylin arvo LSK-tuppukylä-Kauhavalla on sinivalkoisella ”perussuomalais-väyrysläisellä nationalismi-linnoittautumisella”.
*
Tapahtuuko kohta maapallon laajuinen pörssiromahdus?
Kummitteleeko kupla?
Maailman kryptovaluuttojen arvo jo liki 700 miljardia dollaria. Romahduttaako internethurmoksen laajeneminen ja syveneminen pehmeinä muovikolikkoina koko kovan rautarahakapitalismin?
Olisi mielenkiintoista kuulla tästä pääoman kasautumisen asiantuntijan Marxin mielipide.
Kapitalistinen rahan kasautuminen ja luonto (ilmastonmuutos) raivoavat samanaikaisesti hirviönä joka sivulla maapalloa. Kuuluuko läiske kohta joka suunnalta?
