Maailmassa oleminen on sattuma. Eikä maailma ei ole sitä miltä näyttää. Akropolis-kukkulakaan ei ole pelkkää kiveä. Ja tämä koskee myös Suomea ja suomalaisuutta.
Novgorodin arkeologiset kaivaukset ovat tuottaneet kymmenisen metriä paksuja kulttuurimaakerroksia, esimerkiksi Turussa vastaavat kerrokset ovat ainoastaan pari metriä.
Itäisestä alkukodistamme on löydetty ikivanhoja tuohirullia, joihin on kirjoitettu lyhyitä tekstejä. Suomen vanhimmat sanat ja ajatelmat on kirjoitettu Novgorodin tuohirulliin.
Unohtakaa nyt se, mitä teille on opetettu vanhimmista suomenkielisistä kirjoituksista nationalistis-suomalaisissa ”Sieg heil” -kansalaistuottamisen koneissa, kouluissa.
Novgorodin suomenkielisten tuohirullatekstien sisältö on tämän päivän ihmiselle käsittämätön.
Sanojen ja lauseiden merkitys on muuttunut tuhannen vuoden aikana täysin.
Mutta sanan merkitys voi haihtua myös muutamassa päivässä. Ja kauempaa katsottuna lähimoraali voi paljastua moraalittomuudeksi.
Miehet ja naiset seurustelivat muinaisen Rooman olohuoneessa makuuasennossa ja antiikin ulkoilmateatterit rakennettiin uskonnollisia tilaisuuksia, ei ajanvietettä varten ja noita tilaisuuksia vietettiin yhteen menoon useita päiviä.
Nykyisin olohuoneessa istutaan hetki selät pystysuorina Bauhausin funkkishenkisissä sohvatuoleissa ja teatteriin ostetaan paksulla lompakolla pääsylippu, jolla pääsee katsomaan hetkeksi jonkun kuuluisuuden kuten Jean-Paul Sartren kirjoittamaa näytelmää.
Inhosin koulussa eniten Suomen kielioppia. Oli kuin olisi kopeloinut hammasrattaita. Taipumattomista appositioattribuuteista lähtien.
Teksti kirjan kannessa ”Suomalaisen kaunokirjallisuuden historia” onsuorastaan iljettävä. Mikä helvetin ”nationalismitaikauskon kauno”? Tämähän on enemmän rotuoppia kuin runoutta.
Suomalaisuususkon alkuperä on ihan persuustasta.
Huomasin jossakin vaiheessa sen, että minutkin oli onnistuttu värittämään koulumyllyssä sinivalkoisella yhteiskuntakoneella.
Mutta onneksi en jäänyt kääpiön asteelle, olihan minutkin tuotettu yhteiskuntakoneella elottomaksi massaksi aivottomaan mössöön. Taistelu systeemin tuottamaa orjamoraalista Jukkaa vastaan on tuottanut onneksi tulosta.
Nyt minusta tuntuu välillä sitä, että tunnistan taas vapaan itselleni olemisen, alkuperäisen eloisan ja aurinkoisen Jukka-pojan.
Nykyajan otsikko on saatanallisesti ”Tieto on valtaa”.
Eniten järjenkäytön rummutukseen on vaikuttanut rationalistifilosofien mielipuolinen intohimo maailman haltuun ottamista kohtaan.
Viisaampaa on kuitenkin ajatella kuin filosofoida, ajatteluhan on maailmaan heittäytymistä.
Mutta viisainta on pysyä runoilijana. Olla välittämättä edes ajattelemisesta, tosiasioihin kurkottamisesta puhumattakaan.
Antaa vaan olla ja tapahtua.
