Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Hanna Nohynek toteaa Aamulehden mukaan (31.1.), että hoitohenkilöstön koronarokotusvelvoitetta ei voida enää perustella yksinomaan potilaiden suojelemisella, koska omikronmuunnoksen aikana suoja jää vaillinaiseksi.
Vaillinainen suoja on ollut jo aiempienkin virusversioiden aikana, mutta omikronin tarttumiselta rokotteen tiedetään suojaavan erityisen heikosti.
1.2. tuli voimaan lakimuutos, jolla säädettiin sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden koronarokotusvelvoitteesta. Oliko joulukuussa säädetty laki siis vanhentunut jo voimaan astuessaan?
Nohynekin mukaan rokotuksilla voidaan silti ajatella olevan merkitystä työsuojelun kannalta sekä työntekijöiden sairauspoissaolojen ehkäisyssä. Lain perusteluissa ensisijaista oli kuitenkin asiakkaiden ja potilaiden suojeleminen tartunnalta, ja myös perustuslakivaliokunta teki oman lausuntonsa lakiesityksestä nimenomaan tästä näkökulmasta.
Jos Nohynekin arvio lain keskeisen perustelun vanhenemisesta on oikea, hallituksen tulisi pikaisesti ryhtyä toimiin lakimuutoksen perumiseksi.
Mikäli näin ei tapahdu, tuomioistuimien eteen voi tulla sen arvioiminen, onko asiassa sovellettava perustuslain pykälää 106. Siinä todetaan, että mikäli ”lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle”.
Tässä tapauksessa kyseeseen tulisivat perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetty syrjinnän kielto, 7 §:ssä säädetty oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja 18 §:ssä turvattu oikeus työhön ja elinkeinovapauteen. Lakiesityksen perusteluissa kaikkia näitä on käsitelty siltä kannalta, että nimenomaan rokottamaton työntekijä aiheuttaisi tartuntariskin vuoksi ”vakavan vaaran toisen ihmisen terveydelle ja hengelle”. Rokotuksen antaman suojan ollessa hyvin vaillinainen tätä tuskin voi pitää pätevänä perusteena säännösten perustuslainmukaisuudelle.
