Julkaisimme äskettäin Kulttuurivihkoissa Hossein Bahmanpourin Syyria-aiheisen artikkelin, jossa hän toteaa, kuinka länsimaiden ja omalta osaltaan myös Suomen epäjohdonmukainen ulkopolitiikka luo maaperää terrorismin leviämiselle. Samaan aikaan kun terrorismi tuomitaan jyrkästi ja sitä vastaan käytetään kovia keinoja, sitä toisaalla epäsuorasti tuetaan. ”[H]allituksemme ovat antaneet poliittista – jopa taloudellista, materiaalista ja sotilaallista – tukea äärijärjestöille, joita on koulutettu neljässä eri valtiossa ja lähetetty sotimaan YK:n täysivaltaista jäsenmaata vastaan”, Bahmanpour kirjoitti etenkin Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten toimiin viitaten.
Suomi on kunnostautunut erityisesti aseviennissä Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin arabiemiraatteihin, jotka ovat keskeisiä terrorismin tukijoita, kuten itse kirjoitin Kulttuurivihkojen 5/2016 pääkirjoituksessa. Maat kouluttavat ja tukevat monin tavoin Syyriassa taistelevia äärijärjestöjä sekä käyvät tuhoisaa sotaa Jemenissä. Suomen rooli aseviennissä ei ole aivan mitätön: Vuonna 2014 Saudi-Arabia oli Suomen asevientitilastossa Ruotsin jälkeen toisella sijalla Patrian myymien kranaatinheitinjärjestelmien ansiosta.
Toiseksi suurin hallituspuolueemme Perussuomalaiset on profiloitunut islamvastaisuudellaan. Sen maahanmuuttovastaisessa retoriikassa yhtenä keppihevosena on terrorismin pelko. Euroopassa tehtyjen terrori-iskun jälkeen netissä on nähty lukuisia perussuomalaisten möläytyksiä, joissa on niiden verukkeella leimattu ja halvennettu maailman kaikkea, monenkirjavaa muslimiväestöä (ks. esim. Helsingin Sanomat 7.1.2015, Yle 4.1.2017 tai Etelä-Suomen Sanomat 22.3.2016).
Juuri Perussuomalaisten kohdalla politiikan epäjohdonmukaisuus onkin erityisen silmiinpistävää. Samaan aikaan tämän hysterian kanssa perussuomalaiset ovat kannattaneet Suomen asevientiä terrorismia tukeviin maihin. Perussuomalaisten voi nyt sanoa olevan siitä jopa kaikkein keskeisimmin vastuussa, koska puolueella on hallussaan sekä ulko- että puolustusministerin salkut.
Samalla linjalla on ollut myös nyt puolueensa puheenjohtajaksi pyrkivä Jussi Halla-aho, joka muutoin tunnetaan erityisen fanaattisesta islamvastaisuudestaan. Kun Euroopan parlamentissa äänestettiin Jemenin sotaa koskevasta päätöslauselmasta, johon liittyi esitys Saudi-Arabian asettamisesta asevientikieltoon, Halla-aho ja perussuomalaisten toinen meppi Pirkko Ruohonen-Lerner äänestivät tätä esitystä vastaan. Halla-aholle islamilaisen terrorismin epäsuora tukeminen näyttää siis olevan aivan ok silloin, kun se tuo taloudellista hyötyä Suomelle.
Kaiken taustalta taitaa sittenkin löytyä jonkinlainen logiikka: perussuomalaisia ja heidän ympärillään häärivää rasistijoukkoa ei kiinnosta vähääkään tapahtumien historiallinen ja yhteiskunnallinen taustoittaminen, kansainvälisen politiikan analyysi tai ongelmien ennaltaehkäisy yrittämällä ymmärtää niiden syitä. Vai oletko koskaan kuullut jonkun perussuomalaisen sanovan jotakin vaikkapa Yhdysvaltojen roolista Lähi-idän sodissa ja kriiseissä, joka on keskeinen syy viime aikojen pakolaisuuteen? Vaikka pakolaisuuden vaihtoehtona usein esitetään pakolaisten auttaminen heidän kotiseuduillaan, millä tavoin perussuomalaiset ovat tukeneet tällaista toimintaa? He ovat päinvastoin olleet ajamassa isoja leikkauksia myös kehitysyhteistyöhön. Moniko perussuomalaisten aktiivi mahtaa toimia kehitysyhteistyötä tekevissä kansalaisjärjestöissä tai rauhanjärjestöissä puuttumassa pakolaisuuden syihin? Veikkaisin, että luku on varsin lähellä nollaa.
Kaiken tämän kanssa sopii hyvin yhteen se, että ei välitetä eikä tunneta vastuuta myöskään siitä, millaiseen peliin Suomi asevientipolitiikallaan osallistuu. Logiikka, jos sellaisesta voi puhua, on lyhytnäköisyydessä – sekä ajallisessa että maantieteellisessä mielessä – ja kapeakatseisuudessa.
Samaa tautia esiintyy toki muissakin puolueissa, perussuomalaisissa se vain näkyy erityisen räikeästi. Kaikesta huolimatta on uskottava ihmisten kykyyn oppia ja ymmärtää. Tarvitsemme koko yhteiskuntaan lisää tietoa ja ymmärrystä kansainvälisestä politiikasta, historiasta, kulttuureista, uskonnoista, eri toimijoiden intresseistä sekä rauhan rakentamisen mahdollisuuksista. Se on parasta vastalääkettä epäjohdonmukaiselle politiikalle ja rasististen populistien tyhjälle mutta vaaralliselle demagogialle.
Myös median olisi oltava huomattavasti valppaampi epäjohdonmukaisuuksien esiintuomisessa. Moniko suomalainen tällä hetkellä tietää esimerkiksi perussuomalaisten asevientikannoista?
Aiheesta muualla internetissä:
Syksy Räsäsen kolumni Voimassa: Islamismin tukijoukot
