Elinkeinoelämän valtuuskunta (Eva) tiedotti äskettäin taloudellisia järjestelmiä ja ideologioita koskevan kyselytutkimuksensa tuloksista. Sen mukaan markkinatalous on noussut ”suomalaisten suosituimmaksi ideologiaksi”: 68 prosenttia suhtautuu siihen myönteisesti, ja sen suosio on kasvanut edellisestä mittauksesta, vuodesta 2019. Sosialismin suosio on puolestaan vähentynyt: nyt 60 prosenttia suhtautuu siihen kielteisesti ja vain 19 prosenttia myönteisesti.
Aiemmin heinäkuussa Eva julkisti samasta arvo- ja asennetutkimuksestaan tuloksia, joiden mukaan 49 prosenttia suomalaisista sijoittaa itsensä poliittiseen oikeistoon, ja oikeistolaisten osuus on korkeampi kuin koskaan aiemmin kyseisessä tutkimuksessa. Ideologioita koskevan tutkimuksen tulokset näyttäisivät olevan linjassa tämän kanssa.
Ideologiakysyelyssä ilmenee kuitenkin yksi selvästi poikkipuolinen kehityssuunta: vaikka markkinataloutta kannattaa entistä useampi, kapitalismin kohdalla on päinvastoin. Vuonna 2019 kapitalismiin suhtautui myönteisesti 44 prosenttia vastaajista, nyt enää 36 prosenttia. Kielteisesti suhtautuvia vuonna 2019 oli 37 prosenttia, nyt 44 prosenttia.
Nämä muutokset ovat isompia kuin muutos myönteisempään suuntaan markkinatalouden kohdalla. Eva ei silti lehdistötiedotteensa tekstiosuudessa mainitse lainkaan muutosta suhtautumisessa kapitalismiin, vaan ainoastaan markkinatalouteen – ja toisaalta sosialismiin. Myöskään SKP:n puheenjohtaja Tiina Sandberg ei aihetta sivuavassa blogikirjoituksessaan ole kiinnittänyt asiaan huomiota.
Sinänsä on positiivista, että Eva kysyy suhtautumista markkinatalouteen ja kapitalismiin erikseen, koska ne todella ovat kaksi eri asiaa. Julkisessa keskustelussa niitä käytetään monesti virheellisesti synonyymeina – näin on tehnyt jopa niinkin edistyksellinen ekonomisti kuin Sixten Korkman.
Määritelmiä on monenlaisia, mutta kapitalismissa on nimensä mukaisesti kyse pääomista ja niiden kasautumisesta harvojen käsiin. Markkinoita, joilla hyödykkeitä vaihdetaan rahavälitteisesti ja hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan perusteella, voi olla myös ilman kapitalismia. Evan kyselyssä onkin mukana myös osuustoiminta, johon 64 prosenttia suomalaisista suhtautuu myönteisesti. Se on yksi esimerkki ei-kapitalistisesta taloudellisesta toiminnasta, joka Suomessa tällä hetkellä toimii rinnakkain kapitalistisen toiminnan kanssa. Isot osuustoiminnalliset yritykset ovat keskeinen osa Suomen talouselämää: S-ryhmä, OP ryhmä, Metsä Group, Valio, Tradeka… Jopa 90 prosenttia suomalaisista aikuisista on jäseninä yhdessä tai useammassa osuuskunnassa – siis vielä useampi kuin osuustoimintaan myönteisesti suhtautuvat 64 prosenttia. (Kielteisesti suhtautuvia on tosin vain 11 prosenttia ja 24 prosenttia ”ei osaa sanoa”.)
On myös osakeyhtiöitä, jotka myyvät tavaroita tai palveluksia mutta eivät pyri tuottamaan (tai yhtiöjärjestyksensä mukaan eivät edes saa tuottaa) voittoa osakkeenomistajilleen. Tällainen ei-kapitalistinen yritys on myös Kulttuurivihkoja kustantava Domirola Oy. Tämän tyyppisiä yhtiöitä ovat myös asunto-osakeyhtiöt, joissa suuri osa suomalaisista on mukana.
Entä sosialismi? Itse määrittelisin sen tarkoittavan taloudellista demokratiaa. Periaatteena on ääni per ihminen, ei ääni per euro. Osuuskunnat ovat yksi taloudellisen demokratian muoto, samoin työntekijäomisteiset yritykset. Tavanomaisempi on mielikuva valtiososialismista, jossa taloudellinen toiminta on vahvasti valtion hallussa. Valtion ollessa demokraattinen tämäkin on taloudellista demokratiaa. Vallankäyttö karkaa kuitenkin herkästi liian kauas heistä, joita päätökset koskevat. Valtionyritykset ovat Suomessa omaksuneet viime aikoina hyvinkin kapitalistisia toimintatapoja. Siksi tarvitaan myös vallan hajauttamista ja lisää demokratiaa kaikille päätöksenteon tasoille.
Kyselyihin ihmiset vastailevat lähinnä mielikuviensa perusteella. Jostain syystä mielikuvat markkinataloudesta ovat viimeisten kuuden vuoden aikana parantuneet ja mielikuvat sekä kapitalismista että sosialismista muuttuneet huonompaan suuntaan. Tulosten tulkitseminen tuntuu hankalalta. Oikeistolaistuminen on toki linjassa vuoden 2023 eduskuntavaalien tuloksen kanssa, mutta toisaalta sen jälkeen muodostettu oikeistohallitus on tällä hetkellä erityisen epäsuosittu ja gallupeissa sekä tämän vuoden kuntavaaleissa suunta on vienyt vasemmalle. Vasemmistopuolueissakaan ei ole sosialismin käsitettä juuri viljelty. Kyselyn mukaan erityisesti SDP:n kannattajien sosialismimyönteisyys on pudonnut jyrkästi (aiemmin 59 %, nyt 28 %). Vasemmistoliiton kannattajista vielä 68 prosenttia näkee sosialismin myönteisessä valossa.
Erikoinen yksityiskohta on sekin, että ”suunnitelmatalouteen” suhtautuu myönteisesti 33 prosenttia suomalaisista, selvästi useampi kuin ”sosialismiin”.
Evan omassa analyysissä kapitalismin suosion laskua selitetään sillä, että ”ihmiset liittävät kapitalismin yhtäältä suuryritysten asemaan maailmassa ja toisaalta menneen ajan luokkataistelun terminologiaan”. Jälkimmäisellä selitetään myös sosialismin suosion laskua. Luokkavastakohtaisuudet ja varallisuuden kasautuminen yhä harvempien käsiin ovat kuitenkin tätä päivää ja – valitettavasti – myös tulevaisuutta, jos nykyisten kehityslinjojen annetaan jatkua. Evan ja sen taustavoimien kammoamalle luokkatietoisuudelle ja -kamppailulle on huutava tarve!
Ainakin kaksi johtopäätöstä kyselystä voinee vetää: ensinnäkin ihmiset ovat yhä kyllästyneempiä nykyiseen kapitalismiin, mutta heillä ei ole käsitystä siitä, mitä voisi tulla sen tilalle. Ja siitä seuraa toinen johtopäätös: analyyttistä keskustelua, tietoa ja ymmärrystä yhteiskunnan tilasta, erilaisista ideologioista ja vaihtoehdoista tarvitaan lisää.
