Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Kaisa Rönkkö puhuu viisaita kulttuurin merkityksestä Suomen Kuvalehden haastattelussa (35/2024). Rönkkö on ollut aiemmin myös koordinoimassa Sitran rahoittamaa työryhmää, joka arvioi korona-ajan kulttuuripolitiikkaa. Siitä aiheesta hän toteaa seuraavasti:
”Korona-aikana viimeistään kävi selväksi, että olemme menettämässä monialaisen ja moniuloitteisen sivistyneisyyden. Narratiivi oli se, että terveys on yhtä kuin negatiivinen koronatesti. Psyykkinen ja sosiaalinen terveys unohdettiin.”
Rönkön mielestä nykyisessä talouspuheessa on samantapaista yksiulotteisuutta, jutussa jatketaan. Naulan kantaan!
Terveys- ja talouspuheen rinnalle voisi vielä lisätä puheen valtiollisesta turvallisuudesta. Terveys on yhtä kuin negatiivinen koronatesti, hyvä valtiontalouden hoito on yhtä kuin julkisten menojen leikkaaminen ja valtiollinen turvallisuus on yhtä kuin mahdollisimman paljon rautaa (kiinni olevalla) rajalla.
Kuvioon liittyy se, että kaikkien näiden yksiulotteisten oppien haastaminen on julkisessa keskustelussa hankalaa ja johtaa helposti leimojen lyömiseen. Pelko ja paniikki ovat näissä kysymyksissä olennaisia käyttövoimia: ne sumentavat ajattelua ja johtavat mielialaan, jossa analyyttista ja moniulotteista keskustelua on vaikea käydä. Vaikka kaikki ei olekaan suunniteltua, aina on taustalla vahvoja voimia, jotka tällaisesta hyötyvät.
Kaisa Rönkkö esittää omalta näköalapaikaltaan yhden ehdotuksen:
”Olisi hirveän tärkeää, että taide, kulttuuri ja tiede olisivat mukana keskustelussa, kun mietitään talouden, hyvinvoinnin ja yhteiskunnan tulevaisuuden kysymyksiä.”
Niin terveyden, talouden kuin turvallisuudenkin kysymyksissä näkökulmien kirjo kulttuurin ja tieteen kentällä on varmasti moninainen, etenkin jos niiden harjoittajat uskaltavat ajatella vapaasti ja itsenäisesti ja lausua ajatuksensa ääneen. Media on kuitenkin pinnallinen ja toistaa ja vahvistaa tiettyjä vallitsevia narratiiveja.
Muita ratkaisuja on isossa kuvassa vaikea keksiä kuin sivistyksen ja kriittisen lukutaidon vahvistaminen kaikilla tasoilla. Toki myös yhteiskunnallisia valtasuhteita on muutettava ja taloudellinen ja poliittinen valta haastettava voimalla, mikä toisaalta onnistuessaan voi myös edesauttaa sivistykseen ja kriittisyyteen panostamista. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Vastausta ei ole, kumpiakin pyrkimyksiä on toteutettava samanaikaisesti.
