On suunnitteilla kerjäämisen kieltävä laki, jota Ben Zyskowicz (kok.) ja useat muut pääasiassa porvarilliset kansanedustajat ovat voimakkaasti ajaneet.
Menemättä nyt syvemmälle tähän problematiikkaan, haluan parkaista: Miten juuri poliitikkojen ammattikunta, joka jatkuvasti kerjää ja joutuu kerjäämään itselleen ulkopuolista rahoitusta, voi ja kehtaa vaatia saman kieltämistä toisilta, kaikkein heikko-osaisimmilta ihmisiltä?
Poliitikot eivät toki istu kadun varrella lakki kourassa, mutta itse asiassa heidän kerjäämisensä on usein huomattavasti aktiivisempaa ja röyhkeämpää kuin monien lakki kourassa istuvien Romanien romanien: soittelua firmoihin tai työmarkkinajärjestöihin, sanattomia lehmänkauppoja… Itse heidän ei välttämättä tarvitse likaista työtä tehdä, mutta he sillä kuitenkin elävät. Rahan lisäksi he joutuvat kerjäämään myös ääniä, usein hyvin kyseenalaisin ja häiritsevin tavoin.
Jotkut kerjäämiskiellon puolustajat ovat väittäneet, että romanikerjäläisille annettavat roposet hyödyttävät järjestäytynyttä rikollisuutta. Samaa voi viime vuosien vaalirahakeskustelun perusteella sanoa tiettyjen poliitikkojen tukemisesta. Facebookiin perustettiin tuolloin aiheellisesti ryhmä ”Keskustapuolue siirrettävä puoluerekisteristä rikosrekisteriin”.
