”Niinistö lupasi puuttua nuorten syrjäytymiseen – Tuleva presidentti Sauli Niinistö lupasi perusta työryhmän pohtimaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä. Hän halusi kaikkien suomalaisten miettivän, mitä asiassa voitaisiin tehdä.” (Yle Uutiset 5.2.2012)
En ole koskaan ollut politiikan seuraamisessa erityisen naiivi ja hyväuskoinen, pikemminkin päinvastoin. Edellä mainitun uutisen yhteydessä pidin kuitenkin itsestäänselvänä, että odotettavissa olisi poliittisiin ratkaisuihin perustuvia ehdotuksia syrjäytymisongelmaan – ehkä hyviä ja kannatettavia, ehkä ei, mutta poliittisia kuitenkin. Mieleeni ei edes tullut sellaista mahdollisuutta, että työryhmä antaisikin ohjeita syrjäytyneille itselleen. Näin on nyt kuitenkin käynyt.
Viime perjantaina Niinistö julkisti kokoamiensa työryhmien työhön perustuvan Ihan tavallisia asioita -nimisen vihkosen ja internetsivuston, jossa jaetaan tämän kaltaisia ohjeita: ”Voitte joskus juoda vaikka kaakaot ja syödä pullat. Arkinen yhdessä touhuaminen on yllättävän mukavaa.” Tämäkö on sitä paljonpuhuttua arvojohtajuutta nyt, kun presidentin sisäpoliittinen valta on suurimmaksi osaksi riisuttu?
Mitä miettii tällaisesta pitkäaikaistyötön, huumenuoren äiti tai niska limassa töitä raksalla tai leipomossa paahtava nuori, jolle opintoihin ryhtyminen on taloudellisista ja ajankäyttösyistä jäänyt vain haaveeksi? Ei se taida paljoa lämmittää, pikemminkin suututtaa.
Varmaan arkiset vinkitkin joillekin kelpaavat, mutta ei niillä muuteta yhteiskunnallisia rakenteita ja valtasuhteita, joista köyhyys ja syrjäytyminen kumpuavat. Harri Holkeri oli ehkä arkitasolla oikeassa kehottaessaan pääministerinä kansaa syömään silakkaa. Poliitikoilta on kuitenkin totuttu odottamaan – ja myös kuuluu odottaa – muuta kuin martta-aktiiveilta tai elämänhallinnan kouluttajilta (sellainenkin ammattinimike on olemassa): yhteiskunnallisiin ongelmiin pureutumista politiikan keinoin. Siksi Holkerin lausunto herätti oikeutettua suuttumusta. Niinistö jatkaa nyt samalla linjalla. Vittuilultahan sellainen tuntuu.
Se on sääli, koska aiemmin oli merkkejä siitä, että Niinistöstä voisi oikeistotaustastaan huolimatta tulla aidosti koko kansan presidentti. Nyt moni hänen äänestäjänsä taitaa olla pettynyt, kun huoli eriarvoistumisesta sälytettiinkin vain kansalaisten omalle kontolle.
Facebookissa perustettiin Niinistön vihkojulkistuksen jälkeen hauska parodiasivusto Niksejä syrjäytymisen ehkäisyyn. Tässä sieltä näytteeksi pari niksiä: ”Ja muistakaa mennä ajoissa nukkumaan! Pitkään valvominen aiheuttaa syrjäytymistä.” ”Aivan ehdottomasti jos on syrjässä, kannattaa mennä keskemmälle. -Erkka Mykkänen” Mutta, kuten tiedämme, parodia on tullut mahdottomaksi: raja parodianiksien ja Niinistön niksien välillä on kovin häilyvä. Monen kohdalla voi olla vaikea arvata, kummalta sivustolta se on peräisin.
Parhaassa tapauksessa Niinistön työryhmistä saattaa olla jotain hyötyäkin. Näin käy silloin, jos niiden jokseenkin parodisilta tuntuvat neuvot herättävät ihmisiä pohtimaan, mitä tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamiseksi oikeasti tarvitaan.
Lisäys: Taisin olla oikeammassa kuin luulinkaan siinä, mitä kirjoitin presidentin valtaoikeuksista. Facebookissa eräs käyttäjä kertoo jättäneensä kampanjasivulle tällaisen ”vinkin”:
”Voimme äänestää päättäjiä, jotka ovat valmiita lisäämään resursseja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen – siis esimerkiksi käyttämään yhteiskunnan varoja nuorille suunnattujen mielenterveyspalveluiden parantamiseen. Monissa tapauksissa tarvitaan ammattiauttajan apua.”
Tämän jälkeen hän oli saanut tiimiltä vastauksen, että vinkkiä ei voida julkaista, koska ”koska niin lainsäädännölliset, taloudelliset kuin hallinnolliset rakenteet eivät kuulu presidentin toimivaltaan.”
Perustelu on tietysti surkea, koska äänestyspäätöksissähän on kyse yksittäisten kansalaisten ratkaisuista eikä rakenteista. Nekään eivät kuulu presidentin toimivaltaan, mutta eiväthän kansalaisten alkoholinkäyttö tai lastenkasvatuskaan kuulu.
