Yöllä Kadar seisoo Eufratin partaalla.
Mutta mudan pinta ei kestä miehen painoa.
Aasian, Euroopan ja Afrikan risteyksessä Kadar vajoaa saveen.
Kolmen maanosan voima repii Kadaria joka suuntaan.
Vedet vyöryvät kohti.
Joki on päättänyt tuoda Kadarille kaiken, mitä ihmiset ovat koskaan virtaan laskeneet.
Kori, jossa on vauva, Sargon tai Mooses.
Se kieppuu koskessa tullakseen löydetyksi ja korotetuksi kuninkaaksi.
Mutta kuivuudessa punokset halkeavat ja vesi nielaisee korin.
Babylonialaiset.
He ottavat tukea tauluistaan täynnä
piirroksia mittayksiköitä taivaankappaleiden liikkeitä.
Juuri ennen hukkumistaan he luonnostelevat Hammurabin lain ja luomiskertomuksen. Tekeleet jäävät kesken.
Kuivuuden lähettämät kansat, kaikkeuden kuninkaat ja sukulaisdynastiat kierivät kohti pohjaa.
Aramea, heprea ja arabia rimpuilevat pärskeissä, vaihtavat hädissään sanojaan.
Koski heittelee nuolenpäitä ja vallasta syöstyjen patsaita, niitä sinkoaa penkereelle.
Kadar tarkentaa katsettaan, sillä vastarannalla loimuaa jotakin oranssia.
Mongolien ja osmanien teot.
Kaupungin suunnassa liekehtivät Rauhan kodin rauniot,
roihu, jota eilispäivän lapset ovat huomenna sammuttaneet.
Me uskomme kostoon. Kun Kadar ajattelee tämän, virta kääntyy kohti yläjuoksua.
Kadar irtoaa mudasta ja tempautuu kuohuun.
Tulee pimeä ja vene on Välimerellä.
Ilmassa on aavistus tervan tuoksua.
Ojat ovat täyttyneet, pensaat peittyneet. Tälle pellolle paatti pysähtyy.
Tämän maan vaari on tervannut veneen.
Se tuoksuu männyiltä, orjalaivoilta.
Maa täällä on maa kotona.
#syyria #turkki #lähi-itä #sota #humanitaarinenkatastrofi
