Sumusta ensimmäisenä tulevat
mieleen tyttökirjojen hevosnummet,
kustannustehokkaat kauhuelokuvat
sekä kerran vuodessa merisavu moottoritiellä.
Näissä elämyksissä höyry on pumpulia,
se palaa jälkeä jättämättä
taajamien radanvarsille,
kotikylien jättömaille.
Jokainen meistä tarvitsee
sen ylimmän sumukokemuksen,
joka olisi usvatta ontto,
festareiden viimeisen aamun
vettyneessä teltassa, mudan lohdun.
Siinä muistossa korkea kastepiste
kuuluu tarinaan ja vettyy ihoon tekstiilinä
niin painavana, että kelluu
järvillä tyhjiä veneitä,
lompakoita juhannuspelloissa.
Älä huolehdi, tänään
välttämättä sumu ei aukaise maisemaa
mutta kauriit, rukoile niiden puolesta.
