Tällaisena yönä kaikki alkoi
Puuska tuli hiljaisuuteen, kiskoi hereille
kattopellit, humisi
ja alkoi vääntää koko kuvaa
kolinaa palotikkaista, laudoista irtoavat naulat,
kohinaan taipuvat puut
makasimme sänkyjämme puristaen
Oli vain kirske
seinistä jotka siirtyivät
Uusi vuodenaika katkoi kaiken kiinni olevan,
heitteli irtonaisen,
vaahdotti matalan meren mustaksi ja mustassa
kuohui valkoinen, aallonharjat jotka katosivat
vuoroin maininkien kitaan
vuoroin valkoista syöksyvää etujoukkoa
En pidä tästä kuvasta tai kuvista ollenkaan
Ettekä te tarvitse tätä maisemaa
Teille, niin kuin minullekin, riittäisi ääni
– kuulittehan tekin sen
varmasti – tästä tai siitä yöstä
Eikä mikään laantunut vielä aamullakaan,
kun kuulimme kadonneesta laivasta
sisämaassa
se mouru särki ikkunalasit
