Perjantaina 10.11. sai ensi-iltansa kotimainen elokuva Mummola (Suomi 2023). Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Tia Kouvo.
Joka vuosi joulun aikaan sisarukset Susanna (Ria Kataja) ja Helena (Elina Knihtilä) vierailevat perheineen vanhempiensa luona. Kuten tavallista, isoisä Lasse (Tom Wentzel) juo liikaa, isoäiti Ella (Leena Uotila) on huolissaan kaikista, lapset ovat kyllästyneitä ja sisarukset lankeavat vanhoihin riitoihin. Joulun jälkeen he lähtevät omille teilleen ja palaavat arkeensa.
Ainutlaatuisella tavalla
”Tia piti tämän elokuvan koko ’kaaren’ hyvin hallussaan ja ohjat käsissään. Tunnelma oli positiivinen koko ajan, on ollut hienoa ja antoisaa olla mukana”, Tom Wentzel kiittelee.
Wentzel näytteli Tia Kouvon käsikirjoittamassa ja ohjaamassa samannimisessä lyhytelokuvassa (Suomi 2018).
”Kun Tia pyysi minua elokuvaan, katsoin hänen Mummola-lyhytelokuvansa. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Hänellä on omaleimainen elokuvakieli ja katse hahmoihin. Kun kohtaukset kuvataan yhdellä kuvalla, se on erityinen tapa, konkreettisestikin”, Elina Knihtilä kertoo.
”Tämän elokuvan tekoprosessi oli todella mielenkiintoinen. Erityistä on myös se, että elokuva kuvattin Tian omassa mummolassa. Se toi siihen oman tunnelman, koska ei kuvattu studiossa jossakin.”
Kohtauksissa kamera pysyy paikoillaan ja dokumentoi roolihahmojen keskinäistä vuorovaikutusta. Kaikki hahmot eivät aina mahdu kuvaan, mikä toimii myös metaforana: he eivät henkisestikään kohtaa.
”Haastavaa oli se, kun muutamissa kohtauksissa oli paljon tekstiä, saada se sopimaan omaan suuhuni niin ettei se kuulosta ulkoa opitulta. Kohtaukset olivat pitkiä. Täytyi olla äärimmäisen tarkka esimerkiksi siitä missä katsojan fokus on. Siihen meni aikaa”, Wentzel kertoo.
”Se muistuttaa teatterikohtausta, näyttämölle tekemistä siinä mielessä että teimme esimerkiksi yhtä illalliskohtausta koko päivän. Harjoittelimme aamupäivällä ja iltapäivällä kuvatiin, ottoja oli monta. Kohtausten ’koreografia’ ja rytmi täytyi luoda eri tavalla, sillä niitä ei luotaisi leikkauspöydässä”, Knihtilä lisää.
Hän on huvittunut siitä, ettei hän ole koskaan syönyt kuvatessa niin paljon.
”Lapset näyttelivät erinomaisesti. Kunnioitukseni heitä kohtaan vain kasvoi”, Wentzel kehuu.
Katsoja tarkkailijaksi
Tom Wentzel uskoo, että Lassen ja hänen vaimonsa Ellan (Leena Uotila) suhteessa on tunnistettavia ja samaistuttavia elementtejä. Lassenkin menneisyyttä valaistaan uudesta suunnasta. Wentzel ihailee miten Elina Knihtilä näyttelee Helenaa.
”Helena on minusta heistä tyytyväisin. Hänellä on kaikki ihan hyvin. Toki sisarten välistä kilvoittelua on, häntä ärsyttää pikkusiskonsa Susanna, mutta sehän on yleistä”, Knihtilä luonnehtii.
”On harvinaista näytellä hahmoa joka on tyytyväinen. Näyttelen usein isolla emootiolla, en kovinkaan hienovireisesti, ja nyt jouduin pois mukavuusalueeltani mutta pidin siitä. Se oli antoisaa. Elokuvan työtapa ja tyylilaji veivät minut ’pudotettuun’ , hienovireisempään näyttelemiseen.”
”Kuvaestetiikan avulla katsojat pääsevät tarkkailemaan perhettä harvinaisella tavalla – on vapaus valita ketä katsoo vaikkapa illallispöydässä. Se on arvokasta.”
Hahmoista kiusaantuu mutta myös rakastuu heihin
Tom Wentzel nautti kuvauksista ja oli miltei surullinen niiden päätyttyä. Hän on hyvillään lisäksi siitä, kun kuvauksissa oli rauhallinen ilmapiiri eikä huudettu. Elokuva poikkeaa hänen mukaansa myös siten kotimaisista elokuvista joissa hän on ollut.
Hän suosittelee Mummolaa kaikille. Elämänmakuisessa elokuvassa on jokaiselle jotakin. Väkivaltaa ei ole, mistä hän on erityisen hyvillään.
Elina Knihtilä on samoilla linjoilla.
”Vaikka oma perhedynamiikka ei olisi samankaltaista, tarttumapintaa on. Kun yksityisissä havainnoissa on onnistunutta tarkkuutta, se voi avautua yleiseksi, monin tavoin merkitykselliseksi. Ja mikä tärkeintä, meistä suomalaisista joulunviettäjistä kiusaantuu mutta meihin myös rakastuu.”
He korostavat että elokuvassa on myös toivoa, eikä ketään tuomita eikä pahaa tendenssiä ole.
”Tämän voisi sovittaa myös näyttämölle”, Wentzel toteaa.
Hän ihailee suuresti Tia Kouvoa kuten Knihtiläkin. Mummola sai vastikään kuudennen palkintonsa kansainvälisiltä elokuvafestivaaleilta.
Tontut & maalaistalon joulu
Tom Wentzelin lapsuuden jouluihin ei liittynyt niinkään kristillinen perinne vaan että tontut tulevat. Ollaan juuri ohitettu vuoden pimein aika, juhlitaan sitä ja mennään valoa kohti.
Maalaistalosta kotoisin oleva Elina Knihtilä on paria joulua lukuun ottamatta viettänyt joulun aina lapsuudenkodissaan.
Tätä tapahtuu muuallakin
Tia Kouvo on valmistunut Göteborgin Akademin Valand-elokuvakoulusta. Hän on aiemmin opiskellut sosiaalipsykologiaa. Hän on aina ollut kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä ja sen ilmentymisestä tavallisessa arjessa. Lyhytelokuvissaan hän oli etsinyt, testannut ja harjoitellut omaa metodia ja elokuvallista tyyliään käytännössä.
Kouvo on tehnyt pitkään töitä tämän elokuvan aiheen parissa. Se käynnistyi hänen omista havainnoistaan. Esimerkiksi perheen kokoontumisissa hän mietti miksi ei ole niin kivaa ja miksi on asioita joista ei puhuta. Samalla perhe on niin tärkeä, joten haluaisi että yhdessäoloaika käytettäisiin mahdollisimman hyvin. Vaikeudessa kohdata toisia tunteen tasolla on jotain hyvin suomalaista ja yleisinhimillistä, mikä on universaalia.
”Tämän elokuvan keskeinen teema on ihmisten välinen kohtaamattomuus, miltä se näyttää tässä ja nyt. Tarkastelun kohteena ei ole mikä tahansa perhe, vaan perhe omine tottumuksineen ja tapoineen. Heissä kuvastuva kohtaamattomuus ja puhumattomuus on piirre, johon monet voivat samaistua. Haluan poistaa vähän siitä häpeästä, mikä liittyy esimerkiksi perhejouluihin tai parisuhteen ongelmakohtiin. Jakamalla yksityisiä hetkiä, jotka ovat rikkonaisia ja epätäydellisiä, voimme yhdessä nauraa niille ja huokaista helpotuksesta: tämä ei ollutkaan jotain mitä tapahtuu vain meidän perheessämme”, Kouvo kertoo.
Alkoholismi osana perhettä
Kotimaisissa elokuvissa on kuvattu alkoholismia, se on olemassa, mutta sitä ei käsitellä. Tia Kouvo käsittelee elokuvassaan alkoholismia perheen näkökulmasta, osana sitä. Hän ei tuomitse alkoholismia ja ihmistä jolla on alkoholiongelma vaan käsittelee sitä osana perhettä ja tarkastelee myös sitä mitä muut tekevät suhteessa siihen, sillä kaikki ovat osallisia.
”Oli todella ihanaa ja antoisaa päästä vihdoin tekemään elokuvaa, jota olin pitkään työstänyt.”
Kouvo näkee ihmisten käyttäytymisessä paljon huumoria. Hänen elokuvallinen tyylinsä on kuvata sitä tietyllä vakavuudella, että se mahdollistaa myös kriittisen tarkastelun. Näin me käyttäydymme, tällaisia me olemme. Hän ei mennyt hahmojen mukaan tunteellisesti ja seurannut heidän emotionaalisia tuntojaan lähikuvien avulla vaan tilanteiden avulla. Se vaati muun muassa paljon suunnittelua ja harjoittelua näyttelijöiden kanssa.
”Oli tärkeää, että kohtauksiin oli aikaa jotta niiden rytmi ja yksityiskohdat tulivat halutunlaisiksi. Näyttelijä ei pidä kontrollia itsellään sillä tavalla, että vie kohtausta selkeästi johonkin tiettyyn suuntaan. Vaan että uskalletaan vaan olla. SE luo tunteen, että tilanteissa on katsojan mahduttava rako päästä sisään havainnoimaan ja ikään kuin osalliseksi siitä.”
Kertoo loppujen lopuksi rakkaudesta
”Perhe-aihe on aina ajankohtainen koska perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja peilaa yhteiskuntaa monin tavoin. Olisi hienoa, jos elokuvan nähtyään ihmiset keskustelisivat vaikkapa Susannan (Ria Kataja) ja Riston (Jarkko Pajunen) riidasta autotallissa. Uskon, että siihen on erilaisia näkökulmia riippuen omista kokemuksista. Elokuvassa on rakkaudellinen katse. Ja koen, että jotta voin kertoa totuudenmukaisesti rakkaudesta, on minun kerrottava kaikista niistä asioista, jotka tulevat sen tielle.”
”Voi olla puhdistavaa katsoa jotain totuudellista, rehellistä. Otan nämä ihmiset todella tosissani, ja lopulta ajatus kuitenkin on, että on tosi kaunista ja lohdullista, että nämä ihmiset ovat toisiaan varten, vaikka kaikki ei ole täydellistä. Me kaikki yritämme vain parhaamme. Ymmärrys siitä on katkeroitumisen vastakohta. Kuten eräs festivaalivieras sanoi Saksassa: tämä elokuva kertoo loppujen lopuksi rakkaudesta.”
Myös rakkaudenosoitus mummolalle
Mummola on myös rakkaudenosoitus mummolalle. Tia Kouvolla on kaksi mummolaa, jotka ovat hänelle hyvin rakkaita ja tärkeitä. Hänen isovanhempansa ovat aina olleet paljon läsnä. Hänellä on paljon hyviä muistoja.
