Kauhu-, kultti- ja fantasiaelokuvafestivaali Night Visionsin teemana oli tänä vuonna Espanja. Espanjalaisiin uutuuksiin lukeutui maailman festivaaleilla palkintoja kahminut kauhukomedia Game of Werewolves (Espanja 2012). Kulttuurivihkot kävi tapaamassa elokuvan käsikirjoittanutta ja ohjannutta Juan Martinez Morenoa.
»Näitkö elokuvani? Piditkö siitä?» Moreno kysyy ennen kuin on ehtinyt edes istumaan.
Vastaus molempiin kysymyksiin on myöntävä, joistakin ennakkoluuloista huolimatta. Sanat kauhu ja komedia saman elokuvan määritelmässä eivät perinteisesti lupaa mitään hyvää, mutta Game of Werewolves on onnistunut poikkeus sääntöön.
»Jos kauhu yhdistetään komediaan huonosti, tuloksena on parodia. En halunnut tehdä parodiaa, vaan perinteistä kauhuelokuvaa kunnioittavan yhdistelmän», Moreno kertoo.
Kylä ilman Starbucksia ja McDonald’sia
Elokuva kertoo kirjailija Tomaksesta (Gorka Otxoa), joka lähtee idylliseen Argan kylään työstämään uutta romaaniaan. Kylän arki näyttää päältä katsottuna leppoisalta. Keskiyön tunteina raitille tulee kuitenkin säpinää, kun vanha mustalaiskirous ottaa asukkaista vallan.
Elokuvan tapahtumapaikka, kuvitteellinen Arga, sijaitsee Morenon mukaan jossain päin Espanjan Galician maakuntaa. Elokuva on myös kuvattu suurelta osin Galiciassa.
»Se on ainoa paikka Espanjassa, josta vielä löytyy kyliä vailla Starbucksia ja McDonald’sia», Moreno puuskahtaa.
»Galicia sopi elokuvani näyttämöksi myös sen vuoksi, että siellä ihmiset uskovat taikuuteen, henkiin ja mytologioihin. He ovat ylpeitä uskomuksistaan.»
Elokuvan vaikuttavat tunnelikohtaukset on kuvattu Real Sitio de San Lorenzo de El Escorialissa, joka on Filip II:n rakennuttama valtava luostari-, museo- ja palatsikokonaisuus. Noin 45 kilometria Madridista koilliseen sijaitsevan rakennusryppään alla sijaitseva tunneliverkosto on kuin tehty kauhuelokuvan näyttämöksi.
Koira ärsytti
Morenon vahvuuden on sanottu piilevän perinteiden ja kliseiden uudistamisessa. Mies itse kertoo pyrkineensä tietoisesti kliseistä eroon. Hän haluaa yllättää yleisönsä – niin monta kertaa yhden elokuvan aikana kuin se vain on mahdollista.
»Ihmissusielokuvissa yleisö odottaa hopealuoteja. Toisaalta, he odottavat myös vain yhtä ihmissutta», Moreno pohtii.
»Elokuvassani on niin monta ihmissutta, että niiden tappamiseksi hopealuodeilla olisi tarvinnut tyhjentää koko Englannin pankki hopeasta. Halusin muutenkin keksiä jotain ihan uutta.»
Keskustelu kääntyy elokuvaa tähdittäneeseen koiraan. Koirasta puhuminen nostattaa aivan uudenlaisen palon ohjaajan silmiin. Mustan, leiskuvan.
»Koiran kanssa työskentely oli yhtä helvettiä», mies kiroaa.
»Koira vihasi näyttelemistä. Se oppi hyvin nopeasti sanan ’action’ ja lähti aina karkuun sanan kuullessaan. Vaihdoimme sanaa, mutta se oppi myös uuden sanan saman tien.»
Käsikirjoittaja-ohjaaja kertoo valinneensa lopulliset kohtaukset elokuvaan sen perusteella, miten hyvin koira niistä suoriutui.
»Jos joku näyttelijöistä valitti omaa suoritustaan valitussa kohtauksessa, vastasin ain:a ’whatever, kunhan koira näyttää hyvältä’.»
Kauhua kylpyammeessa
Moreno kertoo rakastavansa kaikenlaisia elokuvia. Kauhulla on hänen sydämessään silti erityinen paikka, vaikka mies tunnustaakin pelästyvänsä helposti.
»Tappajahai -elokuvan nähtyäni en uskaltanut mennä vuosiin rannalle. Tai no, mitä sitä valehtelemaan. En uskaltanut mennä edes kylpyammeeseen.»
Morenon puheesta kuultaa läpi todellinen rakkaus elokuviin. Silmiin syttyy aivan toisenlainen palo kuin koirasta puhuessa.
»Ensimmäinen Dracula ja Kissaihmiset-elokuva olivat tajunnanräjäyttäviä. Toisaalta rakastin myös John Carpenterin kasarielokuvia.»
Espanjalaiselokuva syöksykierteessä
Espanjan elokuvateollisuus näyttää kukoistavan edelleen siitä huolimatta, että Hollywoodin massatuotantojen ulkopuolella rahoitus saattaa olla kiven takana. Espanjasta tulee jatkuvalla syötöllä toinen toistaan parempia elokuvia, jotka tyhjentävät maailman festivaalien palkintopöydät kyselemättä.
Joku silti mättää. Espanjalaiset elokuvat eivät menesty kotimaassaan, sillä paikallinen yleisö väheksyy niitä.
»Eivät väheksy; he vihaavat niitä. 90 prosenttia maan kansalaisista on sitä mieltä, että espanjalaiset elokuvat ovat täyttä roskaa», Moreno tuskailee.
»Haukuttuaan kotimaiset elokuvat he menevät katsomaan Jennifer Lopezin roskaleffoja ja rakastavat niitä. Mikä heitä vaivaa?«
Espanjalaisen elokuva syöksykierre sai Morenon mukaan alkunsa kymmenen vuoden takaisesta johtavan päivälehden artikkelista, jossa toimittaja tuskaili verorahojen hukkaantumista kotimaisiin, huonosti tehtyihin elokuviin.
»Kaikista elokuvamaista tulee sekä hyviä että huonoja elokuvia. Espanjalaiset ihannoivat jenkileffoja. Montako huonoa elokuvaa Yhdysvalloista on tullut? Niitä on enemmän kuin Yhdysvalloista tulleita hyviä elokuvia.»
Todelisuudessa elokuvatuotanto vie vain minimaalisen osan verorahoista. Kerran hankitut mielipiteet istuvat kuitenkin tiukassa.
Espanjalaisen elokuvan tulevaisuus näyttää huonolta myös maan kukoistavan piraattiteollisuuden vuoksi. Laittomien kopioiden lataaminen verkosta on tänä päivänä niin helppoa, että suuri osa elokuvafaneista jättää lailliset kopiot kauppaan.
»Tein tätä elokuvaa neljä vuotta ja seuraavat kolme etsin sille rahoitusta. Silloin ajat olivat vielä hyvät», Moreno kertoo murheellisena. Hänen silmissään ei näy enää minkäänlaista paloa.
»Täytyy varmaan tehdä seuraava elokuva englanniksi. Silloin sillä on edes vähän paremmat mahdollisuuudet menestyä.»
Night Visionsissa yleisöennätys
Loka-marraskuun taitteessa pidetty Night Visions saavutti jälleen uuden yleisöennätyksen. Festivaalin ennakkotapahtumat, elokuvanäytökset ja festivaaliklubit keräsivät yhteensä 9 457 kävijää. Edellinen yleisöennätys tehtiin lokakuussa 2011, jolloin kävijöitä oli yhteensä 8 062.
Ohjelmistossa nähtiin 32 pitkää elokuvaa. Oheisohjelmistoon kuuluivat kauhuaiheinen taidetyöpaja, Bar Loosen festivaaliklubit sekä amerikkalaisen pop-kulttuurilegenda John Watersin stand up -esitys This Filthy World – Filthier and More Horrible.
