Katmandu – Taivaan Peili kertoo naisopettajan kamppailusta slummien lasten puolesta. Elokuva on mukaelma katalonialaisen Victoria Subiranan kokemuksista 1990-luvun Nepalissa. Elokuvan päähenkilöä Laiaa esittää vastikään Suomessakin vieraillut, niin ikään espanjalainen Veronica Echegui.
Elokuvan alussa Laia on juuri muuttanut huikaisevan kauniiseen Katmanduun. Hän on jättänyt kotikaupunkinsa Barcelonan ja sen mukana karun lapsuutensa taakseen asettuakseen pidemmäksi aikaa Nepaliin opettamaan.
Työskennellessään katmandulaisen koulun opettajana Laia saa huomata, että slummien lapset ovat kokonaan vailla koulutusmahdollisuutta – samalla he ovat vailla minkäänlaista mahdollisuutta katkaista kurjuuden kierrettä. Myös parempiosaisten lasten koulutus on huonolla mallilla, eikä muutos parempaan tunnu kiinnostavan paikallisia.
Niin toivottomalta kuin koko ajatus tuntuukin, Laia päättää tehdä asialle jotain. Siinä missä keskivertokansalainen menee kaksi askelta taaksepäin otettuaan yhden eteenpäin, Laia joutuu taaksepäin vähintään kolme askelta kerrallaan. Neuvokas nainen ei kuitenkaan anna periksi, vaikka byrokratia, varkaat, ikivanhat tradititot sekä lapsikauppa muodostuvatkin pahoiksi tukkeiksi.
Maailmanparantamisesta ilman saarnaamista
Katmandu – Taivaan Peili on ajatuksia herättävä tarina yhden naisen taistelusta maailman vähäosaisten puolesta. Iciar Bollainin (joka muistetaan aiemmasta elokuvastaan Sade Kuuluu Meille, 2010) käsikirjoitus ja ohjaus päästävät katsojan lähelle kaikkea sitä ahdinkoa, epätoivoa ja ajoittaista toivoakin, mitä Laia matkallaan kokee. Echegui on todellinen nappivalinta pääosaan, hänen olemuksestaan huokuva viaton karisma on kuin mittatilauksena tehty ominaisuus maailmanparantajaopettajan roolia esittävälle näyttelijättärelle.
Yhteiskunnallisen sanoman taustalla seurataan Laian olosuhteiden pakosta solmitun paperiavioliiton muuttumista todelliseksi rakkaustarinaksi. Laian sympaattisella tavalla vetovoimainen mies Tsering (Norbu Tsering Gurung) saa ainakin romantiikannälkäisen katsojan lumoutumaan epätavallisesta rakkaustarinasta. Harmi vain, että miehen sielunliikkeet jäävät suurelta osin arvoituksiksi.
Vaikka tarinan punainen lanka johdatteleekin katsojan maailmanparantamisen tielle, elokuva ei missään vaiheessa tunnu saarnaavalta. Imelä pohjavire haittaa ajoittain, mutta ei pilaa elokuvaa kokonaisuutena. Elokuvaa voi suositella kaikille koskettavien tosikertomusten sekä rajoja rikkovien rakkaustarinoiden ystäville.
