Huhtikuussa Helsingissä järjestetyn Night Visions -festivaalin teemana oli tänä vuonna Back to Basics. Tapahtuman suosio oli ennätyksellinen: loppuunmyytyjen näytösten lukumäärä kohosi suuremmaksi kuin yhdelläkään aiemmalla kerralla neljäpäiväisellä Night Visions -festivaalilla. Kokonaiskävijämäärä kohosi 3 728 katsojaan. Kevään 2013 Night Visions -tapahtumat, tammikuussa järjestetty Night Visions Colttikonsertti 2013 -festivaali ja nyt järjestetty Night Visions Back to Basics 2013 -festivaali ovat keränneet yhteensä ennätykselliset yli 5 200 kävijää. Festivaalinäytöksistä yli 30 prosenttia – yhteensä yhdeksän kappaletta – täyttyi viimeistä paikkaa myöten.
Heidi Merima-Halonen ruotii festivaalin suosiota ja siellä tarjoiltavien lajityyppien nykytilaa.
Night Visions. Kaksi sanaa, jotka saavat suuressa kauhu- kultti- fantasia- ja scifileffafanijoukossa aikaan dekadenttia euforiaa, pervoperhosten orgioita vatsanpohjassa.
Vakioyleisö tietää mitä odottaa ja osaa valita omansa tarjonnasta sen mukaan. Noviisien ongelma on tämän festivaalin kohdalla sama kuin kaikkien muidenkin festivaalien ja tavallisen teatteritarjonnankin kohdalla: Levittäjien tekemät kuvaukset elokuvien juonista kuulostavat poikkeuksetta äärettömän hyviltä. Niiden perusteella etenkin kokemattoman katsojan on todella vaikea arvuutella, mitkä elokuvista ovat katsomisen arvoisia ja mitkä silkkaa ajan- ja rahanhukkaa.
Synopsis osa itse elokuvaa
Suurten ikäluokkien edustajat – ainakin useammin kuin nuoremmat – valitsevat elokuvansa vain elokuvan nimen, genren ja näyttelijöiden perusteella. Nämä katsojat haluavat välttää kaikki mahdolliset spoilerit saadakseen mahdollisimman täydellisen elokuvanautinnon.
Ehkä meidän muidenkin pitäisi siirtyä samaan systeemiin. Vai pitäisikö sittenkään? Harmittavan usein törmää elokuviin, joista ei tajua päätä eikä häntää, ellei ole lukenut synopsista etukäteen. Synopsis on aivan liian usein eräänlainen prequel, ennakko-osa, tarina tapahtumista ennen varsinaisen elokuvan tapahtumia. Näissä tapauksissa unohdetaan kokonaan ne katsojat, jotka eivät halua tietää elokuvasta etukäteen muuta kuin genren.
Levittäjien hurmiohenkiset synopsikset johtavat ikävän usein myös siihen, että katsoja, joka ei osaa suhtautua niihin varauksella, pettyy pahemman kerran. Maailmalla kohahduttanut mestariteos suoraan alkukantaisen kauhun lähteiltä onkin puolivillainen, liian monta kertaa nähty säikyttelyraina vailla todellista jännityksen- ja pelon rakentelua, saati huipennusta. Näiden elokuvien perustana ovat yleensä aivoton räiskintä ja huonot efektit.
Mitä huonompi, sen parempi?
Näiden negatiivisten höyryjen jälkeen, jotka eivät suinkaan liity vain tähän festivaaliin, siirryn itse asiaan: tämän kevään Night Visions; Back to Basics -ohjelmistoon.
Kokonaisuus oheistapahtumineen ja vieraineen oli maineensa veroinen, tasavallan asiallisin ja asiattomin samalla kertaa. Tähän määritelmään tiivistyy festivaalin suuri suosio: tarjonta on joko kirjaimellisesti järjettömän hyvää tai niin järjettömän huonoa, että se on jo hyvää.
Tapahtuman suosituimmiksi elokuviksi kohosivat ohjaaja Harmony Korinen ”rosoinen nuorisokuvaus” eli aivoton sekoiluelokuva Spring Breakers (Yhdysvallat 2012) sekä Taru sormusten herrasta -tähti Elijah Woodin tähdittämä ja Franck Khalfounin ohjaama kauhutrilleri Maniac (Ranska/Yhdysvallat 2012).
Jälkimmäisen kohdalla ennakkohehkutus lunasti paikkansa. Kyseessa oli erittäin hyvä kuvaus hulluudesta yhdistettynä toimiviin slasher-elementteihin; siitä huolimatta Spring Breakers oli se, joka keräsi Helsingin Bio Rexiin yhteensä 700 katsojaa.
Jo pelkästään elokuvan nimi kertoo olennaisen, ja uskallan väittää, että se aiheuttaa suuressa joukossa tämän blogin lukijoita inhon väristyksiä. Mutta seksi myy, se on vanha totuus, joka tuskin koskaan tulee muuttumaan. Samoin tekevät aivot ja suolet seinillä. Vielä kun yhdistää nämä kaksi jenkkilän kevätloman kreisibailaukseen, niin avot, kassamagneetti on syntynyt.
En tosin ole pätevä arvostelemaan elokuvaa, sillä en nähnyt sitä. Vaikka mainstream, kauhu ja aivoton viihde viehättävätkin, niin jossain se raja vain menee. Omalla kohdallani raja tuli vastaan festivaalin suosituimman elokuvan kohdalla. Siksi en voi nyt kertoa, mistä hypetys johtuu. Toisaalta, vaikka olisin nähnytkin elokuvan, niin tuskin voisin sitä tehdä siltikään.
The Room -ilmiö tuli Suomeen
Suuresta suosiosta pääsivät nauttimaan myös festivaalin amerikkalaiset ohjaajavieraat Justin Benson ja Aaron S. Moorhead. Bensonin ja Moorheadin trilleri Resolution (Yhdysvallat 2012) oli yksi niistä elokuvista, joihin ei tarvinnut pettyä edes huiman ennakkosuitsutuksen jälkeen. Elokuva tarjoili lupausten mukaisesti tuoreutta ja monitasoisuutta. Samaa tarinaa kertoo elokuvan suuri suosio muun maailman festivaaleilla. Jopa useimmat kriitikot ovat yhtyneet suitsutukseen.
Toiveuusintanäytöksissä esitettiin viime vuoden päätöselokuvana nähty Tommy Wiseaun ohjaus The Room (Yhdysvallat 2003). Edelliskerralla vähemmälle suosiolle jäänyt raina myi tällä kertaa loppuun molemmat näytöksensä. Yhdysvalloissa muun muassa Kristen Bellin, Jonah Hillin ja Rob Lowen kaltaisten tunnettujen näyttelijöiden julkisen suitsutuksen tuella elokuva on noussut maailmalla valtavaksi kultti-ilmiöksi. Täysille saleille esitetyt toiveuusinnat elokuvasta kertovat selvää kieltä siitä, että elokuva alkaa saada viimein pysyvää jalansijaa myös Suomessa.
Night Visions Back to Basics 2013 11.–14.4. Helsingissä
