Katsojalle selviää heti alussa, että Mohamed El Aboudin dokumentti Häätanssi ei kerro matkatoimistojen mainoksista tutusta Marokosta. Tässä Marokossa sataa niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisestikin. Häätanssin päähenkilö on marokkolainen Hind, joka raiskattiin teini-ikäisenä. Tämän seurauksena hän joutui perheensä hylkäämäksi ja elämään paperittomana, ilman virallista henkilöllisyyttä. Ilman henkilöllisyystodistusta Hindillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin työskennellä prostituoituna ja perinteisenä häätanssijana. Häätanssijoiden ammattikunta ei ole sekään arvostettu, ja naiset ovat jatkuvassa vaarassa joutua väkivallan kohteiksi.
Hind tavoittelee parempaa tulevaisuutta itselleen ja lapselleen, mutta toiveet kariutuvat yksi toisensa jälkeen. Hänellä on tavalliset nuoren naisen haaveet avioliitosta poikaystävän kanssa ja perheestä, mutta niiden toteutuminen on epävarmaa ja jatkuvassa vastatuulessa satunnaisista toivonpilkahduksista huolimatta. Hind haluaisi takaisin lapsensa, elämänsä ja asemansa yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä, mutta taistelu on pitkä ja mutkikas.
Paikoin dokumentti tulee katsojaa epämukavan lähelle. Hindin toiveet ja niiden romahtaminen näytetään läheltä, ja intiimiä vaikutelmaa tukee Marita Hällforsin lähikuvaa mestarillisesti käyttävä kameratyö. Päähenkilö esiintyy välillä myös epäedullisessa valossa. Hindin suhde lapseensa näyttää konkreettisesti, kuinka laiminlyönti ja väkivalta synnyttää lisää laiminlyöntiä ja väkivaltaa.
Dokumentissa vieraillaan myös Hindin perheen luona. Sieltä saadun paperin turvin Hind saa itselleen väliaikaisen henkilöllisyystodistuksen ja sen avulla töitä oliiviöljytehtaasta. Työpaikka on kuitenkin kausiluontoinen. Koska perhe ei täysin luota Hindin avioitumisaikeisiin, hän ei kuitenkaan saa heiltä syntymätodistustaan. Sitä ilman on mahdotonta saada pysyviä henkilöllisyyspapereita, jotka tarvittaisiin työpaikan ja vuokra-asunnon saamiseen. Niinpä Hind ja hänen poikaystävänsä asuvat pimeästi vuokratussa, lähinnä eläinsuojaa muistuttavassa tilassa. Hankaluuksia tuottaa sekin, että sekä menneisyys että asuinpaikka on salattava työtovereilta tehtaalla.
El Aboudin dokumentti kertoo marokkolaisen yhteiskunnan varjopuolesta mukaansatempaavasti. Häätanssijat ovat olleet Marokossa tabuaihe eikä heitä virallisesti ole olemassa. Dokumentista kuitenkin selviää, että häätanssijoita on jokaisessa vähänkin suuremmassa kaupungissa ja kylässä. Elokuvan naiset ovat suorapuheisia kuvatessaan elämäänsä ja kertoessaan ajatuksiaan yhteiskunnasta ja miehistä.
Hindin kohtalo ja hänen tulevaisuutensa jäävät askarruttamaan katsojaa pitkäksi aikaa. Dokumentin musiikki tukee hyvin sen alakuloista ja pysähtynyttä, paikoin epätodellista tunnelmaa.
Dokumentin ohjaaja Mohamed El Aboudi on kotoisin Marokosta, mutta asunut Suomessa vuodesta 2001. Häätanssi-elokuva on palkittu Locarnon filmifestivaaleilla ja esitetään lähiaikoina myös Marseillen PriMed-festivaaleilla sekä Marokon Festival national du Film -festivaaleilla Tangerissa.
Häätanssin ensi-ilta Suomessa on 18.1.2013.
Dokumentin teon jälkeen Hind tuomittiin Marokossa kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen ja hänen lapsensa otettiin huostaan.
