Espoo Cine ei pettänyt laajaa ja laadukasta ohjelmistoa odottavaa yleisöään tälläkään kertaa. Elokuvasarjoja oli yhteensä 12, ja lisäksi tarjolla oli ulkoilmanäytöksenä Anton Corbijnin postpunkyhtye Joy Divisionista kertova elokuva Control. Festivaalin aikana nähtiin myös itse ohjaajasta kertova dokumentti Anton Corbijn Inside Out.
Varsinaisena harvinaisuutena esitettiin vuonna 1902 Pariisissa kuvattu fantasiaelokuva Le Voyage Dans La Lune. Mykkäelokuvan ensimmäistä näytöstä oli säestämässä elokuvamusiikin saralla kunnostautunut yhtye Cleaning Women.
Georges Mélièsin kauan kadoksissa ollut klassikko saatiin restauroitua entiseen, käsin väritettyyn loistoonsa vasta viime vuonna, jolloin se esitettiin yleisölle Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuvan kylkiäisenä nähtiin vaativasta restaurointiprosessista sekä Mélièsin uraauurtavasta työstä kertova dokumentti Le Voyage Extraordinaire.
Saksalaiselokuvan suuri tapaus: Dreileben
Festivaali toimii perinteisesti suomalaisena pääareenana tuoreille eurooppalaisille ja etenkin saksalaisille elokuville. Tämänvuotisessa GerMania-sarjassa oli tarjolla yhdeksän elokuvaa, joista kolme kuului harvinaislaatuiseen Dreileben-sarjaan.
Dreileben on niin sanotun Berliinin koulukunnan esteettisten ideaalien pohdinnasta syntynyt sarja. Kolmen erityylisen ohjaaja-käsikirjoittajan, Dominik Grafin, Christian Petzoldin ja Cristoph Hochhäuslerin, sarjan kantavana ideana oli kolmen genreltään erilaisen elokuvan läpi polveileva juoni; vaikka elokuvat saattoi katsoa myös yksittäisinä teoksina, kaikkien kolmen katsominen putkeen toi elokuviin täysin uudenlaista syvyyttä.
Ennakkoon televisiosarja Twin Peaksin tyyliseksi mainostettu elokuvasarja oli varsin viihdyttävä, mutta monet uudenlaisen kerronnan suomat mahdollisuudet oli katsojan harmiksi jätetty käyttämättä etenkin kahdessa ensimmäisessä elokuvassa. Toisessa elokuvassa nähtiin ensimmäisen elokuvan pääpari suutelemassa ja sama vankikarkuri pakomatkalla – siinä kaikki. Kolmas elokuva avasi katsojalle kuitenkin täysin uudenlaisen katsantokannan tapahtumiin.
Kolme elämää
Sarja sijoittui kuvitteelliseen pieneen Dreilebenin kylään, jonka nimi tarkoittaa osuvasti kolmea elämää. Ensimmäinen elokuva, Dreileben, 1 – Etwas Besseres als den Tod (Beats Being Dead) kertoi nuoren Johanneksen (Jacob Matschenz) tarinan. Tarina oli tyypillinen nuorisodraama nopeine ihastumisineen, pikaeroineen ja sääliviiltoineen – outo valinta kahden muun elokuvan kohderyhmää ajatellen.
Toinen elokuva, Dreileben, 2 – Komm Mir Nicht Nach (Don’t Follow Me Around) oli tarina kolmiodraamasta ensimmäisen osan tapaan. Tällä kertaa roolihahmot olivat hieman vanhempia. Tarina jatkui kronologisesti: Päähenkilö, rikospsykologi Johanna (Jeanette Hain) metsästi elokuvassa ensimmäisessä osassa karannutta vankikarkuria (Stefan Kurt).
Kolmas elokuva, Dreileben, 3 – Eine Minute Dunkel (One Minute of Darkness) ei jatkanut tarinaa kronologisessa järjestyksessä. Se kertoi samasta ajanjaksosta kuin ensimmäinenkin elokuva, tällä kertaa vankikarkurin näkökulmasta. Sarjan päätösosa loi aikaisemmille tapahtumille mielenkiintoista perspektiiviä ja sitoi irralliset tarinan osat kauniille päätösratkaisurusetille. Elokuvan heikkoutena oli kaiken selittävä loppu, joka olisi toiminut paremmin, jos jotain olisi jätetty katsojan mielikuvituksen varaan.
Useita tähtivieraita
GerMania-sarjan vaikuttavimman elokuvan tittelistä kilpailivat Doris Dörrien raastava, balkanilaistytön tarinan kertova melodraama Glück (Bliss) sekä Matthias Glasnerin Gnade (Mercy), ankara kuvaus saksalaisperhettä kohdanneesta onnettomuudesta sekä sitä seuranneesta epätoivosta.
Tämänvuotisista ulkomaisista tekijävieraista suurin osa liittyi GerMania-sarjaan. Parhaiten ehkä Kaukaiset Valot (Lichter) -elokuvastaan tunnettu Hans-Christian Schmid saapui festivaalille tuoreen Was bleibt -elokuvansa kanssa. Myös elokuvan pääosan esittäjä Lars Eidinger nähtiin festivaalivieraiden joukossa.
Eidinger nähtiin myös kahdessa muussa tämänvuotisessa festivaalielokuvassa: Méliès-kilpasarjan postapokalyptisessä Hell-elokuvassa sekä GerMania-sarjan osittain Suomessa kuvatussa elokuvassa Fenster Zum Sommer (Summer Window), josta vieraiksi saapuvat myös elokuvan ohjaaja Hendrik Handloegten sekä näyttelijä Fritzi Haberlandt.
Viidentenä saksalaisvieraana paikalle saapui Baikonur-elokuvallaan festivaaliyleisöä ihastuttanut saksalainen ohjaaja Veit Helmer (Tuvalu, Absurdistan, Gate To Heaven). Helmerin aikaisempien elokuvien tapaan myös Baikonurin tapahtumat sijoittuvat varsin erikoiseen paikkaan – maailman vanhimpaan avaruuskeskukseen Kazakstanissa.
