Afroamerikkalainen Angela Davis täytti 26. tammikuuta 80 vuotta. Hän on ollut ja on edelleen kotimaassaan yksi johtava vasemmistoaktivisti, feministi ja kansalaisoikeusliikkeen toimija.
Angela Davisistä tuli 1970-luvulla kansainvälisen vasemmistolaisen ja naisoikeus- sekä rasisminvastaisen liikkeen symboli. Yhdysvaltain keskusrikospoliisi (FBI) asetti hänet tuolloin kymmenen vaarallisimman rikollisen listalle. Davis pidätettiin vuonna 1970, ja hän vietti 16 kuukautta tutkintovankeudessa syytettynä osallistumisesta salaliittoon, kidnappaukseen ja avunannosta murhaan. Häntä uhkasi kuolemanrangaistus.
Davisin tueksi tuli voimakas maailmanlaajuinen solidaarisuusliike. Hänet vapautettiin syyttömänä vuonna 1972. Nykyään Davis on Yhdysvaltojen kuolemanrangaistuksen vastaisen liikkeen johtohahmo.
Tie kansalaisaktivistiksi
Angelan Davisin lapsuus oli voimakkaasti rasismin leimaamaa. Hän syntyi tammikuun 26. päivänä vuonna 1944 Alabamassa. Osavaltio oli ja on edelleen yhdysvaltalaisen rasismin vankin linnake. Laki mustien ja valkoisten avioliittokiellosta kumottiin Yhdysvalloissa perustuslain vastaisena Kalifornian osavaltiossa vuonna 1948. Alabaman osavaltiossa laki oli voimassa virallisesti aina vuoteen 1999 asti.
Angela Davisin perhe muutti Birminghamin kaupungissa vuonna 1948 valkoisten asuma-alueen viereen. Tuolloin Angela oppi tuntemaan rasismin väkivaltaisen puolen. Mustien ja valkoisten asuntojen välisenä rajalinjana oli Center Street -katu. Valkoiset ilmoittivat, että mustien astuminen valkoisten puolelle merkitsee sodan julistusta. Keväällä 1949 Davisin taloa järisytti räjähdys. Rasistit olivat räjäyttäneet valkoisten puolella olleen mustan papin perheen omakotitalon taivaan tuuliin. Pommiräjähdyksistä tuli tavallinen ilmiö, ja mustien asuttamaa kukkulaa alettiin kutsua Dynamiittikukkulaksi.
Orjuuden pitkä varjo ulottui myös Angela Davisin elämään. Hänen isoäitinsä oli syntynyt vain muutama vuosi orjien vapautuksen jälkeen, ja tämän vanhemmat olivat olleet orjia. Isoäidiltä Angela on jo lapsena kuullut myös, millaista orjuus oli ollut.
Angelan vanhemmat olivat opiskeluaikoinaan osallistuneet rasisminvastaisiin liikkeisiin ja oppineet sitä kautta ymmärtämään, että valkoiset kykenivät unohtamaan ihonvärinsä ja toimimaan myös mustien ihmisoikeuksien puolesta. He jaksoivatkin rasististisesta väkivallasta huolimatta teroittaa Angelalle, ettei valkoisten sodankäynti mustia vastaan ollut mikään luonnonjärjestyksen asia.
Angela Davis toimi aktiivisesti mustien kansalaisoikeusliikkeessä ja Vietnamin sodan vastaisessa liikkeessä 1960-luvulla. Vuonna 1962 hän osallistui myös Helsingin 8. nuorisofestivaalille. Elettiin kylmän sodan aikaa, ja Helsingistä palauttaan Angela joutui elämänsä ensimmäiseen FBI-kuulusteluun, jossa häneltä kysyttiin: ”Mitä te siellä kommunistinuorten festivaaleilla teitte?” ja jatkettiin: ”Ettekö tiedä, miten me suhtaudumme kommunisteihin? Ettekö tiedä, mitä me teemme kommunisteille?” Tuolloin Angelan kosketus kommunistisen puolueen jäseniin oli lähes olematon.
1960-luvun lopulla Davis oli aktiivinen mustien black power -liikkeessä. Yhdysvaltojen mustien kansanoikeusliike oli osa laajempaa kansainvälistä ihmisoikeus-, tasa-arvo- ja kapitalisminvastaista liikehdintää.
”Black Power ei ollut erillinen ilmiö. Se on osa siitä mitä tapahtuu latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa – – Nämä vapautusliikkeet eivät sano: Antakaa meille osa. Ne sanovat: tahdomme kaiken! – – Yhdysvaltain mustien kamppailu ei ole erotettavissa kolmannen maailman kamppailusta. Se on luonnollinen liitto – sellaisten ihmisten liitto jotka tietävät olevansa riistettyjä”, kirjoitti liikkeen yksi johtava teoreetikko Julius Lester. Angela Davis osallistui myös Mustien pantterien toimintaan, jonka johtohahmo Bobby Seale kirjoitti liikkeen tavoitteista seuraavasti: ”Pääongelmamme on luokkajärjestelmä, joka ylläpitää rasismia ja käyttää rasismia kapitalistisen riiston välikappaleena.” 1960-luvun lopulla Davis liittyi Yhdysvaltain kommunistiseen puolueeseen.
Vuosien 1970–1972 välisenä aikana Davis istui tutkintovankeudessa ja taisteli elämästään oikeudenkäynnissä. Ensimmäinen syytekohta oli murha, johon oikeus totesi ”syytön”. Toinen syytekohta oli ihmisryöstö ja jälleen valamiehet julistivat ”syytön”. Salaliittoa koskeva syyte hylättiin myös toteamuksella ”syytön”. Oikeudenkäynnin aikana toimineesta laajasta solidaarisuusliikkeestä kasvoi rasismin ja poliittisen sorron vastainen liitto (NAARPR), jonka jäsenistö koostui mustista, latinoista, aasialaisista, intiaaneista ja valkoisista ihmisistä, poliittisesti kommunisteista demokraatteihin ja uskonnollisesti papeista vapaa-ajattelijoihin.
Yliopisto- ja tiede-elämän demokratian puolesta
Vuonna 1976 Kalifornian silloinen kuvernööri Ronald Reagan julkisesti totesi, että Angela Davis ei tule koskaan opettamaan tämän osavaltion julkisissa laitoksissa. Nykyisin hän eläkeläisenäkin pitää vielä luentoja Kalifornian yliopistoon kuuluvassa Santa Cruz -yliopistossa.
Davis opiskeli ranskaa, filosofiaa ja sosiologiaa 1960-luvulla Ranskassa ja Saksan liittotasavallassa keskeisten vasemmistolaisintellektuellien, kuten Herbert Marcusen, Max Horkheimerin ja Theodor Adornon johdolla. He olivat niin sanotun frankfurtilaisen koulukunnan edustajia, jotka analysoivat yhteiskuntaa kriittisesti marxilaisesta ja psykoanalyyttisestä näkökulmasta käsin.
Davis työskenteli vuodesta 1969 lähtien professorin assistenttina filosofian osastolla Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa. 1960-luvun lopun Kuuban-matka, joka hänelle itselleen oli omassa elämässä tärkeä virstanpylväs, oli lopettaa yliopistonuran. Yksi FBI:n agentti oli julkaissut Angelan ollessa Kuubassa kampuksen sanomalehdessä jutun kommunistista, joka oli valittu filosofian osaston opettajaksi. Tämän vuoksi yliopiston johtokunta oli – kuvernööri Ronald Reaganin toimeksiannosta – kehottanut yliopiston kansleria tiedustelemaan Angelalta, oliko hän kommunistisen puolueen jäsen. Hänet erotettiin ja poliisien painostustoimet koko perhettä kohtaan saivat väkivaltaisia piirteitä. Kuitenkin tuomioistuin totesi kommunistien työhönoton kieltävän säännön perustuslain vastaiseksi.
Vuodesta 1975 nykypäivään asti Angela Davis on toiminut monissa Yhdysvaltain yliopistoissa professorina ja luennoitsijana ja julkaissut useita teoksia rasismista ja naisten oikeuksista.
2000-luvun poliittiset kansalaisliikeet
Sosialismin romahdus vuonna 1989 aiheutti myös voimakkaan käymistilan Yhdysvaltojen kommunistisen puolueen sisällä. Tuolloin ideologis-poliittiset erimielisyydet johtivat siihen, että Angela Davis erosi monien muiden keskeisten aktivistien kanssa puolueesta. He perustivat poliittisen järjestön, jonka tavoitteena oli ”demokraattinen sosialismi”.
1990-luvun lopulla Angela Davis oli perustamassa Critical Resistance (kriittinen vastarinta) -järjestöä, jonka päätehtävänä on harjoittaa perustavanlaatuista kritiikkiä Yhdysvaltojen kasvavaa vankila-teollista kompleksia kohtaan. Liikkeen tunnuksen mukaan se on ”2000-luvun orjuuden vastainen liike”.
Yhdysvalloissa vankilalaitos on kasvanut teollisuudenhaaraksi, joka ahmaisee sisäänsä suuremman osan väestöstä kuin diktatuureiksi moititut Iran ja Kiina. Davisin mukaan ”globaalin kapitalismin nousun myötä rangaistusjärjestelmästä on lisääntyvässä määrin tullut voittoa tuottava yritys”. Davisin mukaan vankila toimii ihmisten varastona ja hallinnoi kapitalistisen yhteiskunnan jätteitä. Lisäksi yhä enemmän yksityistyvät vankilat, mukaan lukien vankiloissa tarvittavien palvelujen ulkoistaminen yksityisille yrityksille, ovat valtavaa voittoa tuottavaa liiketoimintaa. Mitä suurempi vankilaväestö on, sitä suurempi on voittoprosentti.
Davis puhuu ”vankilateollisesta kompleksista” korostaakseen vankeusrangaistuksen ja kapitalismin yhteenkietoutumista. Vapausrangaistusten lisäämistä koskeva vaatimus jättää huomiotta syvemmät ongelmat: Rasismi, köyhtyminen, työttömyys, koulutuksen puute, terveydenhuollon puute. Tämä puolestaan vähentää painetta poliitikoilta, jotka pyrkivät löytämään rakenteellisia ratkaisuja sosioekonomisiin ongelmiin ja jotka sen sijaan keskittyvät voittamaan vaalikampanjansa lakia ja järjestystä koskevilla lupauksilla.
Vankilajärjestelmän ylläpitäminen maksaa Yhdysvalloille 68 miljardia dollaria vuodessa ja syö siten resursseja, joiden avulla olisi mahdollista parantaa esimerkiksi koulutus- ja sosiaalijärjestelmää. Sen lisäksi kritiikin kohteena on rangaistus- ja vankilajärjestelmän rasistinen luonne. Rangaistukset kasautuvat mustien, latinojen sekä intiaanien ja alaskalaisten osalle. Kriminologien selitys tähän on pidätysten kohdentaminen asunnottomiin, köyhiin ja kouluttamattomiin ihmisiin, joilla ei ole varaa palkata yksityisiä asianajajia. Tässä joukossa vähemmistöt ovat enemmistönä. Yhdysvalloissa luokka ja rasismi ovat tärkeimmät tekijät, jotka määrittävät, kuka joutuu vankilaan. Noin 70 prosenttia Yhdysvaltojen noin 2,5 miljoonasta vangista on värillisiä.
Toisena tärkeänä 2000-luvun liikkeenä Angela Davis nostaa taistelun maahanmuuttajien oikeuksien puolesta. Hänen mielestään niiden puolesta taisteleva liike on 21. vuosisadan kansalaisoikeusliike. Siihen liittyen hän nostaa myös aikamme yhdeksi keskeiseksi haasteeksi terrorisminvastaisen sodan aikana kasvaneen islaminvastaisuuden torjuminen, jonka Angela luokittelee yhdeksi rasismin ja ulkomaalaisvastaisuuden muodoksi.
