Korona on muuttanut kaiken kuin taikaiskusta. Toimet, joita aikaisemmin on pidetty taloudellisesti ja poliittisesti mahdottomina, on toteutettu lyhyessä ajassa. Maailmanlaajuisesti on otettu käyttöön ”lockdown”-käsite. Kansalaisten perusoikeuksia on rajoitettu radikaalisti. Julkiset kokoontumiset, mielenosoitukset ja poliittiset tapahtumat ovat monissa maissa kiellettyjä. Ravintoloita, teattereita, hotelleja ja uimahalleja on suljettu. Ihmiset ovat siirtyneet etätyöhin ja sosiaaliset kontaktit pyritään supistamaan minimiin.
Yksityisomistuksen pyhyys on myös kyseenalaistettu. Espanjan hallitus valjasti yksityisen terveydenhuollon julkiseen käyttöön. Koronapandemian aikana on siirrytty maskien ja kahden metrin etäisyyden yhteiskuntaan. Sen poliittisina seurauksina ovat voimistuneet nationalismi ja taloudellisen omavaraisuuden edistäminen sekä rajoitettu valtioiden sisällä liikkuvuutta ja ulkorajoja on suljettu. Koronaviruksesta on tullut yhteiskunnallisen shokkikriisin peruskuva.
Koronapandemian aikana on julistettu kansallisia ulkonaliikkumiskieltoja, turismi ja kansainvälinen lentoliikenne on romahtanut. Tämä on merkinnyt hiilidioksidipäästöjen vähentymistä. Koko maailman päivittäisten hiilidioksidipäästöjen taso on laskenut arviolta 17 prosenttia edellisvuoden tasoon verrattuna. Tämä poikkeuksellinen lasku ei riitä rajaamaan ilmaston lämpenemistä vaadittuun 1,5 asteeseen. Hiilidioksidin pitoisuuden ilmakehässä arvioidaan vuonna 2020 nousevan edelleen.1 YK:n tuoreen raportin mukaan ilmasto on vaarassa lämmetä yli kolme astetta. Pandemian tahaton positiivinen efekti on ollut se, että esimerkiksi Suomi on joutunut perumaan osallistumisensa lähes kolmannekseen suunnitelluista kansainvälisistä sotaharjoituksista (HS 12.12.2020). Maailmanlaajuisesti pandemia ja sotaharjoitusten peruuntuminen on merkinyt taukoa kansainväliseen jännitykseen. Kehitys ei ole kuitenkaan vaikuttanut aseteollisuuteen. Maailman 25 suurimman asealan yrityksen myynti kasvoi 8,5 prosenttia verrattuna vuoteen 2018 ja on 15 prosenttia enemmän kuin 2015. Viime vuonna aseiden ja sotilaallisten palvelujen myynnin arvo oli 297 miljardia euroa. Suomen hallitus on osaltaan osallistumassa ilmastokriisin ja taloudellisen ahdingon aikana tähän mielettömyyteen 10–30 miljardin euron panoksella hankkiessaan hävittäjiä. Militarismi ei tunnista hiilineutraalin yhteiskunnan tavoitetta.
Ilmastokriisi ja koronaviruspandemia
Globaali koronaviruspandemia ja maapallon lämpeneminen ovat rinnakkaisia kehitysilmiötä ja ekologisen kriisin kaksi elementtiä. Ne voimistavat toisiaan monin tavoin. Aika-akselilla niiden vaikutukset ovat erilaisia. Ilmaston lämpeneminen on pitkän ajan prosessi ja jatkuvasti etenevä. Koronapandemia saattaa jäädä väliaikaiseksi shokiksi rokotteen käyttöönoton myötä.
Sademetsien hakkaaminen on yksi keskeinen syy siihen, että eläimissä elävät virukset ja taudinaiheuttajat siirtyvät yhä useammin myös ihmisiin. Se on samalla toiseksi tärkein syy kasvaviin hiilidioksidipäästöihin. Jos kyseinen hakkuutahti jatkuu vuoteen 2050 asti, ilmakehään vapautuu tutkijoiden mukaan 169 miljardia tonnia hiilidioksidia, mikä vastaa noin 44 000 hiilivoimalan pyörittämistä vuoden aikana.
Maapallon lämpenemisen vaikutukset elinympäristöihin pakottavat ihmiset ja eläimet liikkeelle. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan vuosien 2008–2015 joka vuosi 26 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ilmastoon ja ympäristöön liittyvien syiden vuoksi. Kansainvälinen Punainen Risti arvioi, että vuonna 2050 ilmastopakolaisia voi olla jo 250 miljoonaa. Ihmisten tavoin eläinlajeja on pakotettu siirtymään joukkomittaisesti uusille elinalueille. Toisistaan aiemmin erillään olleet eläinlajit kohtaavat ja vaihtavat erilaisia mikrobeja. Näin muodostuu ”liikkuvia laboratorioita geneettisille uusille yhdistelmille” (Andreas Malm) ja uusille infektiotaudeille.
Arvioiden mukaan jopa 75 prosenttia hiljattain ilmaantuneista tartuntataudeista on peräisin eläimistä. Tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi Ebola, lintuinfluenssa, Zika-virus sekä koronaviruksiin kuuluvat MERS ja SARS. Nature-lehti varoitti jo vuonna 2017 ihmiskunnan hautovan ”seuraavaa suurta pandemiaa” supistamalla eläinten luonnollista elintilaa ja madaltaessaan koko ajan ihmisten ja luonnossa elävien eläinten välistä raja-aitaa. Koronaviruspandemiaa voidaan pitää ”kuudennen joukkosukupuuttoaallon ensimmäisenä bumerangina” (Andreas Malm).
Lepakoilla on keskeinen rooli eläimistä ihmiseen tarttuvia virustautien levittämisessä. Vuonna 2002 levinnyt SARS siirtyi lepakoista ihmisiin todennäköisesti sivettikissojen kautta. Lepakoista ihmisiin on tarttunut seitsemän epidemioita aiheuttanutta koronavirusta.2 Vaikka lepakot kantavat niin koronaviruksia kuin ebolaa, niiden hävittäminen olisi katastrofaalinen erehdys, jolla olisi kauaskantoisia vaikutuksia sekä planeetan että ihmiselämän kannalta. Ruoantuotannossa lepakoilla on merkittävä rooli, koska ne syövät monia metsä- ja maatalouden tuholaiseläimiä. Tämän lisäksi lepakot ovat yksi tärkeimmistä malariaa aisoissa pitävistä eläimistä.
Neljännes maailmanlaajuisesta lepakkoeläimistä elää Kaakkois-Aasiassa. Lepakoilla on tehokas immuunijärjestelmä. Sademetsien hakkaaminen erityisesti palmuöljytuotannon tieltä on merkinnyt lepakoille voimakkaasti muuttuvaa elinympäristöä ja jatkuvaa stressiä. Lepakot on pakotettu siirtymään lähemmäs ihmisasutusta. Nykytutkimuksen mukaan on voimakkaita viitteitä siitä, että tilanne on johtanut lepakkojen immuunijärjestelmän heikentymiseen, joka on tehnyt niistä oivia virusten levittäjiä (vrt. Andreas Malm, 65, 137).
Pohjoisen kulutus, ilmastokriisi ja pandemia
Sademetsien hakkuut ovat hiilidioksidipäästöjen lisäksi biodiversiteetin häviämisen ja eläinperäisten tautien leviämisen keskeinen moottori.
1960- ja 70-luvuilla sademetsien hävittämisen taustalla olivat siirtomaaherruuden ja diktatuurien vallan turvaaminen, kapinoiden nujertaminen ja Vietnamin sota. Britit tuhosivat nykyisen Malesian sademetsiä taistelussaan siirtomaavallan säilyttämiseksi. Vuosina 1962–1971 Yhdysvallat levittivät kymmeniä miljoonia litroja kasvimyrkkyjä Etelä-Vietnamiin tarkoituksena tuhota sissejä suojaavat viidakot. Sotilasdiktatuuri Indonesiassa siirsi väestöä pienviljelijöiksi sademetsäalueelle vahvistaakseen omaa valtaansa. Brasilian sotilasdiktatuuri jakoi maata Amazonin asumattoman osan maattomille miehille ja rakennutti kuuluisan Trans-Amazonian valtatien, jonka tarkoituksena oli läpileikata Amazonin sydämen läpi. Sademetsien seuduille siirretystä köyhästä väestöstä tehtiin Indonesiassa ja Brasiliassa sademetsäalueen hyödyntämisen etujoukko.
2000-luvun alkupuolella sademetsien tuhoamisvastuun ovat ottaneet yksityiset toimijat ja kansainväliset suurkonsernit. Valtiot luovuttivat niille halpaa maata ja työvoimaa. Sademetsien avaaminen globaaleille pääomasijoittajille on yksi keskeinen syy hakkuiden kiihtymiseen. Taustalla on ennen kaikkea lisääntynyt naudanlihan, soijan, palmuöljyn, kahvin, teen, sokerin ja muiden trooppisten tuotteiden kysyntä pohjoisen kehittyneissä teollisuusmaissa ja Kiinassa.
Palmuöljyn kulutus on noin yhdeksänkertaistunut vuodesta 1980 ja nykyisin valtavia alueita sademetsää hakataan palmuöljyplantaasien tieltä. Malesia ja Indonesia tuottavat yhdessä 90 prosenttia maailman palmuöljystä. Greenpeacen mukaan pelkästään Indonesiassa tuhotaan minuutissa yli kaksi jalkapallokentällistä sademetsää palmuöljyn tuotantoa varten. Malesian maanviljelyspinta-alasta 70 prosenttia on varattu pelkästään palmuöljylle.
Brasiliassa ylikansalliset yhtiöt perustivat Amazonin sademetsien alueelle kaivoksia, jotka tuottavat vuosittain yli miljardin dollarin arvosta kultaa. Nykyisin suurin syy sademetsien hakkuisiin on lihan kasvanut kysyntä. Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen apulaisprofessori Markus Krögerin mukaan hakkuualasta noin 80 prosenttia on karjan laidunmaana ja loppuosalla viljellään enimmäkseen soijaa, jota käytetään karjan rehuna. Myös Suomen karjatiloille tuodaan soijaa Brasiliasta.
Pohjoisen kulutus on uhka sademetsille, biodiversiteetille ja edistää maailmanlaajuisten uusien epidemioiden puhkeamisen todennäköisyyttä. Vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan kahvin, naudanlihan, teen, sokerin ja palmuöljyn myynti läntisille teollisuusmaille muodostaa vaaran kolmannekselle maailman muutenkin uhanalaisista eläinlajeista. Seitsemän suurinta maahantuojaa, jotka muodostavat vaaran biodiversiteetille, ovat Yhdysvallat, Japani, Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Italia ja Espanja. Kaikkiaan lajien sukupuuttoon johtavat uhat aiheutuvat jopa 60-prosenttisesti pohjoiseen suuntautuvasta viennistä. Globaalin pohjoisen kulutus ja kapitalistiseen talouteen elimellisesti kuuluva voitontavoittelu ovat olennaisia syitä metsien hakkuisiin tropiikissa.
Tropiikin sademetsien hävittäminen globaalin pohjoisen tarpeiden tyydyttämiseksi ja voitonmaksimoinnin nimissä on verrattavissa 1800-luvun Kuuban plantaasinomistajiin, jotka polttivat metsät vuorten rinteiltä saaden tuhkasta lannoitteen kahvipensaille yhden sukupolven ajaksi. Hintana olivat tropiikin kaatosateet, jotka huuhtoivat suojattomaksi jääneen ruokamullan pois ja jättivät jäljelle vain paljaat kalliot. Nykyäänkin yksityisten toimijoiden ja kansainvälisten suuryritysten tavoitteena on välitön voitto ja tuotannon laajentaminen huolimatta biodiversiteetin heikkenemisestä ja luonnon tuhoutumisesta.
Biodiversiteetin ja luonnon tuhoamisen seurauksena on odotettavissa uusia pandemia-aaltoja, jotka saattavat olla ihmisen terveydelle vaarallisempia kuin nykyinen koronavirus. Tämän kehityksen torjumiseen eivät auta uudet rokotteet, vaan se vaatii rikkaiden ylikulutuksen lopettamista, sademetsien hakkuiden pysäyttämistä, tuotannon yhteiskunnallista kontrollia ja uudenlaista talousjärjestelmää, jonka tavoitteena ei ole voiton maksimointi luonnon tuhoamisen hinnalla.
Teksti perustuu olennaisesti Andreas Malmin teokseen KLIMA/X (Matthes& Seitz, Berlin 2020).
