Militarismi ja kamppailu strategisista raaka-aineista

Ihmiskunta seisoo ilmastokriisin kuilun äärellä. IPCC:n (Kansainvälinen ilmastopaneeli) viimeisin raportti varoittaa, että ilman merkittäviä toimia maapallon ilmaston lämpeneminen on nousemassa 2,2–3,5 astetta. Samaan aikaan päättäjien toimet keskittyvät asevarustelun kiihdyttämiseen, joka syö kiihtyvällä vauhdilla ilmastokriisiin tarvittavia henkisiä ja taloudellisia voimavaroja sekä olemassaolevia kriittisiä raaka-aine- ja energiavaroja. Aseisiin käytettiin vuonna 2024 globaalisti 2,7 biljoonaa dollaria. Yhdysvaltojen osuus tästä oli 997 miljardia dollaria ja Naton eurooppalaisten jäsenmaiden 454 miljardia. Hyökkäyssotaa käyvä Venäjä käytti aseisiin 149 miljardia ja Gazassa kansanmurhaa suorittava Israel 46,5 miljardia dollaria. Voimistuvan militarismin lopputuloksena hallitseva eliitti esittää kansainvälisen politiikan ongelmien ainoaksi tulevaisuuden näkymäksi asevaraisen turvallisuuden ja asevarustelun.

Asevarustelun myötä militaristinen keynesiläisyys on tullut talouspolitiikan päälinjaksi.¹ Kasvavat sotilasmenot esitetään talouskasvun moottorina. Kansalaisille kyseinen talouspolitiikka merkitsee hyvinvointi- ja sosiaalivaltion purkamista ja koulutusmäärärahojen leikkaamista. EU on määritellyt asevarustelun jopa osaksi ”vihreäksi” tuotannoksi. Tulevaisuudessa panssarivaunujen, ohjusten tai jopa ydinaseiden valmistajat voivat piiloutua ”kestävän kehityksen” osakepaketteihin ja rahastoihin sijoittajien huomaamatta. Näin asetuotannosta on tullut perverssillä tavalla osa ”ekologista käännett䔲.

”Peak Everything” ja kriittiset mineraalit

Digitalisaatiolle, puhtaan energian teknologialle ja modernille aseteknologialle kriittiset mineraalit³ ovat välttämätön ehto. Yksikään älypuhelin, sähköauto, lennokki tai aurinkokenno ei toimi ilman kyseisiä mineraaleja. Kriittiset mineraalit ovat nykyisin yhtä tärkeitä kuin öljy, kaasu ja hiili ovat fossiilikapitalismille. Kyseisten mineraalien tarve on kasvamassa monikertaiseksi. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) ennusteen mukaan litiumin tarve kasvaa neljäkymmentäkaksikertaiseksi, koboltin kaksikymmentäyksikertaiseksi ja harvinaisten metallien seitsämänkertaiseksi vuoteen 2040 mennessä.

Jos fossiilisilla energialähteillä on suurta sotilaallista merkitystä, niin kriittiset mineraalit ovat yhtä välttämättömiä aseteollisuudelle. Neodyymi-rauta-boorimagneetteja pidetään maailman vahvimpina kestomagneetteina, ja niitä käytetään monissa sotilaallisissa asejärjestelmissä, kuten tarkkuusohjatuissa aseissa, satelliitti- ja häiveteknologioissa, miehittämättömissä ajoneuvoissa ja nykyaikaisissa viestintäjärjestelmissä. Ne ovat strategisesti tärkeitä nykyaikaisten ja yhä verkottuneempien asevoimien toiminnalle, minkä vuoksi niiden saatavuuden turvaamista pidetään olennaisen tärkeänä aseteollisuudelle.

Asevarustelu sitoo valtiot fossiilisten energialähteiden käyttöön. Hiilineutraalia armeijaa ei ole näköpiirissä. Saksan armeijan nettisivuilla todetaan: ”Bundeswehrin toiminta- ja taisteluajoneuvot toimivat puhtaasti polttomoottoreilla. E-suihkukoneet tai akkupanssaroidut ajoneuvot eivät ole tällä hetkellä realistisia vaihtoehtoja.”⁴

Nykyiset raaka-aineresurssit eivät riitä vastaamaan kysyntään. Rajalliset raaka-ainevarannot ovat synnyttäneet utopian avaruuskaivostoiminnasta. Saksan teollisuuden liitolla (Bundesverband der Deutschen Industrie) on vuodelta 2018 muistio, jonka mukaan avaruuskaivostoiminta ei ole kaukainen utopia, vaan teknisesti toteutettavissa oleva ja – avaruuslentojen kustannusten laskun ansiosta – lähitulevaisuudessa taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Muistion mukaan tämä turvaa saksalaisille yrityksille kipeästi tarvittavien raaka-aineiden saannin. Mutta Saksa ei ole unelmineen yksin. Yhteensä 20 valtiolla on vastaavia utopioita.⁵

Ihmiskunta on siirtynyt ns. ”peak everything”-aikaan. Sen myötä geopoliittinen konfrontaatio ja taistelu uudesta maailmanjärjestyksestä kärjistyy. Ukrainan sota on myös kamppailua Euraasian raaka-ainerikkauksista. Sen lisäksi keskusteluun on noussut arktinen alue ja erityisesti Grönlanti. Myös Afrikka on Ukrainan konfliktin myötä noussut keskeiseksi alueeksi, jossa on etsitty vaihtoehtoisia energia- ja raaka-ainelähteitä.⁶ Kyseisillä alueilla sijaitsevat viimeiset suuret resurssit olemassaolevista fossiilisista raaka-aineista – ja niistä metalleista ja mineraaleista, joita tarvitaan niin siviili- kuin sotateknologiaan ja digitalisaatioon.

Geopolitiikan tasapaino on muuttumassa, koska harvinaisten raaka-aineiden tarjonta keskittyy usein muutamaan maahan ja se synnyttää geotaloudellista kilpailua. ”Geopoliittisesti turvallisista toimitusketjuista näiden materiaalien hankintaa varten on tulossa valtioiden strateginen tehtävä”, toteaa amerikkalaisen energiaturvallisuuteen ja ilmastomuutokseen erikoistuneen Center for Strategic & International Studies (CSICS) -tutkimuslaitoksen raportti.⁷ Kriittisten mineraalien hallinnasta on tulossa uusi konfliktin ja sodan uhkaa kasvattava tekijä kansainvälisessä politiikassa.⁸

Ilmastomuutos, mineraalit ja asevarustelu

Ydinsodan lisäksi ihmiskunnan tulevaisuuden suurin vaara on ilmastonmuutos ja ekologinen kriisi. Ukrainan sodan varjossa on menossa totaalisen muutoksen aikakausi, joka koskettaa kokonaisvaltaisesti ihmiskuntaa, sen kulutusta ja elämäntapaa. Pelättävissä on ilmastokriisin aiheuttama ”domino-dynamiikka” ja yhteiskunnallisten prosessien ”ennustamattomuus”. Ihmiskunnan ainoa mahdollisuus on lopettaa voitontavoittelun nimissä käytävä ”sota planeettaa vastaan”.

Ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa aika on rajallinen ongelmia ratkaistaessa. Saksalaisen ilmastotutkijan Friederike Otton mukaan ihmiskunnalla on 5–7 vuotta aikaa ratkaista ilmastokriisiin liittyvät keskeiset haasteet. ”Lähivuodet ovat luultavasti tärkein jakso koko ihmiskunnan historiassa”, arvioi IPCC:n puheenjohtajistoon kuuluva Debra Roberts tilannetta.

Kansainvälinen energiajärjestö laski tutkimuksessaan, kuinka paljon kriittisten mineraalien ja metallien kysyntä kasvaa lähitulevaisuudessa, jos maailma jatkaa energiamurrosta saavuttaakseen Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset ilmastonsuojelutavoitteensa. IEA:n laskelmien mukaan ilmastotavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2040 mennessä tarvitaan mineraaleja vähintään nelinkertainen määrä nykyiseen verrattuna ja kuusinkertainen määrä, jos ilmastoneutraalius halutaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä. Esimerkiksi sähköauto vaatii kuusi kertaa enemmän mineraaleja kuin polttomoottori, ja merituulivoimala jopa 13 kertaa enemmän kuin saman tehoinen kaasuvoimala. Sähköautojen määrän on ennustettu nousevan vuoteen 2030 mennessä yli 125 miljoonaan. Yksi Tesla-auton akku vaatii noin 63 kilogrammaa erittäin puhdasta litiumia, jonka kysynnän arvellaan kasvavan vuoteen 2040 mennessä neljäkymmenkertaiseksi. Polttomoottoriautojen korvaaminen sähköautoilla on autoteollisuuden ja taloudellisen kasvun politiikan utopia.

Kriittiset mineraalit, geopolitiikka ja Ukrainan sota

”Ensimmäinen ja tärkein keino turvallisuuden ja kontrollin varmistamiseksi jyrkkien ristiriitojen maailmassa on pyrkimys saavuttaa kontrolli niin suureen osaan raaka-ainelähteistä kuin mahdollista riippumatta siitä, ovatko ne lähellä tai kaukana ja ovatko ne käytössä olevia vai potentiaalisia.” Näin toteaa yhdysvaltalainen toimittaja Harry Magdoff teoksessaan Imperialismin aikakausi (1970). Raaka-aineiden hallinnassa ei ole kyse vain siitä, että jokin maa tai suuryritys hamstraa raaka-aineita omaan käyttöönsä. Kyse on myös sen varmistamisesta, että tärkeät raaka-aineet ja markkinat pysyvät omissa käsissä, ja niiden varmistamisesta sotilaallisesti. Tämä on myös Yhdysvaltojen Ukrainan kanssa tekemän mineraalisopimuksen tavoite.

Newsweek kirjoitti jo tammikuussa 2023, että Ukrainan sota on myös taistelua raaka-aineista. Lehti nosti esiin titaanin merkityksen Yhdysvaltojen aseteollisuudelle. Se on aseteollisuuden ”heikko kohta”. Jos Yhdysvallat pelaisi korttinsa oikein, Yhdysvaltain kongressiedustaja sanoi Newsweekille vuoden 2023 alkupuolella, Ukraina ”voisi olla todella houkutteleva vaihtoehto venäläisille ja kiinalaisille lähteille”.⁹

Venäjä on myös kiinnostunut titaanilähteistä, jotka ovat osittain Donbassissa ja Ukrainan eteläosissa.¹⁰ Tällä hetkellä noin 33 prosenttia Ukrainan harvinaisten metallien esiintymistä on Venäjän miehittämillä alueilla.

EU:lla on omat intressinsä Ukrainan kriittisten mineraalien suhteen. Vuonna 2006 SPD-poliitikko Herrmann Scheer kirjoitti, ”että Kaspianmeren alue ja Kaukasus määritellään nyt amerikkalaisten tai länsimaiden kiinnostuksen kohteeksi pelkästään siellä olevien luonnonvarojen vuoksi”. EU solmi vuonna 2021 strategisen raaka-ainekumppanuuden Ukrainan kanssa. Ukrainassa on 22 EU:n nimeämistä kolmestakymmenestä kriittisestä raaka-aineesta.

Kriittisiä raaka-aineita koskevan EU:n toimintasuunnitelman tavoitteena on pyrkiä turvaamaan EU:lle ne kriittiset raaka-aineet, joiden toimitusketjuja Kiina hallitsee. Joidenkin harvinaisten maametallien osalta EU on noin 98-prosenttisesti riippuvainen Kiinasta. Euroopan komissio linjasi EU:n tavoitteet Critical Raw Materials Act (CRMA) -asiakirjassa. Sen mukaan EU:n oma kaivostoiminta vastaisi 10 prosentin osuudella strategisten raaka-aineiden hankinnasta. Vastaavasti sisämarkkinoilla tapahtuva kierrätys kattaisi 15 prosenttia ja jalostus 40 prosenttia. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä minkään strategisen raaka-aineen osalta Euroopan riippuvuus yksittäisen kolmannen maan tuotannosta ja jatkojalostuksesta ei ylittäisi 65 prosenttia. Taustalla on ensinnäkin EU:n ongelma. EU-maat kuluttavat viidenneksen maailman metalleista ja tuottavat itse vain kolme prosenttia.¹¹ Toiseksi EU on tällä hetkellä lähes täysin riippuvainen Kiinan harvinaisista mineraaleista.

Green Deal, aseteollisuus ja kriittiset mineraalit

EU odottaa, että Ukraina kykenisi tulevaisuudessa toimittamaan mineraaleja, kuten litiumia ja grafiitia. Niitä tarvitaan ”vihreään ja digitaaliseen talouteen siirtymisessä”.

Eurooppalaisella aseteollisuudella on omat kiinnostuksen kohteensa. Ranskan johto on keskustellut viime vuoden lokakuusta Ukrainan raaka-ainevarastojen riistosta. Tavoitteena on saada Ranskan puolustusteollisuuden tarvitsemia raaka-aineita. Ranskan puolustusministeri Lecornu selitti: ”Puolustusteollisuutemme tarvitsee useita keskeisiä raaka-aineita omissa asejärjestelmissämme, ei vain ensi vuonna vaan seuraavien 30 tai 40 vuoden aikana.”

Saksassa CDU:ta lähellä oleva Konrad Adenauer -säätiö on määritellyt Ukrainan EU:n intressialueeksi. Sen muistoissa todetaan: ”Maantieteellisesti ja valtavan raaka-ainevarantonsa vuoksi Ukraina on geopoliittisesti merkittävä… Samalla se on potentiaalinen geotaloudellinen raaka-ainepohja useille Länsi-Euroopan strategisesti tärkeille teollisuudenaloille.” Ja edelleen: ”Ukrainan raaka-ainepotentiaalin kehittäminen ja teollinen hyödyntäminen on Euroopan unionin ja Ukrainan yhteisen strategisen edun mukaista.” Säätiön muistoissa todetaan, että tämä on ”perusteltua siksi, että joitakin raaka-aineita tarvitaan kipeästi nykyaikaisissa asejärjestelmissä, ja kysyntä jatkuu myös tulevaisuudessa.” Lopullisena tavoitteena on ”mahdollisimman suljettu jalostusketju maassa titaanin raaka-aineesta Taurus-risteilyohjukseen, eli raaka-aineiden louhinnasta lopputuotteeseen maassa”.¹² Tavoitteena on tehdä Ukrainasta Euroopan asepaja.

Kriittiset mineraalit ovat osittain taustalla myös ajateltaessa EU:n tukea Ukrainalle ja rauhanprosessin vaikeuksia. Saksalainen tutkija Wolfgang Michal kirjoittaa: ”Onko Ukraina siis se tarunhohtoinen kultakaivos, josta 2000-luvun suurvallat taistelevat niin sitkeästi saadakseen sen haltuunsa? Kestääkö sota kenties niin kauan, koska kumpikin osapuoli pitää kiinni toivotusta sijoitusten tuotosta jyrkästi nousevien sijoituskustannusten edessä? Lokakuun lopussa ZDF esitti asian yllättävän suorasukaisesti: ”Voitolla Venäjästä olisi valtavat myönteiset vaikutukset Saksan ja Euroopan talouteen.”¹³

Yhdysvallat, Kiina ja kriittiset mineraalit

Yhdysvaltojen ja Kiinan kiristyvien välien taustalla ovat keskeisesti kriittiset metallit ja niiden hallinta.¹⁴ 2000-luvun alussa Kiinan osuus harvinaisten mineraalien alkutuotannosta oli yli 90 prosenttia. Nykyisin se on noin 60 prosenttia. Harvinaisten maametallien erottelussa ja jalostuksessa Kiinan markkinaosuus on noin 85 prosenttia koko maailman tuotannosta. Yhdysvallat ja EU pyrkivät vähentämään riippuvaisuuttaan Kiinan kriittisistä metalleista.

Yhdysvaltojen riippuvuus ulkomaisista kriittisistä mineraaleista on ollut kasvava huolenaihe maan johdolle. Yhdysvallat hankkii yli puolet vuotuisesta kulutuksestaan ulkomailta 31 kriittisen mineraalin osalta. Yhdysvallat on täysin riippuvainen 14 kriittisen mineraalin tuonnista. Yhdysvallat itse ei ole yhdenkään kriittisen mineraalin osalta johtava niiden louhinnassa tai prosessoinnissa.

Syyskuussa 2020 Trumpin hallinnon ensimmäisellä kaudella allekirjoitettiin asetus, jossa julistettiin Yhdysvaltojen kansallinen hätätila kriittisten mineraalien toimitusten osalta. Tekstissä todettiin: ”Nämä mineraalit ovat maallemme välttämättömiä, [mutta] tällä hetkellä meillä ei ole kapasiteettia tuottaa niitä jalostetussa muodossa tarvittavia määriä.” Bidenin hallinnon asetus helmikuulta 2021 vahvisti linjauksen.

Helmikuun 24. päivänä 2022 – päivänä, jona Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan – julkaistiin ”Suunnitelma Amerikan teollisuuden elvyttämiseksi ja kriittisten toimitusketjujen turvaamiseksi”. Sitä oli edeltänyt kokous, jossa keskusteltiin kriittisiä mineraaleja koskevista toimenpiteistä. Yhdysvaltojen tavoite ei ole vain kontrolloida elintärkeitä raaka-aineita, vaan myös samalla estää Kiinaa hyödyntämästä niitä omaan korkeateknologiaansa. Yhdysvaltain johto on huolissaan Kiinan valta-asemasta harvinaisten maametallien tuotantoketjussa. Biden sanoi, että hänen hallintonsa oli tukenut miljardien dollarien uusien investointien myöntämistä ”kriittisiin mineraaleihin, kuten litiumiin, grafiittiin [ja] harvinaisiin maametalleihin”, joita tarvitaan kipeästi monissa amerikkalaisissa tuotteissa.

Yhdysvallat ei ole aiemmin nähnyt ongelmaa siinä, että Kiina hallitsee näiden mineraalien käsittelyä ja louhintaa. Ne ovat kaksi maailman saastuttavinta alaa. Niiden tuottaminen merkitsee vakavaa ympäristön saastumista ja myrkyllistä jätettä, joka on vakava vaara ihmisten terveydelle. Kiinasta on useiden vuosikymmenten aikana tullut kapitalistisen maailmantalouden hikipaja ja vaarallisten ympäristömyrkkyjen kaatopaikka. Koska lännen yritysten valmistustoiminta, mukaan lukien elektroniikka, keskittyi Kiinan laajoihin tehdaskaupunkeihin, oli loogista, että myös maailmanlaajuinen mineraalien käsittely ja jäte keskitettiin sinne.

Lännen kannalta ongelmalliseksi tilanne tuli, kun Kiina alkoi itse hyödyntää niitä omassa korkean teknologian tuotannossaan ja aseteollisuudessaan. Yhdysvallat on alkanut nähdä Kiinan yhä enemmän eksistentiaalisena uhkana globaalille hegemonialleen ja on suuntautunut sotilaallisella strategialla ”hillitsemään” Kiinaa. Presidentti Obaman aikana Yhdysvaltain joukkoja siirrettiin suuressa mittakaavassa Kiinan saartamiseksi ja Yhdysvaltojen poliittisen ja taloudellisen vallan vahvistamiseksi Aasian ja Tyynenmeren alueella. Maaliskuussa 2021 tehtävistään eroava Yhdysvaltain Intian ja Tyynenmeren komennon komentaja, amiraali Phil Davidson varoitti mahdollisesta sodasta Kiinaa vastaan seuraavan kuuden vuoden aikana.

Maaliskuun 31. päivänä vuonna 2022 pidetyssä lehdistötilaisuudessa Valkoinen talo ilmoitti puolustussuojelulain soveltamisesta kriittisten mineraalien toimitusten varmistamiseksi: ”Yhdysvallat toimittaa strategisesti tärkeitä ja kriittisiä materiaaleja, joita tarvitaan siirtymävaiheessa, kuten litium, nikkeli, koboltti, grafiitti ja mangaani suurikapasiteettisiin akkuihin – riippuvat epäluotettavista ulkomaisista lähteistä… Olemme joutuneet tuomaan suuren osan – lähes 100 prosenttia – muista maista, etenkin Kiinasta.” Euroopassa Telegraph-lehti totesi: ”Kiinan ylivoima kriittisten mineraalien suhteen voi olla yhtä vaarallinen Euroopalle kuin Venäjän energia-ase… Eurooppa tuli hyvin myöhään maailmanlaajuisessa kilpailussa kriittisistä mineraaleista.”

Kriittisten mineraalinen hallinnasta on tulossa kysymys, joka kiristää Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteet äärimmilleen. Vaarana on kehityksen eskaloituminen kolmanneksi maailmansodaksi. Ilman ilmastokriisin hallintaa ei ole rauhaa – eikä rauhaa ilman ilmastokriisin hillitsemistä. Ajan vaatimus on uusi kansainvälinen turvallisuusjärjestelmä, jonka lähtökohtana on yhteisen turvallisuuden ehdottomuus ydinasekaudella. Gorbatšov totesi tämän periaatteen jo vuonna 1984: ”Kukaan ei saisi rakentaa omaa turvallisuuttaan siten, että se vaarantaisi toisten turvallisuuden”. Ajan vaatimuksina ovat fossiilisista polttoaineista luopumisen ja asevarustelun lisäksi sosiaalis-taloudellisten eriarvoisuuden olennainen vähentäminen ja pienen globaalin ”saastuttavan eliitin” omaisuuden kansallistaminen,¹⁵ kulutuksen olennainen alentaminen ja kiertotalouden kehittäminen.