Kuukausien ajan maapallolla näyttää vallinneen todellinen äärimmäisten sääilmiöiden aalto. Viime viikonlopulla hurrikaani ”Beryl” teki tuhojaan ensin Karibialla ja nyt Teksasissa. Syynä on erityisen lämmin merivesi, josta trooppiset hurrikaanit keräävät energiansa. Maailman valtamerten pintalämpötila on ollut ennennäkemättömän korkealla tasolla noin 14 kuukauden ajan. Myös globaali lämpötila on vastaavasti korkealla. Nämä yhdessä luovat ihanteelliset olosuhteet voimakkaiden trooppisten myrskyjen kehittymiselle. Nämä ovat vain yksi ilmastokriisin ilmenemismuoto. Muita vastaavia ovat muun muassa Siperian, Kalifornian ja Amazonin altaan äärimmäiset metsäpalot tai tulvat Assamissa ja Mumbaissa Intiassa sekä Kiinassa.
Ilmastokriisi on ottanut planeetan tiukasti otteeseensa. Luulisi, että olisi aika muuttaa kurssia ja lopettaa ajan, rahan ja tukien sijoittaminen ilmaston tuhoamisen jatkamiseen polttamalla hiiltä, kaasua ja öljytuotteita sekä kiihdyttämällä asevarustelua. Mutta siitä ollaan kaukana. Esimerkiksi Saksassa tieliikennettä ja fossiilisten polttoaineiden kulutusta teollisuudessa tuettiin eri tavoin noin 65 miljardilla eurolla vuonna 2018. Viime vuonna Greenpeacen tutkimus paljasti, että pelkästään Saksan teollisuus saa vuosittain noin kymmenen miljardia euroa verottajalta korvauksena hiilidioksidipäästöjen hinnoittelusta.
Ruotsalaisen rauhantutkimusinstituutti SIPRIn mukaan vuonna 2023 käytettiin lähes 2,3 biljoonaa eli 2 300 000 000 000 euroa asevarusteluun. Vuonna 2018 käytettiin vain ”huimat” 1,6 biljoonaa euroa (https://yle.fi/a/3-10759316) Suurten amerikkalaisten aseyhtiöiden (”Big Five”) liikevaihto on kasvanut tähtitieteellisiin summiin Ukrainan sodan myötä. Lockheed Martinin liikevaihto vuonna 2022 oli 63,3 miljardia dollaria, Raytheonin 39,6 miljardia, Northrop Grummanin 32,4 miljardia, Boeingin 30,8 miljardia ja General Dynamics 30,4 miljardia dollaria. Naton 75. juhlavuotena on luvassa kasvavat investoinnit aseteollisuuteen. Ukrainan sotaan ei pyritä etsimään diplomaattista ratkaisua eikä käynnistämään rauhanneuvotteluja eikä tavoitteeksi aseteta väliaikaista aselepoa. Nyt vannotaan ainoastaan Ukrainan aseellisen voiton nimiin ja militarismin voimistamiseen. Tässä tilanteessa ei kanneta huolta sodan mahdollisesta eskalaatiosta tai ydinsodan mahdollisuudesta.
Asevarustelun kiihdyttämisen lisäksi eläkerahastot, vakuutusyhtiöt, omaisuudenhoitajat, hedge-rahastot, valtion sijoitusrahastot, lahjoitusrahastot ja liikepankkien omaisuudenhoitotytäryhtiöiden sijoitukset rahoittavat fossiiliteollisuutta voimallisesti. Saksalaisen kansalaisjärjestö Urgewaldin ja sen 17 tukijajärjestön tutkimuksen mukaan yllämainitut sijoittajat ovat rahoittaneet yhteensä 4,3 biljoonan eli 4 300 000 000 000 Yhdysvaltain dollarin (neljä biljoonaa euroa) edestä yrityksiä, jotka toimivat suoraan tai välillisesti hiilen, öljyn tai maakaasun parissa (https://investinginclimatechaos.org/). Valtaosa näistä yrityksistä laajentaa toimintaansa. Etsitään uusia esiintymiä, rakennetaan nesteytetyn maakaasun terminaaleja ja tehdään koeporauksia. Kyseiset sijoittajat ovat olleet valmiit rahoittamaan näitä projekteja lähes neljän biljoonan Yhdysvaltain dollarin (lähes 3,7 biljoonaa euroa) edestä.
Urgewaldin rahoitustutkimuksen johtaja Katrin Ganswindt toteaa kehityksestä: ”Jos institutionaaliset sijoittajat tukevat edelleen laajenevia hiili-, öljy- ja kaasuyhtiöitä, fossiilisista polttoaineista on mahdotonta luopua ajoissa.” Hän esittää vaatimuksen, että sijoittajien on lopetettava fossiilisten polttoaineiden kohtalokas tukeminen välittömästi.
Suurimpien ilmastorikollisten lista ei ole yllättävä. Kärjessä on neljä yhdysvaltalaista omaisuudenhoitajaa (Vanguard, Blackrock, State Street ja Capital Group). Urgewaldin mukaan niiden sijoitukset ovat fossiilisten polttoaineiden teollisuudessa yhteensä 1,1 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Ilmaston lämpeneminen on edennyt niin pitkälle, että jo muutaman vuoden kuluttua saavutetaan ensimmäiset niin sanotut käännekohdat, joissa ilmastojärjestelmän yksittäiset osat lähtevät liikkeelle. Trooppisten koralliriuttojen kuolema on jo alkanut. Myös Länsi-Antarktiksen jääpeite on kokemassa peruuttamatonta kehitystä. Kuivuus, rajuilmat ja tulvat aiheuttavat ongelmia elintarviketuotannolle. Niiden jo nyt vaarallisen korkeat maailmanmarkkinahinnat ovat nousemassa entisestään.
Historiallisesti eräänlaisen vertauskuvan nykykehitykselle tarjoaa maya-kulttuurin romahdus, joka tuhosi Uuden maailman kehittyneimmän alkuperäiskansojen kulttuurin ja tietyiltä alueilta väestöstä jopa 99 prosenttia. Tuhokehityksen taustalla olivat väestönkasvu, alueellisten ekosysteemien tuhoaminen ja lisääntynyt sodankäynti vähenevistä luonnonvaroista ennen romahdusta. Kuninkaat ja aateliset eivät pyrkineet ratkaisemaan uhkaavia ongelmia, vaan heidän huomionsa keskittyi rikastumiseen, sodankäyntiin, monumenttien pystyttämiseen ja toistensa kanssa sotimiseen.
Nykyinen Venäjän, Naton ja Israelin johto suuntaavat mayojen eliitin tavoin energiansa militarismin voimistamiseen, asevarusteluun ja voittoisan sodan käymiseen sen sijaan, että etsisivät ratkaisuja rauhantilan säilyttämiseen, uudenlaisten kansainvälisten turvarakenteiden kehittämiseen, globaaliin eriarvoisuuteen ja ekologisiin ongelmiin. Militarismista ja asevarustelusta on viime kädessä tulossa viimeinen naula ihmiskunnan arkkuun, joka kamppailee olemassaolostaan ilmastokriisin maailmassa.
Nykytilannetta kuvaa nykyisen poliittisen eliitin halu säilyttää taloudellinen ja poliittinen valta sekä kyvyttömyys löytää minkäänlaisia ratkaisuja aikakauden polttaviin ongelmiin. Kaikkialla vallitsee neuroottisen neuvottomuuden ilmapiiri, jota Christer Kihlman kuvaa teoksessaan Gerdt Bladthin tuho (1987) sattuvasti:
”Mutta jossain kyti kauhu, kaikille yhteinen, vaistonvarainen tai tiedostamaton – – pidettiin parempana elää nykyhetkessä, siihen sokeaan ja epätoivoiseen käsitykseen takertuen, että tulevaisuus – jos sitä oli – ei olisi kovinkaan toisenlainen – – Piittaamattomuuden, teennäisen pidättyvyyden tai epätoivoisen estottomuuden ohuen kalvon alla velloi paniikki, levottomuus, neuvottomuus. Oli muodikasta kääntää todellisuudelle selkänsä, ja sitä asennetta esiintyi yhteiskunnan kaikilla tasoilla.”
