Hiroshima ja ihmiskunnan tulevaisuus

Elokuun 6. päivänä 79 vuotta sitten Hiroshiman yllä räjähti atomipommi. Kolme päivää siitä pommi pudotettiin Nagasakiin.

Pommien seurauksena on kuollut kaikkiaan yli 400 000 ihmistä.

”Tänään atomipommi on perin pohjin muuttanut tuntemamme maailman”, totesi Albert Einstein.

Englantilainen filosofi Bertrand Russell nosti ihmiskunnan ydinaseaikakauden tulevaksi sankaritehtäväksi ”sotien lopettamisen”.

Ihmiskunnan täydellistä ajattelemattomuutta ydinaseiden suhteen osoittavat vuodesta 1945 lähtien tehdyt yli 2 000 ydinasekoetta. Ne ovat aiheuttaneet pitkäaikaisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja valtavia vahinkoja luonnolle. Lääkärien arvioiden mukaan vuoteen 1980 mennessä tehdyt maanpäälliset ydinkokeet ovat aiheuttaneet maailmanlaajuisesti noin 2,4 miljoonaa syöpäkuolemaa.

Ihmiskunnan yksi vaarallisimmista illuusioista on se, että tarkastellaan ydinaseita rauhan turvaajana.

Tällä hetkellä monet tahot yhteiskunnassamme osallistuvat vahvasti ylläpitämään tätä katastrofaalista illuusiota. Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessa, että ”ydinaseet ovat keskeinen osa Naton turvatakuita, joiden säilyminen vahvoina on Suomenkin etu”.¹

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Jyri Lavikaisen mukaan Naton ydinaseturvatakuun vuoksi ”pystymme oikeasti rankaisemaan Venäjää ydinaseen käytöstä”.² Lavikainen jättää mainitsematta, että samalla rangaistaan koko ihmiskuntaa sen olemassaolon hinnalla.

Suomen valtionjohto on kritiikittä asettunut ydinaseiden puolelle. Presidentti Stubb totesi: ”Ydinasepelote on osa Naton jäsenmaille tarjoamaa suojaa.”³ Hän on myös valmis ”sallimaan ydinaseiden kuljetukset Suomen kautta”. Puolustusministeri Antti Häkkäsen mukaan Suomi on ”täysimääräisesti sitoutunut Naton ja USA:n ydinasesuojaan.”⁴ Kumpikaan ei sanallakaan mainitse ydinaseisiin liittyvä hirvittävää itsetuhopotentiaalia.

On käsittämätöntä, että Suomi ei asettanut Yhdysvaltojen kanssa solmitussa DCA-sopimuksessa minkäänlaisia rajoituksia ydinaseiden kauttakuljettamiseen tai edes niiden sijoittamiseen pysyvästi Suomeen.

Vielä muutama vuosikymmen sitten jokainen salonkikelpoisesti ajatteleva rationaalinen ihminen ajatteli, että minkään valtion ei tulisi omistaa ydinaseita.

Maailma on tullut hulluksi. Sotahulluksi.

Kansainvälisen ilmapiirin kiristymisen myötä ydinsodan riski on kasvanut huomattavasti. Venäjän johdon ydinaseilla uhkailu ja Naton ydinaseiden ensi-iskun strategia ovat kiristäneet kansainvälistä ilmapiiriä. Ydinsodan riskiä tulee tulevaisuudessa kasvattamaan Yhdysvaltojen ja Saksan sopimus risteilyohjusten sijoittamisesta Saksaan vuodesta 2026 alkaen. Prikaatikenraali evp. Helmut W. Ganser, joka on myös toiminut Berliinin puolustusministeriön sotilaspoliittisen osaston apulaispäällikkönä ja sotilaspoliittisena neuvonantajana Saksan pysyville edustajille Natossa ja YK:ssa, varoittaa toimenpiteen vaikutuksista:

”Vakavimmat seuraukset ohjusten, erityisesti hypersonisten aseiden, käyttöönotosta Saksassa liittyvät tulevaan strategiseen ydinasevakauteen USA:n ja Venäjän välillä. Saksan ja Euroopan turvallisuus riippuu tästä tasapainosta. Venäjän käsityksen mukaan Yhdysvallat voisi tuhota Saksasta käsin Venäjän länsiosiin sijoitetut strategiset ydinaseet lyhyellä lentoajalla näiden uusien asejärjestelmien kantaman, kohdentamistarkkuuden ja mahdollisesti bunkkereita räjäyttävän tavanomaisen räjähdysvoiman ansiosta.”

Hän toteaa myös: ”Yhdysvaltojen ja Saksan muodostamassa tandemissa olemme astuneet askel askeleelta turvattomalle tielle, peruuttamattoman vastakkainasettelun tielle Venäjän kanssa, tietämättä, mihin tämä lopulta johtaa ja kuinka kauan vallassa olevat tahot pitävät vastakkainasettelun jatkumisen hallinnassaan. Yhä suurempien riskien ottaminen on myös poliittisesti ja moraalisesti kyseenalaista.”⁵

Ydinsodan estäminen on ihmiskunnan olemassaolon ehto. Lopullisena tavoitteena voi olla vain ydinaseeton maailma, jota Suomen tulee edistää. Tänä päivänä ydinsodan riski on kasvanut merkittäväksi. Kuitenkin edelleen pitäisi olla ilmiselvää, että lopullisena tavoitteena voi olla vain ydinaseeton maailma.

Suomen tulisi ajaa ydinaseiden vastaisen sopimuksen edistämisestä, Naton luopumista ydinaseiden ensi-iskun strategiasta ja rajata erillisellä kirjauksella DCA-sopimuksesta ydinaseet pois, kuten Norja on tehnyt vastaavassa sopimuksessa.

Nyt tarvitaan voimakasta rauhanliikettä. Aivan kuin ihmiskunta ei olisi oppinut mitään vuosikymmeniä kestäneestä kylmästä sodasta ja erilaisista kuumista sodista. Kuka olisi aikamme Gorbatshov, joka ottaisi ensimmäisen askeleen kohti asevarastojen tyhjentämistä uudelleen niiden täyttämisen sijaan? Koska tällaiseen terveeseen järkeen ei voi luottaa Valkoisessa talossa tai Kremlissä, tarvitaan kiireesti uutta, vahvaa rauhanliikettä, joka sitoutuu kaikkiin konfliktin ja sodan osapuoliin.

Ydinaseet ovat koko ihmiskunnan tulevaisuuden kohtalonkysymys. Ymmärrämmekö, että ilmastonsuojelu on itse asiassa tarpeetonta ydinsodan sattuessa? Että kotimme, päiväkotimme, koulumme, yliopistomme ja työpaikkamme tuhoutuisivat? Että pommit eivät tee eroa alkuperän, seksuaalisen identiteetin ja uskonnollisen vakaumuksen välillä? Että mikään maailman terveydenhuoltojärjestelmä ei selviäisi tällaisesta verisestä haasteesta ja että hautausmaat olisivat ylikuormitettuja?

Ei enää koskaan Hiroshimaa.