EU:n tavoite: ”vihreä” asetuotanto

Ihmiskunta on sen historian tärkeimmän valinnan edessä: lopetetaanko asevarustelu ja sodat vai tuhotaanko ilmasto? Tämän hetken tärkein ilmastoteko on panostaa Ukrainan ja Gazan sotien välittömään diplomaattiseen ratkaisemiseen, asevarustelukierteen pysäyttämiseen ja uuden kylmän sodan estämiseen. Rauha ja aseistariisunta ovat ihmiskunnan kiireellisin ja perustavanlaatuisin toimi ilmastokriisin ehkäisemiseksi. Tällä on kiire, koska ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa aika on rajallinen suure. Samaan aikaan EU järjen vastaisesti viherpesee asevarustelua ja kärjistää ilmastokriisiä.

Vuodesta 2024 on tulossa mittaushistorian kuumin, ja lämpenemisnopeus ylittää ensimmäistä kertaa Pariisin sopimuksen 1,5 asteen haamurajan.¹ Ilmastokriisin globaali vaikutus maailmantalouteen on jo nyt Potsdamin ilmastotutkimusinstituutin mukaan keskimäärin 38 biljoonaa euroa vuosittain. Summa vastaa Suomen valtion budjettia yli 400-kertaisesti.² Meidän on vähennettävä hiilidioksidipäästöjämme jyrkästi ja välittömästi. Ajan vaatimus on selvä: Jos jatkamme entiseen tapaan, ilmastonmuutos johtaa katastrofaalisiin seurauksiin.

Ilmastokriisin syventyessä poliitikot etsivät nykyisiin konflikteihin ainoastaan aseellisia ratkaisuja ja vaativat asevarustelun olennaista kasvattamista. SIPRIn mukaan maailmanlaajuiset sotilasmenot olivat viime vuonna yhteensä 2,44 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria.³ Puhe diplomatiasta ja rauhasta on johtavien poliitikkojen ja valtamedian johdolla tuomittu.⁴ EU:n parlamentti tuomitsi päätöslauselmassaan Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin puhelinkeskustelun Vladimir Putinin kanssa.⁵ EU:n ja Suomen päättäjien poliittinen sanoma on ollut, että Ukraina voittaa ja että Ukrainaa tullaan tukemaan voittoon asti.⁶

Militarismi kiihdyttää ilmastokriisiä

Militarismi ja asevarustelu syövät kiihtyvällä vauhdilla niitä raaka-aine- ja energiavaroja, joita tarvittaisiin puhtaan energian tuotantoon. Samalla konfliktit, sotaharjoitukset ja asevarustelu kärjistävät olennaisesti ilmastokriisiä ja estävät sen torjumista globaalilla tasolla. Vallitseva sokeus militarismin ja ilmastokriisin keskinäissuhteeseen sementoitiin Kioton kokousessa (1997), jolloin tietoisesti armeijan, asevarustelun ja konfliktien tuottamat hiilidioksidipäästöt jätettiin kokonaistarkastelun ulkopuolelle. Yhdysvaltojen silloinen pääneuvottelija Al Gore teki kokouksessa kaikkensa sulkeakseen militarismin ilmastovaikutukset sopimuksen ulkopuolelle. Se ei ole ihme, koska Pentagon on maailman suurin fossiilisten polttoaineiden institutionaalinen polttaja. Sen sotilasoperaatiot aiheuttavat vuosittain enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin kokonaiset maat, kuten Ruotsi tai Portugali.⁷

Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan, EU:n asetuen ja asevarustelun sekä Venäjän vastaisten sanktioiden myötä EU-maiden talous on kriisiytynyt. Nykyinen asevarustelukierteen taloudellinen rasite lännessä on tuhoamassa sosiaalivaltion taloudellisen perustan ja riistämässä ihmiskunnalta mahdollisuuden vastata ilmastokriisin ja luontokadon haasteisiin. Suomessa hallitus tekee mittavia leikkauksia budjettiin ja murentaa olennaisesti sosiaalivaltion perustaa samalla kun lisää varustelumenoja. Suomen leikkauspolitiikan yhteys varustelumenoihin on täydellinen tabuaihe. Saksassa nykyisen talouskehityksen ongelmien ytimen tiiviisti saksalainen johtava konservatiivinen lehti Frankfurter Allgemeine Zeitung (FAZ) pääkirjoituksessaan 7.4.2024 seuraavasti: ”Jotkut eivät halua leikkauksia sosiaalipalveluihin, toiset eivät halua leikkauksia ilmastonsuojeluun tai investointeihin infrastruktuuriin: kaivinkoneiden pitäisi jatkaa panssarivaunujen sijaan.”

Saksan auto- ja terästeollisuus on massiivisten joukkoirtisanomisten edessä.⁸ Tähän kriisiin Saksassa etsitään helpotusta asevarusteluteollisuuden kasvattamisesta⁹. Siinä valtio voi vapaasti subventoida tulevaa tuotantoa. Naton huippukokouksessa tehdyn kahden prosentin tavoitteeseen sitoutumisen ansiosta valtiolta on luvassa luotettavaa ja kattavaa rahoitusta, jotta aseteollisuuden yrityksille voidaan taata ”toimitusvarmuus”. Lisäksi niille on luvassa paremmat mahdollisuudet saada lainoja ja pääomamarkkinapohjaista rahoitusta. Mutta tämä ei riitä, vaan aseteollisuus on esittänyt vaatimuksen tavoitteeksi asetuotannon ”viherpesusta” sen sijaan, että se nähtäisiin ilmastokriisin keskeisenä tekijänä.

Asevarustelun viherpesu meneillään

Ursula von der Leyenin johtama EU:n komissio suunnittelee jo tämän mahdollisen esteen poistamista julistamalla asevarustelun ekologisesti ”kestäväksi”. Perusteluna on se, että Euroopan puolustaminen ”Venäjää ja muita voimia vastaan” edellyttää yhteensä vähintään 500 miljardin euron lisäsatsausta aseteollisuuteen kymmenen vuoden aikana. Jotta nämä jättimäiset lisäinvestoinnit olisivat mahdollisia, Bryssel haluaa muun muassa luokitella puolustustarvikkeet ekologisesti kestäviksi (nachhaltig), kuten maaliskuussa julkaistussa EU:n puolustusteollisuuden strategiassa (EDIS) esitetään. Siinä todetaan, että ”puolustusteollisuus varmistaa entistä vihreästi kestävämmän toiminnan (Nachhaltigkeit¹⁰), koska se edistää joustavuutta, turvallisuutta ja rauhaa”¹¹. Näin ei pelkästään kiilloteta asevalmistajien imagoa, vaan panssarivaunujen, ohjusten tai jopa ydinaseiden valmistajat voivat tulevaisuudessa piiloutua ”kestäviin” osakepaketteihin ja rahastoihin ilman, että sijoittajat huomaavat sitä.

BSW:n (Bündnis Sahra Wagenknecht) europarlamentaarikko Fabio De Masi kysyi EU:n komissiolta, miten se perustelee suunnitelmansa – erityisesti kun otetaan huomioon, että puolustustarvikkeiden tuotanto ja niiden käyttö aiheuttaa huomattavia määriä kasvihuonekaasupäästöjä. Kysymys liittyy EU:n pyrkimykseen edistää siirtymistä ”vihreään talouteen” ja toisaalta vahvistaa Euroopan puolustusalan joustavuutta ja kustannustehokkuutta. Komissio tukee strategiansa mukaan aseteollisuuden ”pyrkimyksiä parantaa kestävyyttä, vähentää hiilidioksidipäästöjä ja lisätä resurssien käytön kiertoa”. Esimerkiksi Euroopan puolustusrahastolle on määritelty erityinen luokka ”energiakestävyys ja ekologinen siirtymä”. De Masille antamassaan vastauksessa komissio vahvistaa, että ”puolustusteollisuuden rahoituksen saatavuuden parantaminen” on ”ensisijainen tavoite”.

De Masi toteaa Berliner Zeitungille, että EU:n tarkoitus luokitella asevarustelu kestäväksi (nachhaltig), osoittaa, ”että sotateollisuuskompleksi pitää Eurooppaa tiukasti otteessaan”. Hänen mukaansa Ursula von der Leyenin Green New Deal on ennen kaikkea sopimus lobbaajille, jotka haluavat taksonomian avulla vihertää likaisinta liiketoimintaa, sotaa. ”Tästä tunnistaa hulluuden: mikään ei ole niin haitallista ilmastolle kuin sota ja tuhoaminen, mutta pääasia on, että tankki säästää polttoainetta tai ohjukset valmistetaan ilmastotehokkaammin”, De Masi sanoi.¹²

Aseteollisuus lobbaa menestyksellä

EU:n suunnitelmien taustalla on aseteollisuuden kahden viime vuoden aikana toteuttaman lobbauskampanjan tulos, kuten kansalaisjärjestö Lobbycontrolin ja Taz-lehden lokakuussa tekemä tutkimus osoittaa.¹³ Teollisuus väittää, että investoinnit asevarusteluun ja puolustukseen turvaavat rauhan ja mahdollistavat siten kestävän kehityksen. Tazin ja Lobbycontrolin mukaan tämä väite on päässyt ainakin kahteen EU:n komission tärkeimpään strategia-asiakirjaan, myös edellä mainittuun EDIS-asiakirjaan. Siinä käytetään muotoiluja, jotka vastaavat sanasta sanaan erään aseteollisuuden lobbausjärjestön lausuntoja.

Se, että tietyt aseteollisuuden toiminnot eivät vielä sisälly EU:n ympäristötaksonomiaan, ei vaikuta puolustusteollisuuden ”ympäristösuorituskykyyn”, eikä sillä pitäisi siksi olla vaikutusta sen rahoituksen saantiin, EDIS-asiakirjassa jatketaan. Puolustusala pyrkii siis jo nyt tämän näkemyksen mukaan ympäristön kannalta kestävään kehitykseen. Vaatimuksena on, että nämä ponnistelut on tehtävä näkyviksi, jotta ne edistävät asevarustelun ”yleistä yhteiskunnallista hyväksyntää”. EDIS-asiakirjassa suositellaan ”puolustusvalmiuden kulttuurin luomista Eurooppaan”.

EU on käytännössä tekemässä aseteollisuuden toiminnasta nimellisesti ”vihreää” ja ”ekologista” lisätäkseen sen kannatusta kansalaisten piirissä. Tämä on ilmastotoimien täydellistä pervertoitumista ja on osoitus EU-eliitin täydellisestä ymmärtämättömyydestä ilmastokriisin haasteiden suhteen. Samalla se on ilmaus aikakauden poliittisesta mielettömyydestä.