Suomi on täynnä jokakesäisiä kulttuuriririentoja, tapahtumia ja festivaaleja, mutta harvapa on kuullut mitään Parafest-nimisestä kulttuurifestivaalista. Silti paikallisesti maineikas ja tärkeä Joensuun Parafest (13.–17.8.2025) on toiminut kaupungissa jo 15 vuoden ajan. Tämä vammaistaiteeseen ja kulttuuriin keskittyvä festivaali on kasvanut pienellä budjetilla ja paljolti vapaaehtoisvoimin näkyväksi tapahtumaksi. Ennen pandemiaa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan se oli myös erittäin kansainvälinen festivaali, jonne tuli vammaistaiteilijoita Englantia ja Venäjää myöten.
Olin itsekin mukana jonkun vuoden Parafestia ”kansainvälistämässä” 2010-luvulla kun Venäjän Karjalan eli Joensuun ja Petroskoin kanssa viriteltiin yhteistyötä. Petroskoissakin järjestettiin tuolloin oma pieni vammaistapahtuma, jolla toivottiin olevan vaikutusta myös päättäjiin, esimerkiksi pyörätuolissa elämänsä viettävien ja muuten lähes liikuntakyvyttömien kansalaisten esteettömään liikkumiseen kaupungilla. Toivottavasti tämä hiipunut kahden Karjalan yhteistyö joskus saa vielä jatkoa.
Tänä vuonna festivaali avattiin Joensuun torilavalla sen päävetäjän Arto Pippurin ja kaupunginjohtaja Jere Penttilän saatesanoin:
”Kulttuuri kuuluu kaikille. Parafest tuo vammaistaiteen, taiteilijat ja monipuolisen yleisön kaikille näkyväksi. Keskeisin ajatus Joensuun Parafestyhdistys ry:n toiminnassa on yhdenvertaisuus, joka on kirjattu myös Suomen perustuslakiin.”
Niinpä niin, ketään ei saisi syrjiä sen paremmin etnisen tai kansallisen syntyperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Avajaisten esiintyjistä jäivät mieleen erityisesti Cool Gangsters -pyörätuolitanssiryhmä, Juha Kärki duo, kuuro taikuri Mikk, Tanssivat klovnit ja Herkkuräbäri-muusikot hurjine sanoituksineen.
[Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.]
Monipuolista vammaistaidetta
Vammaistaide ei ole tänään mikään kuriositeetti, vaan Joensuun festivaalin yleisömäärä ja esitysten taso on kasvanut vuosi vuodelta. Alusta asti mukana on ollut musiikkia, tanssia, taidetta, elokuvaa ja eri järjestöjen esittelyä, viime vuosina myös kirjallisuusklubi. Tänä vuonna Joensuun yliopistolla ja pääkirjastossa esiintyivät vuoden 2024 tietokirjallisuuden Finlandia-voittajat Riikka Leinonen ja Sofia Tawast. Suuri valhe vammaisuudesta –teos on ollut menestys, eikä ihme, sillä kaksikolla on myös omakohtaista kokemusta vammaisuudesta. Leinonen on CP-vammainen kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, Tawast puolestaan freelance-toimittaja ja vammaisen lapsen äiti. He pystyivät sekä kirjassa että Joensuun klubilla valottamaan ja kertomaan avoimesti sellaisesta arjesta, syrjinnästä ja seksuaalisuudestakin, mistä harvalla on aitoa tietoa, näkemystä ja mielipide.
Parafest-teltan lisäksi myös taidekeskus Ahjo on ollut vuosittain mukana festivaalilla. Nyt esillä oli (30.7. – 17.8.) Valtteri Kleemolan valokuvanäyttely, missä vammaistaiteilija rinnastaa riemastuttavasti kasvokuvansa monen ”julkkistaiteilijan” naaman raameihin. Maima Tanin taas toi Ahjossa esiin, hauskoilla koristepuvuillaan ja videollaan, toisenlaista nais- ja muotikuvastoa. Parafest-teltassa esiintyivät torstaina 14.8. riemukas festivaaliveteraani eli Kamala sotku-bändi, tanssija Elsa Laakkonen ja ilta päättyi Villiklubin hurjaan discomusaan, missä asialla olivat Konttoristi Gee ja DJ Miki.
”Yhdessä olemme arvokkaita”
Perjantai 15.8. alkoi yllätysohjelmalla kun teltalla vietettiin puolelta päivin Valtakunnallista kehitysvammaisten kirkkopäivää ja pidettiin aito messu. Siinä liturgina toimi Minna Snellman, kanttorina Tiina Korhonen ja suntiona Kirsi Nilmanen. Messuun kuului myös kulkue ja Kuopion piispankin tervehdys. Päivän tunnus kuului: Yhdessä olemme arvokkaita. Se näkyi käytännössä siinä, että vuosi vuodelta kasvava yleisö muodostuu niin itse vammaisista, heidän avustajistaan, vammaistaiteilijoista, vammaisten omaisista ja monista kymmenistä ellei sadoista tavallisen yleisön edustajista. Oma kiinnostukseni Parafest-toimintaan liittyy perhehistoriaani: velipoikani Pertti Antero Stranius (1954-1974) istui perinnölliseen lihasrappeutumaan sairastuttuaan suurimman osan lyhyestä elämästään pyörätuolissa. Pertti sai hyvää hoitoa vanhemmiltani, hänellä oli paljon ystäviä ja hän vietti elämänsä kotihoidossa (mistä tuohon aikaan ei saanut juuri minkäänlaista korvausta) käyden kotoa käsin myös peruskoulun.
Perjantaina 15.8. saavutettiin illan koittaessa sitten myös 2025-festivaalin yleisöennätys, kun lavalle nousivat Arja Koriseva, Resonaari-group, eri vammaisryhmiä edustava ammattiorkesteri – ja lopulta myös Joensuun ja kulttuurikuppila Sointulan ikioma pianotaituri Kemal Achourbekov. Koko yleisö ei telttaan mahtunutkaan, mutta siellä koettiin vielä herkkä hetki kun laulusolisti Koriseva kiitti vuolaasti tapahtumaa ja sen vetäjiä sekä esitti lopuksi kantaa ottavan kappaleensa Leipää, lempee, lämpöö. Paikalle kannatti silti jäädä senkin jälkeen, sillä Free Electric blues band päätti illan soittamalla sähköistä, ikiomaa bluesia Eric Claptonin ja Jimi Hendrixin hengessä. Sanoitukset olivat rankkoja ja Suomen nykyhallituskin sai kuulla kunniansa. Samalla tuli todistetuksi sekin, että porukan sokea kitaristi osasi hommansa siinä missä muutkin!
P.S. Joensuun Parafest linkittyi ja näkyi selvästi myös Joensuun Taiteiden yössä perjantaina 15.8. Yön ohjelmistoon kuului muuten upea musiikkiesitys Konservatoriolla. Viulisti Runa Kimura ja pianisti Janne Mertanen esiintyivät duona, ja tilaisuus alkoi upeasti Hiroshimassa syntyneen viulisti Kimuran puheenvuorolla. Hän muistutti ydinsodan vaaroista ja kertoi siitä, kuinka atomipommi vaikutti hänen esi-isiensä elämään 80 vuotta sitten…
