Kokoomukseen puoluehallitus on nyt innostunut kulttuuripolitiikasta. Se haluaisi hymnin Sibeliuksen Finlandiasta kansallislauluksemme Paciuksen Maamme-laulun sijaan. Ajatus ei ole mitenkään uusi eikä edes ihmeellinen, koska aika monen mielestä Finlandia-hymni on parempi sävellys kuin Maamme-laulu. Ehdotuksen tekee kuitenkin mielenkiintoiseksi se, että samaan aikaan kokoomus esittää myös, että Suomen pitäisi lähivuosina hakea Pohjois-Atlantin liiton jäsenyyttä. Kun samaan aikaan käydään lisäksi neuvotteluja Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisestä vapaakauppasopimuksesta, niin mitä ihmettä siellä kokoomuksessa oikein kursaillaan? Vaihdetaan saman tien kansallislauluksi Hiski Salomaan Lännen lokari.
Miksei kokoomus ehdota kansallislauluksemme ennemmin Oodia ilolle Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta? Kokoomushan on aina halunnut eturintamassa kaikkiin mahdollisiin läntisiin liittoutumiin ja kunhan eurokriisin ja kansainvaellusten ongelmia saadaan vähän lievitettyä, niin EU:n liittovaltiokehityksessä Maamme-laulu ja Finlandia-hymni saattavat jäädä maakuntalaulujen asemaan. Oodi ilolle voisi olla helpommin myös maahanmuuttajien omaksuttavissa.
Jotenkin tuntuu, että Finlandia-projekti olisi luontevampi perussuomalaisten kuin kokoomuslaisten kannattamaksi. Ruotsalaisessa kansanpuolueessa todettaisiin varmaankin, että ”tycke och smak är olika”, mutta tuskin suostuttaisiin vaihtamaan Runebergin tekstiä Koskenniemen sanoitukseen. Voin kuvitella RKP:n kannattajia laulamassa Koskenniemen tekstiä ruotsiksi käännettynä… Sibelius itse suhtautui aika nuivasti Finlandian laulamiseen, mutta suostui ajatukseen, kun ei sitä estämäänkään pystynyt.
Mutta entä jos Finlandia-hymnistä tosiaan tulisi virallinen kansallislaulumme? Unohtuisiko Maamme-laulu vähitellen kokonaan pois vai kulkisiko se itsenäisyysjuhlissa mukana, kuten nyt Finlandia? Haluaisimmeko irrottaa kansallislaulustamme siihen liittyvät menneisyyden muistot? Kuinka olympiavoittoja, jääkiekon maailmanmestaruuksia ja Matti Nykäsen kisavoittoja on juhlittu Maamme-laulun kanssa? Kuinka tärkeä se oli Juice Leskiselle? Mitäköhän virolaiset ajattelisivat moisesta vaihdosta? Tuntuisiko heistä, että heiltä on kiskaistu matto jalkojen alta? Finlandia Biafran kansallislauluna oli sen verran lyhytaikainen ja outo kuriositeetti, että sitä me tuskin jatkuvasti muistelisimme kansallislaulun soidessa.
Miten konsertissa pitäisi käyttäytyä, jos orkesterin ohjelmistossa olisi Finlandia? Pitäisikö yleisön nousta seisomaan heti ensimmäisistä tahdeista lähtien vai vasta, kun hymni alkaa, jolloin kesken kappaleen tulisi aika paljon ylimääräistä melua? Ja sitten takaisin istumaan, kun hymni loppuu vai vasta koko kappaleen lopuksi? Vai noustaisiinko seisomaan vain, jos konsertissa olisi hymnistä laulettu versio? Tulisiko teoksen ulkomaisiin konserttiesityksiin mukaan kulloisestakin maailmanpoliittisesta tilanteesta riippuvia ulkopoliittisia tulkintoja?
Jos kansallislaulun vaihtamisesta todella ruvetaan suorastaan lakia säätämään, niin pitäisikö asiasta järjestää kansanäänestys, vai riittäisikö, että eduskunta päättäisi asiasta yksinkertaisella enemmistöllä? Ehkä kokoomus ei innostu kansanäänestyksestä, kun eivät sen puoluejohtajaehdokkaat kaipaa kansanäänestystä edes Nato-jäsenyydestäkään. Vaadittaisiinko tällaisessa asiassa puolueiden sisällä puoluekuria mahdollisen eduskuntaäänestyksen varalta, vai jätettäisiinkö asia niin sanotuksi omantunnon kysymykseksi?
Ehkä nykyisin vallitsevan käytännön jatkaminen olisi sittenkin toimivin ratkaisu. Samalla perinteelle saataisiin lisää sitä perinteiden yhteydessä arvostettua pituutta. Finlandiaa on joka tapauksessa esitetty ja varmaan tullaan esittämään Maamme-laulun ohella kaikissa tulevissakin itsenäisyysjuhlissa niin kauan kuin niitä riittää.
