No nyt ei tarvitse välttämättä edes kuunnella Schönbergin Pierrot lunairea voidakseen ihmetellä kuuhulluutta. Tommi Nieminen raportoi 11.12.2016 Helsingin Sanomissa Slush-yritystapahtumaan tulleesta miljardööri Naveen Jainista, jonka yritys Moon Express aikoo ensi vuoden lopussa laukaista yksityisen raketin Kuuhun testaamaan ohjelmistoja ja tunnistamaan Kuun varantoja, joita olisi tulevaisuudessa tarkoitus tuoda Maahan. Kuusta haluttaisiin muun muassa platinaa ja helium 3:a, jota voitaisiin käyttää fuusioreaktoreissa – jos sellaisia onnistuttaisiin tekemään. Vuonna 2018 olisi tarkoitus aloittaa kaupalliset kuulennot, jolloin Kuuhun voitaisiin viedä vaikka tutkimuslaitteita tai vainajien tuhkaa. Elävien ihmisten turistilennot Jain aikoo aloittaa kymmenen, viidentoista vuoden päästä. Aika näyttää, kumpi on hullumpi, Jain vai Pierrot.
Pari vuotta sitten Osmo Vänskä totesi: ”Pitää uskaltaa ajatella suuria.” Tämä on kuitenkin Jainin viestiin verrattuna aika vaatimatonta: ”ajattele niin suuria, että muut ihmiset pitävät sinua ihan helvetin hulluna.” Näin hurja ajattelu ei kuitenkaan irtoa koska tahansa ihan vain lonkalta, vaan moiseen irroitteluun tarvitaan yleensä sopivaa mielentilaa, jonka toiset tavoittavat helpommin kuin toiset. Ei nyt kuitenkaan haeta inspiraatiota samoista lähteistä kuin hippikauden psykedeeliset muusikot, vaan katsotaan – ei kun kuunnellaan –, pääsisiköhän Jainin ajatusmaailmaan helpommin kiinni avaruusaiheisen klassisen musiikin avulla.
Edes Jain ei sentään haaveillut tarkastelevansa Kuutamoa Jupiterissa, kuten Raitio modernissa orkesteriteoksessaan, vaikka Marsiin matkustamista suunnitellaan jo ihan tosissaan. Voisikohan sopivan avaraa mielentilaa viritellä Holstin Planeettojen avulla? Ainakin Jain toimi Messuhallin Slush-tapahtumassa kuin Merkurius eli siivekäs sanansaattajana, jolla ei oman ilmoituksensa mukaan ollut muuta agendaa kuin että ihmiset unelmoisivat suuria.
Jain lähtee siitä, että kaikki vanhemmat haluavat lapsilleen paremman maailman. Varmaankin hän haluaisi olla kuin Planeettojen Jupiter, ilon tuoja. Ilon välttämätön ehto on joka tapauksessa rauha, jonka tuojana on Venus. Mutta mitenkäs sitä maailman paremmuutta oikein objektiivisesti mitataan? Ainakin yhdeksi mittariksi käy ihmisten keskimääräinen elinikä. Kyllähän Jain haluaisi poistaa maailmasta sairaudet eli olla kuin Saturnus, pitkän iän tuoja, mutta Euroopasta hän ei usko tätä varten saavansa rahoitusta, vaan luottaa ennemmin Piilaaksoon. Löytyyköhän edes sieltä kuitenkaan Uranuksen kaltaista taikuria, jota tarvittaisiin, kun taudit kuitenkin muuntuvat kaiken aikaa evoluution tuloksena?
On helppoa ajatella, että kunhan vain saa riittävästi materiaalista hyvää, niin sitten voidaan elää onnellista elämää. Ikävä kyllä materiaalinen hyvä on vasta onnellisen elämän välttämätön ehto, joka ei kutenkaan varmuudella takaa, että elämästä tulisi onnellista. Vaikka Jain haluaakin käyttää Kuuta turistibisnekseen, hän samalla haaveilee myös Kuun tarjoamasta materiaalisesta yltäkylläisyydestä. Vaikka kansainvälinen Ulkoavaruuden sopimus edellyttää, ettei mikään valtio voi miehittää tai vaatia hallintaansa Kuuta tai mitään muitakaan avaruuden kappaleita, arvokkaat luonnonvarat voivat saattaa kiusaukseen yllättäviä tahoja. Tai kuten Tao te chingin kolmannessa runossa todetaan: ”Ellei vaikeasti saatavia esineitä pidettäisi arvossa, kansa ei varastelisi.” Toivottavasti platina ja muut luonnonvarat eivät saa ihmisiä ajattelemaan Kuuta pelkästään suurien rahasummien lähteenä, koska silloin voi ihmisen mieliin ilmestyä Mars, sodan tuoja. Olisiko sittenkin syytä muistaa Saariahon Orionin ensimmäisen osan otsikkoa ”Memento mori”, vaikka Messiaen kaipaakin teoksessaan Kanjoneista tähtiin… jo ylösnousemusta. Ehkä kannattaisi muistella Sibeliuksen joululaulua Topeliuksen edelleenkin erittäin vaikeasti toteutettaviin sanoihin: ”En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan.”
