Itsenäisessä Suomessa on ollut kaksi erilaista yhteiskuntamallia: agraaris-teollinen yhteiskuntamalli (pienviljelijäprojekti) ja teollisuus- ja palveluyhteiskunnan malli (pohjoismainen hyvinvointimalli). 1990-luvulta alkaen pohjoismaisesta mallista on pienin mutta päättäväisin askelin edetty kohti markkinavetoisen liberaalin hyvinvointimallin ideaa.
Vuoden 1918 kansalaissodan tulos ei ratkaissut kuin yhden perusasian, sen kuka käyttää valtaa valtiossa. Työväki ja tilaton väestö oli uusinnettava uudessakin tilanteessa, luotava sille jonkinlaiset elämisen olosuhteet. Ratkaisu löytyi, ainakin osittain, torpparivapautuksesta ja asutustoiminnasta. Käytännössä Suomeen synnytettiin parin vuosikymmenen aikana itsenäinen pienviljelijöiden joukko. Torpparit, mäkitupalaiset ja loiset sidottiin oman peltotilkun ympärille. Tältä osin puhun pienviljelijäprojektista.
LUE KOKO KIRJOITUS KULTTUURIVIHKOJEN DIGILEHDESTÄ (hinta 5,50 e – vain kertamaksu yhdestä digilehdestä, ei jatkuvaa tilausta.)
