Uuskieli on todellisuutta
Elämme orwellilaisen uuskielen aikakautta. Myös suomalainen media ja journalismi sekä poliittinen viestintä alkavat sisältää yhä enemmän tahattomia paradokseja ja outoja ristiriitaisuuksia. Näin on erityisesti sodan ja rauhan kysymyksissä, ulkopolitiikassa ja mitä tulee ilmasto-ympäristöasioihin, kerskakulutukseen, liikuntaan, sananvapauteen ja katoavaan yksityisyyteenkin lisääntyvän valvonnan ”turvallistamisyhteiskunnassa”
Muutama miete uuskielestä ja militarismista
Yhä kasvava militarismi, asekauppa ja sodanlietsonta tarkoittavat monen poliitikonkin käyttämällä uuskielellä ”turvatakuita”, aina vain lisääntyvää ”turvallistamista”. Sota on “rauhaanpakottamista”, “terrorismin kitkemistä”. Jopa hyökkäyssota on yksinvaltaisten johtajien suulla pelkkää “erityisoperaatiota” ja ”isänmaallista maanpuolustustyötä”, niin idässä kuin lännessä.
Kaikkein järkyttävimmät tapahtumat on nähty niin Ukrainassa, Iranissa kuin Gazassa, missä kymmenien tuhansien siviilien, lasten ja naisten ilmasta ja maalta tapahtuva kansanmurha on saavuttanut käsittämättömän asteen! Silti kansanmurha nähdään Israelin käymänä ”puolustussotana”. Myös USA on luonut uuden kriisipesäkkeen Lähi-idässä aloittamalla hyökkäyksen Iraniin – aivan kuin tuo maa uhkaisi USA:n maailmanvaltaa? Piskuisen Suomenkin isottelu, Nato-militarismin ihannointi ja kärjistävä yksipuolinen sankariuutisointi, vihollis- ja uhkakuvat sekä varsinkin asekaupat nähdään uuskielellä rauhan turvaamisena ja rakentamisena, ”maamme turvatakuina”. En ihmettele, jos iso itäinen naapurikin hermostuu.
Unohtuu, että jokaikinen sota päättyy ennemmin tai myöhemmin rauhaan ja siinä sivussa sotilasliitot hajoavat ja rakentuvat aina uudelleen, viholliskuvien vaihtuessa, pienten ja heikkojen maiden pyllistellessä tai nuoleskellessa suuntaan jos toiseen. Aito diplomatia, puolueettomana pysyminen sekä neuvotteleminen ja kompromissien teko on aivan muuta kuin hyökkäilevä rasistinen uhma ja militarismi. Se jos mikä on lisääntynyt aivan hurjasti kaikkialla, kun ihmiskunta kulkee kohti ydintuhoa ja media puhuu hurskaasti rauhanturvaamisesta!?
Suomen poliittinen ilmapiiri lähenee 1930-luvun ”ryssävihaista” Lapuanliikkeen aikakautta. Poliittinen nuoleskelu länteen on entistä vaarallisempaa, mutta siitä vaietaan. Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Markku Kangaspuro kirjoittaa Rauhanpuolustaja-lehdessä aivan äskettäin sen, mistä Suomen Nato- ja USA-politiikassa on oikeasti kysymys: ”DCA-sopimuksella ja yksipuolisella riippuvuudella yhdysvaltalaisesta aseteknologiasta Suomi asemoituu käytännössä sen sotilaalliseksi tukijaksi. Tämä vie Suomen osapuoleksi suurvaltojen, idän ja lännen välistä sotilaallista ja poliittista vastakkainasettelua.” Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomen rooli maailmanpolitiikassa oli aivan toinen ja diplomaattisia aloitteitamme arvostettiin!
Luonnonsuojelu vs. ympäristötuho
Luonnon-, ilmaston- ja ympäristönsuojelu on päivän sana ja kaikessa mediassa koko ajan myönteisesti esillä. Tosiasiassa se tarkoittaa nykyisin markkinavetoista “anekauppaa”, joka naamioidaan hurskastellen ilmastoa suojelevaksi “päästökaupaksi”, eliitin ja markkinatalouden porskuttaessa ja pestessä kasvojaan kaikenkattavalla “viherpesulla” ja luontoystävällisellä “green”-mainonnalla. Kohtuus on kunniassa vain sanoissa, oma pieni hiilijalanjälki vasta jokamiehen jos naisenkin hurskas tavoite. Uusi uljas maailma on mediamaailman optimisteilla miltei nurkan takana, vaikka markkinaeliitti ja valtiovalta toimivat itse egoistisesti ja täysin ristiriitaisesti suhteessa tavoitteisiin. Lennellään ja tuhlataan, saastutetaan ja maksetaan anekaupalla, hyvillä aikomuksilla.
Ristiriitaviestintä toimii Suomessakin, sillä talouskasvu on päivän sana! Näin saadaan lupa kaikenlaisen kerskakulutuksen ja luonnonvarojen tuhlaamisen lisäämiseen. Enemmän sähköautoja, ”puhdasta liikennettä” – ja silti rakennetaan betonilähiöitä ja lisätään asfalttipinta-alaa. Puhutaan vihreän kasvun politiikasta ja hyvällä omallatunnolla voidaan tuottaa lisää turhakkeita ja lennellä mantereelta toiselle eliitin joutavanpäiväisiin kokouksiin, voivotella bensan hintaa ja yksityisautoilla ruuhkaisissa suurkaupungeissa. Ei riitä, että muoviroska tuhoaa valtameret eikä se, että sademetsien ohella hakataan viimeiset puistotkin kaupungeista: lisää asfalttia ja parkkipaikkoja pitää saada. Eliitti liiikkuu vapaasti, mutta rautaesirippua ja esteitä rakennetaankin samaan aikaan huono-osaisille ilmastopakolaisille, Euroopan ulkopuolisille.
Hyvä esimerkki on virallinen info ja tiedottaminen kasvisten ja vegaaniruuan luontoystävällisyydestä ja kotimaisen lähiruuan terveellisyydestä. Silti koko elintarviketeollisuuden mainonta on aivan muuta. Melkoinen ristiriita on jo siinä, että supermarkettien hyllyt pursuavat metrikaupalla karkkimaailmaa ja satoja sokerilimulaatuja sekä yhtä monia napostelu- & sipsihiutalepakkauksia. Kaikenlainen mainonta keskittyy roskaruokaan ja pikaruuan valmistamisen helppouteen ja ihanuuteen. Luontoa tuhoavien kauppaketjujen omistamia kertakäyttöastioilla ympäristöä pilaavia pika-roskaruokaloita mainostetaan kaikkialla; niitä nousee kuin sieniä sateella, koska ”kysyntä määrää” ja nuoriso haluaa. Entä kuka nuorta manipuloi, kuka määrää kysynnästä?
Liikunta vs. liikkumattomuus
Liikuntaa ja sen tärkeyttä erityisesti lasten ja nuorten osalta korostetaan jatkuvasti. Tosiasiassa koulujen liikuntatunteja on vähennetty jo vuosikymmeniä, kaikenlaisen liikkumattomuuden suosimista lisätty. Nuorten harrastukset ovat nykyisin rajoittumassa istumiseen näyttöruudun, pelien ja äly (ttömien) laitteiden ääressä.
Liikunta on eriytetty muutenkin vain keskiluokkaisten ja sitä rikkaampien perheiden jälkikasvun maksullisiksi harrastuksiksi – ja vanhemman väen penkkiurheiluksi. Pitää olla halli tai temppurata ja ehdottomasti yksityisauto, jotta voi “liikkua” harrastuksiin ja/tai kuljettaa jälkikasvun jättikassit merkkivaatteita ja välineitä halleille ja kentille. Maksullisen suorituksen jälkeen seuraa lepo: roskaviihde. Se on tyhjäntoimittamisen suosimista, roskaruuan napostelua, mikä tarkoittaa nuorison tosiasiallista lihomista, liikkumattomuutta istumalla illat pitkät ruudun ja mainosmarkkinoiden ääressä.
Malliesimerkki ristiriitaisesta liikuntaviestinnästä ovat sähkö(potku?)laudat: niitä mainostetaan jopa “liikunnan” välineinä kaupunkimaisemiin. Itse asiassa tulos on juuri päinvastainen, nuorten täydellinen vapaaehtoinen liikkumattomuus (laudan päällä seisten). Sähkölautojen yksityiset kv-markkinat, maksullisuus, kaupallistaminen, liikenteen vaarantaminen ja onnettomuudet ovat koko Suomessakin iso nuoria ja kaikkia jalan ja polkupyörällä liikkuvia koskettava ongelma, mutta liikkumattomuutta suosiva kaksoisviestintä toimii! Vasta kun onnettomuudet ovat alkaneet vaatia kuolonuhreja, pieniä rajoituksia aletaan suunnitella!?
Koulutus vs. säästöt
Opetuksen, koulutuksen ja varhaiskasvatuksen tärkeys on itsestäänselvyys puolueissa ja mediassa. Sitä on korostettu vuosikausia ja varsinkin eduskuntavaaleissa (“ei ainakaan koulutuksesta ja opetuksesta leikata!”). Nyt kun Pisa-tutkimuksetkin ovat lopulta osoittaneet sen, että nuorisomme ei ole enää millään mittareilla maailman huippua, sen olisi pitänyt tarkoittaa jo ajat sitten sitä, että opettajien ammattitaitoon ja koulumaailmasta tulleisiin hälytyssignaaleihin olisi vastattu. Ei, päinvastoin, opettajien lakko-oikeuttakin on yritetty rajoittaa.
Jälleen sanojen ja tekojen ristiriita on ällistyttävä: kouluista on jo vuosikaudet tuhottu aito perusopetus vetoamalla alaikäisten “itseohjautuvuuteen” ja siinä sivussa heitetty pesuveden mukana ex-peruskoulun hyvät puitteet ja puolet sekä aidosti kasvattava kurinpito. Oppilaista suuri osa ei osaa enää lukea eikä varsinkaan kirjoittaa järkeviä lauseita, ei edes yläasteella. Kouluissa on saanut mekkaloida vapaasti ylisuurissa ryhmissä, opettajilta on viety vaikutuskeinot eikä resursseja uusiin, edes välttämättömien koulukuraattorien, psykologien ja avustajien virkoihin ei ole saatu. Vain katteettomia lupauksia.
Myös ns. tekoäly tekee tuloaan niin kasvatukseen, kouluihin kuin yliopistoihinkin. Aivan älyvapaasti koulutunneilla on saanut pitkään käyttää älylaitteita ja kännykkää, mikä tarkoittaa opetuksen laadun, kasvattavan kurin ja tehokkaan tiedonvälityksen eli varsinaisten tehtävien alasajoa ja opettajien ammattikunnan ja -taidon nollaamista kasvattajina. No, vanhemmista ei enää työkiireiden ja/tai työttömyyden keskellä ole kasvattajiksi muutenkaan, sillä heillä on omat ongelmansa ja älyvempaimensa eikä mitään älytöntä laitetta voi tietenkään koulukäytössä kieltää. Johan siitä isät ja äiditkin hermostuisivat, kun monet kommunikoivat muutenkin lastensa kanssa vain ja ainoastaan ruutuajalla ja viestittämällä!
Makea sana: sananvapaus
Kuten vapauskin, sananvapaus on makea sana teoriassa. Käytännössä aitoa sananvapautta ja vastavirran toisinajattelevia intelligenttejä ei ole Suomen keskittyneessä valtamediassa. HS – Suomen Pravdassa toimii pääosin yksituumainen pölömystö eliittiä mielistellen eikä yliopistojen kampuksillakaan ole nähty vuosikausiin enää kriittistä ajattelua, ei ainakaan ääneen ajattelua, talouselämän ja jatkuvan kasvun ideoiden ja kaupallisuuden tunkeutuessa yhä selvemmin tutkimukseenkin. Jos joku on toista mieltä, hänet vaietaan kuoliaaksi.
Muunlainen kansalaismiete ja populismimedia näkyvät huutoina ja huitaisuina somessa, koska yhteiskunnallisesti merkittävät vaikuttajalehdet eri puolilla Suomea ovat kuolleet ja kriittiset televisio-ohjelmat harvoja dokumentteja lukuun ottamatta poikkeuksia. Juuri ulkopolitiikassa militaristinen Nato-kampanjointi ja viholliskuvia levittävä ”turvallistamis”-politiikka on koko ajan esillä. Surkuhupaisa esimerkki on se, että Suomessa jopa soiden entisöintiä perustellaan maanpuolustuksella ja turvallisuuskysymyksillä!?
Kun virkamiehet ja kansanedustajatkin kulkevat juorulehdet kainalossa tai katse kiinni älylaitteessa vilahtelevassa kuvastossa, ollaan aika kaltevalla mediapinnalla. Keskeiset sotauutiset, ihmisoikeuskysymykset, ”
Sananvapaus siis tarkoitaa uuskielellä tosiasiassa sitä, että kaikki Suomen Pravdan ja ns. keltaisen lehdistön ja tv-kanavien uutisvyöryn yksipuolinen ja some-hölynpöly on samaa kuin “vapaus & totuus” – ja sitä että emme halua tai enää osaakaan etsiä muuta infoa mistään muualta. Kielitaitokin sakkaa: osaamme enää välttävää suomea ja kehnoa englantia. Muita kieliä opetetaan enää hyvin rajoitetusti, joten vaihtoehtoisen kansainvälisen median ”toisinajattelu” ei tavoita enää suomalaisiakaan.
Yksityisyys ja valvonta: lisääntyykö turvallisuus?
”Avoimuutta” ja julkisuutta lienee sekin, että annamme kaikki henkilökohtaiset tietomme auliisti kansainvälisten kaupustelu-
Valvonta alkaa olla tekoälyn aikakaudella täydellisesti orwellimaisen totaalista ja datan kerääminen tavan kansalaisista eräs riiston ja manipuloinnin keskeisiä tavoitteita. Siinäkö turvallisen yhteiskuntaelämämme koko todellisuus? Kaiken lisäksi hymyilemme iloisesti kun näemme naamamme valvontakamerassa (?!). Tervetuloa vapaan maailman turvalliseen ja kaikille avoimeen Orwell-yhteisöön!
Eläköön Uuskieli, Uusi uljas maailma!
Pentti Stranius, Joensuu
Susirajan virallinen Öisinajattelija
