Kulttuurivihkot 1/2026, pääkirjoitus
VENÄJÄN LAAJAMITTAINEN HYÖKKÄYS Ukrainaan 2022 ja Israelin sotatoimet Gazassa ovat nostaneet kansanmurhan kansainväliseen poliittiseen keskusteluun. Tuodaksemme aiheeseen uutta perspektiiviä päätimme Kulttuurivihkoissa nostaa termin oheen runouden ja tarkastella joukkotuhontaa taiteen näkökulmasta.
Millä tavalla runous on käsitellyt äärimmäistä kulttuuriin kohdistuvaa tuhoa? Esimerkiksi lukuisat toisen maailmansodan aikana kirjoitetut runot ovat dokumentteja, jotka säilyttävät jo kadonnutta. Tässä mielessä runous on kuin pankki, johon talletetaan rahan sijasta säilötään kulttuuria, historiaa sekä silminnäkijätodistuksia.
Sen lisäksi taide on rauhantyötä, jonka arvoa ei ole vielä julkisesti tunnustettu. Tuhosta nousee taidetta, koska sen pyrkimyksenä on ymmärtää. Se on myös mukana rakentamassa yhteiskuntaa ja keskeinen osa jälleenrakennustyötä. Tämä on nähtävissä, jos tarkastelee esimerkiksi kotimaisen runouden kukoistuskautta, joka ajoittui sodanjälkeisiin vuosiin.
Termin kansanmurha kehitti Raphael Lemkin vuonna 1944 ilmestyneessä teoksessaan, jossa hän käsitteli holokaustia ja armenialaisten kansanmurhaa. Hän myös suositteli sitä juridiseksi käsitteeksi.
Koska termi on verrattain nuori, on sen käyttö tilanteissa, joihin historiallinen etäisyys on suuri, juridisesti ja historiantutkimuksen näkökulmasta ongelmallinen. Eräs historioitsija totesi minulle jotain sen suuntaista, että kaukaisessa menneisyydessä lähes kaikki sodat olivat kansanmurhia. Se oli sodan luonne.
Päätimme kuitenkin käsitellä teemaa mahdollisimman laajasti, minkä vuoksi teemapaketissa on myös artikkeli 1700-luvun isonvihan aikaisesta runoudesta. Joukkotuho on kuitenkin aina joukkotuho.
Kulttuurivihkojen teemaosio on ennätyksellisen laaja. Artikkeleiden, haastattelujen ja esseiden lisäksi paketti tarjoaa kotimaista laululyriikkaa aiheen ääreltä sekä armenialaista runoutta.
Armenialaisten kansanmurhaan viittaavat myös kannessa olevat unikot. Kukka on yleinen symboli useassa kulttuurissa, mutta armenialaisessa perinteessä erityisesti punaiset unikot symboloivat menetystä, verenvuodatusta ja kuolemaa.
***
KULTTUURIVIHKOISSA NÄHDÄÄN joitakin uudistuksia alkaneen vuoden aikana. Vuoden ensimmäisestä numerosta lähtien uutena vakipalstana aloittaa Jessi Jokelaisen poliittinen sarjakuva Vallan viivat, joka on löydettävissä lehden alkupuolelta.
Toinen on 50 vuotta sitten -palstan kanssa samalla sivulla aloittava Lehtien kermaa. Palstalla nostetaan esille tutustumisen arvoisia artikkeleita muista aikakauslehdistä. Kun pienlevikkisiltä kulttuurilehdiltä leikataan reilusti, vähintä mitä voi tehdä, on nostaa esille ja huomioida ansiokkaita ja hyviä tekstejä.
Suurempi muutos on kolumnistien vähittäinen vaihtuminen kuluvan vuoden mittaan. Tässä numerossa vakipalstansa aloittaa toimittaja ja tietokirjailija Ville Hänninen. Seuraavissa numeroissa lehden kolumnistit vaihtuvat yksitellen uusiin kirjoittajiin.
