Kulttuurivihkot 4-5/2025, pääkirjoitus
SUOMELLA ON UPEA historia eriarvoisuuden ja tuloerojen vähentämisessä. Paino sanalla historia, sillä sitä se ikävä kyllä nykyään on.
Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt merkittävästi Petteri Orpon pääministerikaudella. Hallituksen vuosien 2024–2025 sosiaaliturvaan tekemät leikkaukset ovat pudottaneet jopa 27 000* alaikäistä köyhyyteen. Arvio on siis tuplaantunut aiemmasta, joka oli sekin hälyttävät 13 000.
Köyhyysrajan alapuolella eläminen vaikuttaa lapseen ja nuoreen monin tavoin. Tiedetään, että köyhyys periytyy, minkä lisäksi se vaikuttaa ajatusmaailmaan ja tulevaisuudennäkymiin: viime vuonna Lapsen ääni 2024 -kyselyyn vastanneista 12–17-vuotiaista lapsista ja nuorista moni pohti, olisiko heillä varaa jatkaa opiskelua. Fokus ei siis enää ollut siinä, mitä he haluaisivat opiskella vai haluaisivatko ollenkaan, vaan siitä, olisiko heillä taloudellisia resursseja siihen.
Osa vastanneista kertoi tuntevansa häpeää ja kokevansa syyllisyyttä, sillä lapsi on perheessä suuri kuluerä. Toisin sanoen: lapsi ja nuori koki syyllisyyttä olemassaolostaan. On hankalaa kuvitella mitään traagisempaa kuin lapsi, joka tuntee näin.
Ja sitten ihmetellään, miksi nuoret aikuiset voivat huonosti. Syytetään nykykulttuuria, sosiaalista mediaa ja maahanmuuttajia.
ERIARVOISUUS HEIKENTÄÄ uskoa yhteiskuntaan ja päättäjiin, minkä lisäksi se ei vähennä vaan ennemmin lisää kustannuksia. Se myös lisää turvattomuutta, sillä eriarvoisuus heikentää yhteiskunnan kriisinkestävyyttä sekä yksilöllisellä että kollektiivisella tasolla.
Sitten pieni ajatusleikki. Jos saman arvopohjan jakava hallitus jatkaa, voi Suomessa olla 20 vuoden päästä samanlainen näkymä kuin köyhimmissä kolmannen maailman maissa ja muissa voimakkaasti taloudellisesti polarisoituneissa yhteiskunnissa:
Rikkaat asuvat korkeiden ja vartioitujen muurien rajaaman alueen sisäpuolella ökyomakotitaloissaan samalla, kun muu kansa asuu peltihökkeleissä muurien ulkopuolella. Rikkaat kulkevat vain panssarilasitetuissa autoissa muurien ulkopuolella, sillä muunlainen kulkeminen ei ole turvallista. Yhteiskunnassa on vain äärimmäisen köyhiä ja äärimmäisen rikkaita – ja paljon väkivaltaa.
”Ihmiskunta valitsee itse, minkä verran epätasa-arvoisuutta se haluaa”, toteaa Kalifornian Berkeleyn yliopiston taloustieteen professori Emmanuel Saez, joka on yksi maailman arvostetuimmista eriarvoisuustutkijoista. Lausahdus on niin osuva, että se pitäisi kirjoittaa eduskunnan istuntosalin seinälle.
Virke toimisi oivana muistutuksena siitä, että eduskunnan on pidettävä huolta kansalaisistaan harjoittamalla pitkäjänteistä ja kauaskatsoista politiikkaa. Tällä hetkellä Orpon ja Purran hallitus jakelee pikavoittoja kavereilleen meidän kaikkien turvallisuuden ja tulevaisuuden kustannuksella.
—
* Tuoreimman (24.9.) arvion mukaan lukumäärä on 31 000 lasta ja nuorta.
