Toive

Kuljet poikki torin, joukkojen. Kukaan ei kulje kevyesti. Kaikki kantavat jotakin, toivetta laskea taakka. Etsit yhtä, jonka kanssa luopua painosta. Kierrät ympyrää, huomaat, mutta ajatus yhdestä työntää eteenpäin. Kunnes yksinäinen käsine mytyssä kaivonkannella – ja muurilla keltainen huopahattu, kuin aavistus hänestä. Suljet sateenvarjosi. Kääntyisitkö takaisin? Unohtaisit yhden. Tiedätkö enää ketä etsit, kaikkien näiden ihmisten jälkeen, mitä etsit, hymyä jonka kadotit. Haluat kuulla sen, kaikkien kasvojen jälkeen.