Kulttuurivihkot 1/2011, pääkirjoitus
Suomen Akatemia on rahoittanut tutkimusta, jossa aiheena on vuonna 1987 syntyneet ja heidän elämänsä. He ovat yksi 1990-luvun lamasukupolvista. Heidän varhaislapsuutensa aikana monien vanhempien talous romahti.
Taloudellinen ahdinko näkyy lapsen elämässä monilla tavoin. Ilmeisimmät ongelmat, kuten perustoimeentulo, saattavat lopulta jäädä sosiaalisen eriarvoistumisen varjoon. Köyhyys aiheuttaa vanhemmille ongelmia, ja vanhempien ongelmat ovat lasten ongelmia. Kenekään lapsuus tuskin piristyy, jos työttömyys ajaa isän tai äidin deekikselle.
Akatemian tutkimuksen dramaattisimpiin tuloksiin lukeutuukin se, että vanhempien köyhyys vaikuttaa lapseen jo ennen syntymää. Köyhien lapset syntyvät kevyempinä kuin normaalituloisten ja rikkaiden lapset.
Tutkimuksen mukaan vuonna 1987 syntyneellä sukupolvella menee huonosti. Tutkituista joka kuudes oli ehtinyt 21 ikävuoteen mennessä suorittaa vasta peruskoulun. Noin joka viidettä on hoidettu mielenterveydellisten ongelmien takia. Siinä luvussa ovat mukana vain hoitoon päässeet, joten todellinen henkisten ongelmien määrä lienee suurempi.
Olen itse tutkittuja vanhempi. Olin juuri tulossa teini-ikään, kun 90-luvun lama iski. Lama vaikutti omaankin perhe-elämääni, mutta paljon enemmän se vaikutti joihinkin luokkatovereihini. Yhdeltä jäivät molemmat vanhemmat työttömiksi samalla kertaa. He olivat töissä samassa firmassa, ja kun firma meni nurin, meni myös perheen talous.
Muistan, että kiusasimme häntä siitä, että hänen vanhempansa olivat nyt köyhiä. Siinä näkyi hyvin, kuinka taloudellinen eriarvoisuus heijastuu myös lasten keskinäisiin sosiaalisiin suhteisiin. Meillä ei ollut kovin selkeää käsitystä siitä, mitä Suomen talouselämässä tapahtui, mutta arvelimme että työttömyys on jotenkin noloa. Lapsi ei tunnetusti tarvitse muuta kuin tekosyyn ruvetakseen sulkemaan tovereitaan porukasta ulos.
On kuitenkin virhe sanoa, että laman lapset kärsivät. Lama ei vaikuta kaikkiin tasapuolisesti. Taloudellisen taantuman ikävä realiteetti on, että lama on koko yhteiskunnan läpäisevä kokemus vain jollain epämääräisellä ja symbolisella tasolla. Todellisuudessa lama vaikuttaa vain niihin, joiden tulotaso todella laskee merkittävästi sen myötä. Työttömäksi jääneen lamakokemus on konkreettisempi kuin sen, joka istuu virassaan koko lamakauden läpi.
Taloudellisesti vakaissa perheissä kasvaneet lapset kärsivät lamasta vain välillisesti, ikätovereidensa kokemuksien kautta.
Akatemian tutkimuksen varsinainen tulos onkin siis, että köyhien lapset eivät voi hyvin. Laman aikana köyhien määrä lisääntyi, mutta köyhyyttä syntyy muutenkin. Monissa maissa tuloerojen kasvattaminen on johtanut siihen, että keskiluokka hiljalleen katoaa. Ennen hyvätuloiset ihmiset vajoavat osaksi köyhälistöä.
Talous voi kasvaa vaikka kuinka, mutta jos köyhyys samalla lisääntyy tuloerojen kasvun myötä, vaikutus lasten edellytyksiin on aivan sama, kuin jos meihin iskisi 90-luvun laman kaltainen talouskatastrofi.
Pahimmassa tapauksessa käy niin, että tuloeroja kasvattamalla kaikista tulevista sukupolvista tulee laman lapsia.
