SKP onnittelee 50-vuotiasta Kulttuurivihkoja

Suomen kommunistinen puolue onnittelee lämpimästi 50 vuotta täyttävää Kulttuurivihkot-lehteä.

Lehti syntyi yhteiskunnallisesti kiihkeänä aikana täyttämän aukkoa sen ajan kulttuurilehtien joukossa, tarjoamaan vasemmistolaisen vaihtoehdon ja foorumin poliittisesti aktiivisille kulttuurialan työntekijöille. Lehti löysi nopeasti lukijansa.

Mikä on hyökkäyssota?

Suomen media käyttää melkein aina termiä hyökkäyssota, kun se kuvailee Ukrainan sotaa. Siinä ei ole itseisarvoisesti mitään väärää: Venäjä hyökkäsi Ukrainan kimppuun. Sodassa on kuollut noin 9 000 siviiliä.1 Näistä kuolemista noin kolmannes on tapahtunut Venäjän hallitsemilla alueilla.

Venäjän tavoin Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin 2003 aiheuttaen joidenkin arvioiden mukaan miljoonan siviilin kuoleman. Mutta en koskaan lukenut lehdestä, että Yhdysvallat kävisi hyökkäyssotaa Irakissa.

Kriisitietoisuus ja kritiikin vaientaminen


Tapahtumat koronapandemian alkuvaiheista Ukrainan sotaan asti osoittavat keskustelun ja demokraattisen päätöksenteon heikkoudet akuutin kriisin uhatessa. Oppositiolle ja väittelylle ei jää aikaa, koska riskeihin on reagoitava heti. Tarvittaessa lakiakin voidaan tulkita mutkikkaasti ja suomettuneesti (vaikkapa Turkin suuntaan), mutta samanlainen toimintalogiikka Neuvostoliittoa kohtaan ei saa synninpäästöä, vaikka uhkaa voi pitää täsmälleen samana, kokonaisasetelma vain on ideologisesti eri tavoin painottunut. Koska päätöksiä ohjaava moraalilogiikka on jätetty tarkoituksellisen epäselväksi, sillä sellaista historiallista vaihetta ilmeisesti yhä elämme, valintoja ohjaa kunakin ajanhetkenä suoritetun pikaisen riskianalyysin epäsystemaattinen lopputulos.

Mukakritiikkiä

Mikko Lamberg arvioi Kulttuuritoimitus-verkkolehdessä Pentti Straniuksen kirjan Unohdettu valkokangas – Esseitä venäläisestä elokuvasta (Warelia 2022). Kirjan oman esittelytekstin mukaan Unohdettu valkokangas ”on esseekokoelma ja samalla Neuvostoliitto-nimisen maan elokuvataiteen viimeisiin vuosikymmeniin keskittyvä tietokirja. Teoksen keskeinen sisältö liittyy pääosin aikanaan sensuroitujen ja/tai hyllytettyjen ohjaajien henkilökuviin, haastatteluihin ja tuotantoon. Se kertoo Neuvostoliiton ajasta paljolti tuntemattoman elokuvallisen tarinan - valkokankaalta ja sen takaa."

Milloin voimakkaimpiin koronakaranteeneihin on ryhdyttävä Suomessakin?

Saksan liittokansleri Angela Merkel varoittaa koronaviruksen voivan tarttua 60–70 prosenttiin saksalaisista.

”Virus on nyt Euroopassa, se on täällä. Meidän pitää kaikkien ymmärtää se”, Merkel sanoi keskiviikkona Berliinissä. (Yle11.3.)

Myös Britannian hallituksen terveysneuvonantaja professori Chris Whitty varoitti torstaina väestöstä jopa 80 prosenttia voivan saada tartunnan. (HS13.3.) 

Valtava Naton sotaharjoitus Norjassa ja Suomessa 25.10. - 7.11.

Suomen saaristossa alkaa torstaina 11 Nato-maan ja yli 40 sota-aluksen Northern Coasts -merisotaharjoitus. Samana päivänä alkaa mittasuhteiltaan valtava 50 000 sotilaan, 250 hävittäjän, 10 000 sotilasajoneuvon, lentotukialuksen ja 64 sota-aluksen Trident Juncture -sotaharjoitus Norjassa ja Suomen Lapissa.

Keskustelu kesä- ja talviajasta – vastakkain hedonistit ja askeetit

On surullista, että keskustelua siitä, kumpi on parempi, kesä- vai talviaika, näyttää hallitsevan kaksi aivan toissisijaista kysymystä: ajatus siitä, että pimeät illat ovat muka parempia ihmisten unirytmin kannalta ja poliittinen kysymys siitä, kumpi olisi “parempi” aika; Brysselin aika vai Venäjän aika.

Kuka kutsui pahamaineisen USS Porter -ohjushävittäjän Helsinkiin?

Helsinkiin (18.–22. huhtikuuta) saapunut USS Porter on ollut monessa mukana. Viime vuonna alus oli ampumassa venäläisten käyttämälle lentotukikohdalle 59 Tomahawk-risteilyohjusta. Hyökkäys oli kosto kemiallisten aseiden käyttämisestä Syyriassa.

Venäjä on usein protestoinut Itä-Eurooppaan sijoitettavia Naton tutkia ja ohjuksia, joita voidaan käyttää ydinsodassa niin nopeaan hyökkäykseen, että Venäjälle jäisi vain muutama minuutti aikaa reagoida.

Katastrofaalinen renkimaasopimus

Presidentti Sauli Niinistö ja ulkopoliittinen ministerivaliokunta päättivät heinäkuussa 2014, että Suomi allekirjoittaa yhteisymmärryspöytäkirjan (MOU) Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton kanssa. Oman päätöksensä asiasta teki myös silloinen puolustusministeri Carl Haglund 22.8.2014.

Naton huippukokouksessa Walesissa 4.9.2014 pöytäkirjan allekirjoitti Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Komentajan takana allekirjoitusta seurasi presidentti Niinistö ja taustalla vilahti myös silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja. Luuliko Suomen ulkopoliittinen johto tällä allekirjoitustavalla pääsevänsä poliittisesta vastuusta asiassa?

Perjantain mielenilmaus ja valtamedian uutisointi chomskyläisestä näkökulmasta tarkasteluna

Noam Chomskyn mukaan länsimaissa lakkoja on opeteltu murskaamaan valtamedian avulla jo vuodesta 1937 lähtien:

"Ideana oli keksiä keinot miten kääntää yleinen mielipide lakkoilijoita vastaan: miten esittää lakkoilijat kansalle vahingollisina ja yleisestä edusta piittaamattomina häirikköinä. Yleinen etu koskee 'meitä', liikemiestä, työläistä, kotirouvaa. Siis kaikkia 'meitä'. 'Me' haluamme olla yhdessä ja 'meitä' yhdistävät sellaiset tekijät kuin harmonia, amerikkalaisuus ja yhteistyö. Toisaalla ovat nuo kauheat lakkoilijat, jotka aiheuttavat häiriöitä ja hankaluuksia – –  Viestin läpi saamiseksi ponnisteltiin valtavasti. Elämmehän loppujen lopuksi liiketalouteen perustuvassa yhteiskunnassa; liiketalous kontrolloi mediaa ja sillä on massiiviset resurssit käytettävissään. Viesti siis toimi erittäin tehokkaasti." (Noam Chomsky, Mediakontrolli, s. 23-24, Sammakko, 2003)

Terroria on monenlaista – suomalaistakin

Olisi korkea aika miettiä, mitä terrorismi, terrori ja terroriteko oikeasti tarkoittavat. Onko meillä ollut terroritekoja ennen Turun tapahtumia?

Suomessa ideologista ja väkivaltaista terroria harrasti viimeksi näkyvästi äärioikeisto, Vihtori Kosola ja Lapuan liikkeen miehet 1930-luvun alussa muiluttamalla, pahoinpitelemällä ja murhaamalla sosiaalidemokraattisia ja kommunistisia kansalaisaktivisteja.

Kun elämäntyö muuttaa maailman

Nykyiset median toimintaperiaatteet, pinnallistuva tiedonvälitys ja katsojaa sekoittavat päällekkäiset mekanismit, niin sanottu mixed agenda tai vain ylipäätänsä toisiaan kopioivat harvat lähteet, joihin ei suhtauduta kriittisesti, luovat yksinkertaistavaa kuvaa maailmasta. Sen lisäksi vielä vilpilliset rinnastukset yleistävät jo pureskeltua tietoa. Näin tapahtuu ennen kaikkea sellaisten alueiden ja kulttuurien kohdalla, jotka ovat kauempana tiedon kuluttajasta. Toisin sanoen etäisyys ja journalistisen tutkimuksen puute vaikeuttavat puolueetonta tiedonsaantia. Siksi kutsunkin jokaisen vapaan ajattelijan kyseenalaistamaan tietyin väliajoin omat näkemyksensä tutuiksi mieltämistään asioista tai ihmisistä. Siihen sopii mainioksi lähtölaukaukseksi nyt joukostamme poistuneen vallankumousjohtaja Fidel Alejandro Castro Ruzin (19262016) puheiden tietokannat: Castro Speech Data Base, Teksasin yliopiston sivuilla. Onneksi myös tutkimuskirjallisuutta, Castron oman valtavan verbaalisen ja kirjallisen tuotannon ohella, on paljon saatavilla.

Maahanmuuttajien ihmisoikeuksista, kotouttamisesta ja maahanmuuttopolitiikasta

Maahanmuuton voisi kuvitella olevan periaatteiltaan yksinkertaista. Humanitaarisin perustein myönnetyn turvapaikan tai oleskeluluvan voisi olettaa perustuvan yksinomaan suojelun tarpeessa olevan hakijan ihmisyyteen. Maahanmuuttajaa suojellaan hänen pysyvässä asuinmaassaan tapahtuvalta vainolta, kuolemanrangaistukselta, kidutukselta tai muulta ihmisarvoa tai ihmisoikeuksia loukkaavalta kohtelulta. Maahanmuuttajan koulutuksella, taloudellisella tuottavuudella tai muilla henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä suojelutarvetta arvioitaessa.

Onko kansakin myytävissä?

Suomea on kehuttu konehullujen ja kouluosaajien maaksi. Seuraavaksi Suomi on nousemassa maapallon tapetille ihmiskunnan suvaitsemattomimpana tuppukylänä.

Työnantajat sytyttivät luokkasodan!

Palvelualojen ammattiliiton 392 liittokokousedustajaa kokoontui linjaamaan liiton tavoitteet Helsingin Messukeskukseen tulevaksi neljäksi vuodeksi. PAM linjasi, ettemme suostu yhteiskuntasopimusneuvotteluihin. Neuvotteluja ei käydä kiristämällä, uhkailemalla ja pelottelemalla. Kokousedustajamme esittivät kokoukselle kannatetun päätösesityksen, jolla yhteiskuntasopimusneuvotteluista kieltäydyttiin. Rikkaat maksakoot aiheuttamansa talouskriisin, köyhien ja koko työväenluokan selkänahasta ei enää revitä senttiäkään. Hallitusohjelman toteutuessa rikkaat pääsevät vaurastumaan entisestään.

Onko sananvapaus pyhää?

Sanomattakin selvästi tuomittavat terrori-iskut eivät sinänsä saa minua innostumaan minkäänlaisesta keskustelusta, mutta kun sananvapaudesta pauhataan sen sisällöistä ja soveltamisesta piittaamatta, saa se keskustelynystyräni kiihottumaan. Ilman vastuullisuuden ja tasa-arvon ihanteita pelkällä sananvapauden käsitteellä ei tietenkään tee mitään. Kyse on samanlaisesta tyhjästä kuoresta, jota voidaan paradoksaalisesti käyttää kilpenä itseään vastaan, kuin demokratian käsite. Vai onko muka hyväksyttävää, kun enemmistö sortaa vähemmistöä demokratian pelisäännöillä? Miksi siis sananvapauden soveltaminen ilman vastuuta sanomisistaan on hyväksyttävä käytäntö?

Taide on valtaa

Ihmisjärki, tieto ja "tosi" pysyvät ikuisina arvoituksina. Ihmisjärjen ei ole viisasta soveltaa yksipuolisesti "tieto on valtaa"-periaatetta, koska ihmisen olemassaolo, ajattelu ja toiminta rakentuu valtaosin kuvittelun varaan. Myös sattuma ja asoiden vyöryminen sisältyvät elämään.

Taidekiista koskee ihmisenä olemisen perustaa

Soile Yli-Mäyryn taistelu taidemaalauksen rahallisesta korvaussummasta oikeusoppineiden avustuksella markkinaoikeudessa (demokratiassa kansaa edustavaa) julkista valtaa (sairaalan poliittinen hallitus) vastaan sekä taiteilija Eero Hiirosen äskettäin seinäjokilaisessa Ilkassa 23.12.2014 tekemä ehdotus "tyytyväisyystakuusta" ei häivytä nyt näkyvää ongelmaa. Ilkan pääkirjoitus "Taide kuuluu kaikille ja taiteen kuluttajasuoja voisi madaltaa rimaa" (27.12.2014) käsittelee samaa aihetta ja antaa lisää aihetta taiteen vapauden ja yhteiskunnallisen vallan suhteen arvioimiseen.

Rakentaminen systeemivallan pelinappulana

Semiotiikan perustaan liittyvä (vastakohtana käsityölle) käsite "taide" syntyi jo 1500-luvulla. Nykyajan "taide" ja "politiikka" ovat erottautuneet kuitenkin vasta valistuksen ajoista, 1700-luvulta lähtien, erillisiksi kokemuksen alueiksi.

Seinäjoen taulutaudin taustalla Keskustan valtariidat

Mistä kaikesta Seinäjoen tauluriidassa on kyse? Michel Foucault'n strukturalistinen valtateoria voi avata tässäkin esimerkissä silmät.

Tapausta voi lähestä ainakin kolmesta ei näkökulmasta käsin.

Taulu ja tauti Seinäjoen sairaalassa

Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 taide ja kulttuuri pantiin puoluepoliittisilla päätöksillä palvelemaan paikallista turuntautista valtaa. Nuoret anarkistit ovat kuitenkin vetäneert Turussa omaa linjaa järjestämällä vaihtoehtofestivaalin H2Ö (kts. Juhani Paason alulle panema ja musiikkiystävinsä kanssa ylläpitämä Muusikoiden.net -wikipedia-artikkelia ja -sivustoa).

Kuntalain ja lakisääteisen kulttuuritoimen kaikille avoimen tehtävänjaon vastaisesti kulttuuripääkaupunkiprojekti luovutettiin valituille valtapelureille sekä suljetulle säätiölle monopoliksi. Imagonkohotus päättyi kuitenkin krapulaan. Säätiön ja valtion välinen rahanjakoriita jatkuu jo kolmatta vuotta.

Seinäjoen tautinen taulutaistelu kovenee

Taiteilija, nykyisin Lahdessa asuva, Soile Yli-Mäyry oli televisiossa Arto Nybergin haastateltavana (TV 30.11.2014). Seinäjoen tautia kuvaverkossa.

Ohjelman puheenvuorojen pohjalta voi päätellä, että Seinäjoen sairaalan tauluskandaalin taustalla on parhaillaan käynnissä oleva kivenkova valtapoliittinen kädenvääntö, kokonainen "potmoderni nuijasota" sekä seinäjokilaisen jessustelvan ja köppäilevän Ilkka-lehden sanansyöttökulttuurin käyttäminen yhtenä aseena riidassa.

Taiteen kuolema on jo tapahtunut

Olen seurannut yksityiskohtia myöten Seinäjoen tauluriitaa (julkisen vallan valtapeliä), koska konfliktissa on kyse taidetta koskevasta yleisestä tendenssistä. Kyse ei ole sairaalan johtajan päätöspöytäkirjan käyttöön tai eteläpohjalaisen kansan menttalitettiin liittyvästä seikasta, kuten Keskustapuolueen omistama maakuntalehti Ilkka on lörpötellyt.

Sulaa rakkautta

Tampereen Patosillalle on viime vuosina ilmestynyt yhä useampia rakkauden nimissä ripustettuja lukkoja, joihin lempiväiset ovat kaivertaneet omat nimensä ikuistaakseen liittonsa. Tämä maailmalla laajalti tunnettu ilmiö on jo kerennyt kuohuttamaan Tampereella, kun lukkoja on syytetty sillan rautarakenteiden ruostuttamisesta. Muilta silloilta kaupunki on poistattanut lukkoja siltojen suojelemiseksi, mutta Patosilta on saanut vielä viime aikoihin saakka kukoistaa moninaisten lemmenlukkojen kirjosta.

ILMOITUS