Moni hieraisi silmiään epäuskoisena, kun Kiasma-museo ilmoitti laajasta ja lähes koko loppuvuoden kestävästä Tom of Finlandin homoeroottista taidetta esittelevästä meganäyttelystä nykytaiteen museo Kiasmassa samaan aikaan, kun museonjohtaja Leevi Haapala joutui julkisuudessa selittelemään matkakulujaan. Kohua syntyi etenkin siitä, että Haapala oli yrittänyt maksattaa Kiasman veikkausvoittovaroista myös miesystävänsä osallistumista näyttelymatkalle. (ks. esim. Ilta-Sanomat 22.12.2022.)

Haapalan matkakulut ulkomaanmatkoista kaikkiaan olivat Ilta-Sanomien mukaan olleet viime vuonna lokakuun loppuun mennessä 15  638 euroa. Samana aikana Ateneumin taidemuseon johtajan Marja Sakarin vastaavat kulut olivat olleet 9 240 euroa, Sinebrychoffin taidemuseon johtajan Kirsi Eskelisen 5 170 euroa ja Kansallisgallerian pääjohtajan Kimmo Levän 5 742 euroa.

Kiasmalla maksattamiaan puolisonsa matkakuluja Haapala joutui maksamaan takaisin 600 euroa.

Raha ei kasva puussa kulttuurialallakaan, missä valtio on yleensä suurin rahoittaja. Tällaisetkin rahat ovat poissa muusta toiminnasta. Haapalan puolustukset ja selittelyt olivat samaa luokkaa, kuin jos museon lipunmyyjät ja vahtimestarit, joilla olisi paljon perustellumpi syy, olisivat vaatineet päästä myös museonjohtajan reissuille mukaan.

Kansallisgalleria tapauksesta tekemän sisäisen selvityksen mukaan kulujen laillisuudesta ei ollut huomautettavaa, mutta matkustus- ja edustusohjeita oli selvityksen mukaan syytä täsmentää.

Haapala vaikuttaa tajunneen, ettei kannata hakea enää jatkokautta, kun hän ilmoitti toisen viisivuotiskautensa päättymisen lähestyessä hakeneensa Norjan kansallismuseon johtajan paikkaa, johon on vaikea kuvitella, että hänet valittaisiin. Norjalaiset kun ovat erityisen tarkkoja ja varovaisia sellaisten kanssa, joita on edes epäilty omien ja yleisten asioiden sekoittamisesta.

Tom of Finlandista piti tulla kruunu tehtävänsä jättävän Haapalan johtajakruunussa. Mutta hänen yhdeksi viimeisistä näyttelyistään jäävä Tom of Finland on herättänyt päinvastoin aiheellisesti hämmennystä sekä seksuaalisten vähemmistöjen että myös laajasti nykytaiteen ystävien keskuudessa. Onko Tom of Finland jo loppuun kaluttu ja edes Kiasman ohjelmistoon sopiva? Entä viekö se tilaa sellaisilta nykytaiteen vielä pinnan alla lymyäviltä ilmiöiltä, joita Kiasman pitäisi perustehtävänään esitellä?

Närää näyttelyn ulkopuolella on herättänyt erityisesti Tom of Finlandin edustama kapea miesihanne ja sen edustamat kaupalliset arvot sekä kysymys siitä, kuuluuko Tom of Finland edes tänään nykytaiteen kaanoniin, sillä Tomit ovat kuuluneet vuosikymmenet lähinnä nahkafetissien ja homopornorunkkuluolien pimeisiin kellarihuoneisiin tai spermanhajuisiin homosaunoihin.

Touko Laaksonen on tänään laajassa homokentässä enemmänkin kiistanalainen epähenkilö kuin pidetty ja rakastettu homoikoni. Hänen luomistaan homohirviöistä on tullut jokahomon painajaisia – homomaailmasta ei löydy Tomin haavehomoja. Monet Tomin kuvaamista komeista miehistä ovatkin olleet oikeasti heteroita. Eikö kukaan kysy oikeaa kysymystä: Oliko Tomit luotu kaupallisessa mielessä vain homojen runkkukuviksi?

Koko museon varaaminen lähes vuoden loppuun (29.10. saakka) Tom of Finlandille tekee irvokkaalla tavalla Kiasmasta Tom of Finlandia myyvän merkkituotteen oman museon. Tom of Finlandia markkinoidaan nyt medioissa suomalaiskansallisena brändinä, joka ei kalpene Schjerfbeckin ja Simbergin rinnalla kansainvälisen taiteen korttinamme. Tämä kertoo jo omaa varoittavaa kieltään siitä, miksi ja mihin Tom of Finlandia tarvitaan ja mikä on se ainoa arvo, millä Tom hyväksytään.

Oleellisia eivät ole näyttelyn ”mahdollisesti sisältämät taiteelliset arvot” – siis siitä huolimatta että ne ovat homohyvää, homoille suunnattua viihdykettä ja seksuaalisen alitajunnan stimuloijia. Sen tarjoama utelias kurkistusikkuna huomiotalouden marginaalissa piileviin kaupallisiin ilmiöihin selittää, miten populaaritaiteen nimissä voidaan nykyisin huoletta esittää hardcorehomopornoa ja väittää vielä naama peruslukemilla näyttelyä katsomaan tulevalle nuorelle heteroperheelle, ettei se sitä ole, koska kaikki tehdään yleisen edun nimissä taiteen keinoin. Kiasma ei suosittele näyttelyä lapsille, mutta ikärajaa ei ole.

Tom of Finlandin yhteydessä toistettu yleinen, ja myös tässä näyttelyssä Haapalan toistama ärsyttävä ”fraasirikos” on se, että Touko Laaksosesta olisi muka tullut homoyhteisön palvoma ikoni, joka ei vain kuvannut ja kuvittanut omia fantasioitaan, vaan muokkasi positiivista kuvaa terveestä, onnellisesta ja aktiivisesta homomiehestä vastoin aiempia stereotypioita. Haapalan mainostekstit eivät pidä alkuunkaan paikkaansa. Hieman harmittaa lukea tällaista matalalentoa Kiasman näyttelystä kertovissa teksteissä ilman kriittistä tai tutkivaa näkökulmaa kohteeseensa.

Sitä paitsi näyttelyn yhteydessä myytävän kirjan Tom of Finland - rohkea matka (Parys 2023) tekstit tuntuvat liiankin tutuilta, jotta niitä voitaisiin esitellä uusina, tähän näyttelyyn tehtyinä. Osa kirjoituksista on tehty vuosia, jotkut jopa vuosikymmeniä sitten, ja ne ovat jauhautuneet ajan rattaissa yhtä hampaattomiksi ja säröttömiksi kuin Tom of Finland amerikkalaisten mainosmiesten rahanahneissa käsissä. Ne kaikki noudattavat samaa Tomia ja hänen kuviaan glorifioivaa linjaa vailla kriittistä potentiaalia, ja siksi niitä on vaikea lukea.

Mutta on siinä muutakin vastenmielistä ja epäilyttävää. Kirjoitukset antavat väärän kuvan sekä Tomista että hänen vaikutuksestaan homoyhteisöön. Tänään voi sanoa, että se on ollut haitallinen este homoyhteisön tervehdyttämiselle ja uudistamiselle. Tom of Finlandin edustaman alfauroksen idealisoitu ja eroottista latausta tihkuva bodarikeho koki kulttuurisen loppunsa jo AIDSin aikana 1980-luvulla. Tomin hahmot eivät nimenomaan ole luoneet mitään Haapalan väittämiä ”vaihtoehtoisia samaistumisen, ihailun ja halun kohteita”, vaan yhden epätoden heijastuksen.

Ja tämä heijastus tulee peilistä, jossa näkyy iso raha. Liikemiehet, jotka ovat lyöneet Tomilla rahoiksi, ovat varmasti tyytyväisiä tähän raharumbaan, sillä tämähän on myyntinäyttely, jossa Kiasma on vain alistettu Tomin kultin ja piirrosten kiltiksi myyntipuheeksi samalla, kun yksi maailman pienimunaisimmista ja muutenkin estoisimmista piilohomokansoista joutuu vertailemaan omia mikromuniansa näihin jumalattomiin satukikkeleihin. Vähemmästäkin on tehty itsemurhia!

Homomaailmasta on aikoja sitten kadonnut suhteellisuudentaju ja terve järki – samoin Kiasmalta, joka näyttelyn mahdollisti, ja aivan erityisesti Leevi Haapalalta, joka on todennäköisesti ollut yksi hankkeen primus motoreista. Ei mikään ihme, että hiljainen heteroenemmistö alkaa olla jo täynnä joka paikkaan tuputettavasta poikkeavasta seksistä ja sen harjoittajista.

Saattaa jopa olla tämän takia, että perussuomalaiset ottavat itselleen kulttuuriministerin paikan, istuttavat Kiasman johtoon oman bändinsä kanssa kulttuuriasioissa pätevöityneen nykyisen eduskunnan varapuhemiehen Juho Eerolan ja alkavat uuden persulähtöisen kiasmajohtajan johdolla näyttää hiljaisen heteroenemmistön vaatimuksesta kansalliskonservatiivisena pyhäinkuvana ikuisen kesän hymyilevää Elovena-tyttöä palmikot päässä ja hame päällä vastalauseena Tomin paksuille mulkuille.

Miten sitten suut pannaan ja ketä syytetään tapahtuneesta yksi askel eteen ja kaksi taakse? Kun homot ovat päässeet naimisiin, johtaviin virkoihin sekä jopa ulkoministeriksi ja presidenttiehdokkaaksi, on luonnollista että Haapalan tavoin aletaan elää toivemaailmassa ja luoda Tomin avulla omaa homohistoriaa, jonka miehekkäät unelma-Tomit (itse oli lähinnä hiirulainen) hakevat vuosisatojen saatossa väheksytylle asemalleen julkisuuden valokeilassa korjausliikkeenä hegemoniarevanssia.

Kirjoitusta muokattu 19.5. klo 13.20 ja 16.30:

Lisätty maininta Kansallisgallerian tekemästä sisäisestä selvityksestä.

Tarkennettu tietoja Leevi Haapalan matkakuluista ja lisätty viittaus ja linkki Ilta-Sanomien juttuun.

Korjattu seuraavat tiedot:

Haapalalla on menossa toinen, ei ensimmäinen viisivuotiskausi.

Tom of Finland - rohkea matka -kirjassa vain osa teksteistä on vanhoja.

Tom of Finland -näyttely ei ole Haapalan kauden viimeinen.

Poistettu maininta teosten myynnistä, koska Kiasman näyttely ei ole myyntinäyttely.

Lisätty tieto, että Kiasma ei suosittele näyttelyä lapsille.

Lisätty näyttelyn päättymisajankohta, 29.10.

ILMOITUS